Aloittelijat ›

baron: Joo, jos ei muuten pärjää niin basso on se viimeinen oljenkorsi ja sillä kyllä pärjää.
Nimimerkki "Entinen basisti"!
 
Senhän pitäisi olla se ensimmäinen oljenkorsi tai pikemminkin tukeva kattohirsi johon tartutaan heti ekana. Viimeinen oljen korsi on se et soittaa ekana kitaraa toisen kitaristin kanssa ja on se huonompi ja tän takii nakitetaan basistiks ku ei muuten oo löytyny oikeata basistia.
 
Basistit RULES!!!
 
No ei vaa soittaa niitä instrumentteja mistä diggaa niin sillähän se lähtee.

Sergei Fallinen: mahdollisille reumatismille, kehitysvammoille tai onnettomuuksissa menetetyille käsille ei tietenkään voi mitään, mut muuten sä kyl opit jos vain jaksat treenaa
 
Vaikka lainaankin vanhahkoa viestiä, niin reumatismi ei ole vittuakaan haitannut kitaransoitossa. Ihan omakohtasesti sanon vaan.
 
Tosin oppiminen voi vähän hidastua, mutta päättäväinen onnistuu kaikessa.

Ja vielä, liki puolen vuosisadan iällä: Aloittelen basson soittoa.
Tosin etuna se, että jonkin verran musiikin teoriaa on hanskassa ja se,
että koskettimia olen jonkin verran kilkutellut ja kitaraa rämpytellyt.
 
Joka tapauksessa lahjakkuus on lähinnä sitä, että oppii helpommin.
eli lahjakaskaan harjoittelematta osaa. Toisaalta ahkeruus kovankin onnen voittaa.

turboruuvi: Ja vielä, liki puolen vuosisadan iällä: Aloittelen basson soittoa.
 
Loistava soitinvalinta. Ja tottahan se on, että pelkkä lahjakkuus ei tee autuaaksi. Reenaamallakin oppii soittamaan hyvin, ei se aina lahjakkuutta tarvitse.

Tutun kuuloista tarinaa täällä.
 
Itse olen aloittanut noin vuosi sitten soittelemaan sitä sun tätä (lähinnä rumpuja ja kitaraa) 29-vuotiaana. Aivan samoja luuloja on ollut, "ilman lahjakkuutta ei voi soittaa", "olis pitänyt alkaa 5 vuotiaana", "mun luonne ei sovi saman jutun uudelleen ja uudelleen tahkoamiseen" ja "mulla ei oo lainkaan lahjoja".
 
Kehtaan sanoia, että suurin kiitos kuuluu näiden musa-pelien tekijöille (etenkin Rock Band muutti mulla kaiken), joiden luomat pelit ensiksi sai mut ymmärtämään, että rytmitaju ei ainakaan ole todellakaan niin onneton kuin luulin ja lopulta kasvattamaan innostuksen soittamiseen niin suureksi, että uskalsin ottaa asekeleen oikean instrumentin opetteluun.
 
Kuten täällä on jo monesti todettu, harjoittelun kautta oppii jokainen, lahjoja tai ei. Olen itse vieläkin sitä mieltä vahvasti, että näitä musikaalisia lahjoja en juurikaan omaa, mutta muista lahjoista ja luonteenpiirteistä voi olla myös suurta hyötyä; halu ottaa asioista selvää, kyky etsiä ja oppia uutta, itseppäisyys (ei luovuta), motoorinen lahjakkuus jne. Kaikkein tärkein kuitenkin on se halu oppia.
 
Vinkki alkuu: se optimaalisin tapa opetella soittamaan ei ole aina se paras, itse näin parhaana tapana sen joka pitää sun motivaation ja innostuksen voimissaan. Etenkin alussa se riski, että soitin jää nurkkaan pölyttymään on suuri mikäli harjoitukset maistuvat puulta. Parempi vaikka opetella sitä vähän liian vaikeeta omaa lempibiisiä heti alkuun, jos skaalojen ulkoa opettelu saa sut vaihtamaan kitaran leffan katseluun. Y

Juu, komppaan edellistä viestiä. Ensimmäinen kipale, jonka opettelin, oli nimittäin Nightwishin Nemo. :) No joo, ihan vähän Buff the Magick Dragonin jälkeen.

turboruuvi: Ja vielä, liki puolen vuosisadan iällä: Aloittelen basson soittoa.
Tosin etuna se, että jonkin verran musiikin teoriaa on hanskassa ja se,
että koskettimia olen jonkin verran kilkutellut ja kitaraa rämpytellyt.
 
Joka tapauksessa lahjakkuus on lähinnä sitä, että oppii helpommin.
eli lahjakaskaan harjoittelematta osaa. Toisaalta ahkeruus kovankin onnen voittaa.
 
Ja ahkeruuteen johtaa tekemisen palkitsevuus, eli lahjakkuudeksi voidaan yhtä hyvin ajatella kyky nauttia tekemisestä. Thirst is everything. Motivaatio is autopilotti.

Sergei Fallinen: mahdollisille reumatismille, kehitysvammoille tai onnettomuuksissa menetetyille käsille ei tietenkään voi mitään, mut muuten sä kyl opit jos vain jaksat treenaa
 
Django Dreinhart ja Tony Iommi ovat loistavia esimerkkejä ettei saa minkään pikkujutun antaa haitata soittohommia!
 
Ja soittihan DeeDee Ramone koko elämänsä oppimatta yhtään nuottia!

Lahjakkuus helpottaa asioita, mutta ahkeruudella ne saavutetaan. Parasta lahjakkuuttahan on sinnikkyys ja ahkeruus sekä hyvät perslihakset(lue: jaksat istua ja opiskella/treenata)
 
Ja hyvä muistaa että maailma on pullollaan menestyneitä soittajia, tai vaikka urheilijoita, jotka eivät ole alansa huippuja mutta ovat duuninteollaan lunastanut paikkanssa auringossa. Joskus soittajan taidot korvaantuu ilmaisutaidolla, ei välttämättä soita helvetillisiä sooloja ja hienoja systeemeitä mutta saa laulun henkiin kahdella tai kolmella soinnulla sekä hyvällä esiintymistaidolla.

Pianon kanssa pimputellessa nuotit pitäisi kyllä oppia hyvinkin äkkiä. Ainakin niin, että tietää mitä nuottia painaa milloinkin. Kitaran kanssa tuokin vie huomattavasti enemmän aikaa ja kaikki eivät opettele sitä välttämättä koskaan. Kuitenkin korvakuulolta opettelu toimii tämän taidon opittua huomattavasti helpommin.
 
Nuottien luku täydellisesti nuotistolta ja soittaminen samalla ovat mielestäni sellaista yliopistotason touhua, jota opetellessa menee järki ja hermot. Vasemman ja oikean käden toiminta yhdessä vie aikaa ja vaivaa todella paljon! Mutta kyllähän sekin taito on hyvä jossain vaiheessa alkaa taitamaan. Mutta en kiirehtisi sen kanssa nyt ainakaan. Toisaalta jos haluat jotain musiikkia pianolla ruveta soittelemaan niin silloin suosittelen lämpimästä paneutumista noiden nuottien ääreen. Se on kuitenkin ainut tapa pianon kanssa.
 
Kyllä on muuten sekavaa tämä minun tekstini, mutta kyllä kai tästä jotain irti saa tästäkin :)

Charge: Nyt pisti tuo lause kyllä tosi pahasti silmään, koska eihän nämä perusasiat, hyvänen aika, ole tosiaankaan mitäään yliopistotasoa! Normaalilta ihmiseltä kestää ehkä joku pari kuukautta tajuta tuo vasemman käden periaate, ja siitä sitten vain lisää harjoitusta ja eteen päin. Itse olen soittanut lähes kaksi vuotta nyt, ja pystyn lukemaan sujuvasti nuotteja ja säestämään vasemmalla kädellä. Enkä muuten ole ottanut mitään tunteja, että ihan itseoppinut olen. ;)
 
No joo kyllähän sitä nyt kahdessa vuodessa joo.. Mutta tarkoitinkin, että näin kitaristille, kuten itselleni on ollut tuskan ja vaivan takana saada ne kädet toimimaan yhdessä siinä pianon soitossa.. Ja ei tunnu kyllä vieläkään toimivan kunnolla, joten olen jättänyt homman sikseen, kun ei kertakaikkiaan luonnistu ollenkaan..
 
Nykyisin teenkin niin, että opettelen korvakuulolta soinnutuksen kitaralla ja siitä sitten vaihdan sen pianoon ja teen tarvittavat muutokset, koska aina nuo "perussoinnut" eivät toimi, niin ne on helppo korjata pianolla, kun osaa vaan perus intervalli-säännöt. Ja sitten säestäminen kyllä onnistuu ihan molemmilla käsillä, mutta ns. melodian ja säestyksen soitto yhtäaikaa nuoteista ei kyllä ole ihan mikään hetken harjoittelun tulos. Siinä ne hermot menee. Kyllähän säestäminen onnistuu lähes keneltä vaan muusikolta pianolla (kuinka hyvin, se on toinen juttu), vaikkei piano olisikaan se ykkös-soitin, kun osaa vaan sävelet.

heh, ja itselleni kitara on aina tuntunut kovin vaikealta soitella. ;)

Kyllähän säestäminen onnistuu lähes keneltä vaan muusikolta pianolla (kuinka hyvin, se on toinen juttu), vaikkei piano olisikaan se ykkös-soitin, kun osaa vaan sävelet.
 
Joo, pianohan on se helppo soitin jonka jokainen soittaja osaa riippumatta siitä mikä oma soitin on.
Kymmenellä sormella se sävelten ottaminen on niin äärimmäisen yksinkertaista.

baron: Joo, pianohan on se helppo soitin jonka jokainen soittaja osaa riippumatta siitä mikä oma soitin on.
Kymmenellä sormella se sävelten ottaminen on niin äärimmäisen yksinkertaista.
 
Havaitsinko sarkasmia?

Divine_Infekt: Olisiko siis mahdollista itseoppimalla päästä siihen tasolle, että voisi jossain pienessä bändissä soittaa?
 
Yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertainen vastaus: KYLLÄ!
Tämän ovat todenneet miljoonat ja taas miljoonat ennen sinuakin, et todellakaan ole yksin tilanteessasi. Kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä jos löytyy, niin kaikki on mahdollista. Toistoa toistoa...

Peku911: Havaitsinko sarkasmia?
 
Jokuhan väitti että kaikki muusikot osaa soittaa pianoa, ainoastaan me nuijat pianistit joudutaan sitä treenaamaan.

Olisiko siis mahdollista itseoppimalla päästä siihen tasolle, että voisi jossain pienessä bändissä soittaa?

Ilman muuta. Vasta jälkeenpäin tajuaa että muutamalla soittotunnilla samaan olisi päässyt nopeammin/helpommin.

Sergei Fallinen: mahdollisille reumatismille, kehitysvammoille tai onnettomuuksissa menetetyille käsille ei tietenkään voi mitään, mut muuten sä kyl opit jos vain jaksat treenaa
 
Ei joo voi, mutta tässä on esimerkkejä siitäkin, että kaikki on mahdollista =)
 
http://www.youtube.com/watch?v=A7tUw2U4ECg&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=E62WDb1dB9g&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=8xQY0heLstg&feature=related
 
Näitä varmaan on joku aiemminkin postaillu mutta tulipahan laitettua.. sitten loppu kevennys
 
http://www.youtube.com/watch?v=pC-49GnjdTE&feature=related

baron: Jokuhan väitti että kaikki muusikot osaa soittaa pianoa, ainoastaan me nuijat pianistit joudutaan sitä treenaamaan.
 
Joo, mutta tasosta ei ollut mitään puhetta. Huipulle pääsemiseksi kaikkea pitää harjoitella, mutta sellainen "perus" taso (säestys jne.) pysyy kyllä yllä, vaikka ei harjoittelisikaan säännöllisesti. Ja sehän on kyllä ihan selkeä fakta, että piano on helpompi soitin kuin kitara! Siitä tuskin tulee mitään vasta-argumentteja.