| Aihe: Aloittelevan kitaristin opettaminen | 1 |
|---|
|
Tsau. Mulla olis muutama kitaristin alku opetettavana, veli 8v, sekä kaveri 21v. Molemmat tietävät soittamisesta käytännössä yhtä paljon. Oon pähkäillyt, kuinka heitä kannattaisi opettaa. Täysipäiväiseksi opettajaksi meiksistä ei ole, mutta muutamia jippoja alkuvaiheen saloihin pystyn varmuudella neuvomaan. Omasta taustasta sen verran, että akustisia vuosia takana puoli tusinaa sekä sähköisiä toinen puolikas.
Oon opettanut muutamia perussointuja, C-duuriasteikon sekä siihen pohjautuvia lauluja luokkaa "ostakaa makkaraa". Mitäs nyt? "Katotaanpas nuotilta vähän biisejä eiku ethän osaakaan näitä kärpäsenpaskoja lukea". Kaverin pakotin hommaamaan Guitar Pro:n ja opetin vähän tabien lukemista, aattelin että tabit olis hyvä lähtökohta.
Tästä päästäänkin seuraavaan asiaan: Tulisiko opettamisen olla korva- vai nuotti/tabipohjaista? Teoriapohjainen opetus tappanee pienimmänkin alkuvaiheen innostuksen, jos ruetaan nuottiviivastoa ja G-avainta kattelemaan. Tekniikkaharjoitukset sellaisenaan (1234-reenit yms.) eivät myöskään tunnu mielekkäältä lähestymistavalta, vaikka alottelijaltahan puuttuu tekniikka, joka on soittamisen edellytys.
Itse muistan aloittelija-ajoistani tasan sen verran, että omistin Hal Leonardin kitarakoulu ykkösen, josta lähdettiin liikkeelle. Sehän tietenkin on aikojen saatossa hävinnyt. Pärjäisiköhän tässä ilman mitään aloittelijan opuksia?
Näkemyksiä ja treenejä kehiin! :)
"Mitään hyödyllistä tietoa musiikista tai soittimista täältä tuskin oppii, mutta kielioppi väännetään kuntoon vaikka väkisin." | |
Seuraava ei nojaa mihinkään syvällisempään tietotaitoon tai pedagogiikkaan eivätkä nämä sisällä mitään Suurta Totuutta, mutta mielestäni ihan huomionarvoisia pointteja.
1.Minusta tärkeintä on, että oppii miten siitä kitarasta saadaan itseä miellyttävää mekkalaa pihalle. Loppu seuraa melkein siitä itstään, koska siihen vehkeeseen tulee tartuttua uudestaan ja uudestaan. Eli opeta suurin piirtein sitä mitä oppilas haluaa oppia. Hevimiehelle tilua ja leirinuotikitaristille sointuja.
2.Sointujen opettaminen on minusta joka tapauksessa aika tärkeää. Jos osaa perus duurit, mollit ja mahdollisesti jopa seiskat, pystyy rämpyttelemään aika paljon jo.
3.Korvakuulolta soittoa ei todellakaan pidä väheksyä, koska se tarjoaa perustan improvisoinnille ja/tai omien biisien tekemiselle. Helppojen soolomelodioiden tapaileminen ja hiukan myöhemmin vaikka bassolinjojen/äänten soitteleminen on todella hyödyllistä. Äärimmilläänhän tämä tekee nuotinlukutaidonkin melkein tarpeettomaksi, jos osaa soittaa korvakuulolta riittävän hyvin :) Ei vaan, ei nyt sentään, joten ei tehdä tästä ketjusta tappelua siitä, tarvitseeko nuotteja osata lukea...
4.Ihan omasta mielestäni teoriaa ei kannata ehkä ihan heti alkuun käydä kovin suurella vimmalla, vaan siinä sivussa pikkuhiljaa tasaisen varmasti. | |
Itse olen opettanut paria nuorempaa (n. 9v.) jannua soittamaan ihan nollatasosta ja tullut siihen tulokseen, että tuon ikäisten kohdalla varsinkin siinä alkuvaiheessa kannattaa käyttää apuna jotain järjestelmällisesti etenevää alkeisopusta. Minulla se on ollut juurikin tuo Hal Leonardin kitarakoulu 1. Tämä ihan vaan siksi, että alussa niillä tunneilla on ensinnäkin hyvä olla sellainen selkeä rakenne, jonka mukaan edetään. Toiseksi olen huomannut, että näillä nuorimmilla jo pelkästään yksittäisten avointen sointujen soittaminen voi olla heti alkuun liian vaativa juttu, koska tuossa iässä kädet on vielä aika pienet ja sellaista sormien koordinaatiokykyä ei heti tahdo löytyä (tämä on tietysti yksilökohtaista). Niinpä sitä hommaa kannattaa lähteä kehittämään soittamalla melodioita ja lisäämällä sointupuolta sitä mukaan kun taidot antaa myöten. | |
blastoff: Itse olen opettanut paria nuorempaa (n. 9v.) jannua soittamaan ihan nollatasosta ja tullut siihen tulokseen, että tuon ikäisten kohdalla varsinkin siinä alkuvaiheessa kannattaa käyttää apuna jotain järjestelmällisesti etenevää alkeisopusta. Minulla se on ollut juurikin tuo Hal Leonardin kitarakoulu 1. Tämä ihan vaan siksi, että alussa niillä tunneilla on ensinnäkin hyvä olla sellainen selkeä rakenne, jonka mukaan edetään.
Just!
Toiseksi olen huomannut, että näillä nuorimmilla jo pelkästään yksittäisten avointen sointujen soittaminen voi olla heti alkuun liian vaativa juttu, koska tuossa iässä kädet on vielä aika pienet ja sellaista sormien koordinaatiokykyä ei heti tahdo löytyä (tämä on tietysti yksilökohtaista). Niinpä sitä hommaa kannattaa lähteä kehittämään soittamalla melodioita ja lisäämällä sointupuolta sitä mukaan kun taidot antaa myöten.
Viisautta on myös tässä. Ihan alussa motoriset valmiudet on sointujen opettelemiseen vielä liian vähäiset, toisekseen ihan vasta-alkajalle voi sointujen opettelemisessa olla liian monta "liikkuvaa osaa". Ehdottomasti on parempi antaa oppilaan oppia pienten onnistumisten kuin ylimitoitettujen haasteiden kautta. Sille junnulle oni lyhyen, simppelin melodian oppimisella iso merkitys.
"Kaikki äänet, jotka saat soitettua, syntyvät tekniikasta. Ne äänet, jotka jätät soittamatta syntyvät hyvästä mausta." | |
Itse aloitin soittamisen jonkin kirjan opastuksella, mutta yksinään se oli aika tylsää. Myöhemmin menin kitaratunneille ja ensimmäisellä kerralla varovasti kokeiltiin jotain helppoa sointua. Sitä rämpyteltiin ja taidettiin toinenkin sointu katsoa ja opettajalla oli valmiiksi jokin sopiva kappale, jossa käytettiin näitä sointuja. Muistaakseni.
Musiikin takia tänne tultiin, rölöjen takia tänne jäätiin. | |
blastoff: ...Minulla se on ollut juurikin tuo Hal Leonardin kitarakoulu 1...
Mä oon omien alkeisoppilaitteni kanssa todennu ton opuksen oikein mainioksi.
Sit välillä vähän muutakin tapauskohtasest. E-blues voimasoinnuilla... paranoid... smoke... blues- ja pentatoniset skaalat... E:n ja A:n avosoinnut... jne mielikuvitusta käyttäen ja oppilaan taidot huomioiden
Humpan suurin sooloakti ja armoitettu artisti - pätevä kuin pänti, ylevä kuin yhtye, oiva kuin orkesteri ja taimissa kuin tanssimuusikko. Lisäksi lämmin käsi, suuri sydän ja iso pää. | |
Joo, ja tärkeintä on, että tekee juttuja, joissa oppilaan mielenkiinto soiitamiseen säilyy ja lisääntyy, siinäpä haastetta....
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut." Room 8:37 | |
Tähän kun tietäis aukottoman vastauksen, niin olisin menestyvä opettaja itsekin :)
http://www.payloadband.info/ | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
