| Aihe: Luovuuden ja musikaalisuuden kehittäminen | |
|---|
 Räkkipeli
24.05.2010 16:24:21 (muokattu 24.05.2010 16:26:29) | |
|
Noniin. Nyt kun kitaran soiton nopeuteen liittyvistä asioista käytiin vilkkaat keskustelut, olisi hienoa jos saataisiin yhtä kokonaisvaltaisia kertomuksia kokemuksista, tavoista ja ylipäätänsä ajatuksia niistä asioista, mitkä ei välttämättä liity juuri oleennaisesti ollenkaan kitaran soiton tekniikkaan.
Eli miten kehitätte luovuutta ja musikaalista osaamista kitaristina?
Kuinka ahkeria ihmiset on tutustumaan hieman tuntemattomiin musiikin alalajeihin ja harjoittamaan niitä jopa sillä kitaralla?
Onko olemassa jotain käytännön vinkkejä joidenkin tiettyjen asioiden soveltamiseen ihan muihin asioihin, soitannollisella puolella siis?
Miten improvisoiminen pidetään idearikkaana ja musikaalisena?
Jne.
Keksikää itse kysymyksiä lisää ja kertokaa toki mietteitänne!
If you want to know what other people hear when they listen to music, listen to music you don't understand. -Guthrie Govan | |
Vaikka enemmän kosketinvehkeinten kanssa paininkin, niin samat ongelmat kalvaa mieltä. Etenkin bändin omia biisejä työstäessä tuntuu välillä ettei keksi mitään mitä soittaa. Toisaalta silloin onkin ehkä syytä olla soittamatta mitään, ei sekään ole synti.
Välillä tuntuu, että osaa soittaa omaperäisiä ja hienojakin juttuja, välillä taas tuntuu ettei osaa kuin vetää tylsää mattoa taustalle ja kaikki muu mitä yrittää kuulostaa ihan paskalta. Tekniikassanikin on kyllä puutteita ja paljon, mutta tuntuu että soittamista rajoittaa paljon enemmän se etten tiedä mitä soittaisin kuin se, etten saisi sitä soitettua.
Tietysti mahdollisimman monipuolisen musiikin kuunteleminen ja nimenomaan ajatuksella kuunteleminen auttaa asiaa. Ihan erilaisella soundilla soitteleminen (sirkkelisärösähkis->naikkari) tms auttaa välillä. Jopa eri soittimella soittaminen auttaa välillä. Välillä taas ei keksi millään mitä soittaa.
No, tämä nyt oli lähinnä saman asian toistoa ilman mitään kovin suurta uutista. Mites muilla? |  aalataur
24.05.2010 20:20:36 (muokattu 24.05.2010 20:31:19) | |
|
Kosketinsoittimella voidaan soittaa monia juttuja helposti, mitä on todella vaikea saada irti kitarasta. Tätä muistaakseni Paul Gilbet sanoi käyttävänsä kehittyäkseen musiikillisesti, plokkailemalla kiipparistien osuuksia kitaralla. Joutuu kehimään omat innovatiiviset sormitukset ym.
Mulla on aika laaja musamaku, kuuntelen hyvin mielelläni esim. Beatles, Eagles, Tom Petty, Zeppelin, CCR. Toisaalta rankempata kampetta Meshuggah, Death. Kaikenlaisia diggailu-luurankoja löytyy kaapista, jotain hirveätä kasaridiskopoppista ja suomijuntti-rokkia, muutamia biisejä aina sieltä täältä.
Pääpaino silti higain-särökitara-musassa. Friedman sanoi yhellä videolla ettei kannata soittaa semmosta musaa mistä ei diggaa tyyliin jazzia, sambaa, jos ei kiinnosta, vaan soittaa vaan heviä jos hevistä kerran tykkää. En tiiä onko se vaan sen ylilahjakkuuden/ylivertaisten geenien sävyttämä mielipide. Jos voisin soittaa kuten Friedman möisin sieluni saatanalle, mut lahjoilla lienee osansa. Paljonkohan Friedman on opiskellu teoriaa? Jossain klinikalla se sano, ettei sitä oikeestaan kiinnosta mitenkään erityisesti just kitaramusiikki, kun se kuuntelee siis himassa levyjä.
Mä haluaisin oppia teoriaa. Se on seuraava tavote, että sais niitä lisäpaukkuja just musiikillisuuden ja luovuuden kehittämiseen... ei kai se teorian opiskelu voi haitatakaan? Kun jotkut sanoo että se mädättää soittajan ja soitosta katoaa "sielu" jos ymmärtää liikaa teroariasta :D Luulisin ettei tällä ole mitään todellisuuspohjaa?
Myöskin pohtinu, että pitäiskö opetella laulamaan vähän samalla kun soittaa skebaa. Ei niin että julkisesti esiintyis, ei tällä äänellä, mutta että vois luonnollisemmin kirjoittaa lauluja/melodioita piiseihinsä, toteuttaa ne melodiat sitten kitaralla tai antaa jonkun toisen laulettavaksi joka oikeasti osaa. Mä en osaa soitaa kitaraa ja laulaa samaan aikaan kyllä yhtään... En ole harjotellut, kun tuntuu että jos on kitara kädessä pitää sitten yrittää soittaa jotain vaikeempaa kun pelkkää sointurämpytystä. Mutta se vois olla hyvä keino saada ehjempiä melodioita sooloihinsa? |  Krice
24.05.2010 21:18:32 (muokattu 24.05.2010 21:18:56) | |
|
Minulla pyörii ideoita päässä jatkuvasti (koen sen välillä kiusallisena), että pitänee varmaan joskus alkaa työstämään niistä kappaleita. Luovuus taitaa olla vähän sellainen asia, jota ei varsinaisesti harjoitella, vaikka esimerkiksi musiikin kuuntelu on luonnollisesti hyödyllistä vaikutteiden muodossa. |  Karipiirto
24.05.2010 23:19:15 (muokattu 24.05.2010 23:21:47) | |
|
Jos nyt jotain niin kannattaa tutustua ennakkoluulottomasti kaikenmoiseen musaan ja koittaa kattella jatkuvasti jotain itseä kiinnostavia juttuja. Sen ei välttämättä tartte olla mikään tietty soundi vaan vaikka vain omaan korvaan jännältä kuulostava sointukulku tai vaikka sitten rytmitys. Sitä löytyy yllättävän paljon mielenkiintoisia juttuja jopa semmoisista musiikin tyyleistä, mistä ei normaalisti edes ole pitänyt. Avarakatseisuus ja monipuolisuus maksaa itsensä takaisin. Ei mulla muuta. :)
Pelkkä kuuntelukin auttaa. Joskus olen hoksannut alitajuisesti saaneeni johonkin juttuun mukaan jotain, minkä olen omaksunut ihan vain kuuntelun kautta.
"Sä osaat purra ja raapia mutta tapella et kyllä osaa." - 7 vuotias serkuntyttö pikkusiskolleen mummoni 91 päivillä. |  Anselmi83
25.05.2010 02:48:15 (muokattu 25.05.2010 02:57:35) | |
|
Biisin luomisvaiheessa olen toisinaan virittänyt kitaran johonkin vaihtoehtoiseen vireeseen (tai käyttänyt pianoa), jolloin on helpompi päästä eroon omista sävellyskliseistä, koska sointujen hahmottaminen vaikeutuu. Tällöin tulee helpommin vältettyä niitä valmiiksi opittuja sointuhajoituksia ja -kulkuja.
Mun mielestä tärkeimpiä musikaalisuuden kehittäjiä on se, että koittaa transkriptoida mahdollisimman paljon musiikkia, soittimen kanssa tai ilman.
Mä haluaisin oppia teoriaa. Se on seuraava tavote, että sais niitä lisäpaukkuja just musiikillisuuden ja luovuuden kehittämiseen... ei kai se teorian opiskelu voi haitatakaan?
Musiikinteorian opiskelemisesta on ainakin mulle ollut paljon hyötyä, esim. äänenkuljetus ja harmonian opiskeleminen auttaa varmasti biisinteossa ja improvisoinnissa. Teoriasta ei tietenkään kannata tehdä mitään lakia jota ei saa rikkoa, eli sävelkorvan pitäisi kertoa mikä kuulostaa hyvältä.
Myöskin pohtinu, että pitäiskö opetella laulamaan vähän samalla kun soittaa skebaa
Tämä on todella hyödyllistä, auttaa varmasti luomaan biisinteossa ja improvisoinnissa parempia melodioita. Jos tuntuu vaikeelta soittaa ja laulaa samaan aikaan niin sitten kannattaa aluksi vain rämpäyttää tahdin ykköselle pitkä sointu ja laulaa siihen päälle. |  aoi
25.05.2010 12:48:01 | |
|
Kun jotkut sanoo että se mädättää soittajan ja soitosta katoaa "sielu" jos ymmärtää liikaa teroariasta :D Luulisin ettei tällä ole mitään todellisuuspohjaa?
Suosittelen ennemmin "kokeillaan, toimiiko tämä" -asennetta kuin "joku sanoi jotain -> teen niin" -meininkiä noinniiku musiikissa yleensäkin, ja niin myös tässä teoriakysymyksessä. Opettele teoriaa, alat pian huomata että monia hyvältä kuulostavia juttuja yhdistää jokin tekijä josta voi vetää yleisemmän "säännön" jne. Tiedät mikä sopii ja kuulostaa hyvältä jo paperilla, soittamatta kappaletta ja kaikkee muuta kivaa. Helpottanee säveltämistä ainakin. | |
Viikon - kuukauden tauko soitamisesta on itellä ainakii välillä parantanu ideoita. Tuntuu tauon jälkeen paljo kivemmalta soitella.
Totuus on sitä, mitä minä sanon sen olevan | |
Luulisin, että soittotuntien ottaminen joltakin gurulta voisi toimia hyvin. | |
Paljonkohan Friedman on opiskellu teoriaa?
http://www.youtube.com/watch?v=uSaTAGsIBEI
Tällä videolla ainakin tuntuu väittävän, ettei tiedä edes kunnolla nimiä asteikoille.
Itse opettelin asteikkoja juuri tuohon tyyliin kuin tuossa videolla silloin kun aloitin, ja en kyllä edelleenkään näe tuossa tavassa mitään vikaa. |  cr4b
25.05.2010 19:10:23 | |
|
BondakeBunny: Viikon - kuukauden tauko soitamisesta on itellä ainakii välillä parantanu ideoita. Tuntuu tauon jälkeen paljo kivemmalta soitella.
Mulla on ihan sama juttu. Nimenomaan ideat ja tatsi tuntuvat uudistuvan tauon aikana, sen sijaan tekniikka kärsii.
If I played that any faster, your minds would blow up, 'cos I'm so amazing. I'm the best. |  Da Make
26.05.2010 12:34:41 (muokattu 26.05.2010 12:37:31) | |
|
Ite oon huomannut että puhaltmien, erityisesti fonin, kuunteleminen ja vaikka levyn päälle improaminen tuo todella hienoa fraaseraustyyppistä fiilistä. Myös yleinen dynamiikan harjoittelu avaa uusia ilmaisukeinoja. Joskus tuli soitettu koko ajan ranteella full on, mutta ajan myötä on alkanut hiljalleen hiffaamaan pieniä hienovaraisuuksia, nyansseja. Luovuus kukkii kun tosiaan soittaa fiiliksestä ja suoraan päästä mitä tulee mieleen ja pitää aina sopivassa paikassa hengähdystauon ja pyrkii lopettaa fraasit ennen seuraavan alkua. Jos alkaa liikaa miettimään mikä sävel sopii minkäkin kanssa osa siitä flow:sta ja tunteesta katoaa.
Joskus voi soittaa tarkotuksella todella rupeltavalla tatsilla ja saada ihan uskomattoman makeita fiiliksiä.
Soittamisessa set & settingin muuttaminen vaikuttaa myös ideoihin ihan suoraan.
Joskus on hyvä mennä parvekkeelle/pihalle/mökille/vessaan... tai vaikka puistoon rimputtelemaan ja inspiroitumaan siitä mitä on tarjolla.
Jos biisi-ideat ovat lankkuskittalla jumissa kokeilen aina akustista. |  Pande
28.05.2010 17:59:15 (muokattu 28.05.2010 18:23:53) | |
|
Muutamia omia huomioita aiheesta:
1. Kannattaa soittaa luonteensa mukaista musiikkia. Tarkoittaa sellaista musiikkia joka saa kylmiä väreitä kropassa aikaan ja "koskettaa".
2. Musiikin tekemiseen ei tarvitse mitään soitinta. Musiikkia voi "soittaa" ajattelemalla melodiaa. (ja se on lähtökohta soittimella hienosti soittamiselle että osaa ensin "soittaa" päänsä sisällä, ja oppii sitten saamaan pään sisäiset ideat mahdollisimman hyvin ulos kitaralla)
3. TUNNE musiikki kun soitat sitä.
Näihin kolmeen kohtaan verrattuna mun mielestä kaikki muu on toissijaista, mukaanlukien soittotekniikka. Kun itse viimeinkin kaikkien lukuisten tiluvuosien jälkeen käytännössä viimeinkin oivalsin nämä em. asiat olen saanut ensimmäisen kerran ikinä kylmiä väreitä OMASTA soitostani samaan aikaan kun soitan. Melkein uskoontuloon verrattavissa oleva fiilis se.
Viimeviikolla sain sävellettyä hienoimman biisini toistaiseksi, nyt kun vaan rikastuisi senverran että sais äänitysvehkeet sun muut härdellit -- ei viitsi hyvää biisiä pilata paskalla toteutuksella. Kitarasoundi on kyllä kohdallaan, mutta tarvitaanhan sitä paljon muutakin (ja se kitarasoundikin pitäisi saada taltioitua)...
Ideoita -- ja toisin kuin ennen ne ovat myös usein hyviä -- virtaa ihan erilailla nyt kuin ennen. Varmaankaan noi 3 kohtaa ei kuulosta kovin mullistavilta, mutta ongelmahan onkin se miten hyvin ne saa toteutettua käytännössä.. Siihen on vaikea valitettavasti antaa kunnollisia vinkkejä tältäistumalta :-/
http://www.last.fm/user/Pande777 | |
hmm, tossa tuli paljon pointteja ylös mitä mua on häirinny.
Ensinnäkin, kannatan teorian opiskelua, koska ajattelutapa ja instrumentin ymmärtäminen yksinkertaistuu. Se et porukat sanoo et liika teorian ymmärtäminen pilaa soiton luovuuden ja fiilispohjalta soittamisen en oikein ymmärrä. Päinvastoin, esimerkiksi improvisaatiossa, kun ymmärrät miksi joku kuullostaa juuri jonkun soinnun päälle hyvältä, sillon tunnet sen kans ja tiedät myös miksi se kuullostaa juuri siltä.
Toki korvakuulo on aina tärkee ja se on iso osa siitä kun improvisoit, mutta, oma mielipiteeni on että sun täytyy kans tietää mitä valitsemiesi nuottien takana on että voit kans tarkottaa sitä...Sillon ilmaiset itsesi oikein..
Jokaisen muusikon sisällä piilee basisti.. | Pande
29.05.2010 09:14:53 (muokattu 29.05.2010 09:34:41) | |
|
sebaz: Ensinnäkin, kannatan teorian opiskelua, koska ajattelutapa ja instrumentin ymmärtäminen yksinkertaistuu. Se et porukat sanoo et liika teorian ymmärtäminen pilaa soiton luovuuden ja fiilispohjalta soittamisen en oikein ymmärrä.
Mäkin olen sitä mieltä että teoriaa kannattaa ainakin jossain määrin opetella, vaikka hyvän musiikin tekemiseen ei sitä välttämättä tarvitsekaan osata. Jos tekee musiikkia ja haluaa biiseihinsä vähemmällä vaivalla hyvän harmonisen kokonaisuuden on harmonian opiskelusta iloa. Korva ohjaa silti parhaiten (kunhan on tarpeeksi kehittynyt -- siihen saattaa sitten joku tarvita niitä teoriaopiskelujakin?), ja toisaalta myös suuren osan hyödyllisistä teoreettisista asioista voi osata käytännössä myös luonnostaan, vaikka niiden termejä ei osaisi oikeaoppisesti nimetä.
E:
Mä oon oikeestaan sitä mieltä, että musiikin tekemisessä pitää ensin opiskella soittamaan teknisesti hyvin, timessä ja tarkasti. Ja sitten unohtaa oppinsa ja soittaa ja tehdä musiikkia sillä musikaalisuudellaan joka on kuitenkin ainakin mulla ja mun mielestä hyvin erillinen kaikesta "koulutetusta" ajattelusta. Jos mä yritän pähkäillä vetoavia sävelvalintoja kappaleisiini tai sooloihinin niin yleensä tuloksena on ylisiirappia paskaa. Sen sijaan, jos ajattelen melodiarungon (välillä harmoniankin) päässäni ja sitten vasta soitan sen kitaralla niin tulos on jotain ihan muuta...
http://www.last.fm/user/Pande777 | |
Mä oon oikeestaan sitä mieltä, että musiikin tekemisessä pitää ensin opiskella soittamaan teknisesti hyvin, timessä ja tarkasti.
Eihän musiikkia tehdäkseen tarvitse välttämättä osata edes soittaa yhtään mitään. | Pande
29.05.2010 22:41:28 (muokattu 29.05.2010 22:44:21) | |
|
Viski: Eihän musiikkia tehdäkseen tarvitse välttämättä osata edes soittaa yhtään mitään.
Saivartelija :-P
Ollaan kuitenkin Kitarat: Soittaminen palstalla. Jos luet mitä kirjoitin tuossa aiemmin niin huomaat, että nimenomaan sanoin että musiikki luodaan ennenkaikkea pään sisällä :-P
E: Seon muuten jännä nettifoorumeilla, aina kun odottaa jotain mielenkiintosta kommenttia threadiin, ja sitten katsoo että kas kiva tohon on tullut joku vastaus niin 97% ajasta siellä on joku munakoiso joka valittaa väärässä paikassa olevasta pilkusta :-D
http://www.last.fm/user/Pande777 | |
Itse en oo koskaan teoriaa lukenu mistään, mutta eri soittajien kanssa soittaessa jne. on jonkinlainen pohja syntynyt.
Luovuuteen liittyen teoriasta on omalla kohdalla hyötyä siinä, kun päässä pyörii ideoita, niin ne saa suoremmin siirrettyä melodiaksi + soinnuiksi, kun jo valmiiksi tietää jotakuinkin, miten päässä pyörivä melodia-/sointukulku menee.
Toinen juttu mistä teoriasta tuntuu olevan paljonkin hyötyä on bändisoitossa... pystyy soittokavereiden kanssa keskustelemaan samalla kielellä. Voi helpommin/yksinkertaisemmin heittää jotain ideoita kavereille jos tulee biisiä tehdessä tai sovittaessa jotain mieleen jne..
Itse luovuuden kehittämisessä ei varmaan mitään yksi selitteistä tapaa ole, mutta eri soittajien kanssa jammaillessa ja monipuolista musaa kuunnellessa se varmaan kehittyy. Avoimin mielin :)
-Mikko
http://www.headsonfire.net
http://www.mikseri.net/mre/ | |
Ollaan kuitenkin Kitarat: Soittaminen palstalla. Jos luet mitä kirjoitin tuossa aiemmin niin huomaat, että nimenomaan sanoin että musiikki luodaan ennenkaikkea pään sisällä :-P
No vähän hankala tuosta on löytää mitään logiikkaa, jos kirjoitetaan asia X ja tarkoitetaankin asiaa Y.
Lähinnä ainoa mitä soittimesta tarvitsee tietää musiikkia tehdessä, on sen tekniset rajoitteet, eikä aina edes niitäkään nykyaikana.
Itse aiheeseen nyt ei hirveästi lisättävää keksi. Musiikin kuuntelu on itselleni ainakin se tärkein asia, kaikki aiemmin kuunneltu kuitenkin määrittää pitkälti sen, mikä kuulostaa omaan korvaan hyvältä. |  Hekkisjuice
30.05.2010 13:42:02 (muokattu 30.05.2010 14:01:11) | |
|
Ne luovuuden hetket tulee niin satunnaisesti et ite keskityn just niitä edeltävinä hetkinä sen settingin paranteluun eli ikäänku valmistautuu siihen hetkeen että sen saa sit ulos päästä mahollisimman vaivattomasti. Sen takii monet nerot kuulostaa just hyvilt ku ne tekee sen jotenki niin vaivatomasti, kirjottelee biisei tyhjiin pizzalaatikoihin ja puistonpenkkeihi(tosin kännykkä on nykypäivän aina messis jos tulee halu kirjottaa).
Koittaa vaa olla mahdollisimman paljon musiikin kaa tekemisis ja jättää loput sattumalle. Ja yleensä ku keksii jonku jutun ni se kuulostaa hetken maailman parhaalt jutult. Sit jonku viikon pääst sitä voi ehkä kritisoida mut kantsii vaa ottaa ne hienot tuntemukset vastaa eka mitä tulee ku luo jotain. Kaikil meil tääl on varmaa luovuutta aika tasavertasesti. Sit sen luovuuden suunnan voi ehkä määrää sil miten viettää päivänsä.
Teorian voi kyl opetella mut just sitä varten ehkä sitä kantsii loopata, että voi jossain vaiheessa turtua siihen laskelmointiin ja analyysiin. Sit ne tulee itsestään, vaivattomasti. Sit voi keskittyy kaikkeen mitä voi löytää jostain soittimesta. Tosin kaikki musiikki mitä jengi on tääl kuunnellu tai kuullu pienestä lähtien on just teoreettisesti aika itseensä toistavaa. Siis sen takiihan on olemas teoria. Eli juttui voi opetella ihan vaa plokkaamal kunhan tekee mahdollisimman paljon. Riippuu kans siit millasesta musast tykkää. Teoria voi kyl nopeuttaa just sitä juttuu. Ei jää niin helposti välttämät jumii ku opettelee jostai plokkaamal. Mut sit jossai jami vaihees unohtaa vaa sen teoria. Se on vaa ihmisten luoma satu. Soitat vaan jotain muihin soittimiin sopivaa. Tsiigailet kanssasoittajien ilmeitä ja sellasta. Monet bänditki on just erikoisen hyvii ku niiden yhteistyö on jotenki niin vaivatont, sillee et ne on oikeesti hyvii frendei ja soittanu paljon yhdessä(mitä näitä 10000h teorioita olikaan).
E: Kylhän se siis voi sit just ajan myötä muuttuu vähän sellaseks 8-16 säveltämiseks kun sitä tekee paljon ja rutinoituu siinäki jotenki. Mut sitä tekee vaa jos tykkää tehä sitä, jos ei tykkää ni sit ei tee. Kyllähän se kuuluu varmaan siin biisiski jos ei oo tykänny siit tekemisest ja tulee väkisinväännetty. Mut jos ei oo tottunu viel tekee kovin usein biisei ni välttämät kannatakkaa raahautuu mitenkää väkisin rustaa. Itsehän olen vielä siin vaiheessa että biisei ei niin usein tuu paperille ja ne vaan muistaa pääs jotenki(muttei oikein minään kokonaisuuksina). Kuitenkin tällä hetkellä just vaa kasvatan itteni siihe mielentilaa et jossai vaihees se natsaa.
E2: Jos on vaik kitaristi ni kantsii kyl sitä lauluu treenaa jotenki samanaikasesti. Ei sitä oo mikää pakko koskaa keikalla laulaa, mut sen omaksuminen muuttaa omia ideoitaki enemmän muodostamaan jonku kokonaisuuden. Senki oppii vaa tekemäl. Jossai vaihees huomaa et tää menee jo paremmin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
