| Aihe: Kitaraa jazz -musisointiin | |
|---|
|
Sähkökitaraan kyllästyneenä olen jo pitkään ajatellut ostavani hyvän jazzmusiikkiin (ja miksei muuhunkin) soveltuvan akustisen. Ihan perinteinen f-aukkoinen jazzloota sen ei kuitenkaan tarvitse olla, kunhan se on täysin akustinen, eli ei minkäänlaista mikitystä (ellei se ole täysin irroitettavissa). En ole vielä varma mallista, mutta soundi saisi olla melko lämmin ja äänenvoimakkuutta tulisi löytyä reilusti. Hinta pyörii varmaan jossain 1000 -2000 euron kieppeillä, joustovaralla.
Joitain perus jazzlootia on tullut kokeiltua, mutta usein ääni on liian kirkas ja kuolettuu liian nopeasti. Selmer -tyylistä vaihtoehtoakin olen miettinyt, mutta en ole sellaista päässyt testaamaan. Tällä hetkellä mielenkiinto on Eastmanin kaarevakantisissa kitaroissa, erityisesti ovaaliaukkoisessa mallissa.
http://www.archtop.com/ac_04_AR804.html
Ehdotuksia?
Turn on, tune in, drop out
Music, sweet music is a frustrating mess... |
|
Viimeisessä Riffi-lehdessä oli juttu Peerless jazz-laatikoista. Hilkun alle tonnin hintaisina tuntuivat kovasti mielenkiintoisilta, varsinkin Port Town, jossa mikki on kiinni kaulan tyven sivuilla ja potikat maskissa.
http://www.peerlessguitars.co.uk/#/jazz-artist/4523586561
Merkkinä uusi, mutta rakentamisen perinnettä muille merkeille (mm Gretch) on 40 vuoden ajalta. Itse harkitsen vakavasti.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." |
|
Katharsis: Sähkökitaraan kyllästyneenä olen jo pitkään ajatellut ostavani hyvän jazzmusiikkiin (ja miksei muuhunkin) soveltuvan akustisen. Ihan perinteinen f-aukkoinen jazzloota sen ei kuitenkaan tarvitse olla, kunhan se on täysin akustinen, eli ei minkäänlaista mikitystä (ellei se ole täysin irroitettavissa). En ole vielä varma mallista, mutta soundi saisi olla melko lämmin ja äänenvoimakkuutta tulisi löytyä reilusti. Hinta pyörii varmaan jossain 1000 -2000 euron kieppeillä, joustovaralla.
Ehdotuksia?
Kannattaa koesoittaa Furch A17-21-SF. Hinta-laatusuhde on upea ja mikrofoni irrotettavissa.
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. |
 Pekkapoika
10.04.2010 14:24:56 (muokattu 10.04.2010 14:26:42) | |
|
Onko kellään muuten omakohtaisia kokemuksia noista Eastmaneista? Ilmeisesti kuitenkin hinta/laatu -suhde melko kohdallaan, ainakin monella foorumilla kehuttu... Mistäköhän mahtaisi saada Suomesta..?
E: Millbrookilla näytti muutama olevan "alennuksessa", hintaa silti ihan kiitettävästi...
Turn on, tune in, drop out
Music, sweet music is a frustrating mess... |
|
Minulla on Eastmanin f-aukkoinen täysakustinen (910 CE) soololovella. Kitara on hyvin tehty ja sointi niinkuin hintaluokassa pitääkin. Akustisista ominaisuuksista en kovin paljon tiedä. Soittelen etupäässä flatwoundeilla ja vahvistettuna. Akustisen kielillä uskoisin vekottimen pystyvän samaan tai lähes samaan äänenpaineeseen kuin muutkin akustiset.
Selmereiden/maccaferrien kopiotkin ovat todella lujaa soivia - luultavasti eniten mekkalaa aikaansaapia akustisista kitaroista. Oma halpis Saga Gitane 255 soi pirun kovasti, saundi on erittäin erotteleva, keskialuevoittoinen, pianomainen. Tälläiset eivät ehkä ihan joka musiikkiin käy, mutta mielestäni ovat kuitenkin kitaroiden aatelia.
Data is not information. Information is not knowledge. Knowledge is not wisedom. Wisedom is not intelligence. Music is. (alunperin FZ:n ajatus) |
|
Entäs Loar?
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
Pekkapoika
21.04.2010 15:37:37 (muokattu 21.04.2010 15:45:04) | |
|
weelie: Entäs Loar?
Paul Mehling esittelee Loar LH-600:aa YouTubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=gmG_PS61u14
Hinnan puolesta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Nettisivuilla kerrotaan olevan käsinveistetty kokopuukansi. Vintagetyyli on tosi jees...
Turn on, tune in, drop out
Music, sweet music is a frustrating mess... |
|
Katharsis: Paul Mehling esittelee Loar LH-600:aa YouTubessa:
http://www.youtube.com/watch?v=gmG_PS61u14
Hinnan puolesta vaikuttaa mielenkiintoiselta. Nettisivuilla kerrotaan olevan käsinveistetty kokopuukansi. Vintagetyyli on tosi jees...
Onko löytynyt jo sopivaa kitaraa?
"To err is human; to forgive is divine." |
Pekkapoika
13.06.2010 22:58:04 (muokattu 14.06.2010 21:39:56) | |
|
jaspiq: Onko löytynyt jo sopivaa kitaraa?
Eipä ole vielä. Etsintä jatkuu...
E: Loarit alkoivat kiinnostaa luettuani monta ylistävää arvostelua. Millbrookilla jälleen näytti sivuilla olevan yksi... Godinin 5th Avenue vaikuttaa myös ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta ja halpa hinta ei yhtään haittaa. Kokemuksia kyseisestä laitteesta?
http://www.godinguitars.com/godin5thavenuep.htm
Music, sweet music is a frustrating mess... |
|
tuo kohta missä sanot että "liian kirkas" ja sitten toisaalta selmeriä kaipailet... ne on monesti mielestäni todella kirkkaita.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
 Andy Six
18.08.2010 19:37:12 (muokattu 18.08.2010 19:44:32) | |
|
Onko kokemusta,minkälainen peli on Gretsch G100 http://www.thomann.de/fi/gretsch_g100_na.htm Jazzahtavan akustisen opettelu kiinnostaisi,mutta pitäis ensin hankkia sopiva soittopeli....En tosin tiedä,oppiiko jazzia soittamaan ilman opettajaa...En haaveile hurjista improvisaatioista,vaan rennosta jazzblues-pikkailusta...Kielinä käsittääkseni tarvii olla ainakin 12-setti,flatwoundeilla kai saa "jazzimman" soundin....? Edit. Löysin ketjun kitarasta...Godin on ilmeisesti myös varteenotettava peli..... |
 Old Guitar
18.08.2010 23:11:34 (muokattu 19.08.2010 01:55:38) | |
|
Se nyt on aivan sama millä lootalla jatsia soittaa... Soittaa vain mahdollisimman monta nuottia per sekuntti, soitetuista sävelistä ei tarvi huolehtia, kunhan ne eivät liiaksi muistuta minkäänlaista melodiaa.
vitsi, vitsi, vitsi, mutta
Miksi siis tyytyä ns. 'jazzkitaran' yksitoikkosempaan sointiin, kun voisi värittää soittoaan (myös jatsia) sävykkyydeltään ja soinniltaan monipuolisemmalla laatuakustisella? Ja kai sitä nyt muutakin välillä haluaa soitella, kuin jatsia?
No, kai se riippu vähän minkätyylistä jatsia soittelee, mutta omasta mielestäni ainakin nuo vanhat jatsin ikivihreät, melodiset kappaleet soivat paremmin perinteisillä akustisilla, mutta jos vetelee Djangon tyyliin, niin silloin toki tyyliin voi sopia paremmin joku tuon Eastmanin tyylinen soitin. Luohan itse soitinkin jo oikeaa tunnelmaa, kun kyseessä on blues tai jazz ja onhan kantrilaulajilla koreat Gibson jumbonsa sekä bluegrass-soittajilla taas omat perinnesoittimensa tunnelman luomiseksi ja hengen löytämiseksi.
Eri musiikkityylien soittajat koreilevat myös erilaisilla vaatetuksilla, jotka korostavat katu-uskottavuutta tai sen puutetta. Tavalliset ihmisetkin tuovat usein vaatetuksellaan esiin toiveitaan siitä millaisina he haluavat itsensä nähdä muiden silmin katsottuna, joten on ihan luonnollista, että kitarakin valitaan tyylilajin mukaan, mutta kuitenkin soinnin pitäisi olla se tärkein asia.
Musiikissakin itse musiikki pitäisi olla pääasia, mutta kun kuuntelee ja katselee nykypäivän artisteja, niin tilanne on aivan päinvastainen. Entäs sitten nämä vanhat konkarit, jotka kantavat tyyliänsä eläkepäiviin asti, varsinkin nämä heviveijarit vaikuttavat hupaisilta nahka ym. rekvisiittoineen. Bändeistä ja artisteista on luotu niin vahvoja brändeja, että ulkoasua ja musiikkia ei sovi muuttaa, jotta menestys taataan, kunnes noutaja saapuu ja kaikki saavat haluamansa: levy-yhtiöt, artistit ja yleisö. Tosin yleisö pääsee rahoistaan, kun taas artistit ja levy-yhtiö kartuttavat kassaansa. Sehän se on sitä showbusinesta.
Muistan joskus sellaisenkin bändin kuin Beatles, joiden asusteet ja musiikki muuttuivat vuosien saatossa bändin jäsenten ikääntyessä ja elämänkokemusten karttuessa. Sehän onkin ihan normaalia, mutta nykyajan beatles soittaisi samaa alkuaikojensa jee-jeetä, heilutellen beatlestukkaansa koko loppuikänsä ja tietenkin pukeutuisi puvuntakkeihin ja solmioihin.
Näinä päivinä, kun ihmisen kehitys näyttää loppuvan tuossa 20-vuotiaana, jonka jälkeen musiikkimaku, eikä pukeutuminen enää muutu on parempi olla hiljaa ja mennä vaikka nukkumaan... |
|
Old Guitar: ...Miksi siis tyytyä ns. 'jazzkitaran' yksitoikkosempaan sointiin...
Hmmm...
Virhe! Tyhjä tai liian ällistynyt kirjoitus!
White men can't Monk |
|
Jos Kiinan pelejä ei pelkää, niin "The Loar" merkkiset jazzilootat lienevät myös hyviä hinta / laatusuhteeltaan. Jotain lähtien 600€.
http://pickingjjcale.blogspot.com/ |
|
Old Guitar:
Eri musiikkityylien soittajat koreilevat myös erilaisilla vaatetuksilla, jotka korostavat katu-uskottavuutta tai sen puutetta. Tavalliset ihmisetkin tuovat usein vaatetuksellaan esiin toiveitaan siitä millaisina he haluavat itsensä nähdä muiden silmin katsottuna, joten on ihan luonnollista, että kitarakin valitaan tyylilajin mukaan, mutta kuitenkin soinnin pitäisi olla se tärkein asia.
Hmm... Voihan Wede!
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. |
 padaa@dadaa!
19.08.2010 20:34:37 (muokattu 19.08.2010 20:35:16) | |
|
Old Guitar:
Miksi siis tyytyä ns. 'jazzkitaran' yksitoikkosempaan sointiin, kun voisi värittää soittoaan (myös jatsia) sävykkyydeltään ja soinniltaan monipuolisemmalla laatuakustisella? Ja kai sitä nyt muutakin välillä haluaa soitella, kuin jatsia?
Mites olisi kaksi kitaraa? |
|
Old Guitar:
Miksi siis tyytyä ns. 'jazzkitaran' yksitoikkosempaan sointiin, kun voisi värittää soittoaan (myös jatsia) sävykkyydeltään ja soinniltaan monipuolisemmalla laatuakustisella? Ja kai sitä nyt muutakin välillä haluaa soitella, kuin jatsia?
No siis mitä? Useimpien jazztyylien kitaristit suosivat nauhapunottujen kielten tuottamaa pehmeää mattasointia. Kyse on siis tyylistä. Ja jazzkitara voi olla myös akustinen, niinhän se alun perin oli aina. Kuuntelepa vaikka Eddie Langin, Djangon varhaisia tai Bucky Pizzarellin tiettyjä levytyksiä. Aloita vaikka Pizzarellin ja Frank Vignolan äärimmäisen helppotajuisesta Moonglow-levystä (Hyena Records TMF 9339) vuodelta 2005. Ei ole sointi yksitoikkoinen, ei tosiaan, eikä ole ylettömästi improvisointia.
Musik ist tönend bewegte Form, das auf fruchtbaren Boden fällt. Was? Quatsch! Nur wo Füchse und Hasen gute Nacht sagen. |
Pekkapoika
19.08.2010 21:45:52 (muokattu 19.08.2010 21:49:39) | |
|
Miksi siis tyytyä ns. 'jazzkitaran' yksitoikkosempaan sointiin, kun voisi värittää soittoaan (myös jatsia) sävykkyydeltään ja soinniltaan monipuolisemmalla laatuakustisella? Ja kai sitä nyt muutakin välillä haluaa soitella, kuin jatsia?
Archtop on erityisen herkkä kielten/plektran/tatsin vaihteluille. Sillä saa soundia muunneltua taatusti vähintään yhtä paljon (ellei enemmänkin) kuin flat topissa, jolloin varmasti sopii muihinkin tyyleihin kun vaan jazziin. Se sopivan soundin löytäminen voi sitten olla hieman vaikeampaa jos on tottunut "rämpyttämään".
http://www.youtube.com/watch?v=EOaXOXE9ITg
Music, sweet music is a frustrating mess... |
|
Katharsis: Archtop on erityisen herkkä kielten/plektran/tatsin vaihteluille. Sillä saa soundia muunneltua taatusti vähintään yhtä paljon (ellei enemmänkin) kuin flat topissa, jolloin varmasti sopii muihinkin tyyleihin kun vaan jazziin. Se sopivan soundin löytäminen voi sitten olla hieman vaikeampaa jos on tottunut "rämpyttämään".
http://www.youtube.com/watch?v=EOaXOXE9ITg
Tätä täytyy kompata, koska juuri tuollainen kokemus minullakin on. Olen soittanut vain edullisen pään Archtop kitaroita (+/- 1000€) mm. tässäkin ketjussa mainittu Gretsch G100 ja muutamia muita ja juuri soitinten inspiroivuus näissä konserttikitaroissa kiinnitti huomiotani. Ne siis todella reagoivat vahvasti soittokosketukseen. Voin vain kuvitella miten hienolta jotain oikeaa kallista ja kokopuista Gibsonia olisi soittaa, kun nämä edullisetkin on näin mageita.
Toki täytyy sanoa, että kun tyyppäsin ovaaliaukkoista Sagan valmistamaa tasakantista gybsy-jazzkitaraa (semmoista Djangon käyttämän näköistä), jossa oli intian ruusupuu kroppa ja vissiin kuusikansi, niin olipahan herkkä soitin sekin. Hintakaan ei ollut musafasulla kunjoku 1400 erkkiä. Tuumailin, että pistän vielä joku päivä itsellenikin sellaisen (kai sillä bluesitkin taittuu).
Noissa archtoppisissa konserttikitaroissa on vaan jonkin verran hiljaisempi ääni kun tasakantisissa akustisissa (ainakin jumbo ja drednoughteissa). |
|
Topi Nambur: Hmm... Voihan Wede!
Sama tuli mieleen mullekin...
"Its a matter of taste. Taste is a matter of personality. There is bad taste and my taste, which is good off course..." |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
