Rock, pop, alternative ›

Mut onko pakko keksiä jotain uutta väkisin? Miksei voida olla tyytyväisiä siihen mitään jo on? Toki saa keksiä ja kehitellä uutta, mutta en jaksa uskoa, että enää mitään tajunnanräjäyttävää tuodaan esiin. Okei, toin tämän aikaisemminkin esiin, mutta tätä asiaa tässä ei kuitenkaan ollenkaan viety eteenpäin. Musiikkia maailmassa on mielettömät määrät, mitä ei ole koskaan itse kuullut, että kyllä siinä on jo jokaiselle sarkaa kerrakseen ihan ihmiselämäksi. Toki, kun itseä biisejä tekee niin ehkä tämä ajatus uuden kehittämisestä pohjautuu enemmän siihen. Mut edelleenkin kysyn sitä, että kun kaikkea musiikkia ei kukaan tunne niin miten ihmeessä voi tietää, että on keksinyt jotain uutta ja ainutlaatuista?

Kyllä minusta on aika hupaisa väite että kaikki polut olisi jo tallattu. Outo suorastaan. Tämä on näitä tietokoneajan kirouksia sitä paitsi, että vanhaan viittaamista pidetään automaattisesti vanhan kierrättämisenä. Eihän se niin ole.
 
Jos henkilö on luova, hänen aikaansaamansa musiikki ei vain kuvasta hänen sisäistä todellisuuttaan vaan on sitä. Silloin musiikki elää. Jos henkilö ei ole luova niin evvk.
 
Luovuus on kaikonnut rockista, ottanut eron. Eivät ole enää väleissä. Nykyään kun tuolla superkaupallisella main street -osastolla aletaan olla enemmän elossa kuin pystyynkuolleessa indiemusiikissa niin eipä paljon naurata. Musiikkia ostetaan nykyään vähemmän, eikö nyt jo herranjestas olisi levy-yhtiöiden aika kokeilla vaihteeksi laadulla kilpailemista, niin epätoivoiselta idealta kuin se kuulostaakin?

Vielä kerran: Musiikin laatu ei ole makuasia. Vähemmän subjektiivista asiaa on hankala keksiä.
 
Musiikin myynti saattaisi laskea, vaikka musiikki olisi yhtä hyvää kuin ennen, mutta kun ei ole, niin koko kuvio on hyvin ymmärrettävä. Laadulla kilpaileminen ei ole koskaan ollut bisnesmielessä järkevää, mutta voisivat ne koettaa sitäkin nyt kun seksikkäämmät konstit eivät nappaa. Tämä on koko meijän eurooppalaislähtöistä länsimaista kulttuuripiiriä koskeva kummallinen, ummehtunut kapeikko tai umpikuja missä nyt ollaan ja mistä pitäisi päästä pois. Syitä on enemmän kuin jaksaa luetella.

velipesonen: Vielä kerran: Musiikin laatu ei ole makuasia. Vähemmän subjektiivista asiaa on hankala keksiä.
 
Musiikin myynti saattaisi laskea, vaikka musiikki olisi yhtä hyvää kuin ennen, mutta kun ei ole, niin koko kuvio on hyvin ymmärrettävä. Laadulla kilpaileminen ei ole koskaan ollut bisnesmielessä järkevää, mutta voisivat ne koettaa sitäkin nyt kun seksikkäämmät konstit eivät nappaa. Tämä on koko meijän eurooppalaislähtöistä länsimaista kulttuuripiiriä koskeva kummallinen, ummehtunut kapeikko tai umpikuja missä nyt ollaan ja mistä pitäisi päästä pois. Syitä on enemmän kuin jaksaa luetella.
 
Millä ihmeellä sä perustelet sen, että musiikin laatu olisi jotenkin laskenut? Silläkö, että nykyään kaikki kompresoidaan tukkoon? Jos tup lyttäys on se syy miksi musiikki ei ole niin laadukasta kuin ennen niin sitten olet kyllä oikeassa ( paitsi eihän tämäkään kaikkea koske ). Mitään muuta järkevää perustelua musiikin laadun huononemiselle en kyllä keksi, koska se todellakin on makuasia. Jos sinä et jostain tykkää niin sehän ei tarkoita sitä, että kukaan muukaan ei tykkäisi. Kyllähän musiikkia kulutetaan nykyään enemmän kuin koskaan. Eli jos kaikki on hirveää paskaa niin miksi sitten ihmiset sitä kuuntelevat?

Suosikkimusiikki menestyy joko hurmaamalla tai turruttamalla kuulijansa. Ensinmainittu on hyvä, jälkimmäinen huono asia. Jälkimmäinen on nyt voitolla enemmän kuin koskaan. Iskelmä kuoli 50-luvulla, jazz 60-luvun lopulla ja rock 80-luvulla. Club/House-osastolta ei ole noussut uutta voimakasta musiikin alakulttuuria, niin kuin ainakin minä vielä kymmenen vuotta sitten toivoin.
 
Tilanne on todella ikävä mutta kyllähän tässä voi ihan optimistinen olla, kunhan musiikintekijät malttavat palata perusasioiden ääreen. Varovaisesti voi myös toivoa jonkinlaista arvovallankumousta isojen levy-yhtiöiden keskuudessa, nyt kun niiden massit on käymässä aina vain vähemmäksi ja jotain kai niidenkin pitäisi keksiä. Vai alkaako ne myydä leivänpaahtimia?
 
Nykykuviohan on sellainen että artisteista tehdään alusta lähtien aina vain enemmän brandejä, joissa se musiikki on yksi osatekijä. Musiikki on tavallaan sen artistin brandin taustamusiikkia, ornamentiikkaa. Minä en ihan usko että tämmöinen pelleily jäisi pitkäkestoiseksi olotilaksi. Tietysti tämä on vain arvaus.

Cathi777: Millä ihmeellä sä perustelet sen, että musiikin laatu olisi jotenkin laskenut?
 
Multa ei kysytty, mut laatu voi laskea, jos miettii seuraavan mukaan:
 
Ainakin rock/pop/heavy- eli nykyjään metallimusiikissa taso voi olla laskenut siksi, että valtaosa kantavista voimista on keksitty/tehty jo 60-90-luvuilla. Nykyään vaan varioidaan, coveroidaan, plagioidaan, sämplätään, matkitaan ja muunnellaan. Joo, niin on tehty ennenkin, mutta nyt kaikki on vaan keksitty mitä tulee varsinkin oikeasti soitettuun bändimusiikkiin. Nyt olis kysyntää niillä alkuvoimilla, millä esim. legendaarisimmat rockbändit on teitä aurannut.
 
Lisäksi suuret musiikin pikakuluttajamassat (sori yleistys) ovat kasvaneet hyvin paljon verrattuna vaikkapa jo 80-lukuun (kts. maapallon väestönkasvu). Toki ns. hyvän musiikin kuuntelijatkin ovat lisääntyneet, mutta jo suhde noihin massapikakuluttajiin on toki entistä epäterveempi. Ja syitä voi hakea myös nykymediasta ja kaikista sen mahdollisuuksista. Kaikki paska saadaan markkinoitua pikakuluttajille niin paljon tehokkaammin kuin ennen.
 
Ai miksikö näin? No siksi, että se suurempi massa kasvaa väestön lisääntyessä potenssia enemmän kuin pienempi, valikoituneempi ja kriittisempi joukko. Ja nämä suuret massat rahoittaa paskamusiikin myyntiä. Ja nykyään moni artisti siivittää levymyyntiään pyörimällä lukuisien roskalehtien palstoilla. Ennen tuo roskalehtikulttuurikin oli varmasti olemattomampaa. Mutta paljon enemmän tänä päivänä ensin julkkikseksi päässeenä pääset myymään musiikkia, joka ei monesti ole edes omaasi. Ja ennen piti pääsääntöisesti luoda ensin oma musiikki tai esiintyminen ennen kuin pääsi julkisuuteen.
 
mARKKINAVOIMIEN KONTROLLOINTI Silläkö, että nykyään kaikki kompresoidaan tukkoon?
 
Kompressointi toki vaikuttaa suoraan ihmisen korvaan tappamalla sieltä ne sielukkuudet, dynamiikat, sävyt ja inhimillisyydet. Vaikkakin esim. dynamiikkaa voidaan säätää teknisesti. Mutta muuten markkinavoimien kontrollointi ei ole kiinni kompressoinnista, vaikka kompressointi kuuluukin siihen kaupalliseen liukuhihnamuottiin.
 
Mitään muuta järkevää perustelua musiikin laadun huononemiselle en kyllä keksi, koska se todellakin on makuasia.
 
Olkoon makuasia, minusta se musiikin laatu on huonontunut selvästi. Siihen vaikuttaa musiikin, soittamisen ja tuottamisen koneellistuminen, tuotantomallit ja ihmiskunnan markkinavoimien surullinen kehitys. Mutta onko ajatuksen vastustajilla syitä miksi musiikki olisi nyt parempaa kuin menneinä vuosikymmeninä? Jos ajateltaisiin, että se on ollut yhtä hyvää keskimääräisesti koko ajan, ollaan metsässä. Asiat ovat muuttuneet. Väitän, että ennen musiikki oli enemmän kokemus, nykyään enemmän kulutus.
 
Kyllähän musiikkia kulutetaan nykyään enemmän kuin koskaan.
 
No siis kuluttajia on monin verroin enemmän kuin ennen vanhaan ja kaikkea kulutetaan yhä kiihtyvällä vauhdilla. Miksei siis musiikkiakin? Pelle Miljoonan sanoin: Maailman ääni liian voimakas on.
 
Eli jos kaikki on hirveää paskaa niin miksi sitten ihmiset sitä kuuntelevat?
 
No paska vetää kärpäsiä puoleensa ja ihmisiä on varppina enemmän kuin kärpäsiä! :) No joo, ei kaikki ole paskaa, mutta väittikö joku niin... Pitääpä tutkia ennenkuin haen oluen jääkaapista. Sanon vielä, että paljonhan musamaku riippuu ihmisen iästä ja muista yksityiskohtaisuuksista.

Hoho. Ei kai tässä muuta ku että jee jee: onneksi olen niin tyhmä kärpänen, että en tajua mikä erottaa My Chemical Romancen laadullisesti Beach Boysista. Ei mene turhaa energiaa kaipaillessa vanhoja hyviä aikoja, jolloin vielä osattiin tehdä hyvää musiikkia.

velipesonen: Nykykuviohan on sellainen että artisteista tehdään alusta lähtien aina vain enemmän brandejä, joissa se musiikki on yksi osatekijä. Musiikki on tavallaan sen artistin brandin taustamusiikkia, ornamentiikkaa. Minä en ihan usko että tämmöinen pelleily jäisi pitkäkestoiseksi olotilaksi. Tietysti tämä on vain arvaus.
 
Brändääminen on hyväksi havaittu konsti, joten miksi ei myös artisteille tehtäisi samaa.
 
Nykyisin kun ostat vaikkapa lenkkarit, niin harvoinpa ostat tuotteen vaan mielikuvan. Tiger Woodsit, Michael Jordanit ja muut kumppanit kertovat sinulle sopivasta elämäntyylistä. Ja väki uskoo paremmin kuin entistä julistetta joka kertoi että "nää on hyvät lenkkarit osta". Lenkkareiden valmistus on siirretty halpamaihin, mutta hinta noussut. Mikäs sen parempi todiste että brändääminen kannattaa.
 
Joko pitää vastustaa brändituotteita (älä osta) tai sitten mennä virran mukana ja hyväksyä että brändäys leviää muillekin aloille. Kohta työntekijöiden kannattaa brändätä itsensä saadakseen töitä.

Juugeli: Hoho. Ei kai tässä muuta ku että jee jee: onneksi olen niin tyhmä kärpänen, että en tajua mikä erottaa My Chemical Romancen laadullisesti Beach Boysista. Ei mene turhaa energiaa kaipaillessa vanhoja hyviä aikoja, jolloin vielä osattiin tehdä hyvää musiikkia.
 
Siinä missä minä yleistin, sinä kaivat kaivamalla esiin jotain yksittäisiä vertailukohtia. Hei, sehän ei toimi tuon minun kokonaisvaltaisen ajatuksen kanssa. Hyi häpeä... ;)

BassoSisko: Joko pitää vastustaa brändituotteita (älä osta) tai sitten mennä virran mukana ja hyväksyä että brändäys leviää muillekin aloille. Kohta työntekijöiden kannattaa brändätä itsensä saadakseen töitä.
 
Ei kai sekään ole niin mustavalkoista tuo brändien maksaminen. Minäkin voin ostaa Adidaksen paidan ja juoda Mäkkärissä tai Hesessä Cokista, mutta en silti mene kritiikittömästi virran mukana. No, joku voi ostaa Marja Tyrnin levyn ja ajattelee muka olevansa kriittinen...
 
Työntekijöiden brändääminen toimii korkeintaan sellaisten työpaikkojen suhteen, joissa vaaditaan oikeesti jotain massasta poikkeavia ominaisuuksia sen max 2500 €-perusduunamisen lisäksi.

Cimble: Ei kai sekään ole niin mustavalkoista tuo brändien maksaminen. Minäkin voin ostaa Adidaksen paidan ja juoda Mäkkärissä tai Hesessä Cokista, mutta en silti mene kritiikittömästi virran mukana. No, joku voi ostaa Marja Tyrnin levyn ja ajattelee muka olevansa kriittinen...
 
Työntekijöiden brändääminen toimii korkeintaan sellaisten työpaikkojen suhteen, joissa vaaditaan oikeesti jotain massasta poikkeavia ominaisuuksia sen max 2500 €-perusduunamisen lisäksi.
 
Ei mikään koskaan ole mustavalkoista, aina on poikkeuksia. HÖH! Miks tätä edes tarttee erikseen mainita.
Mutta jos tarjolla on Adidaksen paita ja merkitön paita, sama laatu jos vain vaivautuisi tutkimaan paremmin. Niin katso, suurin osa ostaa sen Adidaksen. Image is everything.
 
Tuo työntekijöiden brändääminen oli mahdollinen tulevaisuuden skenaario. Mitä johtajat edellä sitä duunarit perässä.

Juugeli: Hoho. Ei kai tässä muuta ku että jee jee: onneksi olen niin tyhmä kärpänen, että en tajua mikä erottaa My Chemical Romancen laadullisesti Beach Boysista. Ei mene turhaa energiaa kaipaillessa vanhoja hyviä aikoja, jolloin vielä osattiin tehdä hyvää musiikkia.

Cimble: Siinä missä minä yleistin, sinä kaivat kaivamalla esiin jotain yksittäisiä vertailukohtia. Hei, sehän ei toimi tuon minun kokonaisvaltaisen ajatuksen kanssa. Hyi häpeä... ;)
 
Komppaan vähän tota Juugelia, vertailu tuskin oli tarkoitettu yksittäisten bändien vertailuksi. Muutenkin tuskin musiikki laadullisesti on huonompaan mennyt, toki suuren kulutuksen takia heikompiakin esityksiä saa enemmän kuuluvuutta kuin aikaisemmin, mutta ei yleistetä liikaa. Millä tavalla ne kolme sointua oli aikaisemmin laadukkaampia parikymmentä vuotta sitten kun nykyään? Paitsi jos laaduksi ajattelee sen että tekee jotain ensimmäisenä. Tällä perusteella kaikki populaari musiikki on paskaa koska joku klassinen musikantti tai kirkko muusikko on sen tehnyt ensin.
Musiikissa ainakin omalla kohdalla "parasta" taitaa olla se musiikki jota tuli kuunneltua parikymppisenä, ehkä sitä silloin eli jotenkin enemmän tunteella kuin vanhempana, joten musakin oli jotain enemmän. Omalla kohdalla tämä oli 90-lukua, ja 2000 luvulla onkin ollut vaikeampaa löytää sitä jotain, joka kolahtaisi kuin ennen. Onneksi sitä on nykyään tullut kuunneltua vähän eri genrejen musiikkia, joista on löytynyt helmiä jotka on tehty uudelle vuosituhannella sentään. Spotify ja aikaisemmin piratismi on mahdollistanut kokeilemisen ihan eri tavalla kuin silloin ennen...

velipesonen: Vielä kerran: Musiikin laatu ei ole makuasia. Vähemmän subjektiivista asiaa on hankala keksiä.
 
silti subjektiivista.

BassoSisko: Mutta jos tarjolla on Adidaksen paita ja merkitön paita, sama laatu jos vain vaivautuisi tutkimaan paremmin. Niin katso, suurin osa ostaa sen Adidaksen. Image is everything.
 
Minä ostan sen halvemman, jos se ei ole ihan paska tai paskan näköinen. Adidaksen ostan vain jos halvalla saa. En lähde maksamaan esim. T-paidasta 15 € enempää, tai collegesta 25 € enempää. Siinä mielessä Adidaksen valitsen vain harvoin. Fuck the image! :) Mut tiedän, että suurin osa ostaa vain image mielessään, jos vähänkin löytyy rahaa.
 
Rock-musiikin suhteen voisin maksaakin riittävän hyvästä 2000-luvun levystä vaikka 20 €, jos sellainen tulisi vastaan. Minun makuuni ennen on tehty mielenkiintoisia levyjä, mutta niistä ei tartte maksaa nykyään paljoakaan. Ison osan saa vaikka ilmaiseksi polttamalla kirjastosta tai tutulta. Tai sit divarista tai alesta. Jos nyt joku 2000-luvun rock-levy pitäis mainita jonka olen ostanut, se on Kingston Wallin tripla cd-livepläjäys. En muista paljonko maksoi, mutta olisin voinut maksaa vaikka 50 €. Ai niin, sehän onkin itse asiassa 90-lukua... Se siitä nykymusiikista. ;) Varsinkin kun levy on saundeiltaan vaihtelevan laatuista liveä täynnä, mikä laaduntuu vielä ainutlaatuisen bändin takia. Kun toimii niin toimii, ja varsinkin siksi kun se ei ole konekäsitelty hengettömäksi liukuhihnatuotteeksi. Eikä se sitä juuri voisi ollakaan, vaikka sitä on toki käsitelty livesaundin epämääräisyyksien parantamisen takia.
 
Mutta nykyään kun tehdään studiolevyjä, on isoilta osin olemassa valmiit tyylit ja kaavat siihen saundituottamiseen. Ajatellaan vain radiosoittoa, muotia ja pikaruokamaisuutta. Ennen artistit kuulostivat usein persoonallisemmilta ja niillä oli monesti myös mahdollisuus olla sitä.

zjanii: Millä tavalla ne kolme sointua oli aikaisemmin laadukkaampia parikymmentä vuotta sitten kun nykyään? Paitsi jos laaduksi ajattelee sen että tekee jotain ensimmäisenä.
 
Musiikki on nykyään enemmän pelkkää bisnestä ja sen kuulee artistien panoksesta ja tavoista toteuttaa hommaa taustavoimien hallitessa. On se ollut ennenkin myös bisnestä, mutta on siinä ollut tilaa muillekin voimille, joilla musiikkia on luotu ja esitetty.
 
Tällä perusteella kaikki populaari musiikki on paskaa...
 
No Vittulanjänkhältähän se kaikki on... ;)
 
Musiikissa ainakin omalla kohdalla "parasta" taitaa olla se musiikki jota tuli kuunneltua parikymppisenä, ehkä sitä silloin eli jotenkin enemmän tunteella kuin vanhempana, joten musakin oli jotain enemmän. Omalla kohdalla tämä oli 90-lukua, ja 2000 luvulla onkin ollut vaikeampaa löytää sitä jotain, joka kolahtaisi kuin ennen.
 
Nyt olet ehkä olennaisessa, eli makuasioissa ja omakohtaisessa maailmassa ja tunne-elämässä. Nuo aikajaksotuksetkin menee mullekin kohilleen, olin nuori lähinnä 90-luvulla, mut 80's ja varhaislapsuuden 70's vaikuttaa myös vahvasti. Jotenkin imin musaa sisään jo ihan pallerona.
 
Iso osa on loppuunkaluttuja noista menneisyyden musiikeista, mut ne hyvät toimii edelleen. Enkä löydä enää 2000-luvun tuottamisesta sellaisia hyviä bändimeininkejä tms.
 
Onneksi sitä on nykyään tullut kuunneltua vähän eri genrejen musiikkia, joista on löytynyt helmiä jotka on tehty uudelle vuosituhannella sentään. Spotify ja aikaisemmin piratismi on mahdollistanut kokeilemisen ihan eri tavalla kuin silloin ennen...
 
Näin täälläkin, tutkin kuitenkin ympäristöä, vaikka olen "vanha jarru". Mut tuntuu, että nykyään löytyy vaan joitakin toimivia biisejä bändien tai artistien sijaan. Ehkä se on vaan muuttunut sellaiseksi biisien tuotteistamiseksi nykymarkkinoiden takia. Pitää tehdä muodikkaita ja kaupallisia biisejä tietyssä ahtaassa tuotantomuotissa. Ja ne jotka ei tee, ovat toimeentulottomia outoja säätäjiä.

Cimble: Mutta nykyään kun tehdään studiolevyjä, on isoilta osin olemassa valmiit tyylit ja kaavat siihen saundituottamiseen. Ajatellaan vain radiosoittoa, muotia ja pikaruokamaisuutta. Ennen artistit kuulostivat usein persoonallisemmilta ja niillä oli monesti myös mahdollisuus olla sitä.
 
Iso koneisto pyörii. Siinä voi sitten artisti rauhassa miettiä lähteäkkö kelkkaan mukaan, tehdäkkö omakustanteena vai vaihtaako ammattia.
 
edit:
Niin ja kuten täälläkin jo mainittu, niin voihan sitä aina laajentaa musa kuunteluaan toiseen genreen. Ja löytää sitä kautta jotain uutta ja mielenkiintoista.

Meinasin aloittaa virkkeeni jotenkin pohjaten nykymusiikin laajaan tarjontaan mutta sitten muistin yhäkkiä että velipesosen piinkova missio ei hetkahda mistään. Mutta että Cimblekin ihan tosissaan väittää että musiikin taso on laskenut on minusta huolestuttavaa. Ei se että SUUREMPI_OSA musiikista on huonoa huononna sitä hyvää osaa, jota on kuitenkin ainakin minun tarpeisiini riittävästi, jopa niin paljon etten kaikesta tule ikinä tietämään mitään. Kaikki kunnia pioneereille, mutta pysähtyminen ei ole vaihtoehto. Eikä musiikin tylsä teoretisoiminen; muuten hyvinkin merkittävät ja myöhemmin musiikin monimuotoisuutta muokkaavat tyylilajit olisivat jääneet kehittymättä. Ad vidi altea mundi.
 
Älkää googlatko. Se ei tarkoita mitään =D

Kailis: Mutta että Cimblekin ihan tosissaan väittää että musiikin taso on laskenut on minusta huolestuttavaa. Ei se että SUUREMPI_OSA musiikista on huonoa huononna sitä hyvää osaa, jota on kuitenkin ainakin minun tarpeisiini riittävästi, jopa niin paljon etten kaikesta tule ikinä tietämään mitään.
 
Minä en tykkää nykytavoista tuottaa ja markkinoida musaa. Ja koko siitä alati kasvavasta massiivisesta pikatuotannosta. Mitä enemmän sitä syydetään liukuhihnalta, sitä paskempaa se kaikki on. Kyl mää tiärän notta sitä hyvääkin on siellä jossain pinnan alla. Ihan niinkuin enne vanhaankin. Ainahan se paska on ollut pinnalla ja 90 % on paskaa. Mutta ennen siinä on minusta ollut enemmän tekemisen meininki ja persoonallisuus. Just se, että nykyään lähes kaikki kuulostaa niin koneelliselta, teolliselta ja kuolleelta. Ei elävän rockbändin pitäisi useinkaan semmoiselta kuulostaa.
 
Kaikki kunnia pioneereille, mutta pysähtyminen ei ole vaihtoehto.
 
Ei tietenkään. Toivottavasti mentäisiin taaksepäin. ;)
 
Älkää puklatko. Se ei tarkoita mitään =D

BassoSisko: Niin ja kuten täälläkin jo mainittu, niin voihan sitä aina laajentaa musa kuunteluaan toiseen genreen. Ja löytää sitä kautta jotain uutta ja mielenkiintoista.
 
Tämä on selvää. Itsekin kuuntelen ties mitä. Ei voida puhua edes "vain toisesta genrestä". :)