Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Olen omasta kiinnostuksestani waspia kohtaan tutkinut ja imuroinut tietoa pändistä ja tullut siihen tulokseen (oma mielipide), että waspin kaupallinen alamäki lähti periaatteessa omasta inhostaan kaupallisuuteen. BL on jossain sanonut että sen ensimmäisen kiertueen jälkeen -84 se ei ollut enää sama mies, ja kolme levyä piti kuitenkin levy-yhtiölle tehdä. Ja että kuulemma ISTEC on aivan täytteeksi tehty plätty, jotta levysopimus saatiin täytettyä. Ihmeellisen hyvä pelkkä täyte. Hedless Childrenissä taas BL pääsi toteuttamaan itseään ja sen kyllä huomaa musiikkityylin muutoksesta, en muista tekikö ne Idolin samalle firmalle, vai vaihtuiko yhtiö välissä. Mutta pääpiirteittäin, BL ei diggaile, että kukaan ohjailee sitä. Niin ja depyytistä vielä, tai siitä ekasta kiertueesta ja performansseista, ja Banned:eistä eri maissa. BL sanoi että kaikkihan oli vain ja ainoastaan pelkkää teatteria, joka joissain piireissä tulkittiin "aidoksi" toiminnaksi, ja joka tietysti lisäsi pändin kysyntää entisestään.
 
Mielestäni esim. Helldorado on hyvä plätty ja asia jota waspilta odotan on rokkenroll, tähän waspin levy portfolioon mahtuu paljon muutakin. Nykyisin aiheet on erittäin ahdistavia ja kaukana rokista. Jäbällä on lahja tehdä rokkia ja hyviä rokkisanoituksia, mutta hirveä tarve kertoa maailmalle kaikesta paskasta mitä tapahtuu, ikäänkuin sitä ei uutisista näkisi. Kun lyön waspin lätyn soittimeen, en haluaisi kuunnella uutisia.