Kitarat: kitarakamat ›

Elikkä tiedossahan on, että humbuckeria ei saa kuulostamaan singleltä ei sitten millään. Puolitushässäköitäkin on olemassa, mutta usein nekin tietävät ikävyyksiä.
 
Miten siis toimisi kaksi humpparin tilalle vierekkäin survaistua singleä? Muistaakseni Jeff Beck-stratossa joskus oli tällainen ratkaisu niiden Lace Sensorien kanssa. Tämähän olisi todella hyvä homma, sillä "puolituksessa" toinen mikki vain kytkeytyisi pois päältä ja jäljelle jäisi ihan siedettäviä vinkaisuja.
 
Tässäkin on kuitenkin ongelmansa, minkä vuoksi käännän jälleen kasvoni teidän puoleenne. Miten siis on niiden humpuukersaundien laita? Onko tullut kokeilluksi? Tehopuoli tietysti huolettaa. Kahdella singlellä ei kai mitään fuusioreaktoria voikaan olettaa aikaan saavansa, mutta jos edes lähelle. Pitäisi kai turvautua kohtuullisen kuumiin satimiin. Ja edelleen, miten mikit tulisi kytkeä, jotta ylimääräiset kihinät poistuisivat?
 
Missään ei tästä mitään tietoa ole. Tuskin täälläkään kukaan on tätä oikeasti kokeillut, mutta kun tämä sivusto kerran on valtakunnan johtava musiikillinen auktoriteetti, ajattelin yrittää. Auttakkee minnuu!

Rio Grande tekee mikkejä jotka on periaatteessa kaksi yksikelaista vierekkäin, ja kehuuvat jotta puolitussoundi on yhtä hyvä kuin normaalimikissä, ja arvostelujen mukaan monet tykkää myös humbuckerimoodistansa. Mnetittäjä Eläin väsäytti Rautialla itselleen heviskitaran jossa oli Rio Granden seiskakieliselle tehdyt hyvin puolittuvat humbuckerit, ja kyllä tuntui soundeista tykkäävän.
 
http://www.riograndepickups.com/

Miten siis toimisi kaksi humpparin tilalle vierekkäin survaistua singleä?
 
Käsittääkseni esim. Yamahan Pacifica 604W:ssä on takamikkinä nimenomaan kaksi yksikelaista, eikä humpparia, vaikka jossain näin virheellisesti väitetään. Myös puolitusmahdollisuus on olemassa. Samanlaista systeemiä saattaa olla muissakin Yamahan kitaroissa. Nythän on niin, että kokemukseni tuollaisesta alkuperäisestä pacifican "tallahumpparista" on perin vähäinen. Kuitenkin sen uskallan sanoa, että ulostuloa siinä piisaa huomattavasti yksikelaista enemmän, mutta niin piisaa myös häiriötä. Äänen ominaissävy on kuitenkin melko humbuukkerimainen, ehkä.
 
Langennut enkeli osannee kertoa tästä asiasta enemmän..?

...Tuskin täälläkään kukaan on tätä oikeasti kokeillut, mutta kun tämä sivusto kerran on valtakunnan johtava musiikillinen auktoriteetti, ajattelin yrittää. Auttakkee minnuu!
 
Miten sen nyt sitten ottaa. mulla on stratokopsussa johdotukset siten että tulee humbuckeriefekti kun pistää kaula- ja keskimikin, tai talla- ja keskimikin yhtäaikaa päälle. Eli surinat menee hittoon ja ääni muuttuu mukavaksi ääneksi :)

Minä en osaa sanoa kahden singlen yhdistelmästä juuri mitään, vaikka sellainen vähän aikaa olikin käytössä. Tehoa siinä piisaa ihan hyvästi, samoin häiriöitä. Kahden yksikelaisen häiriöt ovat jotakuinkin kaksinkertaiset verrattuna yhden yksikelaisen tuottamiin häiriöihin... Saundin humpparimaisuus on vähän siinä ja tässä. Ja kun vielä on kyseessä tallamikkikompleksi, niin asiasta on kohtuullisen vaikea sanoa mitään, kun saundi on sellainen terävähkö tallamikkisaundi kelojen määrästä riippumatta. Vielä vaikeammaksi sanomiset tekee se, että olen vannoutunut keskimikin käyttäjä. Ei muilla mikeillä oikeastaan edes tee mitään. Sanoisin kuitenkin, että 2xsingle yhdistelmän saundi on kaikesta huolimatta lähempänä humpparia kuin yksikelaista. Ts. saundi on jotenkin paksumpi ja täyteläisempi, mutta toisaalta siinä on aikalailla tallamaista terävyyttä mukana... Kyllähän humpparikin aika terävältä tallassa kuulostaa.
 
Voiko ympäripyöreämmin sanoa mitään? Buusterista tuo viritelmä käynee parhaiten.
 
Kaksi singleä (keski- ja talla/kaulamikki) vastavaiheessa ei mielestäni taas kuullosta paljoakaan humpparilta, vaikka häiriötä yhdistelmä hyvästi syökin. Se on se klassikko nasaalisaundi.
 
Ja siirretään vastuuta edelleen: Foxi Foxinen osannee kertoa näistä mikkiasioista ja niiden kytkennöistä parhaiten..?

Kun kerta "I was called upon" niin täytyy sitä jotain hajatelmia heittää.. Eniten haluaisin tietää tuon klassisen "miksi" tuo noin täytyy tehdä - pistää ihan tavallisen (jos tarvitsee niin suuritehoisen) humpparin takamikiksi. Tekee vaikka sitten siihen puolituksen (joka ei kyllä eroa sitten yhtään "your average single coil"-mikistä, häiriöt ja kaikki) tai sitten tekee sille sarjaan-rinnan kytkennän jolloin saa tehoisen humbukkerin ja jossain määrin uskottavasti yksikelaista simuloivan humbukkerin, kyllä, pysyy se humbukkerina.. Tai, jos riittää inspiraatioo niin tekee kaikki..tarvitaan vaan kaks vipukytkintä, yks erikoinen vipukytkin tai jos ei halua reikiä runkoon kitaran, niin kaks nostopotikkaa. Toki kukaan ei kiellä pistämästä kahta singlecoilia takamikiksi, mutta on vähän arvokasta tuo. Ja jos se toinen ei ole RWRP-käämitty niin niitähän ei sitten humbukkeriks kytkettyä saa millään. Toinen juttu on sitten se, että täytyy järkeillä asennusaukot uusiksi, tavan singlecoil kun on kookkaampi kuin humbukkerin kela.
Uskottavaa singlecoil-ääntä saa kyllä humpparistakin irti. Usein vaan tulee tuo "kuulen mitä haluan"-efekti, tuo ääni kun ei ole ihan yksoikoinen käsite... henkimaailman ja tunteiden hommia nuo soundit (yleensä)... Mutta jatketaan jos on tarvetta! Siis keskustelua...

...tekee sille sarjaan-rinnan kytkennän jolloin saa tehoisen humbukkerin ja jossain määrin uskottavasti yksikelaista simuloivan humbukkerin, kyllä, pysyy se humbukkerina...
 
Ääh. Eikö siis normi humpparissa ole kaksi kelaa kytkettynä sarjaan? Katoavatko häiriöt mukamas jos kelat kytketään rinnan? Eivätkö kaksi rinnan kytkettyä kelaa ole periaatteessa vain kaksi yksikelaista mikkiä, eikä suinkaan enää humppari?
 
ed. kun olen meinaan suunnitellut väsääväni tuosta pacifican tuplesinglestä humpparin, ja olin jo olevinaan selvittänyt itselleni miten minun tulee kytkeä niiden kelojen päät, tarvitseeko kääntää napapalat jne. Enää en ole varma...

Ääh. Eikö siis normi humpparissa ole kaksi kelaa kytkettynä sarjaan?
Kyllä.
 
Katoavatko häiriöt mukamas jos kelat kytketään rinnan?
Kyllä.
Eikä tossa rinnankytkennässä mitään niin eksoottista ole, esim. stratocasterin 5-asentoisen kytkimen väliasennoissa mikit on kytketty rinnan. Jos satut jonkun näkösen stratocaster-tyyppisen kitaran omistamaan, siitä voit häiriön vähenemisen itse todentaa (olettaen tietysti että keskimikki on eri suuntaan käämitty kuin kaula- ja tallamikit, kyllä se yleensä on).

Ääh. Eikö siis normi humpparissa ole kaksi kelaa kytkettynä sarjaan? Katoavatko häiriöt mukamas jos kelat kytketään rinnan? Eivätkö kaksi rinnan kytkettyä kelaa ole periaatteessa vain kaksi yksikelaista mikkiä, eikä suinkaan enää humppari?
 
ed. kun olen meinaan suunnitellut väsääväni tuosta pacifican tuplesinglestä humpparin, ja olin jo olevinaan selvittänyt itselleni miten minun tulee kytkeä niiden kelojen päät, tarvitseeko kääntää napapalat jne. Enää en ole varma...
 
Humbuckerin melumäärä perustuu sarjaankytkentään -> kovempi ääni. Mutta hurinoiden poisto perustuu tämmöiseen nerokkuuteen:
 
käämitään toinen kela toisinpäin. -> häiriön ja signaalin vaihe kääntyy -> molemmat nollautuu yhdistettäessä toisen kelan kanssa
 
käänetään magneetin napaisuus väärinpäin -> signaalin vaihe kääntyy, eli nyt se on taas samoin päin kuin toisessa kelassa, eli nyt se kuuluu. Häiriö sensijaan jäi väärinpäin ja yhä nollautuu.
 
Tätä oivallusta tarkoittaa RW/RP-merkintä, reverse wound, reverse polarity. Hurinaa poistava vaikutus siis saadaan aikaa myös stratossa käytetyllä rinnankytkennällä, kunhan toinen päälläolevista mikeistä on rw/rp. Ja sen voi testata sillä että eri suuntaan magneettiset mikit tarttuu toisiinsa kiinni navoista, kun taas samanlaiset mikit hylkii toisiaan.

käämitään toinen kela toisinpäin. -> häiriön ja signaalin vaihe kääntyy -> molemmat nollautuu yhdistettäessä toisen kelan kanssa
 
käänetään magneetin napaisuus väärinpäin -> signaalin vaihe kääntyy, eli nyt se on taas samoin päin kuin toisessa kelassa, eli nyt se kuuluu. Häiriö sensijaan jäi väärinpäin ja yhä nollautuu.

 
Miksi magneettin napaisuutta kääntämällä signaali kääntyy, mutta häiriö ei?

Johtuisko se jotenkin siitä että häiriö tulee suoraan kelaan "ilmasta" ja signaali magneetin kautta?

Tuota samaa tsydeemiä voi hyödyntää myös puolituksiin mukavasti, kuten esim. PRS:ssä, joissa on myös kaikki "yksikelaiset" soundut hurinattomia. Tosin niissä on aina sitten kaksi kelaa mukana.
 
Nuo Rio Granden tuplayksikelahumpparit (nerokkaan nimen keksin) olivat muistaakseni nimeltään Unbuckerit. Näissähän tulee magneetit laittaa myöskin samalla lailla kuin yksikelaisissa, eli pystyyn pötkylät. Ongelmaksi suattaapi muodostua aika hurjaksi(?) äityvä magneettikenttä, jonka sitten vaikuttaa kielien sointiin, vireisyyteen ja intonaatioon. En tosin tiedä miten homma on hoidettu Rio Granden mikeissä, ehkä magneetit on melko laimeita.
 
Tavallisissa humppareissahan magneetti on lituskainen ja makaa kelojen alla.

Ja kun ihmisillä kuitenkin on kitaroissansa monesti kolme yksikelaista, niin missä se neljäs ny siellä tuntuu.. Varsinkaan tallamikissä, kun siinä magneettikentän tekemä kiusa väkisinkin haittaa vähemmän kuin kaulan vieressä.

Ja kun ihmisillä kuitenkin on kitaroissansa monesti kolme yksikelaista, niin missä se neljäs ny siellä tuntuu.. Varsinkaan tallamikissä, kun siinä magneettikentän tekemä kiusa väkisinkin haittaa vähemmän kuin kaulan vieressä.
 
Totta kyllä tuo kaulamikki vs. tallamikki.
 
Juuh, eipä ole itsellä ensikäden käytännön kokemusta noiden vahvojen magneettikenttien haitoista, tuollaista olen vain lukenut. Mutta onhan ne magneetit tokkiinsa vallan vierekkäin, joten kai se kenttä on silloin myös vahvempi.
 
Itse jotenkin mielsin ko. mikin käyttökohteeksi nimen omaan kaulamikin puolen, jossa puolitukselle on mielestäni enemmän käyttöä kuin tallassa. Ehkä pitää (tuonkin) suhteen lieventää mielipiteitä - jahka pääsee itse kunnolla testailemaan eri vaihtoehtoja! :o)

käämitään toinen kela toisinpäin. -> häiriön ja signaalin vaihe kääntyy -> molemmat nollautuu yhdistettäessä toisen kelan kanssa
 
käänetään magneetin napaisuus väärinpäin -> signaalin vaihe kääntyy, eli nyt se on taas samoin päin kuin toisessa kelassa, eli nyt se kuuluu. Häiriö sensijaan jäi väärinpäin ja yhä nollautuu.
 
Tätä oivallusta tarkoittaa RW/RP-merkintä, reverse wound, reverse polarity. Hurinaa poistava vaikutus siis saadaan aikaa myös stratossa käytetyllä rinnankytkennällä, kunhan toinen päälläolevista mikeistä on rw/rp.
 
Mitenkäs tuo väärinpäinkäämiminen käytännössä... Jos toinen kela on käämitty myötäpäivään, täytyy toisen olla käämitty vastapäivään? Eli jos yritän tehdä kahdesta samaan suuntaan käämitystä singlestä humpparia, on minun käännettävä toinen kelarunko ylösalaisin, jotta se olisi "oikeaan" suuntaan käämitty, eli toisin sanoen vastakkaiseen suuntaan?
 
Lisäksi on varmistuttava siitä, että magneetin napaisuudet sojottavat oikein... Kertokaa, olenko ymmärtänyt oikein!
 
Tuli projektille vaikeusastetta taas lisää. Oletettavasti tuon Pasivikan tuplasinglen kelat ovat identtisiä, mutta kuinka suuri heitto impedanssissa humpparikelojen välillä on sallittua? Entä mitä siitä aiheuttuu, jos kelat ovat kovin erilaiset? Esim. useissa stratoon tarkoitetuissa kolmen mikin sarjoissa keskimikki on käämitty juuri väärään suuntaan sen nasaalisaundin aikaan saamiseksi. Mitä jos yrittää tehdä tällaisen mikkisarjan kahdesta mikistä humpparia? Tai mitä jos kytkeekin straton takaperoisesti käämityn keskimikin ja oikeaan suuntaan käämityn tallamikin sarjaan keskenään, sen sijaan, että kytkisi ne rinnan? Räjähtääkö kitara ja lentävätkö sirpaleet linnuradalle?
 
Suuria kysymyksiä. Sikäli jos ette jaksa kirjoittaa vastauksia, niin linkitkin olisivat mukavia. Kochin kitaranvärkkäyskirjaa olen yrittänyt selailla, mutta siitä ei löydy vastauksia. Tylsää kun kirjoissa kerrotaan, että humpparin kelojen tulee olla identtiset, muttei kerrota mitä siitä seuraa, jos ne eivät ole. Väärinkäytökset ovat kaiken innovatiivisuuden perusta. Säästyisi monelta testiltä, jos joku kertoisi miksi ne eivät kannata. Onneksi on m.net.

Esim. useissa stratoon tarkoitetuissa kolmen mikin sarjoissa keskimikki on käämitty juuri väärään suuntaan sen nasaalisaundin aikaan saamiseksi.
 
Ei, vaan hurinoiden tappoon.
 
Mitä jos yrittää tehdä tällaisen mikkisarjan kahdesta mikistä humpparia?
 
Toimii. Huminanhan se vaa jo tappaa nytkin.
 
Tai mitä jos kytkeekin straton takaperoisesti käämityn keskimikin ja oikeaan suuntaan käämityn tallamikin sarjaan keskenään, sen sijaan, että kytkisi ne rinnan? Räjähtääkö kitara ja lentävätkö sirpaleet linnuradalle?
 
Sitten ulostulovola nousee. Silloin se on siis kytketty kuten oikean humbuckerin pitääkin olla.

No jos noin, niin miksi hlvtissä kaikissa opuksissa (koch, denyer) sanotaan, että humpparin kelojen tulee olla identtiset? Jos straton väärinpäin käämitystä keskimikistä ja oikeinpäin käämitystä tallamikistä saa oikeaoppisen ja kunnolla toimivan humpparin, niin opukset ovat väärässä, sillä yleensä impedanssi on keskimikissä pienempi äänenvoimakkuuserojen kompensoimiseksi.

Suurempi osa on samaa tuubaa, vasta nykyvillityksen mukana on levinnyt mikkisarjan tehojen hienosäätö.
 
Mietippä vaikka Kinmanin mikkejä, ei ole kelat identtisiä nähnytkään, vaan ei hurise.

Sen verran vielä, että pitääkö humpparin toisen kelan olla kirjaimellisesti takaperin käämitty, vai riittääkö, että kytkee toisen kelan johdot yksinkertaisesti väärinpäin?
 
Siis jos toinen kela on käämitty myötäpäivään, niin pitääkö toisen kelan olla käämitty vastapäivään? Vai saako humpparin tehtyä kahdesta samaan suuntaan käämitystä kelasta yhdistämällä kelojen loput ja kytkemällä kelojen alut (tai päinvastoin)? Oletuksena se, että magneetit ovat mikeissä eripäin.
 
Pirun vaikea selittää, kun ei oikein itsekään ymmärrä...