Tanssimusiikki ›

Mistä tietää että käyrätorven soittaja on oven takana?
Käsi tulee postiluukusta ja ovikello kiksaa.

Saksofonisti oli säveltänyt kauniin kappaleen.
Se oli niin kaunis, että aina kun biisiä soitettiin, kaikki ihmiset rupesivat itkemään.
 
Eräällä keikalla, jolla oli soitettu kyseisen kappale, vanhempi rouvashenkilö
tuli kysymään kyynel silmässä, kuka on säveltänyt tämän kauniin kappaleen?
 
Saksofonisti nosti käden pystyyn ja sanoi että minä.
Rouvashenkilö kysyi: "Minkä takia tästä ei ole tullut hittiä? Kappale on niin kaunis! Mikä tämän kauniin biisin nimi on?"
 
Saksofonistilla nousi puna naamaan ja häpeillen sanoi:"Tämän kappaleen nimi on
Rakastan sua niin paljon että en pysty paskantamaan."

LLLLLOOOOOISSSTAVAA ONNI!!!!
 
Oot kokolailla ensimmäinen tällä foorumilla, joka kertoo vitsin, jota en oo ennen kuullu!!!
 
Ja viä hyvän vitsin!
 
++++

Kööpenhaminan kaupunginorkesteri etsi uutta käyrätorven soittajaa ja ilmoitus koesoitosta ilmestyi kaikissa pohjoismaiden päälehdissä. Suomestakin lähti yksi kaveri koesoittoon. Paikan päällä sitten koesoitossa kävi ilmi että tämä kaveri ei osannut soittaa tippaakaan saati sitten ikinä edes oli nähnyt käyrätorvea. Asiaa ihmeteltiin johon kaveri tuumi:" Siinä ilmoituksessa luki että matkat maksetaan ja kun en ole ennen Tanskassa käynyt niin ajattelin tulla nyt sitten käymään."

pekkajau: Kööpenhaminan kaupunginorkesteri etsi uutta käyrätorven soittajaa ja ilmoitus koesoitosta ilmestyi kaikissa pohjoismaiden päälehdissä. Suomestakin lähti yksi kaveri koesoittoon. Paikan päällä sitten koesoitossa kävi ilmi että tämä kaveri ei osannut soittaa tippaakaan saati sitten ikinä edes oli nähnyt käyrätorvea. Asiaa ihmeteltiin johon kaveri tuumi:" Siinä ilmoituksessa luki että matkat maksetaan ja kun en ole ennen Tanskassa käynyt niin ajattelin tulla nyt sitten käymään."
 
Tämä voisi olla tottakin.

isojussi: LLLLLOOOOOISSSTAVAA ONNI!!!!
 
Oot kokolailla ensimmäinen tällä foorumilla, joka kertoo vitsin, jota en oo ennen kuullu!!!
 
Ja viä hyvän vitsin!
 
++++
 
Kauneus on katsojan silmässä.

Hanuristilla jolla oli lasisilmä oli tapana panna lasisilmä täyteen juomalasiin yöpöydälle yöksi veteen "lepäämään". Tuli kerran keikalta kotiin umpitunnelissa ja rutiininomaisesti taas pisti lasisilmän juomalasiin. Heräsi yöllä helvetinmoiseen janoon ja ryyppäsi lasista pitkät ryypyt ja samalla nieli lasisilmänsä.
Muutama päivä meni ihan OK! Käveli lippahattu silmillä ettei kukaan olisi huomannut "monttua".No sitten iski ihan helevetinmoinen ummetus ja oli pakko lähteä lääkäriin. Lääkäri halusi vilkaista perssilmään ja tuumi:"Olen kyllä aikaisemmin katellut moneen sataan perssilmään eikä sieltä kyllä aikaisemmin ole kyllä kukaan noin epätoivoisella katseella takaisin katsellut!"!

HAHHahahaa, toi oli hauska. Hanuristi tosiaan. Tuli ihan mieleen yksi huumorintajuinen kaveri, jolla oli lasisilmä. Joku erehtyi sanomaan sille: "Ota silmä käteen ja katso!" Sehän totteli. Ja puhui lasisilmänsä laittamisesta juomalasiin yöpöydälle, mutta taisi laskea leikkiä.

Basisti sai tarpeekseen ja päätti vaihtaa alaa ja hän menikin optikkokouluun.
Koulussa opettaja esitteli lasisilmää ja kysyi basistilta, että mistä aineesta lasisilmä
on tehty...hmmm...basisti mietti. Opettaja antoi vinkin että esimerkiksi puujalka on
tehty puusta...hmmm...mietti basisti mutta ei keksinyt.
Viimein opettaja sanoi, että lasisilmä on tehty lasista.
Tällöin basisiti koki ahaa-elämyksen ja sanoi:" Tietenkin lasista, eihän siitä muuten
näkisi läpi".

Big Band haki orkesteriinsa uutta saxofonistia ja nimenomaan solistiksi. Koesoittoon tulikin aikamoinen joukko soittajia, koska bändi oli kuuluisa ja palkkakin hyvä.
Ensimmäisenä lavalle saapui tyylikkäässä asussa komea mies jolla oli ihka uusi foni upeassa laukussa. Kapellimestari antoi nuotit ja ohjeisti soittajaa. Kun soitto alkoi soolot olivat melko upeita ja hienoja sävelkulkuja täynnä. Kapellimestari ja soittavat sanoivat että hienoa, jää odottamaan mutta katsastamme vielä muutkin.
Toisena tuli mies jolla oli hopeinen asu päällään ja soitinkin oli kiiltävä hopeinen hieno arvokas foni. Soolot olivat jopa väliin huikaisevia ja ote soittamiseen huipputasoa. Tämä on meidän mies kaikki sanoivat, mutta katsotaan nyt vielä muutkin.
Kolmas soittaja oli pukeutunut kultalamee asuun ja soitinkin oli kullattu ja kiilloitettu viimeisen päälle. Hän kaivoi soittimen kullatusta laukustaan ja alkoi soittaa. Nuo sävelkulut olivat jotain aivan ainutlaatuista saivat kuulijat sanattomiksi. Tässä on meidän mies ehdottomasti. Tätä ei voi ylittää kukaan. MUTTA! katsotaan nyt varmuuden vuoksi vielä muutkin.
Neljäntenä tuli mies jolla oli palvelija mukanaan ja palvelija kantoi timanteilla koristeltua soitin laukkua mukanaan. Itse soittajalla oli timanttipaljetein koristeltu puku ja joka sormessa kallis timanttisormus. Palvelija ojensi soittimen arvokkaasti tälle miehelle ja kun soitto alkoi oli jotain sellaista jota ei kukaan koskaan ollut kuullut.
Sävelkulut ja tekniikka jota hän esitti oli niin huikaisevaa että se mykisti kaikki. Kaikki vanhat mestarit kääntyivät haudassaan, niin täydellistä tuo soitto oli. Tässä on meidän miehemme se on varmaa. MUTTA! kuunnellaan nyt vielä varmuuden vuoksi loputkin kokelaat.
Viimeisenä orkesterin eteen tuli vanha kumarassa kulkeva mies, jonka laukku repsotti vähän joka kulmasta. Kun hän kaivoi soittimen laukustaan sieltä tuli esiin aivan lommoilla oleva soitin joka kyllä oli nähnyt parhaat päivänsä, niinkuin oli kyllä nähnyt tämä mieskin. Vanha mies kaivoi esiin silmälasinsa joissa ei ollut kuin toinen sanka. Vaivalloisesti hän sai nostetuksi fonin huulillensa. Koko orkesteri katsoi henkeään pidätellen mitä sieltä tulisi koska tasohan oli noussut koko ajan.
Vanha mies veti henkeä ja alkoi soittaa ja soitti...........PÄIN PERSETTÄ!!

Täältä tuli sydämellistä naurua ääneen. Mä en muista, miksi tätä tyyliä sanotaan, olen muutaman kuullu samanlaisen.

Orkesterissa oli muuten hyvä patarumpali, mutta tahtoi olla ongelmia tuon viinan kanssa. Olivat sitten saaneet kutsun tulla soittamaan erääseen suureen kaupunkiin kuuluisan säveltäjän teosta ensimmäistä kertaa. Harjoittelivat kovasti, mutta patarumpali ei aina muistanut tulla paikalle. Tämä oli harmillista siksi, että sävellyksessä oli yksi ainoa kohta patarummuille, mutta sitäkin tärkeämpi aivan sävellyksen lopussa. No saivat kuitenkin teoksen harjoiteltua ja matkustivat suureen kaupunkiin.
Heti lentokoneessa tämä patarumpali alkoi vetämään kuppia siihen malliin että kapellimestarilla meni kylmä hiki pitkin otsaa. Saavuttuaan perille oli patarumpali jo sammunut. Kun kapellimestari sai rumpalin hereille hän torui tätä kovasti. Sitten mentiin keikkapaikalle harjoittelemaan ja saatiin teos viimeisteltyä rumpalista huolimatta. Seuraavana päivänä oli ensiesitys mutta rumpalia ei näkynyt missään. Kapellimestari oli jo aivan hermorauniona kun ei miestä missään näkynyt. Minuuttia ennen konsertin alkua tämä herra sitten ilmestyi paikalle, mutta missä kunnossa? Aivan pelti kiinni ja tolkku pois. Kapellimestari ei voinut enää asialle mitään ja yritti selvittää rumpalille osaako tämä nyt sen kohdan. Joo kyllä she on aivan hik! selvää. Kapellimestari keksi viime sekunneilla keinon ja kertoi sen patarumpalille. Kun se patarumpu kohta tulle niin minä nostan peukalon ylös merkiksi ja sinä teet samoin että olet ymmärtänyt, onko selvä? Shelvähän tämä hik; vastasi rumpali.
Teos alkoi ja rumpali nuokkui takarivissä rumpujensa takana. Teos läheni kliimaksimaista loppuaan ja rumpali vain nuokkui. Kapellimestari yritti katseellaan tavoittaa rumpalia mutta tämä vain nuokkui. Vihdoin koitti loppuhuipennus ja rumpalikin vähän heräili. Kapellimestari nosti peukalonsa pystyyn merkiksi rumpalille. Vaan mitä teki rumpali? Nosti peukalon takaisin ja huusi; Hyvin menee!!!!

Tämä on tosi juttu muinaisesta Lahden kaupunkinorkasta jostain 60-70-luvulta. Jutun kertoi siinä soittanut bassopasunisti.
Siinä soitti silloin sellainen tuubisti, joka ei aina kuunnellut mitä ympärillä soitettiin , vaan luotti tahdinlaskuunsa. Tuuballahan ei soiteta läheskään koko aikaa, vaan on pitkiä pausseja. No, konsertissa soitettavassa teoksessa oli kohta, jossa oli forte fortissimo- kohta, ja heti sen jälkeen ikään kuin yllättäen kenraalipaussi. Tuubistillamme oli mennyt tahdinlasku sekaisin, ja ko. paussilla antoi tulla täysillä: PUUPPA-PUUPPA-PUUPPA!!

isojussi: LLLLLOOOOOISSSTAVAA ONNI!!!!
 
Oot kokolailla ensimmäinen tällä foorumilla, joka kertoo vitsin, jota en oo ennen kuullu!!!
 
Ja viä hyvän vitsin!
 
++++
 
Täähän on vanha Spinal Tape vitsi.

Ukko: Täähän on vanha Spinal Tape vitsi.
 
Tape ???
 
Spinal Tap:in kyllä tiä, mutta toi on outo....

Elias teki Parkkoset samassa ohjelmassa ja samassa biisissä.
(Vitsi?...eiku totta, mutta nauratti livesti)

Muusiikko/(rumpali) vitsi:
 
http://www.wimp.com/wronggig

TiVe: Muusiikko/(rumpali) vitsi:
 
http://www.wimp.com/wronggig
 
Muppet-show tuli mieleen.

TiVe: Muusiikko/(rumpali) vitsi:
 
http://www.wimp.com/wronggig
 
Ei hitto et sai nauraa! Tollain sen rumpalin täytyy olla...hirvee kohkaus ja meininki mut soitto toimi silti ihan hyvin! Hyvä tekniikka täytyy olla ettei lähe kapulat käsistä.