Aihe: Laulu: Surusta | 1 |
---|
oo-p 21.06.2010 11:42:25 (muokattu 23.06.2010 01:48:57) | |
|
Tämä on raskain koskaan kirjoittamani teksti, joka on ennemminkin päiväkirjanomainen merkintä kuin sanoitus. Aluksi tarkoitukseni ei ollut edes säveltää tätä, mutta kitaraa soitellessa se vain muuttui lauluksi. Olin aika ahdistunut siitä, kuinka suoraa tekstiä olin kirjoittanut. Myöhemmin illalla luin Aale Tynnin runokokoelmaa josta silmiini pisti runo Talvinen tunnelma*. Siinä oli kaksi säettä, joiden totesin sopivan aiemmin tekemääni lauluun. Vaikka nuokaan Tynnin säkeistöt eivät millään tavoin ole kovin keveitä, sain silti niiden avulla laulustani tehtyä sellaisen, että uskallan soittaa sitä. Itselleni siedettävämmän. SURUSTA Niin, olen alkanut vihata sinua sinua, jota rakastan jota rakastin ainakin Ja sitä kuinka oikeutettua vihani onkaan ja kuinka turhaksi sen toivoisin Niin, kirjoitin lauluni onnesta kaikkein surullisimmatkin Niin, nyt kirjoitan surusta löytääkseni onneni *Jonakin aamuna luet kuolinsanoman ja sydäntäsi kylmää kuin aukeaisi ovi takanasi sen tiivistimme talveksi huopaliuskalla ja silti veti aina Sinipuseroinen tyttö häikäistynyt, arka iässä jolloin ensimmäinen rakkaus hajoaa vedeksi poskipäille kuin hiutale lunta Ääntä kuuluu täältä: http://www.harhakuva.org/show/2113 Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
---|
|
|