Aihe: Vanhat CD-julkaisut | 1 |
---|
Nazareth 29.06.2010 12:28:36 (muokattu 29.06.2010 13:31:13) | |
|
Tuli mieleen tämmönen juttu kun katselin levyhyllyäni. Itellä on muutamia ihan helkutin vanhoja CD-julkasuja, vuodesta 1986 lähtien. Näissä on jotain outoa magiaa, ei mitään bonuksia vaan pelkästään ne kappaleet mitä alunperin on. Saundit on ehkä paranneltuja uusissa julkaisuissa, mutta tykkääkö muutkin ostaa näitä vanhoja julkasuja ku niitä vastaan tulee? Itellä ainakin Jimi Hendrixin Band of Gypsys, Uriah Heepin Demons and Wizards, Beatlesien Rubber Soul ja Beatles for Sale lienevät ihan ekoja CD-versioita. EDIT: tänää tuli huuto.netistä ostamani Heepin tuplajulkasu, nuo on aika jänniä ku niitä tulee joskus vastaan http://img696.imageshack.us/img696/7537/joo2489.jpg | rybk 29.06.2010 12:32:48 | |
|
Tottahan toki jos vastaan tulee. Olen KISSin debyytin ja Freen Fire and Waterin AAD CD-levyjen onnellinen omistaja. Eikä mitään ikäviä remasterointeja niissä. Tosin ei olis mitään sitä vastaan jos niihin olisi jotain bonus-biisejä ympätty. Enemmän on enemmän. "So we started out with the idea of maybe write something with a jagged time signature, like 5/7 or something, but that doesnt make your booty move." - Perry Farrell, tahtilajitaiteilun mestari | |
Mä en tykkää noista vanhoista cd-levyistä, koska ne soi niin käsittämättömän hiljaisella voluumilla. Jos kuuntelee vaikka jotain vuonna 1990 tehtyä levyä ja laittaa seuraavaksi tänä vuonna julkaistun levyn soittemeen, niin ero soundeissa ja varsinkin äänenvoimakkuudessa on valtava. Eli suosin mahdollisimman uusia cd-levyjä. Tosin itsekkään en aina tykkää siitä, että kaikenmaailman bonusbiisejä tungetaan levyille. Pahimmillaan ne rikkoo alunperin hyvän levykokonaisuuden. | |
ekkedi: Mä en tykkää noista vanhoista cd-levyistä, koska ne soi niin käsittämättömän hiljaisella voluumilla. Jos kuuntelee vaikka jotain vuonna 1990 tehtyä levyä ja laittaa seuraavaksi tänä vuonna julkaistun levyn soittemeen, niin ero soundeissa ja varsinkin äänenvoimakkuudessa on valtava. Itse olen pyrkinyt valitsemaan äänentoistimeni aina volumesäädöllä varustettuna. Minulla on pappatunturi, sininen ja sporttinen. Sillä naiset isketään, sen sorttinen. | |
Minun mielestä ne "ensimmäisen kierroksen" cd:t parinkymmenen vuoden takaa vanhoista klassikkolevyistä olivat huonosoundisia ja jotenkin suttuisia. Kannetkin vaikuttivat aivan kuin olisi vain kopiokoneella vetästy valkoselle arkille. Ei ihme, että vinyylinrakastajat olivat (ovat varmaan vieläkin) sitä mieltä, että vinyylit ovat dynamiikaltaan ja souindeiltaan (ja kansitaiteeltaan) parempia ja lämpimämpiä. Sittemmin kyllä mielestäni remasterointien myötä monista klassikkolevyistä on tehty upeat uudet painokset. Soundit ovat huimasti kohentuneet - ja etenkin erottelevuus on parantunut. Ja kansistahan on tehty upeita kokonaisuuksia vihkoineen ja laatupapereineen. Esimerkiksi Stonesien ja Ganesin re-masterit ovat todella onnistuneita. Ja kait ne uudet Beatlesitkin olivat aika onnistunut julkaisu. Ja bonus-biisit eivät haittaa varsinkaan, jos ne on jotain kyseisistä sessioista ylijäänyttä materiaalia. Mukava lisä, etenkin jos hankkii jonkun levyn neljättä kertaa (C-kasettiäänitys - lp - eka cd - uusi cdmasterointi bonusralleineen). Jos se ei svengaa, se ei ole minkään arvoinen. (Duke Ellington) | |
Suurin osa 1980-90 luvun alun CD julkaisuista ovat soundeiltaan aika kuraa. Silloin harrastettiin myös re-masterointia sen aikakauden tyyliin kun vanhempia vinyylijulkaisuja siirrettiin CD formaattiin. Eroja piti saada vinyyliversioihin joten kaikki mahdolliset suhinat ja häiriötekijät pyrittiin poistamaan. Valitettavasti siinä ohessa katosi usein myös jotain hyvin oleellista ja yleisvaikutelmasta tuli steriiliä ja tunkkaista. Poikkeuksiakin tietysti on. Jotkut levyt on vain yksinkertaisesti siirretty paremmin ja mitään turhia korjailuja ei tehty. Sen ajan ad-muuntimet olivat tosin jotain ihan muuta kuin nykypäivänä. Vinyylisoundi on mielestäni edelleen ykkönen mutta tämänpäivän parhaat re-masteroinnit pääsevät hyvin lähelle. Pitää toki muistaa että re-masteroinnit tehdään lähes poikkeuksetta aina sen hetkisiä yleisiä kuuntelutottumuksia silmällä pitäen joten esim. parinkymmenen vuoden päästä re-masteroitavat levyt voivat kuulostaa taas ihan erilaisilta. | JnZm 30.06.2010 12:11:54 | |
|
Bonusbiisit ja jammailut on plussaa, mutta rahastuksen makua on tässä tyylissä jossa julkaistaan vuoden sisään parikin versiota samasta platasta, joissa jälkimmäisessä bonarina on vain joku liveveto. Vussia, kompuraa ja plaastkomppia | |
Riverman: Ja kait ne uudet Beatlesitkin olivat aika onnistunut julkaisu. maksetut? levykriitikot kehuivat, että nyt kuulee paljon juttuja joita ei aiemmin tiennyt olevankaan. kertoo enemmän siitä, kuinka p..lla laitteilla ovat vinyylinsä kuunnelleet. erehdyin ostamaan muutaman uuden re-master-beatlesin. Esim. sgt. peppers on karsean räikeätä diskanttikihinää - taitavat näiden masterointien tekijät olla jo kuulonsa menettäneitä puukorvia. Kuuntelen nämä siis edelleen vinyyliltä, jolta löytyvät myös nyanssit. kokemukseni kuitenkin on, että suurin osa re-masteroinneista on kuitenkin ollut onnistuneita ja on hyvä että ko. äänitteet ovat helposti saatavilla - re-masteroijan tyylitaju vaikuttaa paljon. Liiallinen diskantin korostus ja kompressoinnilla tapahtuva tason nosto eivät ole kuuluneet alkuperäisiinkään äänitteisiin tai alkuperäiseen esitykseen vaan ovat sitä jo edellä mainittua muotisoundia ja huonokuuloisuutta. | JoKo 01.07.2010 15:13:51 | |
|
Eikö se uusi Beatles mono-boksi ollut nimenomaan uskollisempi alkuperäiselle visiolle? Siihen aikaan kun ensisijaisesti miksattiin monoksi ja vasta sen jälkeen tehtiin jonkunnäköinen stereo-miksaus kun sellainenkin uusi formaatti oli tuloillaan... | Ziggy Bubba 01.07.2010 15:40:05 (muokattu 01.07.2010 16:39:02) | |
|
ekkedi: Jos kuuntelee vaikka jotain vuonna 1990 tehtyä levyä ja laittaa seuraavaksi tänä vuonna julkaistun levyn soittemeen, niin ero soundeissa ja varsinkin äänenvoimakkuudessa on valtava. Eli suosin mahdollisimman uusia cd-levyjä. Tosin itsekkään en aina tykkää siitä, että kaikenmaailman bonusbiisejä tungetaan levyille. Pahimmillaan ne rikkoo alunperin hyvän levykokonaisuuden. No onhan se äänenvoimakkuus eri tasolla, kun uusissa levyistä on dynamiikka (tai kuvissa näkyvät "karvat") on länätty mäkeen. Jäljelle jäänyt äänimakkara soi aina ja ikuisesti täysillä, tai siis aina samalla volyymillä. Yhtä hiljaa. Vanhat CD-masterit oli tossa suhteessa jo hiukan ylivarovaisia, eli sitä ilmaa jätettiin reilusti ylikin, mutta paljon parempi noin päin. Se volume-nupin kääntäminen ei luulis ylivoimaisen vaikeaa olevan. Ja kyllä niistä vanhoista CD:istä ihan hyväsoundisiakin löytyy, monen tökerön remasteroinnin takia usein ainoat kuuntelukelpoiset digi-versiot. Kannattaa vinyylejä hehkuttaessa muistaa se, että säästösyistä monet vinyylit tunnutaan tehtävän niistä samoista CD-mastereista (esim. digiritinät kuuluu myös vinyyliltä). Esimerkkinä vaikkapa Metallican viimeisin pökäle. Mistä se vinyylin magia tossa kohtaa tulee, rahinoista? ;) E: Monissa vanhoissa CD-mastereissa häiritsee kyllä yletön kirkkaus ja kihinä, jolla on kaiketi haluttu kokostaa CD:n mahdollistamaa kirkkautta. Tuoretta sludgea/post-metallia: Burweed | Ziggy Bubba 01.07.2010 16:36:20 (muokattu 01.07.2010 16:39:59) | |
|
Tota vinyylin paremmuutta CD:seen nähden olen pitkään miettinyt, siis että mistä se parempi soundi voisi johtua. Löysin asiasta mielenkiintoisia näkemyksiä, mm. tuossa on aika hyvin selitetty vinyylimasterointia ja eroja CD:seen: http://wiki.hydrogenaudio.org/index.php?title=Vinyl_Mastering Tossa kiinnostava pätkä sivulta: "Finally, the vinyl master might be sourced from a master with less dynamic range compression or limiting than the CD master. This is the only distinction between a vinyl an CD master that is meaningful - in the sense that information exists on the vinyl master, in terms of reduced compression, that does not exist on the CD master." Eli jos se vinyyliltä löytyvä musa on yhtä rankasti kompressoitu läjään kuin CD-versio, niin tuon näkemyksen mukaan merkittävää eroa ei soundin suhteen ole. Vinyyliä monet ovat odottaneet "pelastamaan" musadiggareita tuolta digiajan rutolta - volume-sodalta. Mutta eipä hyvältä näytä ton suhteen, jos säästösyistä ne vinyylit on ihan samaa tuubaa soundiltaan. Tuoretta sludgea/post-metallia: Burweed | rybk 01.07.2010 17:21:45 | |
|
sikki-six: Tota vinyylin paremmuutta CD:seen nähden olen pitkään miettinyt, siis että mistä se parempi soundi voisi johtua. Löysin asiasta mielenkiintoisia näkemyksiä, mm. tuossa on aika hyvin selitetty vinyylimasterointia ja eroja CD:seen: http://wiki.hydrogenaudio.org/index.php?title=Vinyl_Mastering Tossa kiinnostava pätkä sivulta: "Finally, the vinyl master might be sourced from a master with less dynamic range compression or limiting than the CD master. This is the only distinction between a vinyl an CD master that is meaningful - in the sense that information exists on the vinyl master, in terms of reduced compression, that does not exist on the CD master." Eli jos se vinyyliltä löytyvä musa on yhtä rankasti kompressoitu läjään kuin CD-versio, niin tuon näkemyksen mukaan merkittävää eroa ei soundin suhteen ole. Vinyyliä monet ovat odottaneet "pelastamaan" musadiggareita tuolta digiajan rutolta - volume-sodalta. Mutta eipä hyvältä näytä ton suhteen, jos säästösyistä ne vinyylit on ihan samaa tuubaa soundiltaan. Hyviä esimerkkejä viime vuosilta on Chilien Stadium Arcadium vinyyli ja Pearl Jamin Backspacer vinyyli. Molemmat masteroitu erikseen vinyylille. Toi Stadium Arcadium ainakin täysin analogisesti vieläpä. Erittäin tyytyväinen oon myös CMX:n Auringon uusvinyylipainoksen soundiin. Nyt kun se vihdoin saatiin kunnialla tehtyä ja julkaistua. "So we started out with the idea of maybe write something with a jagged time signature, like 5/7 or something, but that doesnt make your booty move." - Perry Farrell, tahtilajitaiteilun mestari | Ziggy Bubba 01.07.2010 17:40:53 (muokattu 01.07.2010 17:45:24) | |
|
rybk: Hyviä esimerkkejä viime vuosilta on Chilien Stadium Arcadium vinyyli ja Pearl Jamin Backspacer vinyyli. Molemmat masteroitu erikseen vinyylille. Toi Stadium Arcadium ainakin täysin analogisesti vieläpä. "Täysin analogisesti"? Veikkaisin rohkeasti, jotta tuo levy on kuitenkin nauhoitettu digi-maailmassa. Täysi analogisuus masterointivaiheessa ei luulis paljoa siis merkkaavan. En epäile, etteikö hyvä masteri olisi silti kyseessä. Oli laitteet sitten mitkä hyvänsä. Musta noissa vinyyleissä pitäis selkeästi lukea miten masterointi on tehty. Tai olisi ainakin niissä kunnolla duunatuissa rohkeasti mainos nähdystä vaivasta - en panis yhtään pahitteeksi :) E: tossa vielä juttua siitä kun on tehty siitä CD:stä suoraan se vinyyli-master: http://wiki.hydrogenaudio.org/index … lar_hypercompressed_master_as_on_CD Soundgardenin Down on the Upsiden masteroinut hra Collins kertoo: I once had a reviewer from Stereophile call and was raving, raving I tell you, about the sound of an LP done the same way: I sent my eq'd CD master and someone else cut the lacquer. "The depth, the detail, the microdynamics are beyond compare, it's just more proof of the superiority of analog." "But it was cut from a 16 bit digtial source." "Impossible." "I was at the session." "Don't you tell me what I'm hearing!" "Uh, I gotta get back to work......." Tuoretta sludgea/post-metallia: Burweed | |
sikki-six: "Täysin analogisesti"? Veikkaisin rohkeasti, jotta tuo levy on kuitenkin nauhoitettu digi-maailmassa. Täysi analogisuus masterointivaiheessa ei luulis paljoa siis merkkaavan. En epäile, etteikö hyvä masteri olisi silti kyseessä. Oli laitteet sitten mitkä hyvänsä. Tämä taisi kyllä olla analogisesti äänitettykin levy. Muistan lukeneeni Fruscianten haastattelun aiheeseen liittyen. | rybk 02.07.2010 14:28:35 (muokattu 02.07.2010 14:30:38) | |
|
sikki-six: "Täysin analogisesti"? Veikkaisin rohkeasti, jotta tuo levy on kuitenkin nauhoitettu digi-maailmassa. Täysi analogisuus masterointivaiheessa ei luulis paljoa siis merkkaavan. En epäile, etteikö hyvä masteri olisi silti kyseessä. Oli laitteet sitten mitkä hyvänsä. Näin. As I've mentioned, the vinyl versions will be mastered by HOFFMAN/GRAY at AcousTech from the 30 ips analog mixes and will be issued TWICE on vinyl from Warner Bros. Records: First on 4 LP's in regular 150 gram vinyl (possibly a neat translucent "Chili Pepper Red" vinyl) and a special 180 gram 4 LP version in deluxe slipcase with special giant booklet. http://www.stevehoffman.tv/forums/showthread.php?t=80835 Pearl Jamin kohdalla en oo tietoinen yksityiskohdista mutta eri paikassa ne on masteroitu joka tapauksessa. Recorded and mixed at: Henson Recording Studios, Hollywood, CA (Feb. 16-17, 2009). Southern Tracks Recording, Atlanta, CA (April 17-30, 2009). Mastered by at Gateway Mastering. Vinyl Mastered at Golden Mastering. "So we started out with the idea of maybe write something with a jagged time signature, like 5/7 or something, but that doesnt make your booty move." - Perry Farrell, tahtilajitaiteilun mestari | rybk 02.07.2010 14:31:57 | |
|
rybk: Näin. As I've mentioned, the vinyl versions will be mastered by HOFFMAN/GRAY at AcousTech from the 30 ips analog mixes and will be issued TWICE on vinyl from Warner Bros. Records: First on 4 LP's in regular 150 gram vinyl (possibly a neat translucent "Chili Pepper Red" vinyl) and a special 180 gram 4 LP version in deluxe slipcase with special giant booklet. http://www.stevehoffman.tv/forums/showthread.php?t=80835 Pearl Jamin kohdalla en oo tietoinen yksityiskohdista mutta eri paikassa ne on masteroitu joka tapauksessa. Recorded and mixed at: Henson Recording Studios, Hollywood, CA (Feb. 16-17, 2009). Southern Tracks Recording, Atlanta, CA (April 17-30, 2009). Mastered by at Gateway Mastering. Vinyl Mastered at Golden Mastering. Katos katos. Löyty samasta paikasta artikkeli tosta Backspacerin CD-version huonoudesta. Viva La Vinyl! http://www.stevehoffman.tv/forums/s … d.php?t=194746&highlight=backspacer "So we started out with the idea of maybe write something with a jagged time signature, like 5/7 or something, but that doesnt make your booty move." - Perry Farrell, tahtilajitaiteilun mestari | |
Miulla on AC/DC:n Back In Black 80-luvun cd:nä. Sitä ennen kuuntelin kasetilta. CD kuulostaa paremmalta. | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|