Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Teoriahan eriytyy omiksi aineikseen tuon jälkeen, mm. kontrapunktiksi, soinnutukseksi, orkestroinniksi/soitinnukseksi, säveltämiseksi jne...
 
Säveltapailusta taas löytyy C, B ja viimeisenä A-kurssi, jota itse parhaillaan teen.
 
C-solfassa mukaan tulee moniäänisyys diktaateissa, ja x/8 -tahtilajit, joissa iskujen pituudet siis ovat vaihtelevia (esim. tahtilajit 5/8, 7/8, 9/8...) Lisäksi vähän oppilaitoksesta riippuen saattaa olla yksinkertaisia polyrytmejä.
 
B-solfassa ryhdytään sitten atonaaliseksi. Tämä kurssi on erittäin haastava sävelkorvalle, koska primavistat, diktaatit jne tulee usein ajatella vain erilaisten intervallien sarjoina, kun tonaalista kehystä kappaleelle ei enää löydy. B-solfassa tulee myös asteittain vaikeutuvia polyrytmjeä ja mm. 4-äänisiä melodiadiktaatteja jne...
 
A-solfa jatkaa B:n tyyliin, mutta polyrytmit alkaa vaikeutua aika lailla. A-solfassa esim. lauletaan atonaalista melodiaa tietyssä rytmissä, ja tuotetaan molemmilla käsillä itsenäisiä säestysrytmejä. 3 erilaista rytmiä samanaikaisesti vaatiikin jo sitten aika lailla harjoitusta :) Lähes aina rytmeissä on paljon ns. epäjakoja, eli trioleja, kvartoleja, kvintoleja jne... ja lisäksi näitä on kaaritettu aika lailla :) Lisäksi atonaalisissa melodioissa alkaa olla hyvin laajoja intervallihyppyjä. Vaatii myös paljon treeniä.
 
Hyviä kirjoja näihin kursseihin on mm:
 
Seija-Sisko Raitio: Lectio Sonorum II (myös I:n loppua), lähinnä C-solfaan
 
Seija Salmiala: Säveltapailu C ja Säveltapailu B, molempiin kursseihin hyviä
 
Lisäksi kannattaa ulkomaisista kirjoista tutustua Lars Edlundin Modus Novus'iin ja Jörgen Jersildin Polyrhythmic'iin. Nämä kirjat ovat B- ja A-solfan perusjärkäleitä.
 
Eikä muuta kuin solfaamaan! :)

Solfaaminen on vastenmielistä touhua. Mutta hyödyllistä ja pakollista musiikin opiskelijoille.

Solfaaminen on vastenmielistä touhua. Mutta hyödyllistä ja pakollista musiikin opiskelijoille.
 
Mitenkäs tuota voisi lähteä harjoittamaan itsenäisesti? Kirjoja, nettisivuja, ym. neuvoja?

Kyllä se on paras mennä jonnekin musiikkiopistoon treenailemaan. Pääsee ainakin alkuun. Myöhemmin sitä voi itsekin hyvin treenailla, kun tietää mitä treenaa.

Solfa on lajien aatelia!! Solfaan upotetut hikipisarat maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti!!!

C-solfassa mukaan tulee moniäänisyys diktaateissa, ja x/8 -tahtilajit, joissa iskujen pituudet siis ovat vaihtelevia (esim. tahtilajit 5/8, 7/8, 9/8...) Lisäksi vähän oppilaitoksesta riippuen saattaa olla yksinkertaisia polyrytmejä.
 
B-solfassa ryhdytään sitten atonaaliseksi. Tämä kurssi on erittäin haastava sävelkorvalle, koska primavistat, diktaatit jne tulee usein ajatella vain erilaisten intervallien sarjoina, kun tonaalista kehystä kappaleelle ei enää löydy. B-solfassa tulee myös asteittain vaikeutuvia polyrytmjeä ja mm. 4-äänisiä melodiadiktaatteja jne...
 
C-solfassa melodiat ovat vielä yksiäänisiä, B-solfassa kaksiäänisiä ja vasta A-solfassa neliäänisiä. Minä en ainakaan ole törmännyt laitokseen, jossa olisi toisin.

C-solfassa melodiat ovat vielä yksiäänisiä, B-solfassa kaksiäänisiä ja vasta A-solfassa neliäänisiä. Minä en ainakaan ole törmännyt laitokseen, jossa olisi toisin.
 
Ihan tapauskohtaista. Turun musiikkiakatemiassa (jossa opiskelen), riippuu vähän myös opettajasta ja ryhmästä, mitä milloinkin tehdään. Meillä oli neliäänisyyttä B-solfassa ja kaksiäänisyyttä C-solfassa. A-solfassakin oli välillä yksi-, kaksi- ja neliäänisiä diktaatteja.

Pitää muistaa että kevyellä puolella painotetaan hyvinkin erilaisia asioita kuin klasaripuolella. Ilmeisesti tässä kuitenkin puhuttiin klasari-aineista..