Tanssimusiikki ›

Tankero:
Niin ehkä muakin, mutta ne soittaa rautalankaa rautalankasaundeilla. Arvasin, että tämä kortti vedetään esiin.
 
Nyt käsitit väärin, rautalankahommat on toki erikseen.. Mua korpeaa se, että niitä pulliaisjuttuja tungetaan ihan normi hudabändin ohjelmiston täydeltä, vaikkei tyyliin sopisikaan. Jos sen homman tekee tyylillä ja itsensä näköisesti, niinkun esim Varjokuva, niin silloin homma toimii kyllä hienosti.
 
Ja vaikka musiikki ei olekaan urheilua, niin siitäkin huolimatta listaan mun suosikkikitaristit aktiivisesti keikkailevista tanssibändeistä (epäjärjestyksessä):
 
- Josi Kandelin (Omega)
- Petri Nyström (Omenapuu)
- Petri Lias (Volga)
- Jani Luoma (Fantasia)
- Anssi Huotari (ex-Pallosalama, siirtyi vastikään Taavitsaisen taustalle)

Tankero: Samoin minä. Finkuthan on taattua kamaa, kuten kitaristinsa mehiläispesäsaundinsa. Mikähän kumma, se on noilla suomalaisilla tanssibändikitaristeilla, että pitää vetää tuolla kaamealla särösaundilla. Ei juuri muualla kuule.
 
Kitarasärö ja vatikuti -ilmiö saattavat olla hyvinkin tyylitietoisen muusikon keino luoda harmoniaa ja synteesiä elävään tanssimusiikkiin. Finkut soittavat kyllä hitaan valssin hitaana valssina ja cha cha'nkin suuremmin kompastelematta, mutta usein tulee jonkun pienemmän orkesterin tahdittamissa tansseissa sellainen tunne, että nimenomaan tuolla säröllä muusikot eläytyvät tilanteeseen ja vatikutilla tasoitetaan ja harmonisoidaan musiikin ja tanssijoiden tietä. Jos tanssijat seuraavat laulajaa ja melodiaa niin ehkä muusikot seuraavat tanssijoita soittamalla hitaat valssit aika nopeasti ja cha cha't jollain tapaa diskoversioina, varsinkin jos soitettava laji ei yhteissoittona ole kovin tukevalla rytmisellä maaperällä?
 
"Kitarasärö tuottaa harmonista yläsävelsarjaa ja toisaalta uusia niin sanottuja kombinaatioääneksiä, jolloin kitaralla tuotettu sointu on itse asiassa monimutkaisempi kuin esimerkiksi avoin kvintti", sanoo hevitohtoriksikin tituleerattu Esa Lilja joka on tehnyt aihetta sivuavan väitöskirjan.
 
"Särön mukanaolo on aivan keskeinen pointti, se on aiheuttanut luonnonmukaisia valintoja. Kitaristi tekee siitä johtuen valintoja, sillä särö synnyttää tiettyjä harmonisia komponentteja korvin kuultavaksi. Voimasointu (kvintti), duurisointu, ja siis dominanttiseptimisointu ovat selkeämpiä, sillä ne noudattavat yhtä yläsävelsarjaa. Mollisoinnussa puolestaan on - säröä käytettäessä - kolme kilpailevaa yläsävelsarjaa, joilla ei ole juurikaan tekemistä keskenään; siellä syntyy iso määrä huojuvia komponentteja."
 
Klassisen heavyn harmoniasta:
 
http://www.elvisry.fi/index.php?opt … ;task=view&id=536&Itemid=81

Sanoisinpa että oli soundeiltaan ja tyyleiltään harvinaisen monipuolinen ja kuuntelua kestävä esitys...ja kun vielä osasivat hommansa eli ei oikein ymmärrä alkuperäistä kommenttia.

elektra: Sanoisinpa että oli soundeiltaan ja tyyleiltään harvinaisen monipuolinen ja kuuntelua kestävä esitys...ja kun vielä osasivat hommansa eli ei oikein ymmärrä alkuperäistä kommenttia.
 
Komppia, komppia.

TommiW.: Samaan kategoriaan voisi laskea ohuella, röyhtäilevällä Pastorius-soundilla tangosta humppaan hiveltävät fuusiobasistit, yäks!
 
HOHO :D ja 16-osa tiluja unohtamatta, kun ne sopii esim. Satumaahan ja Mononen kääntyis haudassaan jos kuulis tuollaisen version.

"Laulavien kitarasoundien" kiroukseen taitaa alunperin syyllisiä olla Santana, Lukather ym. vinguttajat. Yksi pahimmista esikuvista on Gary Moore, jonka takia joudumme kärsimään" mahtavasta sustainista" ja naamanvääntelysooloista myös tanssimusiikissa. Sittemmin mukaan on tullut vielä tätä turbokompressoitua mukarankkaa "hevisirinää". Toinen ärsyttävä ilmiö on edelleenkin halvankuuloiset jousimatto-synasoundit, joilla yritetään paisuttaa humppapartiota joksikin Dolby Surround -elämykseksi.

Rämppy: "Laulavien kitarasoundien" kiroukseen taitaa alunperin syyllisiä olla Santana, Lukather ym. vinguttajat. Yksi pahimmista esikuvista on Gary Moore, jonka takia joudumme kärsimään" mahtavasta sustainista" ja naamanvääntelysooloista myös tanssimusiikissa. Sittemmin mukaan on tullut vielä tätä turbokompressoitua mukarankkaa "hevisirinää". Toinen ärsyttävä ilmiö on edelleenkin halvankuuloiset jousimatto-synasoundit, joilla yritetään paisuttaa humppapartiota joksikin Dolby Surround -elämykseksi.
 
Totta. Pitäis olla vaan sovinnaiset miditaustat, jonka päälle sitten voi pasuunalla töräyttää muutaman komian pierun.

elektra: Sanoisinpa että oli soundeiltaan ja tyyleiltään harvinaisen monipuolinen ja kuuntelua kestävä esitys...ja kun vielä osasivat hommansa eli ei oikein ymmärrä alkuperäistä kommenttia.
 
Kysymys ei ollutkaan siitä,etteikö olis ollu taitava kitaristi ja hyvät saundit. Biisit ja soitto ei kohdanneet. Puuttui malttia. Ja paljon.

Rämppy: "Laulavien kitarasoundien" kiroukseen taitaa alunperin syyllisiä olla Santana, Lukather ym. vinguttajat. Yksi pahimmista esikuvista on Gary Moore, jonka takia joudumme kärsimään" mahtavasta sustainista" ja naamanvääntelysooloista myös tanssimusiikissa. Sittemmin mukaan on tullut vielä tätä turbokompressoitua mukarankkaa "hevisirinää". Toinen ärsyttävä ilmiö on edelleenkin halvankuuloiset jousimatto-synasoundit, joilla yritetään paisuttaa humppapartiota joksikin Dolby Surround -elämykseksi.
 
Heh, hyvä kirjoitus!
 
PS. Tykkään kyllä Santanasta, Mooresta ym.

Rämppy: "Laulavien kitarasoundien" kiroukseen taitaa alunperin syyllisiä olla Santana, Lukather ym. vinguttajat. Yksi pahimmista esikuvista on Gary Moore, jonka takia joudumme kärsimään" mahtavasta sustainista" ja naamanvääntelysooloista myös tanssimusiikissa. Sittemmin mukaan on tullut vielä tätä turbokompressoitua mukarankkaa "hevisirinää". Toinen ärsyttävä ilmiö on edelleenkin halvankuuloiset jousimatto-synasoundit, joilla yritetään paisuttaa humppapartiota joksikin Dolby Surround -elämykseksi.
 
juu, on se kauheeta. toista oli ennenvanhaan raittiusseuran tansseissa ku naapuritalon isäntä istu koivupöllin päällä ja revitteli kurtulla. ei ollu särökitaraa eikä synasoundeja eikä varsinkaan pitkätukkasia äänimiehiä ihmisten kiusana :)
 
No, asiat kehittyy johonki suuntaan, väistämättä. Itsekkään en piittaa yllä lueteltujen kitaristien tuotannosta juurikaan, mutta silti humppabändien soundimaailman monipuolistuminen on mielestäni tervetullutta. Ja oon sitä mieltä, että jos kiippareilla soitetaan jousi/brassi tms juttuja, niin kyllä niiden pitääki kuulostaa halvoilta ts syntikkamaisilta. Nykyvehkeiden liian autenttiset soundikirjastot menee jo korniuden puolelle..

Rämppy: "Laulavien kitarasoundien" kiroukseen taitaa alunperin syyllisiä olla Santana, Lukather ym. vinguttajat. Yksi pahimmista esikuvista on Gary Moore, jonka takia joudumme kärsimään" mahtavasta sustainista" ja naamanvääntelysooloista myös tanssimusiikissa. Sittemmin mukaan on tullut vielä tätä turbokompressoitua mukarankkaa "hevisirinää". Toinen ärsyttävä ilmiö on edelleenkin halvankuuloiset jousimatto-synasoundit, joilla yritetään paisuttaa humppapartiota joksikin Dolby Surround -elämykseksi.
 
Jep. Kitaristeille kämmyyn kaikille ainoastaan akustinen skeba ja soolot ovat ehdottomasti kiellettyjä. Ja naama peruslukemille koska musiikki on vakava asia eikä siinä ole ilolla sijaa :/

Ehdoton esikuvani ja puolijumalani kitaransoitossa on David Gilmour. Kannattaa perehtyä sen ukon soittoon ja miksei lauluunkin. Soitetaan mieluummin vähän hitaammin, harkitummin ja tunteella jumalaisella soundilla... kun kuin ihan hulluna kohkaten tyyliin "vauhti korjaa virheet".

Ukko: Jep. Kitaristeille kämmyyn kaikille ainoastaan akustinen skeba ja soolot ovat ehdottomasti kiellettyjä. Ja naama peruslukemille koska musiikki on vakava asia eikä siinä ole ilolla sijaa :/
 
Tämäkin parempi, kuin Voxi ja nauhakaiku...
 
Ai niin. Nimimerkistäni huolimatta en omista yhtään Mesa/Boogie merkkistä laitetta. Enkä tule enää omistamaan. En myöskään omista yhtään esim. Floyd Rose tallalla tai EMG:n mikeillä varustettua kitaraa. Voxit olis ihan hyviä vahvistimia, mutku niissä on se tietty leima tuolla tanssilavoilla. Ei vaan voi vetää.

Parhaita on kyllä ne jotkut piirisarjan pumput, joissa kitaristi vetää jollain pinkillä kasarihevikepillä tyyliin Charvel kaikki biisit sillä nasaalilla ominaissoundilla ja jollain halvalla muovimallinninmunuaisella. Niissä tapauksissa komppaan kaikkea kritiikkiä.

Joo-o, on sitä suomalaista tanssimusiikkia jo aivan liian kauan raiskattu huonoilla särösaundeilla, ehkä vielä noissa valssihumppatangofox-kuvioissa maltetaan soittaa kliineillä komppi- ja liidisaundeilla, mutta ne iskelmäartistien kappaleet. Jos levyversioissa onkin ollut sellainen pakko, että joissakin kappaleissa on jouduttu tuotannollisten visioiden vajavaisuuden vuoksi käyttämään harmonikan, tai rautalankakitaristin puuttuessa, sitä vihoviimeistä hätävaraa, eli ketään häiritsemätöntä, ympäristöystävälliseksi miksattua yliohjattua kitarasaundia introissa, välikkeissä, tai peräti anteeksiantamattomasti soolossa, niin eikös ole ollut tanssibändeissä tapana, että ne alkuperäiset, tyylikkäät iskelmäsaundit on livetilanteessa korvattu ihan omilla, korviin(jopa omiinkin) sattuvilla ja suorastaan häiritsevillä surinasaundeilla ja fillailtu ja sooloiltu niillä samoilla saundeilla ihan omiin nimiin, jolloin ollaan hyvin kaukana alkuperäisen levytyksen ketään häiritsemättömistä, mutta iskelmällisistä tunnelmista.
 
Tämä on väärin. Kuten M-netin kaikkitietävimpiin kirjoittelijoihin Isojussin ohella kuuluva Tankerokin jo aiemmin totesi, rautavaara on rautavaaraa, sitä ei siis ole kritisoiminen. Kaikki rautalankasaundithan ovat aina hyviä, koska ne ovat - rautalankaa. Mutta särösaundeja saa ja pitää kritisoida, koska ne ovat niin hallitsemattoman häiritseviä, ellei niitä miksauksessa osata pudottaa tarpeeksi alas.
Aikaisemmin mainittu Toto-yhtye kuullostaa omassa musiikkilajissaan ihan kohtalaiselta, ei kuitenkaan milloinkaan niin hyvältä, että voisi koskaan olla arvostettu tanssiorkesteri. Steve Lukatherin kitarasaundi tanssimusiikkiyhteydessä käytettynä olisi kitaristille ammatillinen itsemurha, niin terävältä ja häiritsevältä se oman musiikillisen kontekstinsa ulkopuolella ja yleisesti hyväksyttyyn rautalankasaundiin verrattuna kuullostaisi. Ihmettelenkin tässä Tankeron kommenttia, jossa hän osoittaa arvostavansa Lukatherin kitarasaundia. Eihän sellainen tanssimusiikkiin sopisi.
Itseäni kuitenkin kaksikymmentä vuotta tanssimusiikkia huonoilla puhtaillla ja vielä huonommilla särösaundeilla täysin ilman rautalankaa soittaneena kiinnostaisi kuulla alan asiantuntijoilta vinkkejä sen oikean tanssimusiikkikitarasaundin löytämiseen, jos rajataan pois se jo aiemmin oikeaksi todettu rautakitaralankasaundi.
Soittamisen estetiikasta haluaisin vielä avautua, mutta olen jo nyt avautunut liikaa, sanottakoon vain, että David Gilmourin soolojen ilmaviin ja upeisiin tunnelmiin on hankalahkoa päästä kahdeksassa, tai maksimissaan kuudessatoista tahdissa. Ehkä siksi monet kokevat joutuvansa sanomaan sanottavansa liian nopeasti ja siksi puhuvat liikaa. Olen kuitenkin avoin mieli.
 
EDIT: Typo

Bolt Shooter: Joo-o, on sitä suomalaista tanssimusiikkia jo aivan liian kauan raiskattu huonoilla särösaundeilla, ehkä vielä noissa valssihumppatangofox-kuvioissa maltetaan soittaa kliineillä komppi- ja liidisaundeilla, mutta ne iskelmäartistien kappaleet. Jos levyversioissa onkin ollut sellainen pakko, että joissakin kappaleissa on jouduttu tuotannollisten visioiden vajavaisuuden vuoksi käyttämään harmonikan, tai rautalankakitaristin puuttuessa, sitä vihoviimeistä hätävaraa, eli ketään häiritsemätöntä, ympäristöystävälliseksi miksattua yliohjattua kitarasaundia introissa, välikkeissä, tai peräti anteeksiantamattomasti soolossa, niin eikös ole ollut tanssibändeissä tapana, että ne alkuperäiset, tyylikkäät iskelmäsaundit on livetilanteessa korvattu ihan omilla, korviin(jopa omiinkin) sattuvilla ja suorastaan häiritsevillä surinasaundeilla ja fillailtu ja sooloiltu niillä samoilla saundeilla ihan omiin nimiin, jolloin ollaan hyvin kaukana alkuperäisen levytyksen ketään häiritsemättömistä, mutta iskelmällisistä tunnelmista.
 
Tämä on väärin. Kuten M-netin kaikkitietävimpiin kirjoittelijoihin Isojussin ohella kuuluva Tankerokin jo aiemmin totesi, rautavaara on rautavaaraa, sitä ei siis ole kritisoiminen. Kaikki rautalankasaundithan ovat aina hyviä, koska ne ovat - rautalankaa. Mutta särösaundeja saa ja pitää kritisoida, koska ne ovat niin hallitsemattoman häiritseviä, ellei niitä miksauksessa osata pudottaa tarpeeksi alas.
Aikaisemmin mainittu Toto-yhtye kuullostaa omassa musiikkilajissaan ihan kohtalaiselta, ei kuitenkaan milloinkaan niin hyvältä, että voisi koskaan olla arvostettu tanssiorkesteri. Steve Lukatherin kitarasaundi tanssimusiikkiyhteydessä käytettynä olisi kitaristille ammatillinen itsemurha, niin terävältä ja häiritsevältä se oman musiikillisen kontekstinsa ulkopuolella ja yleisesti hyväksyttyyn rautalankasaundiin verrattuna kuullostaisi. Ihmettelenkin tässä Tankeron kommenttia, jossa hän osoittaa arvostavansa Lukatherin kitarasaundia. Eihän sellainen tanssimusiikkiin sopisi.
Itseäni kuitenkin kaksikymmentä vuotta tanssimusiikkia huonoilla puhtaillla ja vielä huonommilla särösaundeilla täysin ilman rautalankaa soittaneena kiinnostaisi kuulla alan asiantuntijoilta vinkkejä sen oikean tanssimusiikkikitarasaundin löytämiseen, jos rajataan pois se jo aiemmin oikeaksi todettu rautakitaralankasaundi.
Soittamisen estetiikasta haluaisin vielä avautua, mutta olen jo nyt avautunut liikaa, sanottakoon vain, että David Gilmourin soolojen ilmaviin ja upeisiin tunnelmiin on hankalahkoa päästä kahdeksassa, tai maksimissaan kuudessatoista tahdissa. Ehkä siksi monet kokevat joutuvansa sanomaan sanottavansa liian nopeasti ja siksi puhuvat liikaa. Olen kuitenkin avoin mieli.
 
EDIT: Typo
 
Hieno kirjoitus! Gilmour soittaa elämäntarinaansa koko ajan koska hänellä on siihen varaa ja sitä kokemusta. Tavan soittaja soittaa kai lähinnä elääkseen tässä niin nopeasti muutuvassa maailmassa josta kehkeytyy koko ajan niin kotikeskeinen maailma ettei kohta ihmisen tarvitse mennä enää ollenkaan kotinsa ulkopuolelle! Kaikki tulee kotiin sateliitin, internetin ja maksu-tv:n kautta.

Bolt Shooter: Joo-o, on sitä suomalaista tanssimusiikkia jo aivan liian kauan raiskattu huonoilla särösaundeilla, ehkä vielä noissa valssihumppatangofox-kuvioissa maltetaan soittaa kliineillä komppi- ja liidisaundeilla, mutta ne iskelmäartistien kappaleet. Jos levyversioissa onkin ollut sellainen pakko, että joissakin kappaleissa on jouduttu tuotannollisten visioiden vajavaisuuden vuoksi käyttämään harmonikan, tai rautalankakitaristin puuttuessa, sitä vihoviimeistä hätävaraa, eli ketään häiritsemätöntä, ympäristöystävälliseksi miksattua yliohjattua kitarasaundia introissa, välikkeissä, tai peräti anteeksiantamattomasti soolossa, niin eikös ole ollut tanssibändeissä tapana, että ne alkuperäiset, tyylikkäät iskelmäsaundit on livetilanteessa korvattu ihan omilla, korviin(jopa omiinkin) sattuvilla ja suorastaan häiritsevillä surinasaundeilla ja fillailtu ja sooloiltu niillä samoilla saundeilla ihan omiin nimiin, jolloin ollaan hyvin kaukana alkuperäisen levytyksen ketään häiritsemättömistä, mutta iskelmällisistä tunnelmista.
 
Tämä on väärin. Kuten M-netin kaikkitietävimpiin kirjoittelijoihin Isojussin ohella kuuluva Tankerokin jo aiemmin totesi, rautavaara on rautavaaraa, sitä ei siis ole kritisoiminen. Kaikki rautalankasaundithan ovat aina hyviä, koska ne ovat - rautalankaa. Mutta särösaundeja saa ja pitää kritisoida, koska ne ovat niin hallitsemattoman häiritseviä, ellei niitä miksauksessa osata pudottaa tarpeeksi alas.
Aikaisemmin mainittu Toto-yhtye kuullostaa omassa musiikkilajissaan ihan kohtalaiselta, ei kuitenkaan milloinkaan niin hyvältä, että voisi koskaan olla arvostettu tanssiorkesteri. Steve Lukatherin kitarasaundi tanssimusiikkiyhteydessä käytettynä olisi kitaristille ammatillinen itsemurha, niin terävältä ja häiritsevältä se oman musiikillisen kontekstinsa ulkopuolella ja yleisesti hyväksyttyyn rautalankasaundiin verrattuna kuullostaisi. Ihmettelenkin tässä Tankeron kommenttia, jossa hän osoittaa arvostavansa Lukatherin kitarasaundia. Eihän sellainen tanssimusiikkiin sopisi.
Itseäni kuitenkin kaksikymmentä vuotta tanssimusiikkia huonoilla puhtaillla ja vielä huonommilla särösaundeilla täysin ilman rautalankaa soittaneena kiinnostaisi kuulla alan asiantuntijoilta vinkkejä sen oikean tanssimusiikkikitarasaundin löytämiseen, jos rajataan pois se jo aiemmin oikeaksi todettu rautakitaralankasaundi.
Soittamisen estetiikasta haluaisin vielä avautua, mutta olen jo nyt avautunut liikaa, sanottakoon vain, että David Gilmourin soolojen ilmaviin ja upeisiin tunnelmiin on hankalahkoa päästä kahdeksassa, tai maksimissaan kuudessatoista tahdissa. Ehkä siksi monet kokevat joutuvansa sanomaan sanottavansa liian nopeasti ja siksi puhuvat liikaa. Olen kuitenkin avoin mieli.
 
EDIT: Typo
 
Asiaa kirjoitat ja tarkennan, että minusta Lukatherin saundit sopivat TOTO:on.

Bolt Shooter: Joo-o, on sitä suomalaista tanssimusiikkia jo aivan liian kauan raiskattu huonoilla särösaundeilla, ehkä vielä noissa valssihumppatangofox-kuvioissa maltetaan soittaa kliineillä komppi- ja liidisaundeilla, mutta ne iskelmäartistien kappaleet. Jos levyversioissa onkin ollut sellainen pakko, että joissakin kappaleissa on jouduttu tuotannollisten visioiden vajavaisuuden vuoksi käyttämään harmonikan, tai rautalankakitaristin puuttuessa, sitä vihoviimeistä hätävaraa, eli ketään häiritsemätöntä, ympäristöystävälliseksi miksattua yliohjattua kitarasaundia introissa, välikkeissä, tai peräti anteeksiantamattomasti soolossa, niin eikös ole ollut tanssibändeissä tapana, että ne alkuperäiset, tyylikkäät iskelmäsaundit on livetilanteessa korvattu ihan omilla, korviin(jopa omiinkin) sattuvilla ja suorastaan häiritsevillä surinasaundeilla ja fillailtu ja sooloiltu niillä samoilla saundeilla ihan omiin nimiin, jolloin ollaan hyvin kaukana alkuperäisen levytyksen ketään häiritsemättömistä, mutta iskelmällisistä tunnelmista.
 
Tämä on väärin. Kuten M-netin kaikkitietävimpiin kirjoittelijoihin Isojussin ohella kuuluva Tankerokin jo aiemmin totesi, rautavaara on rautavaaraa, sitä ei siis ole kritisoiminen. Kaikki rautalankasaundithan ovat aina hyviä, koska ne ovat - rautalankaa. Mutta särösaundeja saa ja pitää kritisoida, koska ne ovat niin hallitsemattoman häiritseviä, ellei niitä miksauksessa osata pudottaa tarpeeksi alas.
Aikaisemmin mainittu Toto-yhtye kuullostaa omassa musiikkilajissaan ihan kohtalaiselta, ei kuitenkaan milloinkaan niin hyvältä, että voisi koskaan olla arvostettu tanssiorkesteri. Steve Lukatherin kitarasaundi tanssimusiikkiyhteydessä käytettynä olisi kitaristille ammatillinen itsemurha, niin terävältä ja häiritsevältä se oman musiikillisen kontekstinsa ulkopuolella ja yleisesti hyväksyttyyn rautalankasaundiin verrattuna kuullostaisi. Ihmettelenkin tässä Tankeron kommenttia, jossa hän osoittaa arvostavansa Lukatherin kitarasaundia. Eihän sellainen tanssimusiikkiin sopisi.
Itseäni kuitenkin kaksikymmentä vuotta tanssimusiikkia huonoilla puhtaillla ja vielä huonommilla särösaundeilla täysin ilman rautalankaa soittaneena kiinnostaisi kuulla alan asiantuntijoilta vinkkejä sen oikean tanssimusiikkikitarasaundin löytämiseen, jos rajataan pois se jo aiemmin oikeaksi todettu rautakitaralankasaundi.
Soittamisen estetiikasta haluaisin vielä avautua, mutta olen jo nyt avautunut liikaa, sanottakoon vain, että David Gilmourin soolojen ilmaviin ja upeisiin tunnelmiin on hankalahkoa päästä kahdeksassa, tai maksimissaan kuudessatoista tahdissa. Ehkä siksi monet kokevat joutuvansa sanomaan sanottavansa liian nopeasti ja siksi puhuvat liikaa. Olen kuitenkin avoin mieli.
 
EDIT: Typo
 
Kai tähän on kuitenkin pakko jotain kommentoida, kun teikäläinenkin heräs kirjoittamaan tänne. Jotenkin tosin osasin aiemmin päivällä odottaakin tätä.
 
Sen mäkin haluaisin tietää, että mikä se oikea tanssimusasaundi on. Rautalankasaundi se ei voi olla, sillä suomalaisen tanssimusan juuret ylettyy mun käsittääkseni syvemmälle menneisyyteen. Pitää kaiketi lähteä mandoliinikauppaan ja napata samalla mukaan orkesterikitara...

Mesa/Boogie: Kai tähän on kuitenkin pakko jotain kommentoida, kun teikäläinenkin heräs kirjoittamaan tänne. Jotenkin tosin osasin aiemmin päivällä odottaakin tätä.
 
Sen mäkin haluaisin tietää, että mikä se oikea tanssimusasaundi on. Rautalankasaundi se ei voi olla, sillä suomalaisen tanssimusan juuret ylettyy mun käsittääkseni syvemmälle menneisyyteen. Pitää kaiketi lähteä mandoliinikauppaan ja napata samalla mukaan orkesterikitara...
 
Olet jäljillä. Tapsa, Repe ja Esa Pakarinen voisivat kertoa asiasta paljon enemmän jos oisivat vielä elossa. Niiltä kuihtuivat keikat rautalangan myötä ja nyt aitoa oikeaa tanssimusiikkia kai ne nyt ovat nämä "rautalankasoundit"?