Yleistä keskustelua musiikista ›

velipesonen: Tässä ketjussa niitä on jo mainittukin.
 
Jaa pitää lähteä arvailemaan? Oletpa sie mystinen maalaismies ;)

jazzmies: Rock on lähtökohdiltaan nimenomaan jytää, missä siihen on milloinkin sekoitettu aineiksia muista lajeista luoden uutta, mielenkiintoisempaa tavaraa, kuten Doors (jazz, latin), Yes (klassinen, jazz, folk) tai Zep (folk, etnot).
 
Aivan samalla tavalla on lisätty kaikkiin musiikinlajeihin aineksia muista musiikinlajeista.
 
Kerro jotain uutta.
 
Nämä edellämainitut tuppaavat svengata, koska muusikot ovat pitäneet korvansa auki ja omaksuneet jotakin merkityksellistä kehittyneimmistä musiikeista.
 
Nyt mennään taas subjektiivisen mielipiteen (svengaavuus) alueelle.Perustelu ei kestä lähempää loogista tarkastelua.
 
Mutta sitten on näitä elitistisiä rockbändejä, kuten Mars Volta, Porcupine Tree, Opeth tai pahimpana esimerkkinä Dream Theater, jotka ovat jotenkin väärin ymmärtäneet lainaamansa lajit tai itse puolivahingossa aiheuttaneet musiikkinsa korniuden itse tunnistamatta sitä.
 
Ja taas: Oma mielipiteesi - ei fakta.
 
Eli elitismi rockissa tuottaa ihmeellistä puujalkaklassista. Näin ollen rockista ei saa merkityksellistä taidetta kovinkaan helposti. Eli näin ollen rock on junttimusiikkia sen syvimmässä merkityksessä, mikä ei tosin tee siitä mitenkään muita tai lainaamiansa lajeja huonompaa - ainoastaan kornimpaa ja tekotaiteellisempaa.
 
Ja ontuu edelleen.Olisi uskottavampaa jos perustelisit väitteesi loogisesti tai sitten ihan reilusti tunnustat ,että kyseessä on oma mielipiteesi.
 
Your choice! :-)
 
Kyllä nuo Elfit ja '50-luvun lopun Dion R&B-mylvinnät on kuultu, jotka eivät kyllä ole muuttaneet telluksen olosuhteita yhtään mihinkään suuntaan.
 
Siitä ei ollutkaan kyse vaan siitä ,että jos tuntee Dion aiemman tuotannon ei pidä häntä vain pelkkänä hevimiehenä - mies teki muutakin musaa.Se oliko se hyvää vai huonoa on mielipide.Ja kyse olis siis tuollon Dio-keskustelusta jota tässä käytin esimerkkinä.En tarkoittanut ,että Dio liittyisi sinällään tähän keskusteluun mitenkään.

PsychedelicWarlord: Joo ymmrrän ,että kyse on mielipiteestäsi jota yrität tuputtaa faktana.
 
En yritä tuputtaa, ei asia mulle niin tärkeä ole. Mutta haluan opastaa ihmisiä oikeiden faktojen äärelle, kun suurin osa on kuitenkin mielipiteineen aika väärässä :) Hyvähän mun tietenkin täydellisenä ihmisenä on sanoa, mutta tahdon vain olla jalo jumalhahmo :)

Lennu: En yritä tuputtaa, ei asia mulle niin tärkeä ole. Mutta haluan opastaa ihmisiä oikeiden faktojen äärelle, kun suurin osa on kuitenkin mielipiteineen aika väärässä :) Hyvähän mun tietenkin täydellisenä ihmisenä on sanoa, mutta tahdon vain olla jalo jumalhahmo :)
 
Erittäin hyvin sanottu :-D

sikki-six: Omaan korvaan taas joku Bitches Brew on aika pirun väkevää menoa, varsinkin jos niihin vanhempiin hissutteluihin vertaa. Rohkea veto Milesiltä lähteä noin radikaalisti siitä peruskamasta, mutta se onnistui.
 
Eikä onnistunut, vaan tuon levyn myötä alkoi jazzin devalvaatio ja ihmiset sankemmin joukoin palata luoliinsa takomaan päätänsä seinään. Usein In the Silent Wayta, Bitches Brewia, Jack Johnsonia tai On the Corneria kutsua merkityksellisiksi levyiksi, mutta eivät ne oikeasti ole edes sitä tai kovinkaan väkeviä. Kyllähän noita tosin nyt kuuntelee ennemmin kuin kasari-Milesia kammottavan keveine, musiikillisine ideoineen. Fuusion puolelta Zawinul-Cannonball -levyt, Lifetime tai Mahavishnu ovat merkityksellistä ja väkevää. Nuo mainitut Milesin "vanhemmat hissuttelut" löytyvät tosi kaukaa, 50-luvun alun narkkivuosilta, mutta muut akustiset levyt pesevät energiallaan nuo Milesin jazzrock-fuusiolevyt mennen tullen, esim. levy My Funny Valentine vuodelta 1964. Ei ole kysymys sähkösoittimista tai volyymista, vaan groovesta, tekemisen implisiittisestä koheesiosta tai vuorovaikutuksen toteutumistasosta.

PsychedelicWarlord: Nyt mennään taas subjektiivisen mielipiteen (svengaavuus) alueelle. Perustelu ei kestä lähempää loogista tarkastelua.
 
Ihmisellä, jolla näkemystä ja kokemusta, on kyky erottaa svengaavuus vedenpitävästi verrattuna ihmiseen, jolla ei ole verrattavaa kompetenssia. Se on logiikkaa se.
 
Ja taas: Oma mielipiteesi - ei fakta.
---
Ja ontuu edelleen.Olisi uskottavampaa jos perustelisit väitteesi loogisesti tai sitten ihan reilusti tunnustat ,että kyseessä on oma mielipiteesi.
 
Koska minulla on riittävästi kokemusta ja näkemystä asiasta, mielipiteeni ei enää ole dataa, eikä informaatiota, vaan pikemminkin tietoa, useimmiten jopa fakta.

jazzmies: Ei ole kysymys sähkösoittimista tai volyymista, vaan groovesta, tekemisen implisiittisestä koheesiosta tai vuorovaikutuksen toteutumistasosta.
 
Olkoon vaikka tuosta, mutta meikän maku sanoo jotta tuo 70-luvun matsku toimii kieroudessaan ja funkahtavuudessaan tosi komeesti.Se perinteisempi ilmaisu taas ei samalla tavalla säväytä, vaikka miten päin asiaa järkeilisi.
 
Samanlaisesta subjektiivisesta näkökulmasta lienee kyse sullakin, vaikka et sitä erikseen myönnä. Sillä ethän sinä mitään erityistä eliittiä kaiketi musamaun suhteen täällä ole, kuten tyhmempi on voinut tästä keskustelusta luulla ;) Noilla vekkuleilla opistotermeillä taidat ihan tarkoituksella briljeerata, vaikka sisältö ei komealta kalskahtavia sanoja käyttämällä muutu muuta m.net-turinaa kummemmaksi.
 
Et muuten kommentoinut mitään noihin Beatleseihin sun muihin... Oliko ne apukouluklassista (tai mitä ikinä)?
 
Koska minulla on riittävästi kokemusta ja näkemystä asiasta, mielipiteeni ei enää ole dataa, eikä informaatiota, vaan pikemminkin tietoa, useimmiten jopa fakta.
 
Ohhoh, nyt on jampalla pää niin syvällä omassa perseessä, että on aika soittaa lekuri! Ei hyvää päivää.

tumpeloin

sikki-six: Se perinteisempi ilmaisu taas ei samalla tavalla säväytä, vaikka miten päin asiaa järkeilisi.
 
Eihän sitä nyt kannata järkeillä. Jazzin joko löytää tai ei löydä, tai siis jos jazz löytää kuulijansa. Ja jos löytää, niin perineinen ilmaisukin uppoaa komeasti.
 
Noilla vekkuleilla opistotermeillä taidat ihan tarkoituksella briljeerata, vaikka sisältö ei komealta kalskahtavia sanoja käyttämällä muutu muuta m.net-turinaa kummemmaksi.
 
Jätkä prkl, älä nyt möhlää koko hommaa ja käräytä minua!
 
Et muuten kommentoinut mitään noihin Beatleseihin sun muihin... Oliko ne apukouluklassista (tai mitä ikinä)?
 
Beatles ja Hendrix ovat ihan jazzia ennakkoluulottomuudessaan sekoittaa aineiksia juurimusiikkeihinsa. Molemmat olivat hillittömiä intialaisen musiikin intoilijoita, ja niiden musiikki oli fuusiota sanan varsinaisessa merkityksessä. Radiohead on ollut Kid A -levystä eteenpäin sisäänpäinlämpiävyyden ja tylsyyden maailmanennätys.

Jep, eli rock-musastakin löytyy niitä poikkeuksia. Tätä vähän hain. Sitä tekotaiteellista huttua on varmasti kaikissa genreissä, jazz ei taida tehdä tässä myöskään poikkeusta.
 
Myönnettäköön, että tämä rock-henkinen ilmaisu on itelle tutumpaa. Toisaalta tunnen jazzia sen verran, että tiedän mistä erityisesti pidän. Toki iso osa tuosta jättimäisestä "genrestä" on itellä kuulematta. Rockista käsin siis pyrin tuomaan yhden pointin lisää keskusteluun, se ei liene jazz-miehen pointtia merkityksettömämpi. Jos ihan tätä perinteistä sanomisiin - eikä taustaan - perustuvaa keskustelua mietitään.
 
E: Radiohead taisi mainita Bitches Brewin yhdeksi esikuvakseen Kid A:lle - samaa siistiä häröilyä on molemmilla levyillä, vaikka ihan eri musaa ovatkin. Juuri tuo Kid A on musta oikein oiva uudistuminen bändiltä, vaikka välillä meinaakin homma mennä vähän tahallaan vaikeaksi. Tuon jälkeen on tullut toki kehnompaakin tuotantoa ulos. Viimeisimmän In Rainbowsin jamimaisuus ja soundimaailma taas olivat bändiä ihan parhaimmillaan.
 
E2: taisi olla Hendrix vaikuttamassa tuohon Milesin sähköiseen soundiin, ettei ollut jopa puhetta miesten yhteistyöstä... Joka sitten kaatui Jimpan mukana.

Tuosta Milesin 70-luvun kamasta vielä, että siellä on juttuja jotka esim. Stooges olisi soittanut paljon paremmin ja saanut vaikka toimimaankin.

jazzmies: Beatles ja Hendrix ovat ihan jazzia ennakkoluulottomuudessaan sekoittaa aineiksia juurimusiikkeihinsa. Molemmat olivat hillittömiä intialaisen musiikin intoilijoita, ja niiden musiikki oli fuusiota sanan varsinaisessa merkityksessä.
 
hendrixillä on hyvin vähän tekemistä intian kanssa

Minä vähän arvaan, että meijät johtaa harhaan tässä vuodelta 1968 peräisin oleva koulujen musiikinopetuksen uudistus. Tuon vuosiluvun jälkeen kouluni käyneenä olen saanut nauttia ällöttävyyksiin saakka tasapuolisuuteen pyrkivästä tasapuolisuuskasvatuksesta myös musiikintunneilla. Semmoinen häivyttää asioiden suhteet, rakentaa jonkinlaisen pitkitetyn kulttuurikylvyn.
 
Mistään ei oikeasti voi keskustella niin kauan kuin ihmiset ajattelevat että "antaa kaikkien kukkien kukkia" tarkoittaa samaa kuin "kaikki musiikinlajit ovat yhtä arvokkaita". Jos häijyksi heittäytyisin, sanoisin että erimerkkisten jääkaappien käyntiäänet muodostavat musiikinlajin, joka on samanarvoinen vaikkapa jazzin kanssa.
 
Isovanhempamme siis tarkoittivat hyvää mutta ilmeisesti epäonnistuivat opetuksen uudistamisensa kanssa. Meistä on tullut tasa-arvoa jankuttavia pölvästejä.

jazzmies: Ihmisellä, jolla näkemystä ja kokemusta, on kyky erottaa svengaavuus vedenpitävästi verrattuna ihmiseen, jolla ei ole verrattavaa kompetenssia. Se on logiikkaa se.
 
Väärin.Sen ihmisen joka väittää omaavansa kyvyn tunnistaa mainitsemasi asia niin ,että kyseessä on fakta eikä mielipide tulisi pystyä perustelemaan asia loogisesti.
 
Nyt logiikkaa on vaikea löytää.Subjektiivisia mielipiteitä sen sijaan helpompi.Kummassakaan sinänsä ei ole mitään "huonoa" - päinvastoin.Musiikin monimerkityksellisyys ja erilaiset tulkintamahdollisuudet tekevät siitä erittäin kiehtovaa.Siksi minäkin siitä pidän.Ei ole absoluuttista "hyvää" eikä "huonoa" vaan mielipiteitään ja näkökulmiaan voi perustella hyvin hyvinkin päinvastaisista näkökannoista lähtien.Ja moniin musiikinlajeihin on ollut suuri mielihyvä tutustua.Viime aikoina olen mm.tutustunut jazziin ja black metaliin hieman syvemmin :-)
 
Puritanismi ja elitismi ovat olleet vaikkapa Miles Davisin "riesana" puhumattakaan Coltranen myöhemmästä tuotannosta.Em.herrojen tuotantoa ei tuonaikainen "jazz-eliitti" aina kohdellut silkkihansikkain.Sama juttu vaikkapa Dylanin siirtyessä sähköiseen ilmaisuun folkista.Kaava toistuu.
 
Koska minulla on riittävästi kokemusta ja näkemystä asiasta, mielipiteeni ei enää ole dataa, eikä informaatiota, vaan pikemminkin tietoa, useimmiten jopa fakta.
 
Mielestäni tuonkaltainen ajattelumalli on vaarallinen monissa yhteyksissä.Mietitään nyt vaikka politiikkaa: Emme kyseenalaistaisi mitään hallitsevan hallituksen tekemisiä ,koska sitä johtavat kokeneet poliitikot?
 
Toki nyt liikumme musiikin alueella ja ainoa "vaara" on närkästyminen :-)

sub zero: hendrixillä on hyvin vähän tekemistä intian kanssa
 
Kyllä...Vain pukeutumisessa mun mielestä.......

velipesonen: Minä vähän arvaan..
 
Jotenkin tuosta paistaa ajatus ,että kaikkien pitäisi kuunnella ja soittaa sitä musiikkia minkä joku "taho" sitten määrittelee hyväksi.Teoriassa varmaan hieno ajatus jos ajattelee itse olevansa se "taho" tai omaavansa juuri sen "tahon" kaltaisen mielipiteen.
 
Ehkä vaikutelmani on väärä.
 
Kuitenkin minusta on yksinomaan hienoa jos peruskoulussa ja lukiossa esitellään kaikki musiikinlajit ja annetaan oppilaitten valita kiinnostuksen kohteensa.Jonkinlainen "vain urkuharmoonilla Bachia"-linja nimittäin voisi olla kuolinisku nuorten kiinnostukselle musiikkiin ylipäätään ja tätä ei varmaan kukaan musiikin ystävä halua.
 
Em. mainittu ei kuitenkaan tarkoita ,että kaikkien pitää pitää kaikesta vaan ,että tutustutaan eri musiikinlajeihin ja valitaan se kiinnostava tai kiinnostavat.Edelleen voi olla pitämättä jostakin musiikista.

Kyllä peruskoulussa olisi tärkeämpää oppia esimerkiksi laulamaan kaksiäänisesti kuin oppia tietämään kuka on Carlos Santana. Eikä ne opi sitä kuitenkaan; jos viisi minuuttia oppitunnin päättymisen jälkeen kysyy oppilailta kuka se meksikolainen kitaristi oli niin ehkä viidennes muistaa nimen oikein ja toinen viidennes ei edes muista että mistään sellaisesta oli puhettakaan.
 
Kyllä musiikinopetus pitäisi muuttaa selkeästi taitopainotteiseksi vähän telinevoimistelun tapaan.

velipesonen: Kyllä peruskoulussa olisi tärkeämpää oppia esimerkiksi laulamaan kaksiäänisesti kuin oppia tietämään kuka on Carlos Santana. Eikä ne opi sitä kuitenkaan; jos viisi minuuttia oppitunnin päättymisen jälkeen kysyy oppilailta kuka se meksikolainen kitaristi oli niin ehkä viidennes muistaa nimen oikein ja toinen viidennes ei edes muista että mistään sellaisesta oli puhettakaan.
 
Sori nyt kyynisyyteni, mutta ei niistä yhtään sen useampi opi laulamaan kaksiäänisestikään.

velipesonen: Minä vähän arvaan, että meijät johtaa harhaan tässä vuodelta 1968 peräisin oleva koulujen musiikinopetuksen uudistus. Tuon vuosiluvun jälkeen kouluni käyneenä olen saanut nauttia ällöttävyyksiin saakka tasapuolisuuteen pyrkivästä tasapuolisuuskasvatuksesta myös musiikintunneilla. Semmoinen häivyttää asioiden suhteet, rakentaa jonkinlaisen pitkitetyn kulttuurikylvyn.
 
Mistään ei oikeasti voi keskustella niin kauan kuin ihmiset ajattelevat että "antaa kaikkien kukkien kukkia" tarkoittaa samaa kuin "kaikki musiikinlajit ovat yhtä arvokkaita". Jos häijyksi heittäytyisin, sanoisin että erimerkkisten jääkaappien käyntiäänet muodostavat musiikinlajin, joka on samanarvoinen vaikkapa jazzin kanssa.
 
Isovanhempamme siis tarkoittivat hyvää mutta ilmeisesti epäonnistuivat opetuksen uudistamisensa kanssa. Meistä on tullut tasa-arvoa jankuttavia pölvästejä.
 
Tästä olen sen verran samaa mieltä että mielestäni kaikkien musiikinlajien, jotka eivät pysy hengissä ilman valtion taloudellista tukea ja väkinäistä tekohengitystä, pitäisi antaa kuolla pois kaikessa rauhassa. Loppuu se tasapäistäminen.