 Hohhoijaa28.05.2010 17:47:47 | |
|---|---|
Nytpä löytyy liputkin. Tätä odotellessa. The planet is fine, the people are fucked. | |
 zxcasdqwe05.06.2010 12:54:02 | |
http://www.myspace.com/arcadefireofficial Nythän noi uudet kipaleet löytyy jo (uusitussa) myspacessakin! Kyllä tää the suburbs on aika kova biisi. Vähän erilaista edellisiin levyihin verrattuna. Laulu kuulostaa aika mageelta 8) "If you cant reach the stars, try the boobs." | |
 elbowski21.06.2010 21:33:35 | |
Jeeeees, juhannuslomia ei tippunutkaan odotetulla tavalla, mutta viimeinen ansaittu kuntsari takaa sen, että 28. päivä räjähtää. Nyt vaan viikon malttamaton odottelu. Photography is truth. The cinema is truth twenty-four times per second. | |
| elbowski 28.06.2010 13:00:18 | |
Tänään jätkät, tänään! Photography is truth. The cinema is truth twenty-four times per second. | |
 Cathi77728.06.2010 13:28:25 | |
noog: Tänään jätkät, tänään! Todellakin tänään! Only pop music can break my heart... | |
 carlos28.06.2010 15:34:26 | |
Toivotaan, etteivät turhan innokkaasti vedä vain uusia biisejä! by the grace of God | |
| zxcasdqwe 28.06.2010 23:39:30 | |
Voi v*ttu mitä tykitystä :D Jos jotain valitettavaa, niin neon bibleltä tuntui tulevan aika vähän biisejä. My body is a cage, ocean of noise, antichrist television blues tai windowsill olis ollut kiva piristys. Plussana vielä interventionin aikana kirkko screenillä. Kuuliko muuten kukaan kaikkia lavaspiikkejä? Pari juttua meni vähän ohi ja olis kiva, jos joku nyt voisi vielä vähän selventää mitä se butler siellä puheli. "If you cant reach the stars, try the boobs." | |
| Hohhoijaa 28.06.2010 23:56:17 | |
Uskomattoman hieno esitys. Kontakti yleisöön oli kohdallaan, siinä lavan edessä about neljännessä rivissä heiluin. Miltäs näytti sieltä portailta käsin? The planet is fine, the people are fucked. | |
 Lähikauppias29.06.2010 01:02:53 (muokattu 29.06.2010 01:03:32) | |
Odotukset oli ehkä niin huipussa, että keikka tuntui lähinnä perushyvältä, ei nyt miltään elämää suuremmalta. Kaaoksen ja vimman sijaan saatiin enemmän ystävällisyyttä ja sympatiaa, mutta ehdottomasti hyvä mieli touhusta jäi. Vähän pimeämpää olis saanut olla, ja lavan edessä soundeista ei oikein tahtonut saada selvää - mutta hälläkö väliä, kivaa oli silti. Ja Regine on ihana. Se biisi jossa oli vähän jotain nykivää rytmiä säkkäreissä tuntui mulle uusista biiseistä parhaalta. EDIT: Ai niin, ja Antichrist Television Blues ois ollut kyllä kiva kuulla. | |
| elbowski 29.06.2010 01:06:12 | |
Hieno keikka oli, ja täysin erilainen kokemus kuin muut kokemani konsertit. Istuskeltiin aika korkealla portailla ja sieltä näkyi hyvin ja soundit toimi, mitä nyt viulut jäi silloin tällöin hieman muun melun alle. Tietynlainen ylifanaattisuus loisti poissaolollaan ja siitä jäi ainakin itselle hyvä fiilis, jengi vain chillaili ja nautti hyvästä musasta sen sijaan että olisi ollut pakko päästä lääppimään yleisön läpi kulkenutta Butleria. Settilista oli timanttia, vaikka Laika olisi ollut todella siisti päätös koko touhulle. Ja spiikeissähän tosiaan mietiskeltiin suomalaisten uskontoa ja harmiteltiin sitä kuinka he olivat viettäneet juuri ne neljä päivää Helsingissä kun täällä ei ketään ollut paikalla. Photography is truth. The cinema is truth twenty-four times per second. | |
| zxcasdqwe 29.06.2010 07:33:18 | |
Hohhoijaa: Miltäs näytti sieltä portailta käsin? Hyvältä näytti ja soundit oli kohdillaan. Kivaa vaihtelua ja jäi keikastakin tavallaan enemmän käteen. "If you cant reach the stars, try the boobs." | |
| carlos 29.06.2010 09:41:07 (muokattu 29.06.2010 09:51:03) | |
Voi morjes, mikä keikka! Keikkapaikkana tuo oli meikäläisen mielestä täys kymppi, eikä säässäkään ollut valittamista. Itsekin katselin keikan portailta, mikä oli mukavaa vaihtelua. Kerrankin oli bändin yläpuolella. Tunnelmakin oli yllättävän intiimin tuntuinen, enkä nyt tarkoita, että oli ahdasta. Bändillä tuntui olevan lavalla mukavaa ja meininki välittyi yleisöön. Ainut juttu, mikä ärsyttää, oli ne eturivin indierunkkarit, jotka eivät tajunneet ottaa Winiä surffaamaan keikan jälkeen... Settilistassa oli kyllä melkoisen paljon uusia veisuja, mutta kaikki niistä kuulosti niin hyviltä, ettei tuostakaan voi valittaa. Noin yleisesti olen sitä mieltä, että keikalle mennään kuuntelemaan niitä biisejä, joita on jo voinut ennakkoon fiilistellä - ehkä yksi upouusi maistiainen voi olla joukossa. Nyt taisi tulla ainakin 4 kappaletta, jotka eivät ole edes Myspacessa.. Mutta kuten sanottua, pidin jokaisesta. Rococo jäi erityisesti mieleen (tuli ennen No cars go:ta). Interventionin ensimmäinen sointu aiheutti kyllä kovimmat kylmät väreet pitkään aikaan! Olin jo kuvitellut, etteivät soita sitä ollenkaan... Settilista oli tehty fiksusti, sillä kaikissa kappaleissa oli jokin sellainen koukku, minkä takia juuri se piti soittaa. My body is a cage olisi ollut tietenkin huikea lopetus, mutta olisiko se lähtenyt yhtä hyvin lentoon kuin muut kappaleet? Odotukset tätä keikkaa kohtaan olivat erittäin korkealla, mutta ne täyttyivät helposti. Ensi kertaa odotellessa! EDIT: Pahoittelut kaikista mahdollisista kirjoitusänkyröistä.. Tulin kolmen tunnin yöunilla töihin ja oli pakko heti tauolla tulla rustaamaan fiiliksiä. by the grace of God | |
 thescientist29.06.2010 10:10:40 | |
Oli kyllä kova. Toivottavasti bändi tulee vaikka ens vuonna vierailulla uudestaan sitten kun uus levy on fiilistelty läpi. "Cunnilingus and psychiatry brought us to this." | |
| Cathi777 29.06.2010 12:20:06 (muokattu 29.06.2010 12:20:24) | |
thescientist: Oli kyllä kova. Toivottavasti bändi tulee vaikka ens vuonna vierailulla uudestaan sitten kun uus levy on fiilistelty läpi. Kyllä minäkin aika innoissani keikalla olin. Oli jotenkin todella viihdyttävää seurattavaa ja soundit olivat kanssa mainiot. Se oli kyllä totta, että viulut meinasivat kyllä jäädä kaiken alle, yllättävän hiljaiselle oli ne miksattu, kun kuitenkin merkittävässä roolissa ovat. Uudet biisit vaikuttivat ihan mukavilta, mutta koska olivat outoja vielä niin eivät sellaisia säväreitä toki saaneet aikaan kuin ne tutut helmet. Paikka oli kyllä kerrassaan loistava ja sääkin, kun oli hieno, niin oli kyllä erittäin mainio maanantai-ilta ja mukavahan se oli lomaa tuollaisessa iltamassa viettää. Siitä olen kanssa samaa mieltä, että oli noloa kyllä, että lopussa ei jengi sitten ottanut Winiä käsilleen kulkemaan, siitä kyllä miinusta! Only pop music can break my heart... | |
| Liisa S 29.06.2010 19:43:36 | |
Tässä mun, vainaisen Arcade Fire -newbienm kirjoittama "keikka-arvostelu", mukana pari linkkiä surkeisiin valokuviin ja settilista. Ja joo samaa mieltä, olis pitänyt saada se Win kunnolla surffaamaan! Itse yritin työntää käteni sinne kaverin alle, mutta ylsin vain just ja just olkapäähän eikä se oikein auttanut. Arcade Fire Senaatintorilla 28.6.2010 Lämppärinä oli Micachu, naispuoleinen (?) hyvin nuoren oloinen kitaristi-laulaja. Lavalla oli hänen lisäkseen rumpali ja kosketinsoittaja-rumpali. Ei bassoa, mikä on paha merkki sillä mun uskontoni kieltää sellaisten kokoonpanojen fanittamisen, joihin ei kuulu kunnon basistia. Musiikki oli jotain ihan pimeetä proge-funkkia. Eihän se Arcade Firekään ihan helpointa poppia ole, mutta tätä porukkaa kuunnellessa en ollut aina ihan varma soittivatko he keskenään samaa kappaletta. Tai ehkä vielä samaa kappaletta, mutta ei ainakaan ihan samasta kohdasta. En ole ennen tainnut 35-minuuttisen setin aikana vilkuilla kelloa näin usein ja toivoa, että lopettaisivat jo... Micachu kavereineen häipyi lavalta aikanaan ja vaikka pitissä taputettiin, he eivät tulleet esittämään encorea. Ihan hyvä, sillä lava oli jo täynnä Arcade Firen roudareita. Eturiviin nousee pystyyn laulumikkejä neljä... viisi... kuusi! Ja lisäksi megafoni? Kitaroita on noin kolmessa paikassa plus basso, kosketinsoittimia kahdessa tai kolmessa, takana on kahdet rummut ja lisäksi tuolla näkyy vielä ainakin haitari ja semmoinen marssibändin rumpu. Siis miten iso kokoonpano lavalle on oikein nousemassa, ei kai Arcade Firessä pitäisi olla enempää kuin noin kuusi henkeä? No nyt keikka alkaa ja lavalle loikkaa kahdeksan tyyppiä, viisi mieltä ja kolme naista! Runsas soittimien määrä selittyy jo parin ekan kappaleen aikana sillä, että tässä bändissä ei ole täysin vakiintuneita soittimia ja soittopaikkoja, vaan yhtä lukuunottamatta (se toinen viulistityttö) kaikki muusikot vaihtoivat aina välillä soittimia. Vakiokokoonpano taisi olla suurin piirtein kolme kitaraa, basso, rummut, kaksi viulua ja koskettimet tai haitari, mutta näiden lisäksi kuultiin ainakin banjoa (vai oliko se joku dobro), ksylofonia ja semmoista vekotinta, joka näytti viulukotelon ja kanteleen risteytykseltä ja jota soitettiin kammesta veivaamalla. Wikipedia tietää, että se oli hurdy-gurdy. Laulaja, bändinjohtaja Win Butler on pitkä, hoikka ja jotenkin ujonoloinen kaveri. Hän oli hyvin selkeästi lavan rauhallinen keskipiste sirkuksen pyöriessä ympärillä. Hänellä on erittän kaunis ääni. Régine Chassagne oli toinen päähahmo, vaikka hän ei laulanut soolona kuin yhden kappaleen. Hän hymyili, tanssi, lauloi taustoja (kuten kaikki muutkin bändin jäsenet rumpalia lukuunottamatta) ja hoiteli laajinta soitinvalikoimaa koskettimista ja rummuista siihen hurdy-gurdyyn. Soittajia ei missään vaiheessa esitelty nimiltä, joten lopusta bändistä en ole ihan varma, kuka oli kuka. Iso osa esitetyistä kappaleista taisi olla uusimmalta levyltä, jota en ollut kuullut eli kappaleet olivat mulle enimmäkseen ihan vieraita. Vanhempien levyjen suurimmat hitit No Cars Go ja Keep the Car Running kuuluivat onneksi settilistaan, ja nämä kaksi olivat selvästi eniten yleisön mieleen. Paikan akustiikka (ainakaan siitä lavan edestä kuultuna) ei ollut paras mahdollinen, joten isosta porukasta huolimatta soitto ei ollut kovin täyteläistä. Olisi varmaan kuulostanut paremmalta sieltä kirkon portailta. Laulu soi paremmin ja taustalaulupuoli tosiaan oli kunnossa. Tätä bändiä on mahdoton kuvitella minnekään stadionille, ja näin iso ryhmä ei oikein mahdu millekään klubin pikkulavalle. Tällainen kaunis kesäilta ulkosalla kaupungin keskellä tai jotkut pienemmät festarit voisi olla se ihanteellisin ympäristö tälle ei niin valtavirrassa soljuvalle bändille. Keikan alkupuolella kappaleiden väleillä ei ollut juuri spiikkejä ihan lyhyitä "Tämä on uusi biisi" ja "Kiva olla Helsingissä" -lauseita lukuunottamatta, eikä Win edes hymyillyt. Mutta noin puolentoista tunnin setin loppupuolta kohti vauhti kiihtyi, välispiikit lisääntyivät ja pitenivät ja hymyjäkin alkoi irrota. Ja encoren vikan kappaleen päätteeksi Win kiipesi vahvistimen päältä lavan edusaidalle, horjui siinä hetken ja sukelsi sitten yleisön käsien päälle ihan mun viereeni. Hän nousi siitä heti jaloilleen ja katosi jonnekin päin pittiä kamerameren ja ilmaan nousseiden käsien keskelle muun bändin kätellessä yleisöä aidan yli ja roudareiden ilmestyessä lavalle purkamaan kamoja. Settilista (keikalla käytetyn listan mukaan): Wake Up Ready To Start Month of May Tunnels The Suburbs Rococo No Cars Go Haiti Empty Room Modern Man Power Out Rebellion encore: Intervention We Used to Wait Keep the Car Running Vähän kuppasia kännykamerakuvia: http://www.kolumbus.fi/sarakontu/bruce/af1.jpg http://www.kolumbus.fi/sarakontu/bruce/af2.jpg http://www.kolumbus.fi/sarakontu/bruce/af3.jpg http://www.kolumbus.fi/sarakontu/bruce/af4.jpg http://www.kolumbus.fi/sarakontu/bruce/af5.jpg | |
 slipkorn27.07.2010 17:47:08 | |
Levy on muuten vuotanut nettiin! M.A.C.H.O. # 4 "Come on Bennett, lets party!" I see you using an old style, I wondered where you had learned it from | |
| carlos 27.07.2010 18:29:44 | |
slipkorn: Levy on muuten vuotanut nettiin! Jee? Kyllä tässä vielä viikon jaksaa odotella. by the grace of God | |
| Cathi777 27.07.2010 22:16:22 | |
carlos: Jee? Kyllä tässä vielä viikon jaksaa odotella. Tänään pistin juurin vinyylin tilaukseen ja kyllä sen tulemista nyt jaksaa viikon odotella ja vaikka pidempäänkin jos tarve vaatii. Only pop music can break my heart... | |
| Shitstormer 05.08.2010 13:15:51 | |
Nyt on Suburbs ollut suht tiiviissä kuuntelussa. Päällimäisenä mieleen jää tarttuvuus ja melodisuus. Levy on popeinta AF:ää koskaan. Myös Butlerin tunteellisuutta tihkuva laulu on vielä suuremmassa osassa kuin Neon Biblellä ja Funeralilla, mikä on todella hienoa. Tuntuu, että bändin kiistämättömän keulahahmon vokaalit ovat nyt viimein saaneet ansaitsemansa tilan yhtyeen äänimailmassa. Loistobiisejä löytyy monia: The Suburbs, Modern man, Rococo, Suburban War, Deep Blue, We Used to wait. Suurin kompastuskivi tuntuu olevan levyn pituus. Se ei kykene pitämään otteessaan aivan loppuun saakka. Typistettynä 10-12 biisiin The Suburbs olisi melko lähellä täydellisyyttä. 16 biisin kokonaisuuden pilaavat mm. City with no children ja Half light 1-2, jotka ovat mielestäni melkoisen keskinkertaista, laimeaa ja tuhat kertaa aiemmin kuultua poprockia. Senaatintorin keikan nähneenä voin sanoa, että Arcade Fire on nimenomaan livebändi. Bändi ei saa aivan kaikkia potentiaalisia tehojaan irti tällä levyllä. Yhteissointi on melkoisen kliininen, eikä siitä välity läheskään kaikkea sitä vimmaa ja intoa joka kuului Funeralilla, ja joka livenä saa kuulijan jos toisenkin sydämen pakahtumaan. Kritiikistä huolimatta yksi vuoden parhaista. | |
 Jubi06.09.2010 19:17:54 | |
Varmasti yhtyeen tasaisin levy, mutta ehkä tältä ei kuitenkaan löydy sitä bändin parasta biisiä. Ei ehkä edes toiseksi parasta. Mutta annetaanpa aikaa. Levy on nyt pyörinyt vasta muutaman päivän ja "avautumiskäyrä" on ollut hurjan jyrkkä! Kerta toisensa jälkeen kuulostaa aina vaan paremmalta. Vimma ei ehkä tosiaankaan yllä Funeralin tasolle, toisaalta voisin sanoa, että tämä onkin hiotumpi ja viimeistellympi. Funeralin vimma kun tuntuu välillä kääntyvän jopa itseään vastaan kohkaamiseksi. Jos The National teki ensimmäisen vuosipuolikkaan levyn, niin tämä kilpailee kyllä vahvasti jälkimmäisen puolikkaan kärkipaikasta. Katsotaan, mitä sanomista Interpolilla on tähän ;) Innostus:
Nuoruuden hermostollinen häiriötila,
joka paranee pienillä annoksilla katumusta
kokemuksen karttumisen seurauksena. | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)