Kitarat: kitarakamat ›

Itse olen mieltynyt Fender Custom Shopin 58 Heavy Relic Telecasteriin. V-kaula istuu parhaiten käteen.

Väärään ketjuun...

Se on Tokai...Jopa se halvin malli on ollut mukavemman tuntoinen kuin jotkin fenkut/squierit...

Onkos kenelläkään kokemuksia G.E.Smith -mallista? Siinähän tallamikki on upotettu suoraan puuhun. Muita ominaisuuksia on esim. baseball bat -tyylinen kaula.

Voi olla, että tämä aiheuttaa Fender-puritanistien hyökkäyksen, mutta mielestäni Tom Andersonin Hollow Cobrat ovat miellyttävimpiä Telecaster-muotoisia kitaroita, joihin olen koskenut.

Tällä hetkellä parhaalta tuntuu tietysti itsevalmistettu Nocaster-kopio, ruusupuuotelaudalla. Kaula on jopa vielä inauksen paksumpi ku Fenderin CS Nocasterissa, mutta ruusupuulautasoundi on paljon parempi ku vaahterainen mun mielestä.
 
Kun ei kaupasta saannu sellasta ku halus ni piti väkertää ite!:)
 
http://www.students.tut.fi/~kiiskit/tele.jpg
 
Niin, lisäks tossa 6105 nauhat ja compound 7,25-12" radius.

Imper: Tällä hetkellä parhaalta tuntuu tietysti itsevalmistettu Nocaster-kopio, ruusupuuotelaudalla. Kaula on jopa vielä inauksen paksumpi ku Fenderin CS Nocasterissa, mutta ruusupuulautasoundi on paljon parempi ku vaahterainen mun mielestä.
 
Kun ei kaupasta saannu sellasta ku halus ni piti väkertää ite!:)
 
http://www.students.tut.fi/~kiiskit/tele.jpg
 
Niin, lisäks tossa 6105 nauhat ja compound 7,25-12" radius.
 
On kyllä siisti tele tuon kuvan perusteella. Ja paksu kaula on bueno.

Tässä nopeeta soundinäytettä:
 
http://www.students.tut.fi/~kiiskit/tele_ensitesti.mp3
 
Kai se ihan teleltä kuulostaa!:)

latuska90: Oma Fender Mexican Standard Telecaster on kyllä ihan oiva peli. Toki mikit vois kyllä olla hieman paremmat, mutta kyllä tällä pärjäilee originaalimikeilläkin:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/62167.jpg
 
Itellä taitaa olla just samanlainen. Vaahterainen otelauta tuo hienoa kolinaa soundiin ja kitara on aikas kevyt ja helpposoittoinen - todella toimiva peli jonka ottaa usein käteen. Ei ehkä mualiman paras, mutta pirun hauska kitara anyhoo.
 
Vaihdoin muuten tohon Twang Kingit, jotka toi todella hienoa kolinaa, heleyttä ja erottelua soundiin. Pikkasen vähemmän kuumat ovat kuin Fenderin ihan passelit vakkarimikit, mutta rankempikin rock-runttaus irtoaa helposti. Taitaa olla meikän lempparimikit nuo...

Meni osittain "tässämuntele" esittelyksi, niin jäsenkuvausta klikkaamalla pari hieman suttuista kuvaa omasta telestä. Tarkkanäköiset huomaavat muutaman poikkeaman puhdasoppiseen Telecasteriin ;-)
Oletteko muuten punninneet oman Telenne? Minkälaisia kilomääriä vaaka näyttää?

AaBeeCee: Meni osittain "tässämuntele" esittelyksi, niin jäsenkuvausta klikkaamalla pari hieman suttuista kuvaa omasta telestä. Tarkkanäköiset huomaavat muutaman poikkeaman puhdasoppiseen Telecasteriin ;-)
Oletteko muuten punninneet oman Telenne? Minkälaisia kilomääriä vaaka näyttää?
 
No hö sullahan on kaula nurin päin ja vieläpä väärästä kitarasta :D

Hi-Power: No hö sullahan on kaula nurin päin ja vieläpä väärästä kitarasta :D
 
Mikkikytkimen nuppi on kans jostain ihan kummasta kitaramallista ;)

parhaat mitä liikkeessä olen tyypittänyt ovat:
Japanin 52-80TX
Custom shop '60 esquire relic.

Paras on oma Baja. Mutta sekin siksi että olen säätänyt ja modannut sen mieleisekseni. Yleensä kaupoissa kitaroiden tehdassäädöt eivät ole optimaalisia joten harvoin jos koskaan tulee kohdalle sellaista "Se on tässä!" -fiilistä. Kaularaudan pienikin kääntäminen ja yläsatulan urien korkeudet tuntuu soittoon heti. Siksi shoppailussa onkin hyvä tuumailla miten hyvän kandidaatin saisi rukattua itselle hyviin asetuksiin ja miltä se sitten tuntuisi.

Joku kirjoitti tuolla alussa, että on myynyt HW Telensä pois. Mulla on HW Honey blonde ja se on vuosien varrella seksikkäästi kulunut (kuten ohuen lakkauksen oletettiinkin) ja soi tosi hyvin, ja tuntuu jotenkin, että vaan paranee.

Tällä hetkellä tuntuu parhaalta oma hiukan modattu 1978 Fender. Aikalaisekseen kevyt (3,6 kg) ja mukavasti relikoitunut. Kaula on mukavan kapoinen.

Nashville Tele vm. 2003, Fender talla, Hoscon kompensoidut tallapalat ja Nevalaisen Matilla nauhatyöt. Ei lähde liikenteeseen.

Mun 1969 Fender Telecaster. Siinä soundissa ja soittofiiliksessä vaan on sitä jotain. Mojoa? ROK!

Ainahan se oma kesäloma-tmv. tienesteillä hankittuna pitkän suunnitelun tuloksena on "oltava" paras...siis, ettei rupea vituttamaan. Kannanpa nyt kuitenkin korteni keskustelun kekoon.Ooon näillä foorumeilla tainnu ennenkin prassailla vintageikäisten (ja uudempien) kokoelmalla. Elikäs telejä löytyy tällä hetkellä 70-lukusista alkaen tähän päivään. Ja "valittaen" täytyy todeta, etä ikä, hinta ja "hyvyys"(soitettavuus, soundimaailman monipuolisuus ym.) ei läheskään aina kulje käsi kädessä. Paras teleni (mistä en mistään hinnasta luovu) on hybridi. Siinnä on Vint. blonde JV-Squier Body(jota vähän paikkailtu). Fenderin japsikaula tuhdilla V-profiililla(sopii täydellisesti mun käteen),. Sähköt modailtu: kaulassa Fralinin Charlie Christian iso Singeli ja lavassa Fender CS,ilmeiseti Nocaster. Vastaavaa saundipalettia en ole saanut aikaan millään muulla kitaralla, varsinkin väliasento on puhdasta hunajata...
 
Ja vielä hehkutusta uusista CV SQujuista. Kaikki kokeilemani mallit on olleet ihan ammattitason pelejä. Varsinkin 50s strato on lähes ykköskeppinä