Roots 136
Kapinallisuus muuntuu ja hakee muotonsa aina uudelleen.
Törmäsin joku aika sitten Claptonin haastatteluun (E.
http://www.youtube.com/watch?v=i5eBZeqmH2Q#t=0m32s ), jossa keskusteltiin bluesin traditiosta, alan standardeista ja niiden tulkitsemisesta. Clapton kertoi että on artisteja, joiden tuotantoa uskaltaa tulkita helpommin kuin toisten, siis siinä mielessä että sitä kokee itse saavansa jotkut numerot menemään niin että kehtaa niitä julkisesti esittää. Itselleen tässä mielessä vaikeimpana artistina hän mainitsee Muddy Watersin ja erityisesti Hoochie Coochie Manin, josta sanoo jotenkin siihen tapaan että "siitä kappaleesta on syytä pysyä kaukana".
Ja sitten kapinaosuuteen: seuraavassa seitsemän uppiniskaisen veljeksen puraisut kielletystä hedelmästä... :)
(E. ...ja Clapton on kyllä itsekin myöhemmin uskaltautunut vetämään tätä konserteissa.)
BigPapa
Vauvau vauhdissa. Maukasta ja luontevaa. Tämä ei liene uutispommi, mutta paikoin tulee kovasti Järvinen mieleen.
Teijo K.
Laulussa makee puhelinsoundi, mutta noustakseen nostattavalle tasolle tämäntyypinen meininki vaatisi itse lauluun ehkä vähän enemmän potkua. Ei ollenkaan paskempi silti.
Väsykäsi
Onpas kuiva soundi, mutta ihan ok. Perusasioissa vielä vähän tekemistä, mutta paikoin soi oikein kivasti, erityisesti ylhäältä.
AiGee
Perinteistä bluesrock-otetta, ns. isolla kädellä ja paksulla soundilla. Sulavaa, maistuvaa.
blues guitar
Vähän samoja sanoja kuin Teijolle, mutta kyllä tämäkin blyysistä käy.
latuska90
Ratkaisu jättää breikkien breikit soittamatta ei mielestäni oikein toimi - eka kerta vielä menee tehokeinona, mutta toisella kiekalla tauot suorastaan huutavat jotain materiaalia. Muutoin soittohan on mainiota makoisalla soundilla.
krk
xxx
Pisteet
2p - BigPapa
1p - Teijo K.
1p - AiGee
1p - blues guitar
1p - latuska90
"Son, can you play me a memory?
I'm not really sure how it goes,
But it's sad and it's sweet and I knew it complete,
When I wore a younger man's clothes"
- Billy Joel