Bänditoiminta ›

arppah8: Nyt repes :D
 
No mut jätkä heti rehellisen kommentin, tod.näk se slaijeri kuullostais monitoreissa paremmalta kuin oma soitto, ois sen soittajan mielestä kovin keikka ikinä:-D

Mä haluun semmosen Spinal Tap henkisen bändin minkä keikoilla voi hakata päätä seinään, kaatua rumpusetin päälle, daivata yleisöön, paskoa housuun ja lähteä kesken keikan ambulanssilla pois.

ten: HUOMIO!!! HUOMIO!!!
Tuossa EP:n äänitysten tuoksinassahan ne soittimet olis ihan hyvä virittää välillä!!!
 
Yhdenkin biisin bassoja ääniteltiin muistaakseni noin kahden päivän ajan. Sitten kun ne vihdoin saatiin "kuosiin", niin huomattiin tietysti että "helvetti tää basso on ihan epiksessä". Ei muuta kuin uudestaan rämpyttelemään. Muistettiin viritelläkin lähes joka välissä.
 
Vähän samanhenkinen hetki oli eilen kun kämpällä ääniteltiin, basisti ehdottaa kahden tunnin äänityksen jälkeen et "pitäiskö noita säätöjä ja saundeja vähän kattoo, kuulostaa jotenki huonolta"... Siinä nyt ei muuta ku noin kymmenen kertaa oltu aiemmin säädetty kaikkea muuta...

magister: Tää ei oo hauska, mutta totta, ja Spinal Tap.
 
Koch Multitonessa menee särökanavan gain 20 asti. Huvitti hiukan miksaajaa.
 
Kaverilla on Lee Jackson- nuppi jossa myös potikat menevät 20:een. Onhan sitä naureskeltu joo.

ten: HUOMIO!!! HUOMIO!!!
Tuossa EP:n äänitysten tuoksinassahan ne soittimet olis ihan hyvä virittää välillä!!!
 
Yhdenkin biisin bassoja ääniteltiin muistaakseni noin kahden päivän ajan. Sitten kun ne vihdoin saatiin "kuosiin", niin huomattiin tietysti että "helvetti tää basso on ihan epiksessä". Ei muuta kuin uudestaan rämpyttelemään. Muistettiin viritelläkin lähes joka välissä.
 
No biisi oli jälleen kerran niinsanotusti "valmis", mutta sitten ihmeteltiin sitä että soundi oli ihan erilainen kuin muissa biiseissä. Ja kas, oli sitten basisti tuupannut piuhan low gainin sijaan sinne high gainiin. TOIMII! UUSIKS! No saatiin ne bassot sitten vihdoin ja viimein johonkin kuosiin kuitenkin.
 
Meinas kyllä sapettaa muutamaan otteeseen.
 
Tulee mieleen meidän nauhoitussessiot. Ja muistakaa tarkistaa, että kaikki tarpeelliset mikkikanavat on auki nauhoittaessa. Me ei muistettu => uusiksi.

Treeniksellä kuuluu välillä kitaristin vahvistimesta outo, korkea selvän taajuuden omaava sirinä. Ääni on kuin joku flekti, joka pitä vikinää.
 
Keikalla jäi soundcheck väliin ja ennen keikkaa nopeasti katsottiin tasot. Laitoin basson päälle ja täsmälleen samanlainen vikinä oli siirtynyt minun bassokamoihin! Ihmettelin ääntä paljon. Epäilimme, että virityspedaalimme olivat menneet sekaisin ja se oli metelin syypää. Otin sen pois, mutta sama ääni jatkui. Se muuttui kun vaihdoin asentoa. Minun oli pakko ottaa bassosta volumea reilusti pois, jotta tämä konemainen vinkuna hiljenisi. EQ:lla sain myös äänen aisoihin. Mystinen vikinä jäi arveluttamaan niin paljon, että toin toisen basson treenikselle.
 
Treeneissä kitaristin vahvistin alkaa taas pitämään samaa vikinää, mutta minulla ei ole minkäänlaisia ongelmia. Alamme ihmettelemään, miten vinkuna reagoi kitaran liikuttamiseen. Vitsailin radioaktiivisesta spermasta, mutta toden totta - pallien kohdalla vinkuna alkoi!
 
Tajusimme hetken päästä, että taskussa oleva kännykkä teki tätä ääntä - mutta vain kitaran takaa! Soittimen edessä ei samanlaista ääntä kuulunut. Ymmärsin heti, että minullä oli tismalleen samanlainen kännykkä ja tämä oli aiheuttanut myös keikan oudon vikinän! Kännykkä oli tohinassa jäänyt takataskuun.
 
Varokaa Nokian E65-mallia.

magister: Tää ei oo hauska, mutta totta, ja Spinal Tap.
 
Koch Multitonessa menee särökanavan gain 20 asti. Huvitti hiukan miksaajaa.
 
Marshall jcm 900:issa myös:
http://muusikoiden.net/dyn/users/76945.jpg
 
Ei oo muuten paljoo Spinal Tappia tullu vastaan. Paitsi tietty niitä, että on oltu ihan vitun väärässä paikassa soittamassa. Myös semmonen hämärä muistikuva mulla on, että joskus oltais jääty bäkkärille lukkojen taa jumiin, kun setin pitäis alkaa. Muuten selvinny suht vähällä.

pakko kertoa oma spinal tap kokemus.
 
about 6 kk sitten oltiin turussa keikalla. järjestystä en tarkalleen muista, mut seuraavat tapahtumat mahtui noin 40 min settiin:
 
- basistilta tippui basso käpälästä. sillä on kyllä hihnalukot, mut se ruuvi lähti irti bassosta. sitä se siinä sit yritti laittaa ekan biisin ajan takasin.
 
- laulajan korvamonitorin vastaanotin tipahti vyöltä. sitä kun se yritti laittaa paikalleen, se huomas että sen kiinnike jäi vyöhön. hetken se sitä yritti räveltää paikalleen, mut ei saanu, ja sit se työnti sen taskuun. totta kai johdot kerkesivät mennä jotenkin sotkuun ja johdot sit käänti vastaanottimen volumen lähes nollille. sitäkin laulajamme siinä kesken keikan yritti säätää kohilleen.
 
- rumpalin parit standit kaatu kesken biisin.
 
- multa katkes kitarasta kieli. äkkiä sitten kakkos keppiä käyttöön. kävi niin että siitä kepistä ei irronnut ääntäkään. sitä sit siinä avustavan tahon kanssa tutkittiin että mikä vittu tätä vaivaa. mulla on käytössä boss gt-10 neljän johdon järjestelmällä marsuun, ja näitä johtoja sit tutkittiin ja ihmeteltiin. kaikki oli olevinaan kunnossa, joten ajattelin että tämä kakkoskeppi on mystisesti itsekseen mennyt särki. otin toisen kitaristin kakkoskepin käyttöön ja sama homma. huomattiin siinä sitten että bossin output leveli potkikka oli lähtenyt irti ja samalla se oli vääntyny nollille.
 
- toinen kitaristi yritti leikkiä rokkikukkoa ja meni monitorin päälle seisomaan. no sehän sitten kaatu ja pyöri siellä kitarapaakin välissä solmussa. oli niin ahdas tila, ettei se meinannu päästä pystyyn. ja hän oli 0 promillella liikenteessä.
 
- viimesessä biisissä hävisi säröt meikän värkeistä. sitäkin siinä alettiin jälleen tutkimaan, niin huomattiin että tämän toisen kitaristin varakepin jakki on menny rikki. äkkiä se oma varakeppi käyttöön. hetkeä myöhemmin siitäkin meni kieli poikki.
 
voi sitä teknikko parkaa mikä meitä oli auttamassa.. ja huomautettakoon että kaikki kamat toimivat täydellisesti ennen näitä tapahtumia ja kaikki olimme selvänä liikenteessä. tän bändin kanssa ollaan about 80-90 keikkaa heitetty, ja ikinä aiemmin ei ole käynyt tämmöstä. harmi kun tätä keikkaa ei saatu videolle.

Itsellä tulee tällä hetkellä vain yksi vähänkään aihetta sivuava kokemus mieleen: Joskus 16-17 vuotiaana saatiin keikka paikallisen nuorisotoimen kautta. Hyvä diili siinä mielessä, että treenikämppämme sattui olemaan kaupungin omistama, joten saimme sovittua ettei meidän tarvitse puoleen vuoteen maksaa siitä vuokraa.
 
Keikka paikka oli kuitenkin paikallinen uimahalli. Ajatus tuntui typerältä jo heti aluksi, mutta vasta kamoja roudatessa ja niitä kytkiessä alkoi hiipiä epäilys todenteolla mieleen. No ei kait siinä muu auttanu ku basso niskaan ja "lavalle", joka oli isoimman altaan vieressä. Koko keikka meni ihmetellessä "mitä helvettiä mie täällä teen", samalla kun jengi kroolaa ui selkää ja kelluskelee naaman edessä, koita siinä raapia heviä. Kaiken lisäksi lämpötila oli kai jotain 35 astetta ja ilma oli todella kostea, kuten arvata saattaa. Keikan jälkeen pidettiin bändin kesken palaveri ja todettiin, ettei ihan kaikkeen tarvitse suostua.
 
Pystyn muuten vieläkin muistamaan muutaman uivan nassikan ilmeen, kun laulajamme karjaisi ensimmäisen kerran. Myös äänenlaatu oli mielenkiintoinen, kuvitelkaapa iso betonihalli, jossa on kaikennäköisiä kivoja kaiku pinta-aloja. Tilassa oli käytännössä ihan oma monitorointikin, koska kaikki äänet kimposivat vastapäisestä seinästä takaisin, tosin hiukan jäljessä, mielenkiintoisia kaikuefektejävähän kuin olisi ollu delay tai jokin vastaava päällä koko yhtyeellä.

Rokkia ja poppia soittavan bilebändin kanssa saatiin tuttuni kautta keikka pikkukylän ravintolaan. 20 kilometriä hiekkatietä ajettuamme alkoi usko loppumaan, mutta kun oikea tienristeys lopulta löytyi karmea totuus paljastui: risteykseen oli pystytetty kyltti: "Tanssit tänään klo 21.00"

rumpali veti keikalle kunnon kännit. oli hääkeikka. Toisen setin puoli välissä kesken biisin rumpalipoika päätti alkaa asentelemaan settiään uusiksi. Siis kesken biisin, soitto loppu ku seinään ja ähellystä ja muuta rapinaa kuului. käännyin sinne suuntaan ja menin kysymään että mitä helvettiä, niin rumpali totesi että haitsu ja virveli oli vähän huonosti...
 
rumpali myös laulaa. Seuraavas biisissa meni kertsi ja säkeistösekaisin ja kesken biisin rumpali toteaa meille, että on liian lujaa kännis ja hommasta ei enää mitään tule... mikrofoni naaman edessä.
 
teki mieli tappaa ko rumputaiteilija

Tuli yks juttu mieleen muutaman vuoden takaa. Oltiin saatu bändille keikka Lappiin ja hyvällä liksallakin vielä. Lentokoneella mentiin sitten jo keikkaa edeltävänä iltana. Lennot tietty maksettu kans ja rokkiähtien tarttee saada toipua jet lagista rauhassa. ;) Siinä sitten syötiin ravintolassa tilaajafirman piikkiin ja kun selvisi, että viinakin on ilmaista, niin lapasestahan se tietty lähti. Saunoessa koitettiin hoitaa hierojaa paikalle ja saunabisseä haettiin korikaupalla. Hyvä meininki päällään siis.
 
Keikan alkamisaika oli klo 13 seuraavana päivänä. Ihmeteltiin hieman aikaista soittoaikaa, mut ei kai siinä. Loivennus naamaan aamulla ja keikkaa tulille. Edellisiltana oli tehty jo soundcheck alta pois, että ei muutaku rokki soimaan. Tukka auki ja tatskat esillä sitten lavaa kohti ja huomataan, että täällähän on pukuihmiset syömässä. Että mitä helvettiä tämä nyt oikein on? Pitäisi täräyttää rokki soimaan mut täällähän menee sisäfileet ikeneen par'aikaa. Selviää, että juu juu, lounasmusiikkiahan te ootte tullu soittamaan. Pikapalaverin paikka, joka biisistä akkarityyppinen puolitempoinen hissiversio kehiin ja toivotaan, että tästä jotenkin selvitään. Ei viini oikein peruakkaan siinä kohtaa kun oltiin pistetty suunnilleen toisen keikkaliksan verran rahaa ruokiin ja juomiin. Jotenkin se saatiin takuttua läpi, vain pari kertaa tuli tarjoilijatsanomaan, että voisitteko soittaa viiiiielä vähän iisimmin. Tuosta lähtien ruvettiin tutkimaan sopparit suurennuslasilla.

Klassinen Spinal Tap hetki koettiin edellisen orkesterin kanssa, jonka treenis oli baarin alakerrassa: olimme tuulikaapissa, tietysti jonossa soittimet kätösissä, kun baarineiti totesi ettei takaovesta pääse enää ulos. Pakitimme siis jonossa todeten hello Cleveland baarineidille...

Juoksin ja potkaisin vahingossa monitorin katsomoon 2m korkealta lavalta. En tiedä miksi...

Plussat forlostille ja Babtistille, hitto että nauratti ku ajattelin mielessä miltä noi teidän edellä kuvaamat jutut vois näyttää :D

Ei nyt ihan Spinal Tappia, mutta meillä edellisen bändin kanssa kävi pari kertaa erään vuokratun pakun kanssa vähän kommelluksia.
 
Eka reissu oli näistä iisimpi. Lutakossa oli joku bändiskaba missä oltiin soittamassa. Menomatka meni ilman ongelmia, mutta takasin tullessa alkoi tapahtua. Oltiin ehkä joku viitisen kilometriä ehditty ajaa Jyväskylästä, kun auton sisälle alkaa puskea savua. Paketti auto oli siis tämmöinen kuski+8 tyyppinen. Siinä vaiheessa kun ei nähnyt enää kättä pidemmälle päätettiin pysähtyä ja tsekata missä vika. En tiedä autoista pahemmin, mutta ilmeisesti lämmitys systeemissä oli ollut joku kommervenkki, joka onneksi saatiin korjattua ja matka jatkui.
 
Pysähdyttiin sitten kusitauolle jossain vaiheessa ja kun tehtiin lähtöä huomattiin, ettei takapenkin sivuovi mene kunnolla kiinni. Joku sitten tutki sitä tarkemmin ja totesi, että oven sulkijasta on joku palanen "hävinnyt" ja jumittaa eikä ovi mene ollenkaan kiinni vaan siihen jää semmoinen 5cm rako. Ei tuo nyt pahalta tunnu, mutta marraskuussa keskellä yötä satasen vauhdissa, sieltä puskee viimaa aika perkeleesti. Noh tämä reissu meni sitten muuten hyvin.
 
Muutamaa kuukautta myöhemmin oltiin Helsingissä keikalla samalla autolla. Taas jälleen menomatka meni ilman ongelmia, mutta nyt ehdittiin muistaakseni parikymmentä kilometriä tulla takaisinpäin, kun kuski sanoo, että nyt on joku vialla. Kaasupoljin ei kuulemma toimi ollenkaan. Auto sitten tietenkin hyytyi tien viereen. Noh konepelti auki ja katsomaan mikä vialla... Diagnoosi oli hyvin selkeä: kaasuvaijeri poikki! Lukuisia ärräpäitä ja korjaus viritelmiä myöhemmin tulos on tämä: kaasuvaijeriin sidotaan rautalanka ja naruviritelmä ja se vedetään konepellin alta apukuskin ikkunaan jossa apukuskin paikalla istuva basistimme vetelee KÄSIKAASUA ja pääasiallinen kuski ohjaa ja vaihtaa vaihteita. VAPISE MACGYVER!
 
Rumpali asuu Lahdessa, joten jätimme hänet matkan varrella sinne. Jokin matka Lahdesta kuski huutaa taas. Auto hyytyy jälleen....Tällä kertaa tosin bensa loppu...Jäi sitten muiden säätöjen keskellä bensamittarin tarkkailu vähiin. Onneksi muutaman sadan metrin päässä näkyy huoltamo ja päästään taas turvallisesti kotiin.
 
Yhteensä kolme kertaa meillä oli tuo auto käytössä. Näiden kahden kertomuksen välillä oli yksi keikka jolla se pelasi moitteetta.

jonsku1: ...kaasuvaijeriin sidotaan rautalanka ja naruviritelmä ja se vedetään konepellin alta apukuskin ikkunaan jossa apukuskin paikalla istuva basistimme vetelee KÄSIKAASUA ja pääasiallinen kuski ohjaa ja vaihtaa vaihteita. VAPISE MACGYVER!
 
Tästä olis kyl hieno nähdä kuvia. Kuulostaa jo kyl melkoiselta viritelmältä.

jonsku1: Lukuisia ärräpäitä ja korjaus viritelmiä myöhemmin tulos on tämä: kaasuvaijeriin sidotaan rautalanka ja naruviritelmä ja se vedetään konepellin alta apukuskin ikkunaan jossa apukuskin paikalla istuva basistimme vetelee KÄSIKAASUA ja pääasiallinen kuski ohjaa ja vaihtaa vaihteita. VAPISE MACGYVER!

 
Turvallinen kahden kuskin taktiikka! +++

tää vois sopia tähän ketjuun, vaikka oon tään jo tuolla Bluus-foorumilla jakanu:
 
pienessä baarissa keikalla,seisottiin nurkassa käytännössä peräkkäin :-) Minisetti rumpuja, kontra, kitaristi ja laulaja
 
Kitaristi keksi kiivetä soolon aikana penkille ja tehdä soolon päätteeksi Telemarkit, mutta ei tajunnu ottaa huomioon yläpuolella olevaa ilmastointilaitetta.... pää kolahti siihen ja hemmo laskeutu lattialle selälleen, mutta ei kuitenkaan sillä soitto katkennu. Meillä muilla oli lähellä katketa ku nauratti niin pirusti....
 
Toinen sattumus.. Meillä on setissä usein tuo "Riot in the Cell block N:o 9", ja Wilko Johnsonilta kopioituna me myös on tavattu nostaa biisin alussa kitarat kainaloon, vähä niinku konekivääreiksi. Well tällä kertaa mulla oli siis kontra mukana mutta eihän se saa estää hyvää shöytä, vaan ko. biisin alussa tempasin sormet F-aukkoon ja Bertta kainaloon...tai siis yritin. Just sopivasti oli keikkapaikan äänimies hiipiny taakse korjaamaan bassorummun mikkiä, ja sai mukavan muksasun Bertalta kylkensä. Jostain syystä se katto mua melko pahalla silmällä???