Media ja viihde ›

Medal Of Honor
 
Uskomatonta scheissea. Vaikka onkin vasta beta asteella niin tämä on yksinkertaisesti naurettavaa, putkijuoksua, osumat rekisteröityvät miten sattuu, puukko toimii arvonta periaatteella, kartat tylsiä ja aivan liian pieniä...
 
1/10
 
Jos joku muu haluaa kokeilla niin hae koodi http://www.gamespot.com/event/codes/command-conquer-4-open/ ja käytä sitä täällä: http://www.medalofhonor.com/beta

The Godfather II (X360)
 
Eilen pääsin läpi ja fiilikset aika lailla ristiriitaiset. Vähän sellaisen keskeneräisen oloinen peli välillä. Bugeja ja grafiikkavirheitä tuli välillä tiheään tahtiin, mutta eivät ne mitenkään pilannet peliä. Ne vaan loivat sellasen keskeneräisen kuvan.
 
Juoni oli aika köykänen ja samoin myös ääninäyttely.
 
Eihän tämä toki täysin susi ollut. Bisnesten valtaaminen oli hauskaa ja brutaalit teloitusiskut olivat hienoja. Oman ryhmän kokoaminen oli myös mielenkiintoista ja hauskaa.
 
15h meni 100% (1000/1000) läpäisyyn. Aika lailla lyhyt kun vertaa esim. GTA:han.
Kokeilemisen arvoinen peli jos alelaarista sattuu löytymään. 20€ enempää tästä ei kannata maksaa.
 
6/10

Alan Wake
 
En oikein odottanut tältä peliltä mitään ja kun sen alelaarihintaisena sai, niin päätin kokeilla. Ja sehän olikin sitten yksi viime vuosien kovimmista peleistä. Tarina oli hyvä eikä ihan kaikkea väännelty rautalangasta kuten peleissä yleensä on tapana. Tunnelma oli synkkä mutta hommassa ei ollut onneksi liian kurttuotsainen meininki, huumoriakin löytyi paljon. Kontrollit olivat osuneet täysin nappiin ja taisteleminen oli poikkeuksetta hauskaa vaikka olikin aivan sitä samaa koko ajan. Hahmot olivat onnistuneita ja maailma, varsinkin metsät, olivat aivan upeasti toteutettu. Välillä ihan pelottikin kun pelasi vain yöllä pimeässä huoneessa luurit korvilla. Mitään kovin ikimuistoista hetkeä en pelin aikana kokenut (lukuunottamatta hymyn naamalle vetänyttä poltergeist-puimurin hyökkäystä) mutta rautainen toteutus korvasi huippuhetkien puutteet. Nyt vaan uudestaan vaikeimmalla tasolla läpi, oli tosiaan vähän turhankin helppo. Pieni miinus Poets of the Fallista.

9-/10

Assassins Creed II
 
Ykköstä en oo pelannu, mutta eipä se menoa haitannu. Pelin idea on ihan hauska, mutta tehtävät toistivat itseään aika paljon. Paljonhan tossa olis vielä tekemistä mutta enpä taida jaksaa.
 
8

Dragon Age Origins (X360)
 
Tää tuli saatua jo jouluna, mutta silloin oli työn alla paljon muita pelejä joten tämä jäi kesken. Nyt tuli sitten jatkettua ja vedettyä. Mitä pitemmälle pääsin, sitä enemmän aloin pelistä pitämään. Loppu oli eeppinen ja ehdottomasti pelin parasta antia. Tuli vähän sellanen Braveheart- meininki mieleen. Musiikki oli myös upeaa.
 
Meikäläiselle tämä peli oli todella vaikea, lopussa pelasin easylla. Ehkä en vain osannut, mutta tuntui että hahmot kuolee heti taistelussa normaalilla tasolla.
 
Varmasti tulee vedettyä uudelleen. Sen verran erillaisia tapoja vetää.
 
8/10

Dante's Inferno - Xbox 360
 
En ole aikaisemmin tällaisia hakkauspelejä pelannut, mutta demo sai vakuutettua minut ostamaan pelin. Eipähän se niin aivonta mättöä ollutkaan kuin kuvittelun kun piti aika paljon vaikeimmilla tasoilla keskittyä, jotta hommasta tulisi yhtään mitään.
 
Teemasta tulee ehdottomasti täydet pisteet ja olihan peli myös visuaaliselta anniltaan mukavan näköinen. Välianimaatiot olivat kivoja, olisi mielellään saanut enemmänkin olla. Kakkososa menee ehdottomasti kanssa ostoslistalle.
 
EDIT: Kouluarvosanaksi antaisin 9/10

Borlag: Medal Of Honor
 
Uskomatonta scheissea.
 
Tyyppäsin sitä betaa tasan kerran, semmonen "mitä vittua?" jäi käteen.

xulu: Tyyppäsin sitä betaa tasan kerran, semmonen "mitä vittua?" jäi käteen.
 
Saman tein itsekin, ei sitä yksinkertaisesti kyennyt enempää kokeilemaan. Vaikka kuinka olisi päivitetty sittemmin.

FIFA 06 - Nintendo GameCube
 
Kaverilla olen tätä pelaillut ja kun sain tämän kympillä postikuluineen uutena netistä, niin päätinpä sitten ostaa. Toissapäivänä peli saapui ja on ihan mukavaa viihdettä, vaikka tämä onkin kavereiden kanssa hauskempaa. 4/5

Split/Second (PS3)
 
Oli kyllä aikas hämmentävää, että samanaikaisesti julkaistaan hyvin samankaltaiset Blur ja S/S, sekä vielä Mod Nation Racers, jotka kaikki tarjoavat arcadekisailua aseiden kera. Päädyin kuitenkin tähän, kun demosta tykkäsin ja kylhän tällä mielikseen rymistelee. Olenkin pitkään odottanut sellaista kaahailua, jota olisi kiva pelata padiohjaimilla ja jaetulta ruudulta. Ärsyttää vain, että tää ei muista kuvakulma-asetusta, suurin osa vissiin pelaa sillä näkymällä että auto näkyy ruudulla, joten aina kisan alussa pitää napsasta sisänäkymä päälle.

Red Dead Redemption meni tuossa äsken läpi. Tunnelmahan tässä oli kohdallaan ja muutenkin hauskaa oli pelaillessa useimmiten, mutta juonen puutteet ja toisiaan toistavat tehtävät vähän pudottavat pojoja. Bugejakin riitti. Jose Gonzalezin biisiä olin kovasti odottanut kuulevani, mutta ei se missään vaiheessa soinut. Tiedä sitten mistä moinen johtui. Muut bugit olivat tavanomaisia vilkkuvia tekstuureja, ilmassa leijuvia objekteja ym.

Paras länkkäripelihän tämä on ja varmasti audiovisuaalisesti hienoin hiekkalaatikkopeli koskaan, mutta juoni, tehtävät ja hahmot eivät yllä lähellekään GTA IV:n tasoa. Loppu tosin oli ihan hieno, mutta kokonaisuutena homma jää kauas Serbian pojan seikkailuista. Päähenkilö John Marstonkin on ihan vitunmoinen nössö, joka kovista puheista huolimatta tekee kiltisti täysin triviaaleja hommia toinen toistaan paskapäisemmille tyypeille.

Valituksesta huolimatta Red Deadia oli hauska lätkiä, mutta silti harmittaa se että pienellä hiomisella tämä olisi ollut selkeästi täyden kympin peli. Nyt jäädään loistavasta mestariteoksesta "vain" hyvään peliin.

8/10

ASSASSIN'S CREED II (PS3)
 
Ensimmäinen Assassins Creed osoittautui suuriin ennakko-odotuksiin nähden valtavaksi pettymykseksi, jonka läpäiseminen oli henkisesti vaikeaa jo ensimmäisellä kierroksella. Tällä kertaa Ubisoft Montreal on ottanut oppia virheistään, ja tuloksena on huomattavasti parempi jatko-osa, jota vaivaavat silti lukuisat edellisosan pelinautintoa nakertaneet ongelmat.
 
Pelin tarina ja hahmot ovat parantuneet huomattavasti sitten viime kerran. Juoni yleisesti on huomattavasti entistä mielenkiintoisempi ja dialogi on kautta linjan laadukasta, mutta suurimman harppauksen peli ottaa hahmoissaan. Ykkös-Creedin puupökkelöt on vaihdettu jopa jonkinlaisen persoonallisuuden omaavaan hahmokatraaseen. Päähenkilönä Ezio Auditore on mukaviileää Altaïria huomattavasti mielenkiintoisempi, ja Leonardo da Vincin sekä Aleksanterin VI:n käyttö sivuhahmoina on toteutettu esimerkillisesti. Ensimmäisen pelin pahin juoneen liittyvä ongelma, eli se scifi-hömppä, on jokseenkin onnistuttu kääntämään heikkoudesta vahvuudeksi. Tällä kertaa jäin jopa kaipaamaan enemmän nykyaikaan sijoittuvia kohtauksia, siinä missä viime kerralla ne olivat vain tympeää pakkopullaa. Tarina polkaisee eeppisyysvaihteen päälle varsin riuskalla otteella, kun lähinnä näennäistieteen piiriin kuuluvat muinaisastronautti- ja maailmanlopputeoriat valjastetaan pelin universumissa pesunkestäväksi faktaksi ja päälle roiskaistaan vielä melkoisen paksuksi äityviä salaliittopaljastuksia. Saa nähdä millaista jöötiä on luvassa jatkossa, ainakin tähän asti näyttää hyvältä.
 
Parantamisen varaa tarinaan liittyvissä asioissa kuitenkin löytyy. Vaikka juonenkuljetus ei ole enää niin kömpelöä ja katkonaista kuin edeltäjässään, jatko-osa jää siltikin samalla tavalla onton oloiseksi. Monet dramaattisetkin tapahtumat kuitataan lähinnä olankohautuksella, ja tarina hyppii surutta vuosikausia eteenpäin sen kummempia varoittelematta. Esimerkiksi pelin viimeinen yhteenotto olisi ollut huomattavasti enemmän tunteita herättävä, jos se olisi saanut ansaitsemansa pohjustuksen.
 
Pelattavuus on pysynyt pitkälti samana kuin edellisessä osassa, eli tappelua on ja paljon. Väkeä pistetään kylmäksi kuin Commandossa konsanaan ja näyttävät tappoanimaatiot jaksavat viihdyttää aikansa, mutta puolivälin tienoilla jatkuva kahakointi alkaa ottaa jo voimille. Salamurhat eivät ole oikein enää niin salaisia, kun suurin osa niistä on pakko suorittaa miekka tanassa vihollisjoukon keskelle rynnien. Asearsenaali laajenee muun muassa savupommeilla ja myrkyllä, joilla on lähinnä vain kuriositeettiarvoa. Voittamaton vastahyökkäysoinaisuus palaa kakkososaan, joten haaste taisteluissa on täysin olematon. Tappelun vastapainoksi on tarjolla paljon kaupunkien kaduilla juoksemista ja katoilla hyppimistä, mikä onkin aivan yhtä hauskaa kuin ennenkin. Harmillisesti Ezio hyppelee toisinaan välillä miten sattuu, kun tatti osoittaa juuri sillä ratkaisevalla hetkellä vähänkään väärään suuntaan.
 
Pelikokemusta ollaan yritetty syventää vaihtelevin tuloksen heittämällä tappelun ja hyppelyn sekaan kaikenlaista lisäsälää. Oman kylän ehostus ja pyörittäminen on ideana kiinnostava, mutta toteutus jättää rutkasti toivomisen varaa. Kunnostukset hoidetaan parilla napinpainautuksella muutaman tunnin sisään, jonka jälkeen jäljelle jää kaiken mahdollisen krääsän kerääminen, josta en itse jaksa enää pahemmin syttyä. Vapaaehtoisten salamurhatehtävien ohella tarjotut turpaanvetokeikat ovat turhuutta pahimmasta päästä, postipoikana toimimisesta puhumattakaan.
 
Visuaalinen toteutus on kauttaaltaan komeaa. Valtavat, näyttävät kaupungit välittävät aidontuntuista suurkaupungin henkeä ja suorastaan kuhisevat elämää. Etenkin Venetsia on paikkana huikea, ja Pyhän Markuksen tuomiokirkon näkeminen oli omalla tavallaan todella mieleenpainuva kokemus, varsinkin kun paikka on tullut nähtyä oikeassakin elämässä. Pelottavan yksityiskohtaisesti rakennetut metropolit ottavat tietenkin oman osansa hahmomalleihin käytetyltä koneteholta, ja ne kalpenevatkin päähenkilöitä lukuunottamatta selvästi muiden sukupolvensa pelien rinnalla. Myös valtavat erämaat kaupunkien ulkopuolella hämmästyttävät edelleen turhuudellaan. Kyseessä ei näennäisestä epälineaarisuudesta huolimatta ole mikään hiekkalaatikkopeli, joten miksi mukaan pitää tunkea sata hehtaaria tyhjää nurmimaata, jolla ei ole missään vaiheessa välttämätöntä tallustaa?
 
Assassin's Creed II parantaa suoritustaan muutaman loikan verran, mutta lopputulos ei kuitenkaan tyydytä siinä määrin, mitä tällaiselta suuren budjetin peliltä sopisi odottaa. Toivon hartaasti, että sarjan seuraava osa olisi keskittyneempi ja kompaktimpi kokemus vähemmällä taistelulla ja koukuttavammalla pelattavuudella.
 
7,5 / 10

Castle Crashers (Xbox 360)
Kerrassaan mainio Live-peli ja moninpeli. Kunnon hack n slash meininkiä söpoillä piirroshahmoilla.
Tämä oli niinkin koukuttava että tuli kavereiden kanssa pelattua kahdessa illassa läpi.
Vaikeustaso oli sopivan vaihteleva ja hahmon kehittäminen toi peliin mukavan lisän. Yöllä huomasin pelaavani yksin jo avattuja kenttiä experiencepointsit silmissä kiiluen.
Asevalikoimakin on ihan riittävä. Eri aseita on lähes 30 puukepeistä kinkkuihin.
Ja kyllä me jo puhuttiin porukan kanssa että mennään peli uudestaan läpi eri hahmoilla.
Ja livestä tämän sai tosiaan ladattua 1200 pisteellä.
 
Ainoa miinus on ajoittainen sekavuus. Ja olisi peli voinut olla vielä hivenen pidempikin.
 
Arvosana 4,5/5

Limbo (XBox360 Live Arcade)
 
Kyseessä ongelmanratkaisua ja tasohyppelyä sopivassa suhteessa sisältävä peli. Päähenkilönä toimii poika, joka on tuntemattomasta syystä eksynyt mystiseen ja pelottavaan metsää muistuttavaan maailmaan, jossa hänen on selvittävä hengissä ansojen keskellä ja etsittävä kadonnut sisarensa.
 
Graafinen tyyli on melko omaperäinen sillä peli on kokonaan mustavalkoinen, tai tarkemmin sanoen harmaasävyinen. Lopputulos on kuitenkin hieno ja tunnelmallinen. Samaa voi sanoa äänimaailmasta. Varsinaista musiikkia ei ole, vaan lähinnä tilannekohtaisesti painostavaa ambient-soundia tai harkitusti käytettyä hiljaisuutta ja ääniefektejä. Pelihahmo voi kohdata loppunsa hyvinkin brutaaleilla tavoilla ja punaisen värin puutteesta huolimatta ei jää epäselväksi mikä erite ruudulla roiskuu (pelistä löytyy myös gore-filtteri lapsille ja heikkohermoisille). Kaiken kaikkiaan peli on siis ilo silmälle ja korville.
 
Pelattavuudestakaan ei löydy pahaa sanottavaa. Hahmo tottelee ohjausta hyvin, tasohyppelyssä tärkeä osumantunnistus on kohdallaan ja kontrolit ovat yksinkertaiset sillä pojan ohjaukseen tarvitaan vain kahta nappia; hyppy ja toimintanappula jolla käsitellään kaikkia pelimaailman interaktiivisia kohteita.
 
Pelin haasteet koostuvat melko tasapuolisesti hahmon kontrolloimisesta ympäristössä ja ongelmanratkaisusta. Suhde on hyvin kohdallaan näiden kahden välillä. Ympäristön tarjoamat haasteet ovat melko klassista tavaraa, karhunrautoja, vieriviä kiviä ja vesiesteitä sekä köysien, kytkimien ja esineiden käyttämistä muuten saavuttamattomiin paikkoihin pääsemiseksi. Aina silloin tällöin peli kuitenkin yllättää. Välillä myös ilmeisimmältä näyttävä ratkaisumalli ei välttämättä johda mihinkään vaan ratkaisua pitää etsiä toisesta suunnasta. Interaktiivisia kohteita ei ole sorruttu mitenkään merkitsemään erikseen vaan ne pitää itse löytää ympäristöstä, mutta toisaalta mitään ylilyöntejäkään ei ole tehty tolkuttoman pienien tai muuten huomaamattomien kohteiden muodossa. Pelisuunnittelu toimii myös mallikkaasti sikäli, että pelissä ei tule missään vaiheessa epätietoisuuden tunnetta siitä voiko tilanteesta päästä eteenpäin. Jos pulman ratkaisussa epäonnistuu, se tehdään selväksi (yleensä kuolemalla) eikä jätetä pelaajaa "kitumaan" ratkaisemattomaan tilanteeseen.
 
Tähän asti siis pelistä on ollut vain positiivista kerrottavaa. Valitettavasti Limbo ei vain ole kovinkaan pitkä. Itse läpäisin sen kahdella reilun 3 tunnin sessiolla, enkä tosiaan ole mikään extreme-pelaaja varsinkaan pulmapelien saralla. Tämän asian valossa 1200 MS-pisteen (n. 12-15 euroa, riippuen mistä pisteet hankkii) hintalappua voi pitää varsin korkeana näin lyhytikäiselle pelille. Vaikeustaso nousee asteittain pelin edetessä. Itselleni se oli melko sopiva ja muutamia ongelmia sai miettiä oikein urakalla, mutta moni muu varmaan sanoisi peliä lyhyen lisäksi kovin helpoksi.
 
Piristävä kokemus Limbo kuitenkin on, ja voin suositella kaikille kevyen ongelmanratkaisun ja toiminnan yhdistelmän ystäville. Viimeistään jos hinta laskee muutamalla sadalla pisteellä tai lisäkenttiä tulee ladattavaksi,
 
3.5 / 5

Angry Birds (iPhone)
 
Enpä ole koskaan pitänyt kännyköitä varteenotettavina alustoina peleille, xbox ja xbox 360 on ollut enemmän mieleen, mutta kaverin hehkutuksen seurauksena päätin uskaltaa sijoittaa huimat 79 senttiä tähän kotimaiseen hittipeliin.
 
Täähän on siis ihan järjettömän hyvä!!! Koukuttava idea, eli ikäänkuin Worms + sortuvat rakennelmat, riittävän hyvällä fysiikkamallinnuksella. Nopea ja helppo, mutta kuitenkin äly- ja taitopeli. Ja humoristinen linnut vs. siat-taistelu on oikein hyvä valinta taustatarinaksi.
Kenttiä tuntuu olevan riittävästi, yhdessä illassa pelasin noin 1/5 osan, ja siihen meni useampi tunti.
 
Ei helkkari, 79 senttiä! Tästä voisi maksaa paljon paljon enemmän ja silti antaisin 10/10. Mutta tällä hinnalla annan 10+, tai jos saa antaa enemmän niin 12/10. :)
 
Pakko-ostos!
 
Edit: Pelin ainoa havaittava miinus on toistaiseksi ollut ihan järjetön koukuttavuus. Esim. avovaimo (ei-aktiivi pelaaja) kokeili "yhden kerran" eilen illalla. Pelasi lopulta tunnin, vaikka vuorossa olisi pitänyt olla matkalaukkujen pakkausta + aamulla todella aikainenherätys. iPhone piti väkisin ottaa käsistään pois. :D

markkuliini: Angry Birds (iPhone)
 
Lisähaastetta tuo toki, kun yrität saada kaikki kentät kolmella tähdellä läpi + löytää kultamunat jne ;D Kyllä tuon kanssa ajan saa kulumaan. Yksi parhaista puhelinpeleistä ehdottomasti.
 
Tuon saa myös Nokian N900:lle, joskin suppeampana kokonaisuutena (ja lisäkentät taitavat maksaa?). Android-versio tulossa myöhemmin.

Battlefield Bad Company 2. Ei helevetti, onneksi ei ole mahdollisuutta pelata tuota kotona, jäisin varmaan ikuisesti koukkuun. Ihan mahtavaa... siis netissä toisia janareita vastaan. Ei noi yksinpelit kyllä mielestäni ole mistään kotoisin, ei tekoäly ikinä korvaa ihmispelaajan kieroutta ja tota kun voi headsetin kautta kommunikoida muille.
 
Jos nyt jotain perustelua, niin toi ympäristön hajoaminen teki vaikutuksen. Talot ja puut kaatuvat kun niihin osuu kranaatti tai ajaa tankilla päälle. Aina joskus vuonna 1 kun pelasi enemmän noita pelejä, se otti päähän kun tankilla tökkäsi johonkin puuaitaan meno. Ärsyttääkö joku munapää joka kykkii jossain samassa ikkunassa koko ajan? Eipä hätää, hyppää tankkiin ja paskoo koko rakennuksen sileäksi. I love the smell of napalm in the morning... Smells like... victory..

aalataur: Battlefield Bad Company 2. Ei helevetti, onneksi ei ole mahdollisuutta pelata tuota kotona, jäisin varmaan ikuisesti koukkuun. Ihan mahtavaa... siis netissä toisia janareita vastaan. Ei noi yksinpelit kyllä mielestäni ole mistään kotoisin, ei tekoäly ikinä korvaa ihmispelaajan kieroutta ja tota kun voi headsetin kautta kommunikoida muille.
 
Jos nyt jotain perustelua, niin toi ympäristön hajoaminen teki vaikutuksen. Talot ja puut kaatuvat kun niihin osuu kranaatti tai ajaa tankilla päälle. Aina joskus vuonna 1 kun pelasi enemmän noita pelejä, se otti päähän kun tankilla tökkäsi johonkin puuaitaan meno. Ärsyttääkö joku munapää joka kykkii jossain samassa ikkunassa koko ajan? Eipä hätää, hyppää tankkiin ja paskoo koko rakennuksen sileäksi. I love the smell of napalm in the morning... Smells like... victory..
 
On kyllä yksi parhaista moninpeleistä tällä hetkellä. Voittaa mielestäni MW2:n.
Vietnam-lisäri ilmestyy joulun aikoihin!

Donkey kong country superilla läpite. Varsin mukavaa retroilua tuossa pelissä. Graafisesti kivan näköinen ja myös musiikeissa on oma viehätyksensä. Elämiä kulu varmaan viistuhatta ja välillä vitutti kyllä aika lahjakkaasti, vaan liekkö masokistin luonnetta ni jatkoin aina uusiks. prosentteja ei tullu ku 47, joten kerättävää löytyy vielä. Arvosana 9/10