| Aihe: AP Paasonen OM | 1 |
|---|
|
Kävin eilen noutamassa AP:n pajalta syksyllä tilaamani OM-mallisen kitaran. Body on mahonkia ja kansi eurooppalaista kuusta. Otelauta ja talla ebenpuuta. Kitarassa ei ole säädettävää kaularautaa, vaan pyysin AP:ta laittamaan kaulaan hiilikuitutangot. Ideana oli, että kaulan jäykkyys ei perustu kiristettävään kaularautaan, vaan se tehdään materiaalivalinnoilla ja kompressionauhoituksella kuten vanhoissa Martineissa. AP käyttää soittimissaan ainoastaan nahkaliimaa (hide glue). Lakkana nitroselluloosa, kiristiminä Waverlyt. Koristelu pidettiin erittäin pelkistettynä ja listoitukset ja rosetti otettiin suoraan AP:n minulle rakentamasta G-00:sta. Ideana oli saada pikkuveljelle isoveli :)
Kitaran saundi on uskomaton, vaikka kielet ovat olleet päällä vasta kolme päivää. Se kuullostaa kokoistaan isommalta ja saundi on kolmiulotteinen. Saundissa on mukana ambienssiä ja tuntuu kuin kitarassa olisi sisään rakennettu kaikulaite. Kitaroista todetaan usein, että niissä on pianomainen saundi. Itse käyttäisin sanaa flyygeli: saundi on iso, muhkea ja sustainia riittää. Kitaran kielet ovat erinomaisessa balanssissa keskenään ja kitara soi kuulaasti kaikista asemista. Soitin on erittäin herkkä: se reagoi upeasti hiljaiseenkin kosketukseen. Myös dynamiikka on laaja: kitara toimii sekä hiljaisessa näppäilyssä että plektralla mätettäessä.
Minulla on aika paljon kokemusta boutique- ja tehdasvalmisteisista premium-kitaroista sekä myös vintage-osastosta, joita olen päässyt maailmalla testaamaan ja itsekin omistamaan. Voin vain todeta, että AP:n rakentamat kitarat ovat maailmanluokan soittimia, joiden tasoon yltää harva.
Jos siis olette hankkimassa laatusoitinta, kannattaa muistaa, että suomalainen soitinrakentaja on varteenotettava vaihtoehto.
P.S. AP rakensi kitarani rinnalla ruusupuisen OM:n pajan mallikitaraksi. Jos liikutte Jyväskylässä lomakauden jälkeen, käykääpä testaamassa. | |
Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo hiilikuituratkaisu. Mistä idea moiseen, Parkereista?
Laitahan valo- ja kuulokuvia pelistä, niin ei tarvitse enää arpoa lomarahojen kohtaloa...
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Varmaan taas mahtava kitara. Pakko uskoa, koska sulla on todellakin kokemusta muidenkin valmistajien huippukitaroista. Itse epäilin aikaisemmin, että suomalaisvalmistajien vähäinen kokemus varhaisten Gibsoneiden ja Martinien soundista (siitä syystä, että niitä on niin vähän suomessa), olisi esteenä huippusoundisten kitaroiden valmistamiseen, koska ei ole referenssisoundia mihin pyrkiä ja suoranaista mallia. Tämäkin on nyt sitten korjaantunut. Jos joskus tulee ylimääräistä rahaa, niin Paasoselta lähtee kitara tilaukseen. | |
Hiilikuituvahviketta käyttää mm. Blazer & Henkes, jota pidetään yhtenä parhaimpana perinteisin menetelmin rakennettujen kitaroiden valmistajana. Vanhoissa Martineissa kaulan vahvistuksena käytettiin joko ebenpalkkia tai metallista t-palkkia yhdistettynä paksuun kaulaprofiiliin ja relief tehtiin nauhoittamalla. Idea siis tulee täältä.
Itse olen myös miettinyt tuota flattopin pointtia: valtaosa maailman huippurakentajista on hankkinut kannuksensa korjaamalla satoja vintage-soittimia, joten heillä on hyvä käsitys materiaaleista, rakennusmenetelmistä ja tietenkin siitä, miltä loistava soitin voi saundata. Suomessa taas vastaava referenssimateriaali puuttuu käytännössä kokonaan. Toisaalta Suomessa soitinrakennuskoulutuksen taso on ilmeisen korkea ja kunnianhimoinen rakentaja opiskelee lisää jatkuvasti. Tiedon saatavuuteen on vaikuttanut valtavasti Internet. Esim. UMGF-foorumilla kirjoittavat monet USA:n ja Euroopan arvostetuimmista soitinrakentajista ja vintage-experteistä, jotka jakavat auliisti vuosikymmenien aikana kartuttamaansa tietotaitoa.
Palatakseni vielä AP:n minulle rakentamiin kitaroihin, ne on rakennettu perinteisin menetelmin korkealaatuisista materiaaleista. Soittimet eivät kuitenkaan ole suoria kopioita esikuvistaan. Esim. rimoitus on AP:n omaa käsialaa. Hän ei käytä scallopoituja rimoja, mutta kitarat saundaavat silti yhtä avoimilta ja dynaamisilta kuin parhaimmat scallop-rimoitetut kitarat. | |
Jotain speksejäkin vois laittaa esim. skaala,kaulan leveys.
Onko tässä se perinteinen x-muotoinen rimoitus kannessa?
Joku valmistaja käytti jotain erikoista ratkaisua,joka on muistaakseni Ibanezin jossain akustisessa mallissa käytössä,ehkä se oli aws-1000ece. |  milahtee
27.06.2010 11:17:14 (muokattu 27.06.2010 16:36:55) | |
|
kiriminni: Jotain speksejäkin vois laittaa esim. skaala,kaulan leveys.
Onko tässä se perinteinen x-muotoinen rimoitus kannessa?
Joku valmistaja käytti jotain erikoista ratkaisua,joka on muistaakseni Ibanezin jossain akustisessa mallissa käytössä,ehkä se oli aws-1000ece.
Martin OM-skaala: 25,4 tuumaa. Kaulan leveys n. 45 mm ja kielten välistys tallassa n. 60 mm. Näihin spekseihin samoin kuin kaulaprofiiliin asiakas voi vaikuttaa. Kannessa X-rimoitus.
Kuvia: http://muusikoiden.net/dyn/users/75168.jpg, http://muusikoiden.net/dyn/users/75167.jpg, http://muusikoiden.net/dyn/users/75166.jpg |  Tailor Pale
09.02.2011 09:55:48 (muokattu 09.02.2011 12:02:11) | |
|
Onkos omistajalla jo kokemusta miten kompressionauhoitettu kaula pitää suunnitellun reliefinsä? Elääkö tuo kuitenkin jonkin verran, mutta käytännössä niin vähän ettei se haittaa eikä tallaluuta tarvitse säätää. Käsitänkö oikein, että mitään säätömahdollisuutta kaulassa ei ole.
Epäilen kitaraa säilytettävän kostutettuna talviaikaan, mutta minkälaisia kosteusvaihteluita tuo hiilikuitu/kompressionauhat mahtaisi sinällään sietää? | |
Tailor Pale: Onkos omistajalla jo kokemusta miten kompressionauhoitettu kaula pitää suunnitellun reliefinsä? Elääkö tuo kuitenkin jonkin verran, mutta käytännössä niin vähän ettei se haittaa eikä tallaluuta tarvitse säätää. Käsitänkö oikein, että mitään säätömahdollisuutta kaulassa ei ole.
Epäilen kitaraa säilytettävän kostutettuna talviaikaan, mutta minkälaisia kosteusvaihteluita tuo hiilikuitu/kompressionauhat mahtaisi sinällään sietää?
On pitänyt reliefinsä täydellisesti. Tässä ei ole mitään mystiikkaa: Martinit saivat säädettävän kaularaudan vasta 80-luvulla ja sitä ennen kaulan jäykkyydestä pitivät huolta teräs/ebenpuu vahvistus ja kompressionauhoitus. Asiantuntijat pitävät tätä yhtenä olennaisena tekijänä, joka selittää vanhojen Martinien paremmuutta.
Kompressionauhoituksessa ei myöskään ole mitään mystistä: nauhoitus lisää kaulan jäykkyyttä, koska nauhojen tangit ovat hieman leveämmät kuin nauhojen urat. Näin kaikki kaulat tulisi nauhoittaa oli sitten säädettävä kaularauta tai ei. Soittajan kannalta tällainen ratkaisu on helppo, mutta vaatii soitinkorjaajalta tai -rakentajalta vankkaa osaamista.
Mulla on kolme kitaraa kiinteällä kaulavahvikkeella ja yhdessäkään ei ole ollut ongelmia. Ne eivät ole reagoineet kelien muutoksiin. Kostuttimet toki on laukuissa, mutta halkeamien estämiseksi.
On vielä muistettava, että kaularaudoissakin on eroja. Ns. kompressiokaularauta, jota esim vanhat Gibsonit käyttävät, lisäävät kiristettäessä kaulan kompressiota, kun taas moderni Martin-tyyppinen rauta itse asiassa vähentää sitä, kun kaularautaa kiristetään.
On minulla kitaroita, joissa on säädettävä kaularauta, mutta eipä niihin ole tarvinnut koskea sen jälkeen kun action on saatu kohdalleen. Tärkeämpää kuin kaularaudan tyyppi on se, että kitaran kaula on tehty hyvälaatuisesta puusta. Puuvalinta on ensimmäinen ja ehkä tärkein kaulan tulevaan käyttäytymiseen vaikuttava seikka. | |
Ihan vähän offtopiccina: Tekeekös hän sähkiksiä ollenkaan? Huoltotoimia sähkiksille ainakin.
Onko näin? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
