Kitarat: kitarakamat ›

Tässä olis kyllä testin paikka; pitäis saada samoilla mikeillä ja spekseillä varustettuja, suht samanpainoisia Pauleja testiin niin että olis umpirunkoa, reikäjuustorunkoa, chamber-runkoa, täysvaahterakantta ja viilukantta ym. Veikkaan että aika moinen hajonta olis tuloksissa.. Se aito ja alkuperäinen ei varmaankaan ole kaikille se oikea.

Oma 2008 Standard painaa sen hitun päälle 4 kg.

jii.haanpaa: Tästä aiheesta: tunnustaako kukaan harrastavansa kamarunkoilua chamberoidulla historicilla? Tyypillinen koverrettu reissupauli näyttää painava noin 7.5lbs eli ~3.4 kg. Ero on siis ainakin prosenteissa huomattava, mutta miten tuo kuuluu soundissa?
 
Ymmärtääkseni chamberointi vähentää ns. hyvän puun roolia akustisessa soundissa ja samalla tasapäistää tuotantoa joko persoonattomaksi tai sitten tavoitelluksi tasalaatuiseksi massaksi, riippuen näkökulmasta. Mutta siis, chambered reissue vs. chambered standard?
 
Toisesta aiheesta: antaakaapas vielä off topic-vihje. Mistä halpispaulista löytyisi samanlainen kaula kuin historic reissue '58:sta? Vastaantulleiden traditionalien/standardien 50-kaulat ovat melko kaukana reissupaulin kaulasta.
 
Onhan noita chambered CS Les Pauleja ollut ainakin Juccizella (EDIT: Les Paul Elegant). Muistelisin, että aika ilmavalle soundas!:)
 
Noita paksuja kauloja ei kyllä löydä mistään noista halvemmista Gibsoneista. Harmi sinänsä. Vähän sama juttu Fenkuissa.

Imper: Onhan noita chambered CS Les Pauleja ollut ainakin Juccizella (EDIT: Les Paul Elegant). Muistelisin, että aika ilmavalle soundas!:)
 
Noita paksuja kauloja ei kyllä löydä mistään noista halvemmista Gibsoneista. Harmi sinänsä. Vähän sama juttu Fenkuissa.
 
Mulla on tollanen Elegant. Se on aika erilainen peli kuin esim. 58 Historic joita on ollut kaksi. Jos 58:n saundi on voimakas, kiinteä ja vähän mid-scoopattu niin toi elegant soi laveammalla spektrillä ja kirkkaammin. Iso osa erosta tulee varmaan myös ohuemmasta kaulasta ja eebenpuuotelaudasta.

hollstro: Mulla on tollanen Elegant. Se on aika erilainen peli kuin esim. 58 Historic joita on ollut kaksi. Jos 58:n saundi on voimakas, kiinteä ja vähän mid-scoopattu niin toi elegant soi laveammalla spektrillä ja kirkkaammin. Iso osa erosta tulee varmaan myös ohuemmasta kaulasta ja eebenpuuotelaudasta.
 
Mullakin on Elegant. Olen korva höröllä vertaillut sen sointia toiseen omistamaani lessuun, joka on aika kevyt '93 Classic, siltä ajalta kun Classicit olivat vielä stankkuja kalliimpia. Painoeroa noilla ei paljon ole, Classic on ilmeisesti "sveitsinjuusto" -menetelmällä poraamalla kevennetty.
 
Äänenväri noissa on erittäin lähellä toisiaan, Elegantissa sointi on jonkun verran voimakkaampi, sekä sähköillä että ilman. Sama mieleipde on kyllä että Elegant ampuu ikäänkuin leveämmällä sihdillä. Jotain samaa oli joskus kokeilemassani BFG:ssä, mikä sekin on kai kairattu aika nahoille.

mvirta: Jotain samaa oli joskus kokeilemassani BFG:ssä, mikä sekin on kai kairattu aika nahoille.
 
Juu, eiköpä BFG oo samaan tyyliin "chamberoitu" tuolta rungon yläpuolelta/tallan takaa aivan kuin doublecutit, eli sellanen D-kirjaimen muotoinen koiverrus. Mutta mutta: tärkeintä kuitenkin kitarassa lie se, että se on soundillisesti hyvä, ja eipä ainakaan tässä säikeessä ole kovin moitetta heitelty tuohon suuntaan? =)
Ja ennenkaikkea soittajan "mukavuudesta" tuo lähti, tuo swiss cheese-poraus.
Kyllähän noita sound chambereita on ollut soittimissa jo melkoisen monia vuosia. Muillakin valmistajilla..

Tostapa tulikin mieleen, että vertasin omaa R6:sta ja kaverin Orville Black Beatyä keskenään akustisesti, molemmat sylissä: oli ihan käsittämättömän erilaiset soundit! Ei vois ikinä uskoa kokeilematta.
 
Orville oli enemmän perinteinen tumma ja paksu Les Paul, lähes tumppu soundiltaan. R6 on taas lähes telecastermainen twangi: napakka ja varsin keskiäänipainotteinen soundi. Sanalla sanoen "puinen" soundiltaan. Molemmille soundeille on paikkansa, mutta en oo tota asiaa ennen edes ajatellut, että kuinka eriltä kaks laatupaulia voi tosiaan soundata!:)
 
Ja niin, aika saman painosia noi oli.

mvirta: vertaillut sen sointia toiseen omistamaani lessuun, joka on aika kevyt '93 Classic, siltä ajalta kun Classicit olivat vielä stankkuja kalliimpia. Painoeroa noilla ei paljon ole, Classic on ilmeisesti "sveitsinjuusto" -menetelmällä poraamalla kevennetty.
 
Siis että LP Classic ollut hinnastossa LP Standardia kalliimpi..kö..?!

mvirta: Classic on ilmeisesti "sveitsinjuusto" -menetelmällä poraamalla kevennetty..
 
Ja näinpä onkin, meinaan kyllähän nuo kaikki "vakiomallit" on vuodesta 1982 (siis Nashvillessa tehdyt) tuon swiss cheese-käsittelyn saaneet.
No, jäähän siihen vielä 4 vuotta (tai vähän vähemmän) tuotantoa Parsons Streetilla Kalamazoossa..joten jos sattumoisin jostain syystä tuo sun Classicci olisikin tehty Kalamazoon kaupungissa, niin täysin mahdollisuuksien rajoissa olisi, että se olisikin umpipuuta, ilman poranreikiä.

fox: Juu, eiköpä BFG oo samaan tyyliin "chamberoitu" tuolta rungon yläpuolelta/tallan takaa aivan kuin doublecutit, eli sellanen D-kirjaimen muotoinen koiverrus.
 
BFG oikealla
http://i126.photobucket.com/albums/ … ynasonic/LPF/Cloud9vsBFGXray800.jpg

Min en oo jostain syystä koskaan ymmärtänyt tätä porailun kauhistelua. En mä koskaan kitaraa osta kilohinnalla. Nimittäin sen 4 kiloa puuta ja jonnii verran muuta matskua saa aika halvalla muualta.
 
Kyllä kitarassa on soitettavuus ja ääni kun ratkaisee ja ulkonaöt summuut tulee sit perässä ja ehkä lähestulkoon viimeismpänä on se onko se osittain ontto vai täyspuuta. Ei kai siihe n nyt herranjumala oo kukaan ankkuroimassa kattolamppua tms, mikä tietty tarttis tarpeeksi puuta notta ruuvit pitää.

on se mielenkiintoista kuinka paljon tämä kitara merkki herättää tunteita. Taitaa monissa muissa firmoissa tirehtöörit haaveilla moisesta. Noita kevennyksiä on ollut hyvin monessa muussakin merkissä ja mallissa, mutta ei niistä ole juurikaan kukaan kirjoitellut tai itkenyt tai kehunut. Ne vaan unohdetaan/sivuutetaan täysin. Mutta kun g-pajan tuotteista löytyy jotain, niin alkaa heti parku ja itku... kitara on kitara. Jos tykkää merkistä ja sen brändistä niin siitä sitten vaan.
 
löytyyhän suklaassakin kalliimpaa ja halvempaa, joku maksaa siitä fazerin suklaasta mieluusti sen euron tai kaksi enemmän kuin pirkan vastaavasta. Joillekkin brändi tuo lisää nautintoa hommaan. Entä sitten?
 
itseäni ei kiinnosta onko noi chamberit vai ei omassa kitarassa. enkä ole jaksanut ottaa selvää. Painoltaa mulle sopiva, toki joskus jonkun pitkän päivän ja keikan jälkeen selässä saattaa hieman tuntua mutta soi hyvin ja kestää kovaakin kurmuutusta ja se on se a ja o

käsi: itseäni ei kiinnosta onko noi chamberit vai ei omassa kitarassa. enkä ole jaksanut ottaa selvää. Painoltaa mulle sopiva, toki joskus jonkun pitkän päivän ja keikan jälkeen selässä saattaa hieman tuntua mutta soi hyvin ja kestää kovaakin kurmuutusta ja se on se a ja o
 
Pitkälti samoin miettein!
 
Itselläni on pari LP Standardia, perinteinen malli vuodelta 92 ja DC Plus (se "köyhän miehen PRS") tämän vuosituhannen alkupuolelta. Edellinenkin taitaa olla jo näitä tavalla tai toisella kevennettyjä tapauksia ja DC on "kammioitu", ainakin netistä urkitun tiedon perusteella. Kumpikin värkki saundaa orkkiskuntoisena mun mielestä siltä, miltä LP:n odotan saundaavankin ja mistä tykkään: paksulta ja hieman tuhnulta ja sustainia löytyy niin kauan kuin sähköä piisaa. Olkoonkin ontto, niin Double Cut on tämmöiselle heiveröiselle pelimannille mieleisempi. Kevyt ja sopii kokonsa puolesta käteen kuin hanska, resonoi nätisti ja liikkuvia osia on mahdollisimman vähän :)
 
Ehkä hiukan aiheen vierestä, mutta haetanneeko tuo?

käsi: ...g-pajan tuotteista löytyy jotain, niin alkaa heti parku ja itku...
 
Itse olen ollut huomaavinani, että se itku ja parku alkaa yleensä siinä vaiheessa kun joku wannabe-vintage-kitarakamanysväri levittää pakkomielteensä ja päähänpinttymänsä julkisesti naureskeltavaksi, tulee ujosti kaapista ulos ja kertoo arvostavansa, syystä tai toisesta, hyvin soivia umpikroppaisia pauleja. Ei sen luulisi olevan niiltä pois, joille tuollaiset seikat eivät merkitse piirun vertaa. Jostakin syystä moni kokee kuitenkin tarpeelliseksi kertoa ääneen, että kyseinen asia ei kiinnosta.
 
Voihan se toki olla, että vain kuvittelen.