Viljo Immosen omaelämäkerrallisessa kirjassa "Kitaristin tie" (WSOY 1968) on hieman valaisua asiaan:
Sodan jälkeisen valuuttapulan seurauksena ulkomaisten ja varsinkin Amerikkalaisten soittimien tuonti Suomeen oli rajoitettua. Immosen parilla oppilaalla oli Noson tekemät f-aukkoiset kitarat, joiden Immonen oli havainnut olevan kelpo soittimia. Tästä innostuneena Immonen esitti Musiikki Fazerin toimitusjohtajalle ajatuksen että Fazer teettäisi Nosolla Immonen-kitaroita, jonka mallina olisi Immosen käyttämä Epiphone. Materiaaleina käytettäisi parasta mitä silloin Suomessa oli saatavilla. Vuonna 1949 soitin maksoi 24750 markkaa. Valitettavasti juurikaan tämän enempää tietoa kirjastakaan ei irtoa.
Kitarasi mikrofoni lienee jälkiasennettu. Kerran juttelin Juha Lottosen kanssa Immosista ja hän kertoi niiden pohjan rimoitukseen liittyvän jonkun hieman omalaatuisen ratkaisun - en vain muista mikä se oli. Olisiko ollut että pohja oli pitkittäin rimoitettu?
Immosen kirja kannattaa lukea ja ottaa talteen jos eteen tulee. Pääosin se on tarinaa klassisen kitaran soitosta mutta mukana on pari hersyttävää anekdoottia "ns. rautalankamusiikista" sekä sähkökitaran soiton on hengenvaarallisuudesta. |
clubband
rattledad
VesaK
