Klassinen ›

tsugaru: ...
 
Mutta mikä on mulle edelleen epäselvää, niin mistä puhutaan kun puhutaan klassisesta (taide)musiikista. Onko se vain eurooppalaisten säveltäjien tiettynä ajanohtana tuottamaa musiikkia, vai miten. Entä klezmer, tango tai ulkoeurooppalainen musiikki ylipäätään.
 
Yleensä sillä on tapana tarkoittaa eurooppalaisen klassillisen musiikin idiomissa tehtyä sävellettyä, siis etupäässä ei-improvisoitua, musiikkia. Silloin se pitää sisällään myös esim. kiinalaisten nykysäveltäjien säveltämän nykymusiikin, toisinaan jopa silloin kun sävellykset on laadittu kiinalaisille perinnesoittimille.
 
Mikä on sitten taidetta ja mikä ei, on näilläkin palstoilla keskusteltu hyvin paljon. Tuossa eräs amerikkalainen musiikkikriitikko sanoi "If you want to listen to something primitive, you should listen to Mozart". Hän painottaa omissa mieltymyksissään seikkoja, joita Mozartin musiikissa ei yleensä kuule. Ehkä Mozartia soitetaan sitten väärin.
 
Minä löydän hyvinkin pätevää taiteellista sisältöä valtavan monesta musiikista myös eurooppalaisen klassisen idiomin ulkopuolella. Jos klassinen musiikki arvostaa yksityiskohtien hallintaa, kokonaisajattelun perinpohjaisuutta ja ilmaisun ja sisällön keksinäistä vastaavuutta, se ei ole näine arvostuksineen yksin.

velipesonen: Minä löydän hyvinkin pätevää taiteellista sisältöä valtavan monesta musiikista myös eurooppalaisen klassisen idiomin ulkopuolella. Jos klassinen musiikki arvostaa yksityiskohtien hallintaa, kokonaisajattelun perinpohjaisuutta ja ilmaisun ja sisällön keksinäistä vastaavuutta, se ei ole näine arvostuksineen yksin.
 
Tai ovatko shamppanjagalopit ja wienervalssit taiteellisesti korkeatasoisia, vaikka klasareihin lukeutuvatkin. Sen sijaan tuntemattoman norjalaisnaisen vuohenkutsuhuudoista voi syntyä taidemusiikkia. Klassinen musiikki ei siten nimityksenä välttämättä tarkoita taidemusiikkia l. taiteellisesti korkeatasoista musiikkia, mitä jaottelua on ilmeisesti käsiteltykin edellisillä lukemattomilla sivuilla.

tsugaru: Tai ovatko shamppanjagalopit ja wienervalssit taiteellisesti korkeatasoisia, vaikka klasareihin lukeutuvatkin. Sen sijaan tuntemattoman norjalaisnaisen vuohenkutsuhuudoista voi syntyä taidemusiikkia. Klassinen musiikki ei siten nimityksenä välttämättä tarkoita taidemusiikkia l. taiteellisesti korkeatasoista musiikkia, mitä jaottelua on ilmeisesti käsiteltykin edellisillä lukemattomilla sivuilla.
 
Taiteellinen taso ei ole idiomiriippuvaista. On toki idiomeja, joissa taiteellista tasoa on verrattomasti vaikeampi osoittaa kuin klassisen tradition puitteissa, esim. mainosmusiikki. Siellä täällä maailmassa on ajan oloon syntynyt nykyään klassisiksi kutsuttuja perinteitä ja instituutioita, jotka tuppaavat arvostamaan oikeita asioita mutta olemaan toiselta puolen myös hyvin dogmaattisia. Dogmaattisuuden muoto hieman vaihtelee.
 
Pitäisin kuitenkin hyödyllisenä kasvamista jonkin tällaisen klassisen tradition sisäpuolella ja sisäpuolelle, se nimittäin on mahdollisesta dogmaattisuudestaan huolimatta aivan automaattisesti arvokkaampi kuin tyhjänpäiväisistä tyhjänpäiväisin nykyajan elämystavaratalo, jonka asiakkaita olemme.
 
Tässä voisin samalla hieman huolestuneesti kommentoida nykymenoa länsieurooppalaisissa konservatorioissa, joissa saa kuulemma opiskella sunnilleen mitä haluaa. Onko ihme jos lehdissä kirjoitetaan ettei orkesterihin riitä tarpeeksi hyviä soittajia?
 
Moderni polytekninen koulu tai akatemia on tavaratalo, jossa vaatii erityisen hyvää ohjausta eli huolenpitoa tai oppilaan itsepintaisuutta saavuttaa perusasioiden kannalta tyydyttävä oppimistulos. Perusasiat kun tahtovat olla vaikeimpia.

Uskaltaako kukaan sanoa mielipidettään siitä pitääkö klassisen musiikin taiteilijoiden ja klassista musiikkia promotoivien tahojen noudattaa lakia? Lain noudattamiseen kuuluu esimerkiksi oikeellisten tietojen antaminen.
 
Orkesterilain piirissä olevien orkesterien joukossa on esimerkiksi yksi orkesteri, jonka omarahoitus on vuoden 2009 tietojen (Tilastokeskus) perusteella 10 prosenttia orkesterin budjetista. Valtionosuus ja kunnallinen avustus muodostavat yhdessä noin 90 prosenttia orkesterin budjetista. Mainitun yksityisen orkesterin kunnallinen avustus on ollut useita vuosia sidottu valtionosuuden saamiseen (tiedot löytyvät kunnallisen avustuksen myöntäjän talousarvioista ja tilinpäätöksistä). Kunnallisen avustuksen myöntämisen yhteydessä on orkesterilain muutoksen jälkeenkin (2008), jolloin lain piirissä olevilta orkestereilta on vaadittu kriteerien täyttyminen vuoden 2009 alusta vaadittu valtionosuuden saaminen kunnallisen avustuksen saamisen ehtona.
 
Teatteri- ja orkesterilaissa sanotaan selkeästi, että teatterilla tai orkesterilla on oltava taloudelliset edellytykset toiminnalle jotta valtionosuus voidaan myöntää. Noin 10 prosentin omarahoituksen olisi tämän tilanteen mukaan siis katsottu ministeriössä riittävän toiminnan järjestämiseen siten, että kaikki muut lain vaatimat tiukat kriteerit orkesterin kohdalla täyttyvät. Se ei ole uskottavaa.
 
Vaikuttaakin siltä, että orkesteri ei ole ilmoittanut ministeriölle kunnallisen avustuksen myöntämisen ehdoista, eli valtionavustuksen saamisesta ehtona kunnallisen avustuksen saamiselle. Tällöin kyseessä olisi harhaanjohtaminen. Tukisummien suuruusluokka huomioiden, törkeä harhaanjohtaminen. Teoriassa on tietysti myös mahdollista, että ministeriö on rikkonut lakia myöntämällä avustuksen lain vastaisesti, mutta se vasta olisikin epätoivottavaa. Voi vain kuvitella millainen tilanne syntyisi jos kävisi ilmi, että ministeriössä on tietoisesti jätetty noudattamatta lakia. Lain piiriin otettavien ja lain piirissä pidettävien orkestereiden suhteen ministeriö tarkastelee toki kokonaisuutta, mutta lain kriteerien ja vaatimusten on aina täytyttävä.
 
Uusin kysymykseni: Kuinka pitkään luulette lain rikkomisen jatkuvan? Vai onko niin, että klassisen musiikin instituutioiden ei tarvitse noudattaa Suomessa lakia? Mitä mieltä olette?

Hyvää musiikkia tulee tapahtumaan ja sillä on suhteellisen vähän tekemistä Suomen lain kanssa.
 
Säveltaiteilija: Kuinka pitkään luulette lain rikkomisen jatkuvan?
2 vuotta.

levesinet: Hyvää musiikkia tulee tapahtumaan ja sillä on suhteellisen vähän tekemistä Suomen lain kanssa.
 
2 vuotta.
 
Ei jos sitä ei esitetä kuten ei juuri tähänkään asti ole näin ollut aian laita mikäli kuulija ja potentiaalinen vastaanottaja sattuisi syystä tai toisesta olemaan syvästi kiinnostunut omasta kansallisesta kulta-ajan musiikkiperinnöstään kun germaaninen kulttuuri jyrää kaikilla rintamilla paitsi ehkä maalaustaiteessa ja kirjallisuudessa joista pääsee nauttimaan gallerioissa ja museoissa puhtaasti kotimaisinkin tuottein.
 
Etuovesta sisään toivotetut säveltäjahjakkuutemme marssitettin kyynisesti aikojen saatossa niin sanoakseni takaovesta ulos kun mahlerit ynnä muut syrjäyttivät modernismin ohella heidän paikkansa repertoaarissa sen kummemmin konserttiyleisön ja radion ja levyjen kuuntelijoiden mielipidettä kyselemättä.
 
mikä siinä saksalaisessa taiteessa muka on niin hyvää että se peittoaa tuntemattomaksi jääneen suomipopin mennen tullen kaikissa paremmuusvertailuissa.
 
Mahleriaanisten taivassuopolkujen itsessäälissärypeminen ja rinnanraastaminen on vihoviimeistä nautintoa sentään jonkinlaisen taiteellisen laatutason ylläpitäviin kansallisien myöhäisromanttisten klassitiseen sinfoniataiteeseen verrattuna. Tai sitten se sortuu pikkuporvarilliseen nypläykseen.

megatherium: syvästi kiinnostunut omasta kansallisesta kulta-ajan musiikkiperinnöstään
Koskas sellainen oli?
 
megatherium: mikä siinä saksalaisessa taiteessa muka on niin hyvää
 
"Vakioliigasta" puheen ollen kuuntelin juuri Beethovenin sinfoniat 5 ja 3 ja mietin samaa, ne kun eivät viestineet minulle juurikaan mitään. Kolmannen sinfonian toisessa osassa olin hetken tuntevinani jotain, mutta se katosi pian jotenkin klassistisen epämiellyttävällä tavalla dimi(epä)sointuihin, ikään kuin kvinteistä riisuttu harmonia ei olisi muutenkin turhan ohutsointinen ja steriili.
 
Mutta viidennessä sinfoniassa koin pariin kertaan musiikillisen köyhyyden huipentuman: Beethovenin musiikki puhutteli minua seuraavasti: "kohta tämä osa loppuu, loppuu, kohta loppuu, ihan pian loppuu, varmasti loppuu, pidennetään vielä että tyhminkin kuulija tajuaa että osa todellakin loppuu, hämätään, kerrataan, vielä kerran, kaikki mukaan, loppuu, loppuu, loppuu, loppuu..." Hohhoijakkaa. Kyllä Sibbe hakkaa Beethovenin. Sibbenkin sinfoniat vaan tuppaavat olemaan pitkäveteisiä.
 
Juuri tuollainen on minulle "absoluuttista" musiikkia, kun teoksella tuntuu olevan pakolliset anatomiset osat pää, torso ja häntä ja ne pitää käydä tietyssä järjestyksessä läpi ja on kuin nuotit ja rakenne olisivat olemassa vain taiteen perinteen itsensä tähden. Huono juttu minusta. Kyllä nimenomaan taidemusiikin pitäisi tarkoittaa muutakin kuin että missä päin standardiskeemaa liikutaan. Sylettää tollanen.
 
Jos mennään kaavan tai vaikka ideologiankin mukaan, niin mennään sitten tosissaan. En ole kuullut sinfoniaa, joka vaikuttavuudessaan vetäisi vertoja sellaisille rakennustaiteen saavutuksille kuin Amiensin katedraali tai Kölnin tuomiokirkko. Niitäpä ei olekaan mietitty valmiiksi yhden ihmisen voimin muutamassa vuodessa.
 
ehkä maalaustaiteessa ja kirjallisuudessa joista pääsee nauttimaan gallerioissa ja museoissa puhtaasti kotimaisinkin tuottein.
 
Meidän Schjerfbeckit, Haloset ja Gallén-Kallelat eivät olleet maailmanluokan taiteilijoita. Onkohan Gallén-Kallela nähnyt jonkun Waterhousen Odysseus-taulun ja vääntänyt siitä väkisin Sammon ryöstön? Eero Järnefeltin maalaama Raahen kirkon alttaritaulu se vasta metka on, kun veneen purje on väärällä puolella mastoa. Kyllä on huvittanut raahelaisia merimiehiä jumalanpalveluksissa. Näillä mennään.
 
Jotta voitaisiin saavuttaa kulta-aika jollakin taiteenalalla, se edellyttää, että on jo olemassa riittävästi kulttuuriperintöä, joka koetaan omaksi, niin että mestariteokset saadaan juurtumaan syvään ja siten elämään pitkään ja arvokkaasti. Nyt vaan näyttää siltä, että se mikä klassisella puolella koetaan suomalaisten omaksi kytkeytyy Sibeliuksen tyyliin. Niinpä esimerkiksi Einojuhani Rautavaara on vielä melko äskettäin perustanut teoksiaan osin sibeliaaniselle pohjalle, ja näyttää siltä että se on tuonut menestystä.

Säveltaiteilija: Vai onko niin, että klassisen musiikin instituutioiden ei tarvitse noudattaa Suomessa lakia?
 
onko tämä sarkasmia?

levesinet: Koskas sellainen oli?
 

 
"Vakioliigasta" puheen ollen kuuntelin juuri Beethovenin sinfoniat 5 ja 3 ja mietin samaa, ne kun eivät viestineet minulle juurikaan mitään. Kolmannen sinfonian toisessa osassa olin hetken tuntevinani jotain, mutta se katosi pian jotenkin klassistisen epämiellyttävällä tavalla dimi(epä)sointuihin, ikään kuin kvinteistä riisuttu harmonia ei olisi muutenkin turhan ohutsointinen ja steriili.
 
Mutta viidennessä sinfoniassa koin pariin kertaan musiikillisen köyhyyden huipentuman: Beethovenin musiikki puhutteli minua seuraavasti: "kohta tämä osa loppuu, loppuu, kohta loppuu, ihan pian loppuu, varmasti loppuu, pidennetään vielä että tyhminkin kuulija tajuaa että osa todellakin loppuu, hämätään, kerrataan, vielä kerran, kaikki mukaan, loppuu, loppuu, loppuu, loppuu..." Hohhoijakkaa. Kyllä Sibbe hakkaa Beethovenin. Sibbenkin sinfoniat vaan tuppaavat olemaan pitkäveteisiä.
 
Juuri tuollainen on minulle "absoluuttista" musiikkia, kun teoksella tuntuu olevan pakolliset anatomiset osat pää, torso ja häntä ja ne pitää käydä tietyssä järjestyksessä läpi ja on kuin nuotit ja rakenne olisivat olemassa vain taiteen perinteen itsensä tähden. Huono juttu minusta. Kyllä nimenomaan taidemusiikin pitäisi tarkoittaa muutakin kuin että missä päin standardiskeemaa liikutaan. Sylettää tollanen.
 
Jos mennään kaavan tai vaikka ideologiankin mukaan, niin mennään sitten tosissaan. En ole kuullut sinfoniaa, joka vaikuttavuudessaan vetäisi vertoja sellaisille rakennustaiteen saavutuksille kuin Amiensin katedraali tai Kölnin tuomiokirkko. Niitäpä ei olekaan mietitty valmiiksi yhden ihmisen voimin muutamassa vuodessa.
 

 
Meidän Schjerfbeckit, Haloset ja Gallén-Kallelat eivät olleet maailmanluokan taiteilijoita. Onkohan Gallén-Kallela nähnyt jonkun Waterhousen Odysseus-taulun ja vääntänyt siitä väkisin Sammon ryöstön? Eero Järnefeltin maalaama Raahen kirkon alttaritaulu se vasta metka on, kun veneen purje on väärällä puolella mastoa. Kyllä on huvittanut raahelaisia merimiehiä jumalanpalveluksissa. Näillä mennään.
 
Jotta voitaisiin saavuttaa kulta-aika jollakin taiteenalalla, se edellyttää, että on jo olemassa riittävästi kulttuuriperintöä, joka koetaan omaksi, niin että mestariteokset saadaan juurtumaan syvään ja siten elämään pitkään ja arvokkaasti. Nyt vaan näyttää siltä, että se mikä klassisella puolella koetaan suomalaisten omaksi kytkeytyy Sibeliuksen tyyliin. Niinpä esimerkiksi Einojuhani Rautavaara on vielä melko äskettäin perustanut teoksiaan osin sibeliaaniselle pohjalle, ja näyttää siltä että se on tuonut menestystä.
 
Ennn toista maailmansotaa.Sehän se outuo juri onkin että vielä 50-luvun syuomessa saikkola saattoi radiosta kuunnella tilinjassa velvollisutta suorittaessaan tulitaistelun tiimellyksessä omaa musiikkiaan kuvia karjalasta radiosta jota hän ei heti tunnistanut omakseen mutta pian tutlta tuntui vaikka tulitaistelu katkaisi steetisen nautinnon tuo tuostakin. kyllä meillä musiikkiperitöä ja tärkeitä mrittäviä säveltäjiä riittää jos nitä ei olisi unohdettu törkeäasti ohjelmistosta ulos passitaen kun siben musiikki ei resonoi eikä stimuloi estettistä nautintoindeksiä diatonisessa yksinketaiuudessa ja olohuonemusisoimnlle maistuvassapikkuporvarllisessa sentimentossa ja konervativismissaan.
 
Melartinin suosiokin perustui 4 ensimäisen sinfonian saamaan menestykseen ammattisäveltäjänä mutta hänetkin monien muidn lailla on onni hyljännyt epeertoaarissa vaikka hänen soinnukkat modulaatonsa ja lättävät sointuyhdistelmänsä ja pitkälinjainenlaulava kromatinenkin meliikka ovat omiaan lämitmään sydäntäni ja laulöuisasaan ja apokalyptisessa fantasiassa hän o suorastan vallankuoukellinen nero skrjabinin. ekspressionistisessa soinruajattelussa orkesterikoloristsia väripaleteja myöten.
 
linalan sinfonioista puhuu ytälailla brckner vaikutteet kun ranta merikanto ja raitio ovat modenisteja.
 
Pastoraalisinfonian maalaisten musisoinnilta tuoksuvat avoimet kvintit ja kolmisointuharmonikka on beethovenin musiikillisen ja soinnullisesta ajattelun köyhyydestä kertova hyvä esimerkki

Reggae saarnaa rauhan ja rakkauden puolesta. Yhdistetään koko Afrikka ja maailma paremman tulevaisuuden puolesta. Siinä on jotain arvoa.
No tuhoontuomittu aihe tämä jokatapauksessa on jokaisella on omat mielipiteensä mikä on arvokasta tässä maailmassa.

Klassinen musiikki muita musiikkityylejä arvokkaampi?
 
Tästä on arvokkuus kaukana:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Classical_music_riot

sub zero: Klassinen musiikki muita musiikkityylejä arvokkaampi?
 
Tästä on arvokkuus kaukana:
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Classical_music_riot
 
Vertaa sinfoniabändin keikkaliksaa johonkin rokkibändin liksaan!

rokkibändit saa liksaa?

rkellu: rokkibändit saa liksaa?
 
Eiks se pitsa ja kalja oo sitä?

baron: Eiks se pitsa ja kalja oo sitä?
 
harvemmin saa edes sitä vaan alennuslippuja.

Rock on raHaton riemu - rock, ruoho, rakkaus!

baron: Eiks se pitsa ja kalja oo sitä?
 
Mä sain kerran rahana ne kaljat, hämmentävää.

BassoSisko: Mä sain kerran rahana ne kaljat, hämmentävää.
 
Mulla kerran oli liksana 8 A-tuoppia. Mä sanoin että jos nostan koko liksan niin soitto ei enää toimi.
Kapakan pitäjä sanoi että myy extrat halukkaille.

baron: Mulla kerran oli liksana 8 A-tuoppia. Mä sanoin että jos nostan koko liksan niin soitto ei enää toimi.
Kapakan pitäjä sanoi että myy extrat halukkaille.
 
ne kantsii juoda keikan jälkeen nopeasti ja sitten painua helvettiin sieltä...