Rummut: soittaminen ›

velipesonen: Tässä on tämmöinen kuvio: Yleinen suuntautuneisuus "makuasioihin" pirstoo musiikin aina vain pienempiin genreihin.
 
Se ,että joku asia on makuasia/mielipide miten se muka pirstoo mitään yhtään mihinkään?
 
Se ,että musiikissa usein palaudutaan mielipiteisiin ja makuasioihin on looginen maalaisjärjellä pääteltävissä oleva asia.Se johtuu siitä ettei mitään "hyvän mittareita" ole musiikissa olemassa.Se ,että kukaan tässä keskustelussa ei ole pystynyt niitä esittämään kertoo jo ihan kaiken olennaisen.
 
Jokainen saa olla ihan sitä mieltä kuin haluaa ,mutta sen jälkeen jos alkaa ihan oikeasti pitää omaa mielipidettään absoluuttisena totena olisi syytä palata maan pinnalle.Sinänsä mielenkiintoinen keskustelu ,mutta alkaa mennä jo liikaa jankkaukseksi joten taitaa riittää jo mulle.

PsychedelicWarlord: Ei kai kukaan ole mitään muuta väittänytkään?
 
Aika moni sitä tuntuu kuitenkin käyttävän.
 
Heh.Hyvyysstandardi.Absoluuttinen Hyvä Musiikki jota säilytetään Pariisissa Ranskassa ja joka nyttemmin on laskettu valonnopeudesta
:-D
 
Jotakuinkin näin.

PsychedelicWarlord: Se johtuu siitä ettei mitään "hyvän mittareita" ole musiikissa olemassa.
 
Onhan, asiantuntijuus.
 
Sinänsä mielenkiintoinen keskustelu ,mutta alkaa mennä jo liikaa jankkaukseksi joten taitaa riittää jo mulle.
 
Hyvä!

jazzmies: Onhan, asiantuntijuus.
 
Se ei ole mittari koska asiantuntijat ovat erimielisiä.Vaikkapa nyt viivottimissa on aika olennaista ,että 5mm on samanpituinen kaikissa eikö vain? (ja rajataan nyt pois valonnopeudet ja kvanttifysiikka :-))
 
Edelleenkään mitään yksiselitteistä mittaria musiikin hyvyydelle/huonoudelle et ole onnistunut esittämään.

Epämuusikko: Aika moni sitä tuntuu kuitenkin käyttävän.
 
Miten muka? Se ,että mielestäni jonkun katsantokanta vaikuttaa kapealta ei ole mikään mittari millekään enkä ole tällaista väittänytkään.
 
Jotakuinkin näin.
 
Just.

PsychedelicWarlord: Se ,että musiikissa usein palaudutaan mielipiteisiin ja makuasioihin on looginen maalaisjärjellä pääteltävissä oleva asia.Se johtuu siitä ettei mitään "hyvän mittareita" ole musiikissa olemassa.Se ,että kukaan tässä keskustelussa ei ole pystynyt niitä esittämään kertoo jo ihan kaiken olennaisen.
 
Kieltämättä täällä ei ole pahemmin päässyt vertailemaan meloidioiden a ja b paremmuutta, mikä lähinnä oireilee siitä että hevimusiikin yhteydessä ei melodiasta puhuminen juurikaan maksa vaivaa.
 
Voisi myös uhrata aikaa miettiäkseen ovatko
 
korskeus,
pöyhkeys,
itseriittoisuus,
suhteellisuudentajuttomuus ja
keikarimainen kovuus
 
arvokkaita tunnekaraktäärejä ilmetessään musiikissa? Juuri niitä nykyinen hevi- ja industrialmusiikki pääsääntöisesti ilmentää. Eikä suosio ota laantuakseen, pikemminkin määrätyistä em. tyylien alalajeista on koetettu tehdä jonkinlaisia ajattelevan tai älykkään ihmisen musiikkeja. Sellainen ei vain pidä paikkaansa.

PsychedelicWarlord: Se ,että joku asia on makuasia/mielipide miten se muka pirstoo mitään yhtään mihinkään?
 
Se ,että musiikissa usein palaudutaan mielipiteisiin ja makuasioihin on looginen maalaisjärjellä pääteltävissä oleva asia.Se johtuu siitä ettei mitään "hyvän mittareita" ole musiikissa olemassa.Se ,että kukaan tässä keskustelussa ei ole pystynyt niitä esittämään kertoo jo ihan kaiken olennaisen.
 
Jokainen saa olla ihan sitä mieltä kuin haluaa ,mutta sen jälkeen jos alkaa ihan oikeasti pitää omaa mielipidettään absoluuttisena totena olisi syytä palata maan pinnalle.Sinänsä mielenkiintoinen keskustelu ,mutta alkaa mennä jo liikaa jankkaukseksi joten taitaa riittää jo mulle.
 
Hmm...
Mulla on ainakin henk. koht. absoluuttinen käsitys hyvästä ja huonosta musiikista. Sitä en tiedä miten tuo totuus tulee muuttumaan vuosien saatossa.
Se, että kuitataan joka asia "makuasiana" kertoo taas, että pelätään omien mielipiteiden julkituomista. Seuraa monen muusikonkin suosima "kiva meininki", jossa ehkäpä varmistellaan, että puhelin soisi jatkossakin.
Hyvä keskustelu.

Tämä keskustelu itsessään antaa vastauksen tähän musiikkipähkinään: Keskustelun taso kaikilla sen mittareilla on surkean huono, mutta koska se herättää keskustelijoissa tunteita ja pitää itsensä elossa, sen olemassaolo on oikeutettu ja tarpeellinen niin kauan kuin pysytään lakien ja yleisen moraalikäsityksen rajoissa. Näin on minkä tahansa musiikillisen teoksen kanssa. Sen hyvyyttä voidaan analysoida erilaisten ansioiden valossa: melodian kaaret, sointumaailman vaihtelevuus, harmoniat, sanoituksen ja sävellyksen yhteys, rytmi...Vaikka oma musiikinopiskeluni ei näitä ole juurikaan sisältänyt, olen ymmärtänyt että näitä opiskellaan alan instituutioissa ja onhan se selvää että toisissa biiseissä näitä ansioita on enemmän kuin toisissa.
 
Toinen mittari on sitten se subjektiivisempi: herättääkö kyseinen musiikki kuulijassaan tunteen jonka hän kokee positiivisena tavalla tai toisella. Ja ehkä vielä tärkeämpi, onko laulun tekeminen ollut tekijän kannalta tärkeää ja relevanttia. Tietyissä rajoissa = silloin kuin tekemisen taustalla on ollut vilpitön halu käyttää musiikin talenttia omaksi ja toisten iloksi, mielestäni musiikin tekeminen on aina oikeutettua.
 
Näkisin että kappaleiden hyvyys noudattelee gaussin käyrää: tietty pieni osa kappaleista on lähes kaikkien mielestä paskoja, ja tietty pieni osa musiikkimassasta voidaan käsittää lähes absoluuttisen hyväksi. Suurin osa siinä välissä on jotain siltä väliltä, tilanteeseen sopivaa tai epäsopivaa. Itse huomaan törmääväni jatkuvasti musiikkiin joista joku muu pitää todella paljon, mutta itse joudun toteamaan että "onhan se ihan hyvin tehtyä ja ymmärrän että joku siitä pitää", mutta itselleni se ei anna mitään.
 
Viime aikoina ollaan menty siihen suuntaan, että albumikokonaisuuksien sijaan haetaan vain yksittäisiä hittejä ilman laajempaa kontekstia. Toisaalta näen tämän hyvänä, muusikon ei koskaan pitäisi julkaista laulua joka on ns. täytebiisi, tai keskeneräinen. Mutta samalla kun kavennetaan portfoliota, kuulijoilta viedään mahdollisuus päättää itse laulun merkityksestä heille itselleen. Tämä ei kuitenkaan nähdäkseni vähennä tai lisää todella huonojen tai todella hyvien biisien määrää, vaan valikoima siinä välissä ainoastaan vähenee.

eino mutku:
Viime aikoina ollaan menty siihen suuntaan, että albumikokonaisuuksien sijaan haetaan vain yksittäisiä hittejä ilman laajempaa kontekstia.
 
Tätä olen kuullut muidenkin sanovan, joten siksi pakko tarttua. Tuohan ei ole mikään uusi ilmiö, joten pitäisikö sanoa, että viime aikoina ollaan menty takaisin siihen suuntaan. Oikeastaan 70-luvulle asti julkaistiin hyvin usein kappaleita ensin singleinä, ja sitten kuin artistin albumin julkaisun aika oli, niin täytebiisejä käytettiin surutta.

markkuliini: Tätä olen kuullut muidenkin sanovan, joten siksi pakko tarttua. Tuohan ei ole mikään uusi ilmiö, joten pitäisikö sanoa, että viime aikoina ollaan menty takaisin siihen suuntaan. Oikeastaan 70-luvulle asti julkaistiin hyvin usein kappaleita ensin singleinä, ja sitten kuin artisitin albumin julkaisun aika oli, niin täytebiisejä käytettiin surutta.
 
Totta, oma aikaperspiranttini oli janaltaan lyhyempi.
 
Toisaalta kyllähän erinäköisiä konseptilevyjä tehdään silti vieläkin, yksi viimeisimmistä kotimaisista on Anssi Kelan Aukio, joka valitettavasti ei löytänyt tietään ihmisten luo vaikka on sinänsä mainio levykokonaisuus.
 
EDIT. Sanottakoon vielä sen verran, että oma näkemykseni hyvästä biisistä kiteytyy siihen, että se toimii myös kitara/piano-pohjalta. Jos ei toimi, niin laulun vahvuudet ovat silloin sovituksessa tai jossain muussa ytimen ulkopuolella olevassa asiassa. Sen sijaan lyriikka voi kirjallisessa muodossa nähtynä tuntua ontuvalta mutta sävellykseen yhdistettynä se osoittaa toimivuutensa. Joskus toisin päin. Ehkä hassua sinänsä, mutta lyrics vs. composition kilpailussa sanat ajavat edelle omassa asteikossani. Tämä siis puhuttaessa länsimaisesta populaarimusiikista. Klassista ei tarvitse välttämättä pilata sanoilla.

eino mutku: Toisaalta kyllähän erinäköisiä konseptilevyjä tehdään silti vieläkin...
 
Ja se taitaa olla kohta ainoa syy tehdä albumeja. Verkkokauppa ja spotifymäiset palvelut mahdollistavat sen, ettei tarvitse ostaa tai kuunnella muuta kuin laatua. Kun albumi-käsite vähitellen ehkä muuttuu historialliseksi tavaksi ja periodiluonteiseksi, katoavat myös huonot täytekappaleet kuluttavan ostajan soittolistalta. Kuluttaja voi ostaa näin ollen ladata yhden kappaleen, suuremman otannan substanssia tai konsetpuaalisen kokonaisuuden.
 
EDIT. Sanottakoon vielä sen verran, että oma näkemykseni hyvästä biisistä kiteytyy siihen, että se toimii myös kitara/piano-pohjalta.
 
Samoilla linjoilla olen itsekin, mihin lisättäköön että hyvä melodia toimii yksinään ilman säestystä. 'Holy Diveria' lauleskellessa tulee 'I Surrenderia' ikävä.

eino mutku:
 
Suurin osa siinä välissä on jotain siltä väliltä, tilanteeseen sopivaa tai epäsopivaa. Itse huomaan törmääväni jatkuvasti musiikkiin joista joku muu pitää todella paljon, mutta itse joudun toteamaan että "onhan se ihan hyvin tehtyä ja ymmärrän että joku siitä pitää", mutta itselleni se ei anna mitään.
 
Tämä onkin se alue, jossa voi rahaa takoa. Kun musiikki on sopivan latteaa ja merkityksetöntä, on se helppoa myös myydä ihmisille, joille omaehtoinen ajattelu on vieras käsite.
Kyllä kansa tietää?

jazzmies: Samoilla linjoilla olen itsekin, mihin lisättäköön että hyvä melodia toimii yksinään ilman säestystä.
 
Usein muttei aina. Jazzstandardien joukossa ja etenkin bossa nova-kappaleissa on paljon sävellyksiä joiden melodiat ovat kyllä tunnistettavia ilman säestystä, mutta jotka saavat ratkaisevan paljon lisävoimaa säestyksen sointutehoista. Etenkin silloin kun melodia ei ole soinnun perusääni, vaan esimerkiksi 7 tai 9, ja melodia ei hirveästi paljasta sointutehoja.
Ipaneman tyttö tai Wave ovat esimerkki kappaleesta joka ei hirveän hyvin toimi ilman säestystä, mutta lasketaan mun kirjoissa kaikessa kusenpolttamuudessaankin hyviksi melodiaksi.

Joskus sitä vaan tuntuu, että onkohan tällä foorumilla sittenkään niitä "ammattimuusikoita" ollenkaan:D

kincy: Joskus sitä vaan tuntuu, että onkohan tällä foorumilla sittenkään niitä "ammattimuusikoita" ollenkaan:D
 
Ihan vaan mielenkiinnosta: miten niin?
 
e: ja lisätäkseni vettä keskustelun myllyyn, käykää katsomassa mitä taidemusiikin puolella ovat tyypit olleet mieltä erinäisistä asioista
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=188765

Samoilla linjoilla olen itsekin, mihin lisättäköön että hyvä melodia toimii yksinään ilman säestystä. 'Holy Diveria' lauleskellessa tulee 'I Surrenderia' ikävä.
 
Tää oli kaikessa ironiassaan aikas hyvä argumentti ja avautuu hyvin, jos esim. yrittää viheltää kyseisiä teoksia. En siltikään ole vielä valmis luopumaan alkuperäisestä kannastani, jossa kommentoin myönteisesti Holy Diveriä.

Epämuusikko: Ihan vaan mielenkiinnosta: miten niin?
 
e: ja lisätäkseni vettä keskustelun myllyyn, käykää katsomassa mitä taidemusiikin puolella ovat tyypit olleet mieltä erinäisistä asioista
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=9&t=188765
 
Tämä oli hyvä: Vaikka Schumannin sinfoniat olisi kuinka väärin sävelletty niin musiikista nauttiminen on siltikin yksilöllinen asia, eivätkä sinun ja sadan tai tuhannen muun perustelut todennäköisesti kiinnosta sellaista joka siitä musiikista subjektiivisesti tykkää.
 
Sopisi monen miettiä asiaa tältä kannalta.
 
Itselläni meinaa yrjö lentää kynänä, kun joku kehuu Randelinin Kakea parhaaksi koskaan. Kuitenkin hänelle se on totuus...

kincy: Joskus sitä vaan tuntuu, että onkohan tällä foorumilla sittenkään niitä "ammattimuusikoita" ollenkaan:D
 
Jo vain, ammattimuusikonhan tunnistaa siitä että hänen suhtautumisensa musiikkiin on sama kuin prostituoidulla seksiin. Voi sitä intohimon määrää!

velipesonen: Jo vain, ammattimuusikonhan tunnistaa siitä että hänen suhtautumisensa musiikkiin on sama kuin prostituoidulla seksiin. Voi sitä intohimon määrää!
 
BUAHAHAHAahahaHA!
Ehkä se intohimon puute on johtunut asiakkaasta. :I
T: Musiikin prostituoitu
 
Edit: Jumangekka mitä shaissea täällä välillä jauhetaan! Jos joku haluaa tälle alalle huolimatta paskoista palkoista ja järjettömistä työajoista, puhumattakaan epävakaasta työnsaannista, niin kyllä siihen vaaditaan todella isoa intohimoa. Jos jollain on otsaa väittää muuta, niin voi nyt ristus. Jollain saattaa intohimo matkanvarrella hiipua ja kyynisyys nostaa päätään, sellaista luonnollisesti sattuu. Kyllä siperia joistakin mehut pihalle saa.
Kuitenkin tuollainen ammattimuusikko sitä ja tätä-yleistys on totaalisen perseestä ja loukkaavaa ammattilaisia kohtaan. Osoittaa enemmänkin sitä, ettei kirjoittajalla ole aavistustakaan siitä mitä tämä ala vaatii.
 
Tai ehkä se oli vitsi ja sarkasmia, ja minä ylireagoin.... :)