Kitarat: soittaminen ›

Jotta päästäisiin takaisin aiheeseen, haluisiko vaikkapa Ambitus kertoa jotain kiinnostavaa?
 
Itteä ainakin kiinnostaa tämän osa-alueen saralta ehkä semmonen, että miten Matias oot treenannut sitten itse kautta aikojen? Ja se, että millon huomasit että nopeutesi kehityskaaren nousu alkoi hieman pysähtyä? Vai kehitytkö koko ajan nopeudessakin? :D Tuleeko sitten tehtyä niitä nopeus harjoituksia nykyäänkin?
 
Luin myös jostain sun sormi-issueistakin.
 
Kiitos vastauksestasi!

Räkkipeli: Alkaa lukkoöljy haisemaan pikku hiljaa.
 
http://www.carcare-online.com/images/threadlock.jpg
 
Enpä sitten malttanut pysyä pois..
 
Salitreeni ja kitara ei ole vertailukelpoisia. Ideahan HC-punttipaavoilussa on, että yksi lihasryhmä tehdään yhtenä päivänä viikossa, jolloin sillä on se +48 h aikaa palautua. Lihaskudoksen vaurioitumisen ja arpeutumisen vuorotteluu perustuu tuo lihaskasvu. Salilla voi vääntää ns. perkeleellä juurikin maksimivoimatreeniä ja saada kovan treenin aikaan lyhyessä ajassa, kitarassa ei mielestäni (?) voi yhtä hampaat irveessä yrittää sitä nopeutta treeniä, hajottaa nivelensä ja jännetupit tulehtuu. Vaan idea on että tehdään tasaisesti kevyellä pienellä paineella pitkiä aikoja, enemmän maratoonaukseen verrattavissa? Kyllähän maratonaritkin (jopa ne työssäkäyvät) treenaa niitä kolmen tunnin lenkkejä useina päivinä.
 
Vai miten on Matias, ootko sä treenannut nopeutta aikaanan niin että ns. hiki valuu? Tietääkseni ei kauheen hyvä? :D Mun on myönnettävä että kun treenaan ja nimenomaan nopeutta (mihin kuluu paljon aikaa nykyään), helposti on treenin jälkeen vaatteet hieman märät ja suihkuun mentävä (tai jatkettava lenkille), vaikka istualtaan vetää. Eikä sitä silleen huomaa, ennen kun treenin lopettaa ja kappas, vaatteet on ikävän nihkeet joka paikasta. Näin on ollut oikeestaan aina, siitä lähtien kun aloin ottaa kitaran tosissaan. Ehkä siitä on juuri kiittäminen näitä mun nivelvaivoja, jotka vaivaavat edelleen (tosin lievästi). Etenkin tätä hikoilua esiintyy jos on ollut välipäiviä, ja yrittää tauon jälkeen vetää yhtä nopeasti kun ennen taukoa, sillon ei pysy ilmeisesti ihan rentona raajat ja tasasta pientä hikoilua esiintyy. Ja vasuria mä muutenkin kuritan silleen hampaat irveessä aika paljon (nimitän tätä otelautapainiksi), plekukädellä vähemmän. Lähinnä string skippaus -pikkauksessa rupee tulemaan tuota jännittyneisyyttä.
 
Muutenkin Matiaksen ajatuksia otsikon aiheesta tekis kyllä mieli kuulla, niitähän lukisi kyllä vaikka paksun kirjan verran, jos olis vaan kirjakaupassa myytävänä. Taikka tee edistyneille soittajille suunattu opetus-DVD tyyliin "Shred discipline", taikka "Art of Shredding: The Deep Unknown" (:D) siitä lisätienestiä ja luulen että ostajia olis Suomessa ja ulkomaillakin.

aalataur:
Salitreeni ja kitara ei ole vertailukelpoisia. Ideahan HC-punttipaavoilussa on, että yksi lihasryhmä tehdään yhtenä päivänä viikossa, jolloin sillä on se +48 h aikaa palautua.
 
Njoo.. On eri asia tahtooko olla svartsennekkerin näköinen vai normi punttausta. Itse löysin itselleni toimivan tavan treenata salilla ja olen itselleni löytänyt myös sopivan tavan soittaa kitaraa. Ihan sama. Kaikilla on omat juttunsa ja kellään (edes minulla) ei ole varaa avautua toisen asioista.
 
Täten hautaan sotakirveeni vähäksi aikaa näillä puheilla.
 
Muutenkin Matiaksen ajatuksia otsikon aiheesta tekis kyllä mieli kuulla, niitähän lukisi kyllä vaikka paksun kirjan verran, jos olis vaan kirjakaupassa myytävänä.
 
Mua kiinnostaa Fareri. Ei musiikillisesti vaan teknisesti. 17v vanhana alkoi soittaa ja kuuden vuoden soiton jälkeen teki ekan levynsä (Suspension). Hirvittää sen oikean käden tekniikka, kun ei edes näe kun ranne vispaa. Ahkeran masturbaation tulos?

tender.insanity: Njoo.. On eri asia tahtooko olla svartsennekkerin näköinen vai normi punttausta.
 
Niin, ja riippuuko elanto siitä. Painonnostajathan treenaa Kreikassa 8 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Paljolti juuri siksi, että nopeutta ja tekniikkaa on voiman ohella oltava. :D
 
Njoo... Kielikuvat tahtoo vain sotkea keskustelua...
 
edit. Ambituksen edeltäjä ;) puhuu järkeviä http://www.youtube.com/watch?v=Kk-eR-ZpUgk

Mites kun tuo Gilbert-tyylinen pikkaus tuntuu olevan suosiossa, eli pleku on ikään kuin kulmassa kieliä kohden. Aika moni tuntuu käyttävän sitä tekniikkaa. Saako kyynärvartta lepuuttaa kitaran bodya vasten vai pitäisikö se pitää ikään kuin ilmassa kitarasta? Entä miten esimerkiksi sweeppaukset hoidetaan tällä pikkaustyylillä - pelkällä ranteella vai ranteella ja kyynärvarrella? Kaiketi kuitenkin alakielillä mentäessä sitä kyynärvartta nostetaan vähän ylemmäs ettei ranteen tarvitse olla aivan linkussa? Videodemoja saa pasteta, tosin olen jo etsinyt Youtubesta Paul Gilbert picking hakusanoilla.
 
Mielestäni kun pleku on 45 asteen kulmassa kieliin nähden, niin rannetta on pakko tavallaan liikuttaa isommin liikkein kuin "suoraan" pikattaessa. Ilmeisesti se liikkeen koko ei sitten hidasta kuitenkaan. Toki plektra liukuu helpommin kielten päällä eikä takerru kieliin, kun se on kulmassa.
 
Riffien soitto myös on mielestäni tällä tyylillä hieman vaikeaa, joskin sooloilu tuntuu helpommalta. Plektratekniikan vaihtaminen on aina sen verran tuskaista, että nyt aion opetella Gilbert-tyylin kunnolla ja käyttää sitä lopullisesti.

Mua kiinnostaisi kuulla myös Aalataurilta ihan konkreettisesti että miten olet tekniikkaa kehittänyt. Mitä äänitteitäsi olen kuunnellut niin kehittyminen ollut huikean nopeeta..

cr4b: Mites kun tuo Gilbert-tyylinen pikkaus tuntuu olevan suosiossa, eli pleku on ikään kuin kulmassa kieliä kohden. Aika moni tuntuu käyttävän sitä tekniikkaa. Saako kyynärvartta lepuuttaa kitaran bodya vasten vai pitäisikö se pitää ikään kuin ilmassa kitarasta? Entä miten esimerkiksi sweeppaukset hoidetaan tällä pikkaustyylillä - pelkällä ranteella vai ranteella ja kyynärvarrella? Kaiketi kuitenkin alakielillä mentäessä sitä kyynärvartta nostetaan vähän ylemmäs ettei ranteen tarvitse olla aivan linkussa? Videodemoja saa pasteta, tosin olen jo etsinyt Youtubesta Paul Gilbert picking hakusanoilla.
 
Mielestäni kun pleku on 45 asteen kulmassa kieliin nähden, niin rannetta on pakko tavallaan liikuttaa isommin liikkein kuin "suoraan" pikattaessa. Ilmeisesti se liikkeen koko ei sitten hidasta kuitenkaan. Toki plektra liukuu helpommin kielten päällä eikä takerru kieliin, kun se on kulmassa.
 
Riffien soitto myös on mielestäni tällä tyylillä hieman vaikeaa, joskin sooloilu tuntuu helpommalta. Plektratekniikan vaihtaminen on aina sen verran tuskaista, että nyt aion opetella Gilbert-tyylin kunnolla ja käyttää sitä lopullisesti.
 
Toi on hyvä video aiheesta: http://www.youtube.com/watch?v=CpJNUGHxC3M
 
Ensin Gilbert ottaa luulot pois, sen jälkeen selittää miten pikkaa. Etenkin tekee vaikutuksen tuo missä se "nykivästi" rytmittäen soittaa kahdelta kieleltä molliskaalaa, kuulostaa ihan joltakin mekaaniselta koneelta, hyvässä mielessä :D Jaksaisko joku vääntää tähän tabin tosta lickistä? 4 ääntä on minusta kyseessä, joista 3 on samalla kielellä, molliskaalan ääniä. Tyo rytmitys vaan mietityttää.
 
Ei se ranne minusta paljoa sen isommin liiku, pikemminkin plärä ylittää kielen helpommin kun se on kulmassa (ei välttämättä 45 asteen, pienempikin riittää), se ikäänkuin "luiskahtaa" kielen yli, mikä aiheuttaa punotuilla kielillä tuon Gilbertmäisen skrits skräts -soundin, mistä se puhuu tuossa videolla tykkäävänsä. Ite myös pidän tosta soundista ja pyrin samaan suuntaan. Plekun kärjellä kuitenkin edelleen soitetaan vaikka kulma on vino, ei nopeussoitossa kannata kovin syvällä uittaa plärää vaan lähinnä sillä kärjellä koittaa osua koko ajan kieleen (poislukien aksentit missä vähän syvemmältä rouhitaan). Myöskin kannattaa pitää plekun kärki koko ajan ihan lähellä sitä kieltä, ellet sitten ole aikeissa siirtyä eri kielelle. Samaa kieltä nopeasti pikatessa olisi pyrittävä minusta siihen, että kun kieli on ylitetty, liikettä ei turhaan jatketa sen pitemmälle vaan pleku pysähtyy heti ylityksen jälkeen, valmiina menemään jo takaisinpäin. Tietysti tää vaatii harjoittelua, mutta tästä se pieni liike tulee, kun keskittyy siihen missä se plekun pää huitelee. Plekun kärjen kannatta aina pysytellä siinä kielessä melkein kiinni, ellei sitten ole tosiaan siirtymässä muulle kielelle. Ja tosiaan, jos käyttää tuota Gilbert-tyylistä kulmaa, plektran pitää olla minusta terävä. Itellä musta Jazz III XL.
 
Kyynärvartta kannattaa *ehdottomasti* minusta lepuuttaa ja tukea bodyyn. Aina. Samaa sanoi myös Guthrie Govan yhdessä opetusvideossa, sehän soittaa pitkälti samoin kuin Gilbert. Itse kämmentä tuen myös kieliin koko ajan (en tallaan). Siis eli jos soitan G-kieltä, kämmen lepää tasaisesti E, A ja D -kieliä vasten, liikkuen kevyesti niiden muodostamaa "pintaa" vasten. Eli samalla lailla jos kirjoitat kynällä, sun käsi lepää pöydän pintaa vasten, kuvittele että ne paksut kielet muodostavat samanlaisen pöydän pinnan, jolla kämmen rennosti lepää/tukee siihen. EI PAINETA vaan ihan kevyesti vaan se käsi lepää siinä, niin ettei se hidasta kieleltä toiselle liikkumista tai pikkausta. Mulla se kohta kädestä, mikä siis koskee kieliin koko ajan (jos pikkaan ohuita kieliä), on suht lailla tämä:
 
http://i603.photobucket.com/albums/ … rsehiki/P1010002-1.jpg?t=1274184313

Etenkin vissiin niitä paksuja kieliä soittaessa jotain tuntumaan hakee tolla vasemmalla ympyröidyllä alueella, saatta toi alue sinne tallaankin välillä hieman osua. Pääpaino ehkä kuitenkin tuolla oikealle ympyröidyllä alueella.
 
Siitä on loistava hakea tukea ja plektran uittamissyvyyden annostelu on tarkempaa. Eli kahdesta kohtaa tuetaan kättä, kämmentä kieliin (joidenkin mielestä tallaan) ja kyynärvartta bodyyn. Guthrie sanoi myös tästä, eli se tekee juuri näin. Toki kun soitat paksuimpia kieliä, etenkin E- ja A-kieltä, kämmen ei voi tukea niin hyvin mihinkään, silloin se on vähän irtonaisemmin ilmassa ja tukipiste on lähinnä bodyn reunassa kyynärvarrella.
 
Sama muuten pätee täppäyksessä, tuo kämmenen tukemisjuttu. Tukee 100% samalla lailla kieliin, vaikka onkin otelaudan päällä menossa oikealla kädellä. Kuolettaa turhia paksuja kieliä kätevästi ja muutenkin tekee soiton varmemmaksi. Näin tekee myös Romeo, joka on aika guru tuossa täppäilyssä.
 
Pikkaus ranteella, sweeppaus ihan samalla lailla. Mutta minusta sweeppauksessa liikutetaan kyllä kyynärvarttakin, jos tehdään usean kielen sweeppejä. 3 kielen sweepit menee vielä pelkällä ranteella, mutta en ymmärrä miksi väkisin jähmettää kyynärvarsi. On luonnollista liikuttaa sitä vähän esim. string skipping -pikkauksessa, miksei siis myös 6-4 kielen sweepeissä. Se mitä kyynärvarrella EI pitäisi (minusta) tehdä on yrittää saada esim. alternateen lisänopeutta, mihin ei muuten pysty.
 
Sweeppauksessa pidän myös tuon kämmenen aina samalla lailla kielten muodostamaa "pöytäpintaa" vasten lepäämässä kevyesti, se mutettaa turhat paksut kielet, joita et soita. Kun kyynärvarrella hieman siirretään kättä esim. 5- ja 6-kielen sweepeissä, käsi edelleen lepää ja "liukuu" kielten muodostamaa "pöytäpintaa" vasten, ja sammuttaa osaltaan ne paksut kielet jotka juuri soitit jos olet menossa kohti korkeampia säveliä, tämähän palvelee juuri sweepin tarkoitusta, eli äänten yksittäistä erottelua. Toki varsinainen erottelu tehdään vasurin sormilla nostamalla ne pois heti soitetulta nuotilta yksitellen, mutta tämä tukee sitä. Tämän neuvoi myös Guthrie samalla videolla (jota ei valitettavasti enää ole Tubessa).
 
Ei asento tai ajattelutapa hirveästi muutu alternaten, sweepin tai economy pickingin välillä. Toki sweepeissä monesti ihmiset tykkää hieman "nojata" siihen suuntaan plektraa mihin sweepataan, tehdäkseen liikkeen pehmeäksi. Mutta economyssa ei oikeastaan kerkeä vaihtamaa nojauksen suuntaa, vaikka kielen ylittämisen idea on 100% kun sweepissä, joten sweeppauksessakaan tuon nojauksen ei (minusta) tarvitse olla kovin voimakas.
 
Tää on vain mun näkemys.
 
Treenityyleistä kun nimim. Metallikitaristi kysyit, aika paljon käytän sooloskaboista ottamiani taustoja tai erilaisia itse tekemiäni taustoja/biisiaihioita missä on esim. rummut, komppikitara ja basso. Soitan siihen erilaisia juttuja improvisaatiopohjalta. Välillä toistan jotain vaikealta tuntuvaa lickiä kauan. Metronomilla myös paljon. Lisäksi olen opetellut monia kautta aikojen ihailemiani sooloja, nuotista nuottiin. Valinnut sellaisia, jotka on pikkuisen liian vaikeita omille taidoille, tehnyt monesti myös taustan kyseiseen soolon, ettei tarvitse pelkällä metronomilla harjoitella sitten kun se alkaa menemään kokonaisuudessaan tempoon. Eka tietysti kohta kohdalta, vaikeita kohtia metronomia vasten uudestaan ja uudestaan, minusta turha niitä helppoja soittaa kuin vasta sitten kun koko soolo menee. Joskus soitan hyvin hitaasti "rubatossa" (vapaasti ilman tempoa tai biittiä), löytääkseni uusia täppimuotoja, lickejä tai sweeppimuotoja, totuttelen niihin ja sitten tausta pyörimään ja yrittämään käytännön sovellusta.
 
Sormityyliä opetellut oikeestaan ihan muutaman biisin opettelulla. Ensin oli tietty Nothing Else Matters. Sitten Beatles - Blackbird, Dire Straits - Sultans of Swing. Jonkin aikaa siinä meni että sai Knopflerin soolot sormilla menemään :P Ne biisithän voi olla mitä vain, pääasia että niissä on harjoiteltava tekniikka, haastetta JA mikä tärkeintä, että diggailee biisistä ihan vitusti :)
 
Mitään teoriakirjoja en ole lukenut (vielä, vain sointutaulukkoja), videoista on katsottu: Romeon Guitar Chapter, Petruccin Rock Discipline, Paul Gilbert - Intense Rock. Jos tuntuu että videolla nuo vetää liian nopeesti, esim. VLC-playerissahan on alareunassa se liukusäädin, millä voi hidastaa videota ja samalla tietysti ääniraitaa, sävelkorkeuden muuttumatta.
 
Lisäksi Gilbertin monia lyhyempiä opetuspätkiä Tubesta, Guthrien ne muutamat tekniikkaa koskevat alkeispätkät jotka oli mielestäni tosi hyviä, sekä Ambitukselta saaduilla soittoasentoa koskevilla neuvoilla, ne on aika samantyylisiä mitä Gilbert ja Govankin neuvoo, paitsi että Matias soittaa suorasuuntaisesti kieliin nähden, PG ja GG kulmassa. Rockwaylta tulostin kaikki Matiaksen treenit ja muitakin sillon kun siellä oli ilmaispäivä, ne on opeteltu kaikki. Siinäpä se, muuten lähinnä säveltämistä ja taustojen päälle tiluilua, sekä metronomilla (lopuksi sitten taustanauhaa vasten) esim. Nunon, Friedmanin ja Romeon soolojen opettelua :)
 
Nyt olis sitten Matiaksen (tai jonkun muun näistä tekijämiehistä) vuoro korjata mun virheelliset horinat :D

aalataur: ...
 
Erittäin mielenkiintoinen posti. +.
 
Toi kämmensyrjän lepuuttaminen kielien päällä on aina ollut tiedossa ja käytössä, mutta tähän asti olen pyrkinyt olemaan lepuuttamatta itse kyynärvartta missään. Sweeppaus tuntuu helpommalta jos antaa kyynärvarren liikkua ranteen mukana. Kokeilematta on myös terävä pikki - olen tähän asti käyttänyt aina noita samoja tylppäkärkisiä. Terävällä kärjellä tietysti pääsee vähemmällä pikkausliikkeellä.

On eri asia tahtooko olla Petruccin näköinen vai normi punttausta.
 
Melkoseksi taistoksi tuntuu menevän tämäki. :)
 
Jatkakaa.

cr4b: Erittäin mielenkiintoinen posti. +.
 
Toi kämmensyrjän lepuuttaminen kielien päällä on aina ollut tiedossa ja käytössä, mutta tähän asti olen pyrkinyt olemaan lepuuttamatta itse kyynärvartta missään. Sweeppaus tuntuu helpommalta jos antaa kyynärvarren liikkua ranteen mukana. Kokeilematta on myös terävä pikki - olen tähän asti käyttänyt aina noita samoja tylppäkärkisiä. Terävällä kärjellä tietysti pääsee vähemmällä pikkausliikkeellä.
 
Sanoisin että terävä kärki soveltuu tähän plektran 45 asteen kulmassa soittoon huomattavasti paremmin. Kun taas pyöreäkärkisempi sopii tasakulmassa soittoon. Tämä siksi, että pyöreäkärkinen jo muutenkin "luiskahtaa" kielen yli. Jos sen vielä lisäksi kääntä kilperttikulmaan, soundi menee jo muhjuksi. Tämä tietysti riippuu kuinka pyöreästä kärjestä puhutaan.
 
Luulenpa että sen takia sulle tämä gilppatyyli ei istu, jos vaihdat tyyliä, suosittaisin myös plärän vaihtoa piikkimäiseen (ja ehkäpä suht jäykkään, tämä tosin on vain oma ja Guthrie Govanin mielipide, Gilbert on käyttänyt välillä aika ohuita pläriä). En tosin tiedä millanen plärä sulla nyt on. Ja kyllähän se kulman vaihto on iso projekti, vaikka plektra olisi teräväkin, jos on tottunut vetämään aiemmin eri tavalla. Enpä tiedä onko tyylin vaihtaminen välttämättä järkevää, jos ei nimenomaan halua sitä skrätsäävää soundia, sillä tosiaan Matias K vetää tasasuuntaisesti ja hyvin pyöreällä Jazztone 204:llä. Myöskin käsien fyysiset mittasuhteet vaikuttanee siihen, mikä tyyli sopii kellekin, esim. Gilbertillähän on kauheat lapiot, ja ei nämä munkaan lentopallomailat pienimmästä päästä ole.

Aalataur, mistä nuo GG:n pätkät löytää?

hannu-: Aalataur, mistä nuo GG:n pätkät löytää?
 
En tiedä :/ Guthrie oli kuvannut ne Licklibrary.comia varten, ja ne on otettu Tuubista pois copyright claimiilla.. Harmi etten älynnyt sillon ladata niitä koneelle. Siinä oli joku 5-6 lyhyen puoleista videoita aiheista alternate, sweeppaus, soittoasento, täppäys ja legato. Siis pelkästään tekniikan oikeaoppisesta suorittamisesta, ei mitään treenejä, biisejä tai sooloja käyty läpi.
 
E: Kappas! Löyty sittenkin Tubesta, mutta vain kaksi noista:
 
Legato: http://www.youtube.com/watch?v=ZF7LD46o13c
Tapping: http://www.youtube.com/watch?v=ZF7LD46o13c
 
Samaa heppua voisi patistella uploadamaan ne loputkin, alternate ja sweeppaus sekä soittoasentoa koskevat jutut puuttuu :/ GG täppää muuten ojentamalla täppäyssormea, mä ainakin koukistan, koska koukistaminen on minusta luontevampaa, niinhän pull-offissa tehdään vasemmallakin kädellä. (Sitähän täppäys on, oikean käden hammer-oneja ja pull-offeja) Ja fingerstyle-soitossa myöskin koukistellaan sormia, eikä ojenneta (kai?). Mutta näkyy toi noinkin sujuvan :D

Ambitus: Silloin tuli sahattua paljon yhtä kieltä leffojen tahdissa.
 
Luulin että oon ainoa! :D Lohdullista havaita.. Yksi kieli tosiaan toimii, jos haluu kattoa äänet päällä ja keskittyä enempi leffaan. Myöskin valinnut leffoja missä ei ole musaa, soitellut sitten soundtrackit.
 
Siinä sitten koko kiertueen ajan yritti ottaa kuntoa takas, mutta bileet ja viina on paha houkutus;) Kyl mä siinä parit Paganinit kerkesin tsekkaa kaljoittelun välissä. Muistan kun parhaimmillaan pysty pilittää tempoon 180 aika kivuttomasti, mutta nyt se taitaa majailla jossain 160 tienoilla.
 
Eiiii! Saatana :S Toivon melkeen että jätkän maksa pamahtaa, pääset keskittyyn 24/7/365 taas siihen mihin jumala (tai suuri spagettihriviö) sut loi :D
 
Kyllä lähtee. Mä oon yleensä aivan litimärkä kun on treenannu tosissaan. Se on merkki siitä, et on tullu soitettua.
 
Noni! Tää oli todella valaisevaa lukea. Koska mä oon miettinyt että jännitänkö mä tiedostamatta ja turhaan jotain sulkijalihastani tms. kun soitan, kun jengi puhuu rennosti treenaamisesta. Mä ainakin yritän vetää ihan muna pystyssä ja joskus vaikka istualtaan vetää eikä mitään itsekseen moshaile tai sen kummemmin riehu, oon huomannu että paksuista collegehousuista on valehtelematta perse ihan läpimärkä, ihan kun ois istunut ojassa kevätulvien aikaan :D Eikä sitä ees tajua ennen kun nousee siitä sijoiltaan... Nytten just vittumaista kun on kuumeessa, ei oikein kunnolla pysty reeniä, muutenkin menee kylmiä kuumia aaltoja ja hikee pukkaa.
 
"It's Easy To Play Fast"-kirja - ja dvd-sarja on jo tulossa;)
 
Aivan mahtavaa! Välitön ostos. Tosin kuluttajan harhaanjohtamista toi nimi :D

Räkkipeli: Jotta päästäisiin takaisin aiheeseen, haluisiko vaikkapa Ambitus kertoa jotain kiinnostavaa?

Heräsin tänään siinä kahden maissa (ei ollu ees krapulaa), vetäsin pari lasia mehua ja röökin naamariin, kaivoin kitaran naftaliinista ja soitin sellaset kuus tuntia putkeen. Teki aika eetvarttia.

Itteä ainakin kiinnostaa tämän osa-alueen saralta ehkä semmonen, että miten Matias oot treenannut sitten itse kautta aikojen? Ja se, että millon huomasit että nopeutesi kehityskaaren nousu alkoi hieman pysähtyä? Vai kehitytkö koko ajan nopeudessakin? :D

Luin myös jostain sun sormi-issueistakin.

Kyllä mä silloin aikoinaan lukioaikoina treenasin paljonkin nopeutta. Lähinnä asteikkokuvioita, kromaskeidaa ja pelkkää kestävyyttä. Silloin tuli sahattua paljon yhtä kieltä leffojen tahdissa. Mulla oli toi sormi-issue vuonna 2004 ja silloin soitto loppui melkein vuodeksi. 2006 otin itteeni niskasta kiinni ja aloin treenaa todella paljon, jotta sai vanhan soittokunnon ja tatsin takas. Silloin mä taisin tehdä kaikkein eniten duunia. Soittotunnit päivässä parhaimmillaan jotain 12 ja seitsemän päivää viikossa sellasen puolen vuoden ajan. Silloin mä en treenannu niinkään nopeutta vaan lähinnä teknillisiä ongelmia, aivojen reagointinopeutta ja erittäin vaikeita biisejä. Silloin sai ajatukset aika hyvin kasaan, kuinka sen soiton pitää oikein tapahtua. Se nopeus kasvaa siinä samalla kun opettelee soittaa nopeita biisejä, mutta tietenkin se pohjatyö pitää olla tehtynä.

Nyt en oo hetkeen kerenny treenamaan kunnolla, kun on ollu kiireitä bändin tiimoilta. Huomasin tossa kun oli joulukuun melkein kokonaan soittamatta, että soittokunto karissu todella paljon alaspäin. Oli aika haikee fiilis lähtee soittelee euroopan rundia, kun mikään juttu ei tuu puhtaasti ulos. Siinä sitten koko kiertueen ajan yritti ottaa kuntoa takas, mutta bileet ja viina on paha houkutus;) Kyl mä siinä parit Paganinit kerkesin tsekkaa kaljoittelun välissä. Muistan kun parhaimmillaan pysty pilittää tempoon 180 aika kivuttomasti, mutta nyt se taitaa majailla jossain 160 tienoilla. Eli siis työtä tiedossa.

Ajattelin ottaa nyt parin viikon treenirupeaman, eli en tee mitään muuta kuin soitan kaikki päivät läpeensä, ehkä illalla Dantesiin bisselle;) Nyt lähinnä ongelmaksi on muodostunu orastava tenniskyynärpää tästä saatanan tietokoneen käytöstä. Vittumainen vaiva.

Räkkipeli: Tuleeko sitten tehtyä niitä nopeus harjoituksia nykyäänkin?

Khyl. Se miten mä treenaan nopeutta ylöspäin (tai siis yritän pitää soittokuntoa yllä) on erittäin yksinkertaiset treenit: metronomi naputtamaan jotain mukavan reipasta tempoa (vaik 120) ja aloitan 4:n sarjoilla 16-osapilityksen. Ihan sama mitä muotoja soittaa, yleensä niitä jotka tuntuu vittumaiselta sillähetkellä. Mä teen tota sellasen 30min ajan. Sitten ottaa moodit ylösalas treenin 16-osina. Kaikki asemat ja sävellajit ja eri muotoja. Soittaa niin kauan kunnes ne menee puhtaasti. Sitten siirtyy 16triolipilitykseen. Eka taas kromat pois alta ja sit taas samat moodit. Tohon tuhlaa sellaset 2-3 tuntia. Riippuu kuinka ruosteessa on. Aika systemaattinen ja aivokuollut treeni, mutta tehokas.

Räkkipeli: Kiitos vastauksestasi!

Ei midist...

aalataur: Vai miten on Matias, ootko sä treenannut nopeutta aikaanan niin että ns. hiki valuu? Tietääkseni ei kauheen hyvä? :D Mun on myönnettävä että kun treenaan ja nimenomaan nopeutta (mihin kuluu paljon aikaa nykyään), helposti on treenin jälkeen vaatteet hieman märät ja suihkuun mentävä (tai jatkettava lenkille), vaikka istualtaan vetää. Eikä sitä silleen huomaa, ennen kun treenin lopettaa ja kappas, vaatteet on ikävän nihkeet joka paikasta. Näin on ollut oikeestaan aina, siitä lähtien kun aloin ottaa kitaran tosissaan.

Kyllä lähtee. Mä oon yleensä aivan litimärkä kun on treenannu tosissaan. Se on merkki siitä, et on tullu soitettua. Mulla menee kans yks kielisetti per päivä, jos vaan jaksan sen vaihtaa. En tiedä mitä vitun typpihappoa mun sormet erittää, mutta bränikät kielet on 8 tunnin jälkeen aivan paskaset. Eikä tähän auta sekään, vaikka kuinka pesis käsiä saippualla tunnin välein. Kokeiltu on. Eikä muuten auta Elixiritkään. Saa ehkä tunnin kaks enemmän soittoaikaa.

aalataur:Taikka tee edistyneille soittajille suunattu opetus-DVD tyyliin "Shred discipline", taikka "Art of Shredding: The Deep Unknown" (:D).

"It's Easy To Play Fast"-kirja - ja dvd-sarja on jo tulossa;)
 
Juuri näin! ja muutama plussa piälle! Suora vastaus ja luettavaa on enemmän kun kirjassa, tällä pääsee kuuhun :DD
 
Matias
 
Eikös ole niin, että tuo plektran valinta on tottumuksesta kiiinni ja se mitä soittaa ratkaisee plekun paksuuden valinnassa. Onhan selvää että Jazz III on sopiva terävään ja nopeaan "tatsi" pikkaukseen. Mitä tulee pienen/kovan/terävän plekun ominaisuuksiin ja sen asettumiseen käteen, onkin jokaisen oma asia kokeilla.
 
Nuo treeniajat on aika mahtavaa ajatella itse tapahtumaa. Jos haluat saada homman haltuun. pitää sitten treenata sen mukaan. Simple! Kaikki silti ei pääse itse lopputulokseen vaikka kuinka haluaa, mutta kovalla treenillä luulisi ainakin selviävän onko edes mahdollisuuksia moiseen suoritukseen "saada lickit hyviksi ja puhtaiksi".
 
Kiitos Matias/Aalataur ja muut heput näkemyksistänne. Omasta puolestani oli ilo lukea miljoona hyvää sanaa, tällä sivulla :)
 
HK

Ambitus: Mulla menee kans yks kielisetti per päivä, jos vaan jaksan sen vaihtaa. En tiedä mitä vitun typpihappoa mun sormet erittää, mutta bränikät kielet on 8 tunnin jälkeen aivan paskaset. Eikä tähän auta sekään, vaikka kuinka pesis käsiä saippualla tunnin välein. Kokeiltu on. Eikä muuten auta Elixiritkään. Saa ehkä tunnin kaks enemmän soittoaikaa.
 
Sama homma. Sormet hikoaa todella paljon ja muutenkin sormien päästä lähtee kuollutta ihoa sen verran, että peruskielet kuolee pikaseen. Toisaalta mulle on taas auttanu Elixirit hyvinki paljon, esim nyt on melkein kuukauden vanhat elixirit kitarassa ja vieläkin makian rautanen soundi. Yks homma minkä otin tuossa vuosi sitten reenisessioihin (ja muutenkin kämpillä soittaessa) on, että otan vesiastian viereen ja heti kun tuntuu pikkasenkaan hikiseltä/limaselta virautan kättä siinä. Tasasin väliajoin pyyhkäsen myös pyyhkeellä kaulan läpi. Vaikuttanut todella paljon siihen, ettei se hiki ja paska tartu niin pahasti.

hevikukko: Eikös ole niin, että tuo plektran valinta on tottumuksesta kiiinni ja se mitä soittaa ratkaisee plekun paksuuden valinnassa. Onhan selvää että Jazz III on sopiva terävään ja nopeaan "tatsi" pikkaukseen. Mitä tulee pienen/kovan/terävän plekun ominaisuuksiin ja sen asettumiseen käteen, onkin jokaisen oma asia kokeilla.
 
Tottakai tottumus ratkaisee erittäin paljon, mutta tottumuksen ei pitäisi mennä soundi-ihanteen edelle. Se, millä lailla haluttu soundi saadaan, on aivan sama. Mä itse olen todennu 204:sen toimivaksi mulle, koska siitä ei tule vittumaista sivuääntä pikkaukseen. Mä aikoinaan tappelin sen kanssa vuosia. Etsin vastauksia eri kitaramikeistä, vahvistimista yms. ja lopulta tulin siihen tulokseen, että plektra ja soittotatsi sen tekee. Mulle suurena ihanteena silloin oli Eric Johnsonin soolosoundi, joka on muuten aivan jumalainen vieläkin tänä päivänä. Nyt kun pari vuotta sitten vihdoin sain sen joitain opetusvideoita tsekkaukseen, tuli itelle aikamoinen hymy naamalla, kun se selitti plektrasta ja sen kulmasta, kuinka se niillä pääsee sivuääniä pakoon. Ihan kuin olis omasta suusta tullu teksti.
 
JazzIII on toimiva pleku (jo pelkästään sen myyntimäärät sen todistaa) ja mä soittelen sillä välillä studiossa kun haluu enemmän kihinää ja rähinää komppisoittoon. Toimii.

Tottakai tottumus ratkaisee erittäin paljon, mutta tottumuksen ei pitäisi mennä soundi-ihanteen edelle.
 
Ei saa mennä, se on selvä asia.
 
JazzIII on toimiva pleku (jo pelkästään sen myyntimäärät sen todistaa) ja mä soittelen sillä välillä studiossa kun haluu enemmän kihinää ja rähinää komppisoittoon. Toimii.
 
Olet varmasti testaillut kaiken maailman plekuja ja uskon näkymykseesi.
Mitä kihinään ja rähinään tulee, tuo pleku sopii sitten mulle hyvin :) Pitää ottaa oppia vaan lukemasta ja todentaa nuo kaikki asiat kokeilemalla itse.
 
Dippadai.

aalataur: Sanoisin että terävä kärki soveltuu tähän plektran 45 asteen kulmassa soittoon huomattavasti paremmin. Kun taas pyöreäkärkisempi sopii tasakulmassa soittoon. Tämä siksi, että pyöreäkärkinen jo muutenkin "luiskahtaa" kielen yli. Jos sen vielä lisäksi kääntä kilperttikulmaan, soundi menee jo muhjuksi. Tämä tietysti riippuu kuinka pyöreästä kärjestä puhutaan.
 
Luulenpa että sen takia sulle tämä gilppatyyli ei istu, jos vaihdat tyyliä, suosittaisin myös plärän vaihtoa piikkimäiseen ......
 
No jos nykyinen tyylini on se että ranne on jäykkänä ja soitto on epätarkkaa ja hidasta, niin vaihan kyllä mielelläni sitä tyyliä. Pitää nyt kokeilla kaikkea saman tien - löytää se paras tyyli. Sooloillessa ehdottomasti tuntuu mielestäni paremmalta soittaa kulmassa tuolla pyöreäkärkiselläkin plektralla. Mulla on ollut aina ongelmana plektran luisuminen sormissa väärään asentoon, mikä ei tunnu vaivaavan kun plektra on kulmassa eikä suorassa. Riffit tällä hetkellä on isoin ongelma, mutta se johtuu vain siitä, etten oikeasti osaa soittaa downstrokeja yhtään sen nopeampaa puhtaasti kuin 16-osia alternatella. Pitää vaan treenata niitä riffejä hitaasti ja bänditreeneissä soittaa vanhalla tyylillä sen aikaa.
 
Siitä "scratch" äänestä en mitenkään erityisesti pidä, mutta enpä vihaakaan, joten oikeastaan ihan sama. Tässä vaiheessa haluaisin osata soittaa edes millä tahansa soundilla jotenkuten nopeasti. Nopealla tarkoitan siis sitä, että osaisin soittaa esim. Bark At The Moonin riffin.

Tuohon hikoiluun suosittelen sinne studiolle, treenikselle tai kotiin tuuletinta. Parilla kympillä saa oikein hyvin puhaltavan ropelin ja hikoilee huomattavasti vähemmän.