Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Vastikään tähän yhtyeeseen tutustuneena jäin nuolemaan näppejäni kun huomasin että olivat nosturiin tulleet... ei ollut minulle lippuja enää siinä vaiheessa...
Bändi on kyllä aivan uskomaton, Oceanic levyyn tutustuin ensin ja se imaisi heti mukanaan..
Musikaalisestikkin jo tuo on jotakin aivan eri luokkaa kuin tuo "mainstream" paska jota joka tuutista soitetaan..
 
Isiksessä vaan on sitä kaikkea.. Ja sanottakoon herra Turnerin lauluäänestä mitä tahansa niin ainakin Oceanic levyllä (esim The Other kappaleessa) hänen lähes eläimellin kuolemankarjuntansa on täydellinen kontrasti musiikin säntillisyydelle. Niskakarvathan siinä nousee pystyyn.. (ja se on tässä tapauksessa hyvä asia..)
 
muoks, iskenyt näköjään ajatuskatkos...

Soulaen:
...
Isiksessä vaan on sitä kaikkea.. Ja sanottakoon herra Tylerin lauluäänestä mitä tahansa...
 
Viestin varsinaiseen asiasisältöön minulla ei ole mitään lisättävää, mutta muuttaisin tuon Tylerin Turneriksi.

Soulaen: Ja sanottakoon herra Turnerin lauluäänestä mitä tahansa niin ainakin Oceanic levyllä (esim The Other kappaleessa) hänen lähes eläimellin kuolemankarjuntansa on täydellinen kontrasti musiikin säntillisyydelle.
 
Tuon takia se Oceanic oma suosikki ehkä onkin. Siitä kun puuttuu tuo Turnerin väsyneeltä Fred Durstilta kuulostava jollotus, joka ottaa ajoittain aika ankarasti hermoon.
 
Panopticonin "ylivertaisuutta" en ole koskaan tajunnut, saattaa olla että just tuo jollotus vie musan jylhästä ja massiivisesta tunnelmasta jotain oleellista mennessään.. Uusien levyjen kliininen äänimailma ei myöskään musta natsaa tämän tyyliseen sludge-riffittelyyn... Bändi alkaa olla hiukan liian lähellä "apukoulu-Toolia" :)

Olinkin juuri tulossa kommentoimaan tuota Panopticon -levyä sitä nyt muutaman päivän mutustettuani oikein kunnolla. En oikein saa siitä ollenkaan samaa otetta kuin Oceanicista. Siis onhan siinäkin oma viehettävyytensä ja tavallan monta "hienoa hetkeä" mutta tavallaan se tuntuu paljon yksinkertaisemmalta kuin Oceanic... ? Jotenkin tuntuu että monessa kappaleessa vaan toistuu sama koko ajan.. Esim So Did We, koko ajan kaipaisin siihen vielä jotakin muuta, lisää, sitä että jotakin tapahtuisi.. Tuntuu että moni kappale (esim edellä mainittu, Wills Dissolve) alkaa todella lupaavasti ja sitten tapahtuu jotakin... jokin jämähdys.. ? Mitä minusta Oceanic levyllä ei sillä lailla tapahdu.. Ehkä olen aivan hakoteillä.. ? Tämä tällainen mutu-tuntuma.
 
Mitä levyä suosittelette seuraavaksi näiden kahden jälkeen?

Mitä levyä suosittelette seuraavaksi näiden kahden jälkeen?
 
Loogisesti etenet ja siirryt omaan suosikkiini In The Absence Of Truthiin. Holy Tears 1:30-6:30 kiteyttää melko paljon sitä mistä mä eniten bändissä diggailen. (joo, on se Toolmainen, so what?). Isiksen kanssa on käynyt samalla tavalla kuin muidenkin loistavien bändien kanssa (esim. Opethin), että se "paras" levy ja biisi vaihtelee viikoittain. Kyllä mä irrallisina biiseinä tykkään enemmän uudempien levyjen biiseistä, mut albumeina Oceanicissa ja Panopticonissa on jotain koukuttavaa. Eli? Loistavaa paskaa kaikki!

Tuon Holy Tearsin olenkin kuunnellut puhki Youtubessa.. On mahtava kappale, kaikkinensa..
Eli sen levyn hankinkin seuraavaksi..

arsu: Loogisesti etenet ja siirryt omaan suosikkiini In The Absence Of Truthiin. Holy Tears 1:30-6:30 kiteyttää melko paljon sitä mistä mä eniten bändissä diggailen. (joo, on se Toolmainen, so what?). Isiksen kanssa on käynyt samalla tavalla kuin muidenkin loistavien bändien kanssa (esim. Opethin), että se "paras" levy ja biisi vaihtelee viikoittain. Kyllä mä irrallisina biiseinä tykkään enemmän uudempien levyjen biiseistä, mut albumeina Oceanicissa ja Panopticonissa on jotain koukuttavaa. Eli? Loistavaa paskaa kaikki!
 
Itellä Absence oli ensimmäinen Isis levy. Vieläkin lemppari. Siinä on ihan täydellinen fiilis koko levyn ajan. Isis kuitenkin on selkeästi levybändi, eikä biisibändi. Käytännössä aina kun Isistä kuuntelee, pistää levyn alusta asti soimaan. Panopticon ja Oceanic on kyllä hyviä, mutta jotenki noi kaksi uudempaa on kolahtanut paremmin... Mutta kaikki on täydellisyyttä hipovaa.

Jokku: Itellä Absence oli ensimmäinen Isis levy. Vieläkin lemppari.
 
Monesti pätee tämä, että ensimmäisenä kuunneltu levy on lemppari. Itsellä se on Panopticon. Oceanic on hyvä, mutta liian raaka tai kuiva kun taas uudemmat ovat liian hätäisiä. Tosin erot eivät ole kovin suuria ja etenkin Oceanic on hyvin lähellä Panopticonin tasoa.

Exhausted: Monesti pätee tämä, että ensimmäisenä kuunneltu levy on lemppari. Itsellä se on Panopticon. Oceanic on hyvä, mutta liian raaka tai kuiva kun taas uudemmat ovat liian hätäisiä. Tosin erot eivät ole kovin suuria ja etenkin Oceanic on hyvin lähellä Panopticonin tasoa.
 
Joom. Mun päässä nuo luokittautuu juurikin kahteen ryhmään: Oceanic ja Panopticon sekä ITAOT ja Wavering. Vanhemmat ovat raadollisempia ja agressiivisempia kun nämä uudet ovat kevyempiä, kirkkaampia ja lejuvampia.

20minutes/40years.. Siinä vasta orgasminen biisi! Täydellinen :)

No voihan...
 
Good Night!
 
ISIS has reached an end. It's hard to try to say it in any delicate way, and it is a truth that is best spoken plainly. This end isn't something that occurred over night and it hasn't been brought about by a single cataclysmic fracture in the band. Simply put, ISIS has done everything we wanted to do, said everything we wanted to say. In the interest of preserving the love we have of this band, for each other, for the music made and for all the people who have continually supported us, it is time to bring it to a close. We've seen too many bands push past the point of a dignified death and we all promised one another early on in the life of the band that we would do our best to ensure ISIS would never fall victim to that syndrome. We've had a much longer run than we ever expected we would and accomplished a great deal more than we ever imagined possible. We never set any specific goals when the band was founded other than to make the music we wanted to hear and to play (and to stay true to that ideal), so everything else that has come along the long and winding path has been an absolute gift. As with any momentous life-changing decision (which this certainly is for the 5 of us), we feel a very dynamic range of emotions about this and cannot express all of it within the space of a few sentences, and perhaps it's best to do what we've always done in and let our music speak for us. It is and has been the truest expression of who we are as a collective and in some ways who we are as individuals for the 13 years in which we've been together. The last and perhaps most important thing we might say in relation to all this is how grateful we are for the people that have supported us over the years. It is a lengthy list that would include those who put out our records, those that played on them and put them to tape, the many bands with whom we shared the stage, all of our family, friends and companions who supported us in our individual lives and thus made it possible for us to continue on in the band, and most importantly those who truly listened to our music whether in recorded form or by coming to out to our shows (or both). It is quite true that we would never have done what we have without those people, that is many of you who are reading this. Our words can never fully express what we feel, but we hope that our music and the efforts made to bring it into being can serve as a more proper expression of gratitude for this life and for everyone in it. Thank you.
 
In more immediate and practical terms the tour we are about to embark upon is indeed our last. We are hoping that these final live rituals can help us bring a close to the life of this band in a celebratory and reverent way, and also provide us with a chance to say goodbye to many of those that have supported us over the years. While there is a measure of sadness that comes with the passing of this band, we hope that the final days can be joyous ones during which any and all that wish to come and join us will do so. It seems fitting that the last show of the tour and of our active existence will take place in Montreal, the site of the very first ISIS show in 1997 (though that was an unintentional move when booking the show initially). After the tour we also plan to follow through with other projects set in motion some time ago - pursuing the completion of a final EP, compiling live audio and visual material for future releases, and generally doing whatever we can to make our music available for as long as there are people who wish to hear it.
 
Thanks again to any and all,
 
ISIS, May 18, 2010

Daymn. Tää on kyllä todella harmi, mutta toisaalta, lopettivatpahan todella hyvään levyyn. Ei voi mitään, näin se joskus menee. Olisi kyllä ollut kiva nähdä klubikeikalla vielä mutta...

Ei edes ihan hulluna harmita, sen verran laskusuuntaista tuo bändin tuotanto on ollut. Viimesen lätty ei koskettanut oikein millään tasolla, jotenkin liian tuttua, kaavamaista ja tylsää. En tiiä.
 
Toivottavasti ainakin Aaron Turner jatkaa musahommissa, kaverilla on selvästi näkemystä. Toisaalta mies on myös erittän pätevä "kuvataiteilija", eli saas kattoo mitä rupeaa tekemään.

No onneksi ehti nähdä nämä marraskuussa livenä. Eiköhän Turner jatka Hydra Head recordsin kautta musiikin alalla, ja varmaan muutkin jäsenet ovat yhä mukana esm. Red Sparowesissa. Kyllä harmittaa kuitenkin...

Noh, onpahan saumaa keskittyä sitten ukoilla Red Sparowesiin, joka nyt ainakin ihan tähän viimeisimpään ISIS -tuotokseen verrattuna on noin kahdeksan kertaa mielenkiintoisempaa musiikkia, eikä vähiten sen takia, ettei melodioita ja biisien kliimakseja pilaa se rasittava, kähisevä ja tunteeton ääni, joka Oceanicin jälkeen on vaivannut ISIStä.
 
Red Sparowesin "Aphorisms" EP onkin ollut kuuntelussa jo hyvän tovin ilmaantumisestaan lähtien, tätä lisää.

No. In the Absence of Truth on minusta heikompi levy kuin Panopticon ja Wavering Radiant puolestaan heikompi kuin Absence, joten trendi oli minusta selvästi laskusuhdanteinen ja WR:n perusteella yhtyeen pelko itsensä toistamisesta oli akuutimpi kuin koskaan aiemmin.
 
Kolmesta näkemästäni keikasta suosikiksi taisi lopulta muodostua Tuskan 2007 helteisen iltapäivän autereessa vedetty. hyvin pitkälti siksi että setti oli yhtä juhlaa ja olosuhteet, vaikkakin erikoiset, tukivat tunnelmaa.
 
Isis oli hieno ja poikkeuksellisen kestävä yhtye. Oceanic, saati sitä vanhempi tuotanto, on minulle hädin tuskin tuttuakaan, ja uudemmissakin riittää yhä kaluttavaa aina uudestaan ja uudestaan.

nahkis: No. In the Absence of Truth on minusta heikompi levy kuin Panopticon ja Wavering Radiant puolestaan heikompi kuin Absence, joten trendi oli minusta selvästi laskusuhdanteinen ja WR:n perusteella yhtyeen pelko itsensä toistamisesta oli akuutimpi kuin koskaan aiemmin.
 
Makuasioita nämä. Mun mielestä neljästä viimeisestä levystä Panopticon on heikoin, mut pirun hyvähän sekin on. Erilaisia kaikki. Oceanic & Panopticon on paljon "tunkkaisempia" kuin kaksi viimeistä. Mä taas tykkäsin tästä suunnasta, johon Isis oli menossa. Vaikka vanhemmatkin albumit ovat upeita. Wavering Radiantkin on loistava. Ja toimi keikallakin mainiosti. Tulikohan nyt selväksi että ketuttaa meikäläistä rankasti tämä uutinen. No tarvii keskittyä Red Sparowesin kuunteluun. Ja eiköhän se Turnerkin pian jotain mukavaa pörinää taas julkaise.

arsu: Makuasioita nämä. Mun mielestä neljästä viimeisestä levystä Panopticon on heikoin, mut pirun hyvähän sekin on. Erilaisia kaikki. Oceanic & Panopticon on paljon "tunkkaisempia" kuin kaksi viimeistä. Mä taas tykkäsin tästä suunnasta, johon Isis oli menossa. Vaikka vanhemmatkin albumit ovat upeita. Wavering Radiantkin on loistava. Ja toimi keikallakin mainiosti. Tulikohan nyt selväksi että ketuttaa meikäläistä rankasti tämä uutinen. No tarvii keskittyä Red Sparowesin kuunteluun. Ja eiköhän se Turnerkin pian jotain mukavaa pörinää taas julkaise.
 
Jep, samoilla linjoilla. Kaksi uusinta levyä kyllä parhaat. Nimenomaan se tunkkaisuus häiritsee vanhemmilla levyillä.

suuri kyyynel, ja ihan liian myöhään bongasin tänkin orkesterin