Tanssimusiikki ›

tarmo: Monen kohdalla tuo viimeisin maininta ammatti-identiteetistä tarkoittaa läpi elämän jatkuvaa identiteettikriisiä.
 
Totta virkat. Minä oon itteki usein aiemmissa kirjoituksissani pohtinu tanssimuusikon ammattia nykypäivänä nimenomaan ammatti-identiteetin ohuuden näkökulmasta ja siitä miten se mahdolisesti vaikuttaa koettuun omanarvontuntoon ja sitä kautta kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Myös toimeentulo ja sen mahdollinen ohuus lienee merkittävä tekijä kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.. ;)
 
Toisaalta nykypäivän keskimääräistä ammattilais-tanssimuusikkoa on vaikea määritellä nimenomaan koska alalla on niin paljon toimijoita ja paljon erilaista kysyntääkin. Lähinnä kait nämä "ohuen identiteetin" muusikot ovat tänä päivänä sellaisia, jotka vielä 20 vuotta sitten olisivat työllistyneet korkeintaan perustason ravintolamuusikoiksi.
 
Nyt kun tätä alaa on seurannut taas muutaaman vuoden enemmän, koko muusikkous on saanut sellaisen surullisen ja katkeran sävyn. On pelkästään musiikinkin kannalta terve asia, että muusikkoina työskentelee opettajia, insinöörejä, yms. Etenkin silloin, kun musiikki on myöhemmin vaihtunut toiseen ammattiin, eikä päinvastoin. Vaikka toisinkin saa ajatella, niin se on terve ilmiö, joka pitää tän koko homman jotakuinkin järkevissä kantimissa ja karsii sopivasti sitä turhaa haihattelua ja ainaista kiipimistä tältä alalta.
 
Joo, usein "päivätyöläisillä" muusikoilla arvomaailma ja elämäntavat saattaa olla terveemmällä pohjalla kuin mitä nk. ammattilaisilla. "Ammattilaisissa" riittää näitä väärinymmärrettyjä, katkeria, herkkiä, alkoholisoituneita taiteilijoita.
 
Päivätyön ja keikkailun yhdistäminen on kaikinpuolin jees juttu, tiedän omasta kokemuksesta. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista, lisäksi kun on aina jossain menossa, niin ei ehdi kaikkea tuhlaan. Lisäksi eri duunit ovat vastapainoa toisilleen, mikä usein virkistää mieltä.
 
Tanssimusiikilla viihdytetään kansaa, ei kanssamuusikoita. Menestyminen muusikkona Suomessa edellyttää suurimmalta osalta soittajia myös menestymistä tanssimuusikkona.
 
Niinpä. Tanssimusiikki työllistää läpi vuoden. Muissa genreissä duuni on ymmärtääkseni kausi- ja projektiluonteista, tai sitten työskentely läpi vuoden on mahdollistettu erilaisilla tuilla (esimerkiksi klassisen puolen säveltäjät?).
 
Viihdyttäminen on avainasia tanssikeikkailussa, ei niinkään musiikillinen substanssi.
 
Voihan sitä paitsi tanssikeikoillakin ottaa ohjelmistoon näitä jazziksi vedettäviä kappaleita, kuten "Bueno Sera", "Tulkaa tänne, täällä tanssitaan", "Kuinka paljon rakkautta" jne jne. ;)