Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Tässä tulin pohtineeksi, että täälläpä ei ole ollut juurikaan soundien virittelystä ja yleensäkkin syntikan ohjelmoinnista mitään juttua. Aloitetaanpa siis yksi sellainen.
 
Syntikan ohjelmointihan on luonnollisesti loputon suo, eli rajoituksia on loppujen lopuksi erittäin vähän ja kaikkien niiden mahdollisuuksien hyväksi käyttäminen vaatii keskeliäisyyttä ja vähän luovaa hulluutta. Tarkoitus olisi siis jakaa tietoutta ja kaikkia erikoisempia ja vähemmän erikoisempia kikkoja ja niksejä lääkkeeksi banaaleihin röpellyksiin.
 
Itse olen alusta alken ollut presettien vannoutunut vastustaja ja siispä on tullut tehtyä yksi jos toinenkin patchi lähinnä Virukselle. Samplerikikkailuita en ole ennättänyt juurikaan harrastamaan, mutta VA-ohjelmoinnissa olen jokseenkin haka. Virusta säätäessä tuli "keksittyä" muutama mukava niksi ja kikka, joista voi olla hupia kaikille VA-ohjelmoijille.
 
Kikka 1. Jos masiinasta ei löydy vokaalifiltteriä, niin sellaisen tekeminen on vaivatonta, jos syntikassa on mahdollista käyttää kahta filtteriä rinnakkain. Aseta vain kaksi BP:tä korkealla resonanssilla rinnakkain ja aseta cutoffit siten, että "peilaat" cutoffit keskikohdan suhteen, eli esimerkiksi ensimmäinen filtteri vaikka 54 ja toinen 74 (siis olettaen, että cutoff on 0-127 ja keskikohta on 64). Nyt saat vokaalin säädettyä muokkaamalla väliin syntyneen "kuilun" leveyttä. Mukavan leadin saa asettamalla modwheelin ohjaamaan ensimmäistä filtteriä vaikka -20:llä ja toista filtteriä +20:llä. Tällä taktiikalla saa muodostettua periaattessa kaikki vokaalit.
 
Kikka 2. Kiinteä phaser. Tämä on hieno kikka. Soundiin saa mukavaa onttoa rosoisuutta, kun lisäät siihen phaserin ilman modulaatiota korkealla positiivisella feedbackilla, eli phaser ilman sitä totuttua sweeppausta. Erittäin mainio kikka bassomaisille leadeille. Ainoa huono puoli tässä on se, että tätä tekniikkaa hyväksikäyttävät soundit tuppaavat kuulostamaan aika pitkälle samalta.
 
Kikka 3. Kohinalla soittaminen. Tämä kikka on varmaan tuttu jo Moog-ajoista. Eli oskillaattorit vain pois ja tilalle valkoista kohinaa. Tätä sitten filtteroi mieleisellä filtterillä (mieluiten LP, HP tai BP) ja laita filtterin resonanssi täysille ja filtteriin keyfollowia niin, että filtterin taajuus käyttäytyy oskillaattorin taajuduen mukaan, eli tuplautuu per oktaavi. Viritä sitten filtteri oikeaan vireeseen säätämällä cutoffia. Tämä soundi saattaa kuulostaa vielä tässä vaiheessa aika brutaalilta vinkumiselta, mutta lisää hieman säröä ja filtteroi vaikka uudestaan LP:llä, niin saadaan mukava vihellys. Luonnollisesti runsas kaiku sopii tällaiselle patchille kuin nyrkki silmään.
 
Noni. Nyt on teidän vuoro. Toivottavasti tästä ei tule monologia.

Njoo... jotenkin arvasin kyllä että tämä on vaarassa hukkua jo alkumetreillä, koska vastaaminen yo. tekstiin vaatii vähän paneutumista, mikä taas on täällä virtuaalimaailman hektisessä pikavastauskulttuurissa harvinaista. Sinänsä pelinavaus on kyllä ansiokas yritys vaihtaa ajatuksia varsin oleellisesta aiheesta tässä elektromusan sisällä. Ehkäpä toi Juhon perusteellisuus ja tietotaito vaan laittoi epäilemään omia kykyjä tällä saralla, mut yritetäänpä nyt kuitenkin...
 
Oma patch-"ohjelmointi" on perustunut kovasti pitkälle nappuloiden vääntelyyn intuitiiviselta pohjalta vailla sen suurempaa analyysiä siitä mitä itseasiassa tapahtuu, mikä on tietysti mahdollista oikealla analogisynalla. Clavian Micromodularin jälkeen muutuui ääni kellossa koska tuo laite oikeastaan pakottaa ihmisen ymmärtämään ainakin jotain syntetisaattorin sielunelämästä - tästä on muuten ollut kovasti hyötyä myös noiden oikeasti analogisten vehkeiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
 
Siispä asiaan... tässä pari juttua mitä on tullut tehtyä (varmaan peruskauraa mut jotain piti yrittää ettei tää hukkuis):
 
1. Satunnaisääniä oikeassa sävellajissa
Ideana mulla oli tehdä biisin taustalle sattumanvaraisesti biisin temmosta riippumattomia ambient-ääniä, joka kuitenkin ääniltään olisi biisin suhteen oikeassa sävellajissa. Micromodularissa tämä on helppoa, kun kunkin oskillaattorin voi virittää mihin tahansa sävellajiin. Valitaan siis n-kappaletta oskillattoreita ja viritetään ne biisiin sopiviin ääniin ja annetaan random-generaattorin laukoa ääniä sattumanvaraisesti biisin taustalle.
 
2. LFO:n nopeuden säätäminen sen mukaan missä päin koskettimistoa ollaan. Tämä on mukava efekti varsinkin vibraaton/tremolon kanssa vaikka niin, että mitä ylemmäs mennään, niin sitä nopeammaksi vatkaus käy.
 
Kertokaas lisää oi gurut. Tämä on oikeasti mielenkiintoista.

Tulihan tähän vastaus.
 
Oma patch-"ohjelmointi" on perustunut kovasti pitkälle nappuloiden vääntelyyn intuitiiviselta pohjalta vailla sen suurempaa analyysiä siitä mitä itseasiassa tapahtuu, mikä on tietysti mahdollista oikealla analogisynalla. Clavian Micromodularin jälkeen muutuui ääni kellossa koska tuo laite oikeastaan pakottaa ihmisen ymmärtämään ainakin jotain syntetisaattorin sielunelämästä - tästä on muuten ollut kovasti hyötyä myös noiden oikeasti analogisten vehkeiden mahdollisuuksien hyödyntämisessä.
 
Virtuaalianalogin ja analogin ohjelmointi on kyllä ihan mahdollista tarkemmin tietämättä mitä itseasiassa tapahtuu missäkin syntikan osassa. Minusta mikään ei tehosta omaa patchin ohjelmointitaitoa kuin se, että tietää mitä konkreettisesti tapahtuu eri osissa ja etenkin, kuinka se vaikuttaa ääneen.
 
Sanottakoon kultaisena neuvona, että kun alkaa tutustua subtraktiiviseen synteesiin (liekö oikea termi, kuitenkin siis perinteistä analogsysteemiä tarkoitan) niin heti ensimmäisenä käy kaikki osat yksitellen läpi ja tekee itselleen selväksi mitä äänelle todella tapahtuu vaikkapa ringmodulatorissa ja filttereissä. Näin on paljon helpompi sitten hahmottaa itselleen päässä soivan soundin rakenne ja ohjelmointi ei ole pelkkä lottoamista. Lottoaminen on kyllä hyvä keino saada aikaan ääniefektejä, mutta ei sillä kovin mukavia muita soundeja yleensä saa.
 
Tuli tuosta sinun LFO-kikasta mieleen, että yksi mainio keino on myös laittaa oskillaattoreiden keskinäinen epävire kasvamaan korkeammilla sävelillä, kun se detunen vaikutus tuppaa vähenemään korkeilla taajuuksilla. Tällä keinolla se "läskiys" säilyy korkeammillakin sävelillä.

kaikki distortionit vaan täysille :)

kaikki distortionit vaan täysille :)
 
nii ja dolby ja balanssi kans...
 
Pannaan nyt jotain ettei tää pääse unholaan kaikkien näiden galuppien alle.
 
Tää on varmaan wanha keino: Otetaan delay (miel. analoginen) ja synkataan se biisin tempoon sopivaksi. Sit ajetaan siihen jotain kivaa sähköpiano- tai -urkusoundia lyhyinä sointuina ja kun feedback-aika on riittävän pitkä niin saaadaan kivaa dub-henkistä väpätystä. Tähän asti siis wanhaa asiaa. Tästä saa mukavaa kun ajelee tämän materiaalin resonoivaan lopass-filsuun jonka cut-offia moduloidaan nousevalla tai laskevalla saha-aallolla, joka nollaantuu/alkaa alusta aina kun kosketinta painetaan, eikä ehdi saha-aallon loppuun ennen kuin delayn feedbakit on loppu.

Tää on varmaan wanha keino: Otetaan delay...
 
Tuohan on klassikkokikka. Toimii joka paikassa. Vähän kuin Hammondikin.