Kitarat: soittaminen ›

En nyt lähde tähän riehumiseen sen kummemmin mukaan mutta en oikein keksi että miten musiikkialalla voikaan menestyä paremmin kuin youtube-respektin muodossa, jos ajatuskulku on heti että mä vähän harrastan mutta mieluummin teen "oikeita töitä" kuin lähden tota pidemmälle viemään. Mulla oli yksi bändikaveri, jolta soitto sujui huomattavasti paremmin kuin multa mutta kaverin ajatus oli että "Kun en mä sillä kumminkaan pärjää niin lähden "oikeeseen duuniin". Nykyään yrittää myydä soittopelejään pois. Minä taas edelleen jatkan unelmaan panostamista vaikka opiskelenkin samalla. Ei siitä unelmaa kummempaa koskaan tule, mikäli en siihen panosta. Ja jos ei usko siihen juttuunsa itsekään niin kuinka kukaan muukaan siihen uskoisi?

tender.insanity: Mitenkäs, onko tuon soveltaminen soittopuolella mahdoton ajatus? Varmaan Pandellakin kiinnostus IT-alaan alkoi harrastuspohjalta, ja kun harrastuksesta tulee opiskelu ja sitä myöten ammatti, katoaa mielenkiinto jossain vaiheessa. Vai menikö väärin?
 
Ihan validi pointti muuten, mutta soittohommat ovat siinä perustavaa laatua olevassa seikassa erilaisia kuin IT-alan työt: soittaminen ja musiikin tekeminen on LUOVAA puuhaa, ja ennenkaikkea YKSILÖLLISTÄ sellaista. IT-alalla uuden luominen ei tuo samanlaista yksilöllistä tyydytystä, wow-efektit omia luomuksiaan kohtaan ovat äärimmäisen harvassa.
 
Soittohommista olen nauttinut koko ajan, sensijaan IT-alalla olen potkinut itseäni eteenpäin sillä (perseestä revityllä) mantralla että "IT-ala on tulevaisuuden ala, jolta löytää varmasti hyvin töitä, ja hyviä töitä". Kissan vitut, nykyään joka toinen suomalainen tuntuu olevan saman alan nörtti :-P
 
"Ei kannettu vesi kaivossa pysy", vanha viisas sanonta joka pätee tähänkin asiaan.
 
Jos nyt saisin niinsanotusti uudet pelikortit käteeni, keskittyisin niihin asioihin joissa olen jo lapsena osoittanut "lahjakkuutta" eli laulamiseen, soittamiseen, piirtämiseen ja kirjoittamiseen -- kaikkeen luovaan puuhaan. Jos vaikka leipä sitten olisikin vielä nykyistäkin epävarmemmalla pohjalla olisin luullakseni silti tuplasti onnellisempi. Vaikka, vaikeahan sitä on toisaalta näin jälkiviisaana mitään varmaksi sanoa.
 
Kyllähän tuo silti ihan miettimisen arvoinen pointti on tuokin, kaikenlainen mustavalkoisuus on yleensäkin pahasta.

tender.insanity: Jos/kun muusikko saa lapsen, kumpi on tärkeämpää siitä hetkestä eteenpäin - jälkikasvu vaiko muusikkona oleminen?
 
Meinaatko että muusikkona oleminen ja jälkikasvu jotenkin sulkee toisensa pois? Ei se ole mikään joko/tai -valinta. Jos musahommat on jollekin se juttu mitä ne haluaa tehdä, ja joku on sitä mieltä ettei hanki jälkikasvua koska se vaatii uhrauksia joita ei ole valmis tekemään, niin se on sen oma päätös. Kuitenkin muusikoiden on aivan yhtälailla mahdollista perustaa perhe kuin kenen tahansa muun, ei musiikki ammattina ole mikään hirviö joka nielee kaiken muun tärkeän.
 
Mulla on elämässä monta tärkeää asiaa joita en mitenkään pystyisi laittamaan arvojärjestykseen ja luopumaan "vähiten tärkeistä". Musiikki on yksi niistä. Onneksi kukaan ei ole vielä laittanut asetta ohimolle ja sanonut, että "valitse niistä yksi tärkein ja kaikki muu menee". Jos esimerkiksi mulle nainen sanoisi, että "valitse joko musahommat tai mut", niin valitsisin musahommat. En siksi ettäkö pystyisin jotenkin laittamaan naisen ja musahommat tärkeysjärjestykseen, vaan siksi että se laittaa mut tekemään niin kohtuuttoman valinnan. Ymmärrätkö?

kimurantti1: Meinaatko että muusikkona oleminen ja jälkikasvu jotenkin sulkee toisensa pois? Ei se ole mikään joko/tai -valinta. Jos musahommat on jollekin se juttu mitä ne haluaa tehdä, ja joku on sitä mieltä ettei hanki jälkikasvua koska se vaatii uhrauksia joita ei ole valmis tekemään, niin se on sen oma päätös. Kuitenkin muusikoiden on aivan yhtälailla mahdollista perustaa perhe kuin kenen tahansa muun, ei musiikki ammattina ole mikään hirviö joka nielee kaiken muun tärkeän.
 
En ole näin väittänytkään. Itse olen koko ajan ollut sitä mieltä, että tärkeät asiat elämässä antavat voimia toisilleen ja toimivat toistensa vastapainona. Otetaan vaikka opiskeluaika. Se oli helvetin tylsää kirjoitella sivutolkulla paskaa, mutta se oli tehtävä. Jos kerran koulutetut eivät hirveän helposti saa töitä, niin kouluttamattomilla ei ole helpompaa. Siinä sivussa nollasi kaiken vetämällä kännit, tai musisoimalla. Sitten taas jaksoi vääntää tehtäviä ja päntätä tentteihin.
 
Olen vain sitä mieltä, että b-suunnitelma on hyvä olla kaiken varalta, oli a-suunnitelma mikä tahansa.
 
Eipä sitä kellekään voi sanoa että mikä elämässä on tärkeää. Jokainen päättää asiasta itse. Sitten kun muusikko perustaa perheen, niin sitten pitää vähentää sitä 20h nopeustreeniviikkoa ja välillä vaihtaa vaippa.
 
Muistan yhdet nuoreksi tulleet vanhemmat. Äiti oli 16v ja isä 15v. Isältä kysyttäessä kesän tavoitteita, sanoi "mopoon pitäisi vaihtaa uus pakoputki".

tender.insanity: En ole näin väittänytkään.
 
Miksi ne sitten pitäisi pystyä laittamaan tärkeysjärjestykseen, kun kerran molemmille riittää aikaa?

tender.insanity: Jos/kun muusikko saa lapsen, kumpi on tärkeämpää siitä hetkestä eteenpäin - jälkikasvu vaiko muusikkona oleminen?
 
Tässäpä se juuri onkin. Kun sanot:
 
Jos korttinsa haluaisi hyvin pelata, niin koko pieni ikänsä pitäisi juosta pallon perässä tai ajaa helvetin kovaa.
 
Kaikki eivät saa samoja kortteja. Ne kortit määräytyvät sen perusteella, mikä kiinnostaa. Se jälkikasvu saa erittäin pitkälle ne käytännössä yksi yhteen samat kortit kuin vanhemmallakin geenien ja kasvatuksen seurauksena.
 
Pande: Ala ei vaan kiinnosta vitun vertaa, joten tuntuu että haukkaan kokoajan enemmän paskaa jumittamalla alalla joka on mielestäni kohtalaisen perseestä. Jos valittavana on raha tai onnellisuus valitsen onnellisuuden, ja ainoa mikä saa minut ajattelemaan rahaa niin paljon että pysyn IT-alalla on lähinnä oman lapseni hyvinvointi.
 
Kun tehdään hampaat irvessä työtä, joka ei kiinnosta, voi käydä ja käykin loppujen lopuksi niin, että koko ala tai koko yhteiskunta romahtaa. Se romahtaa joko omana aikana tai sitten jälkikasvun irvistelystä, kun itse on jo niin vanha, ettei jaksa edes tiluttaa.
 
Sitten on taas aika miettiä, mikä kiinnostaa ja mikä on tärkeää.
 
Joten muusikkona olemisen puolelle kallistuu. :)

Olettekos huomanneet, että mitä suositummaksi nämä kitarasankarit tulevat, sitä vähemmän heillä on aikaa treenata, saati ylläpitää jonkinlaista tasoa ja säveltää musiikkia kaiken haastattelu/keikkailurundin keskellä.

Kontiak: Tässäpä se juuri onkin. Kun sanot:
 

 
Kaikki eivät saa samoja kortteja. Ne kortit määräytyvät sen perusteella, mikä kiinnostaa. Se jälkikasvu saa erittäin pitkälle ne käytännössä yksi yhteen samat kortit kuin vanhemmallakin geenien ja kasvatuksen seurauksena.
 

 
Kun tehdään hampaat irvessä työtä, joka ei kiinnosta, voi käydä ja käykin loppujen lopuksi niin, että koko ala tai koko yhteiskunta romahtaa. Se romahtaa joko omana aikana tai sitten jälkikasvun irvistelystä, kun itse on jo niin vanha, ettei jaksa edes tiluttaa.
 
Sitten on taas aika miettiä, mikä kiinnostaa ja mikä on tärkeää.
 
Joten muusikkona olemisen puolelle kallistuu. :)
 
Jos IT-alasta puhutaan, niin sitä uutta porukkaa on tulossa sen verta aina, että siinä ei muutama kesken väsähtänyt tunnu missään. Tai oikeastaan millään muullakaan alalla, ehkä joku hoitoala poikkeuksena.

Ei helvetti, tämän ketjun lukemiseen meni nyt kaksi tuntia!

antnis: Jos IT-alasta puhutaan, niin sitä uutta porukkaa on tulossa sen verta aina, että siinä ei muutama kesken väsähtänyt tunnu missään. Tai oikeastaan millään muullakaan alalla, ehkä joku hoitoala poikkeuksena.
 
Voidaanhan me toki vertaillakin. Kauanko musalla on tienattu elantoa ja kauanko kotisivujen koodaamisella? ;)
 
Maailman vanhin ammatti ei kuulu tähän, koska sähkökitara kuuluu naisille yhtä paljon kuin peffan myyminen miehille. :D

tender.insanity: En tiedäkään. On varmaan todella hieno fiilis treenata tilutusnopeutta 20 vuotta 20-30h/vko ja lopulta päätyy jonkun räkälän valomieheksi kaljapalkalla.
 
Kun mun mielestä se treenaaminen itsessään on siistiä, ja siitä seuraava kehittymisen tunne yksi parhaimpia fiiliksiä.

cr4b: Kun mun mielestä se soittaminen itsessään on siistiä, ja siitä seuraava kehittymisen tunne yksi parhaimpia fiiliksiä.
 
Korjasin. Treenaamalla treenaaminen on tylsää. Sama, kun katsoo näitä, jotka salilla pumppaavat 2h/päivä viidesti viikossa. Lihakset kasvavat levossa. Sama pätee soittamiseen. Itse soittaminen on vain lihasmuistin ja koordianaation ylläpitämistä ja se oikea kehitys tapahtuu tauoissa ja alitajuisesti funtsien asioita.
 
Mieluummin osaan teoriaa ymmärtäen mitä teen ja että pystyn esittämään ideani muutenkin kuin vain ruutupaperille piirrettynä tabulatuurina. Voihan sitä päntätä ulkoa espanjankielen verbien taivutukset, mutta jos ei saa tosi tilanteessa suutaan auki, niin ei hyvä.
 
Ja onhan soittaminen vähän muutenkin kuin eri kielen puhuminen. Jos tulee virheitä, niin ei välitä vaan antaa mennä vaan. Mieluummin sujuvasti heikommalla tekniikalla kuin 100% tekniikka ja muuten ontuva ulosanti. Ts. Dream Theater -syndrooma. Helvetin taitavaa kliinistä paskaa :)
 
Joo.. Maanantai aamu.

tender.insanity: soittaminen
Ts. Dream Theater -syndrooma. Helvetin taitavaa kliinistä paskaa :)
Joo.. Maanantai aamu.
 
Kliinistä paskaa..
Kovaa tekstiä heti aamutuimaan :). No.. makuasioita.

tender.insanity: Korjasin. Treenaamalla treenaaminen on tylsää. Sama, kun katsoo näitä, jotka salilla pumppaavat 2h/päivä viidesti viikossa. Lihakset kasvavat levossa. Sama pätee soittamiseen. Itse soittaminen on vain lihasmuistin ja koordianaation ylläpitämistä ja se oikea kehitys tapahtuu tauoissa ja alitajuisesti funtsien asioita.
 
No eihän se ole yhtään sama asia. Soittaminen ei vaurioita lihaksia toisin kuin painonnosto, joten ei ole tarvetta samalla tavalla palautua. Tietysti aina silloin tällöin tauko tekee hyvää, mutta se ei poista sitä faktaa, että paljon treenaamalla tulee oppimaan paremmaksi kitaristiksi kuin paljon taukoa pitämällä.

cr4b: Soittaminen ei vaurioita lihaksia toisin kuin painonnosto, joten ei ole tarvetta samalla tavalla palautua.
 
Kyllä soittamallakin saa paikat paskaksi yhtä lailla. Rentous ja luonnolliset liikkeet, niin nou hätä.
 
mutta se ei poista sitä faktaa, että paljon treenaamalla tulee oppimaan paremmaksi kitaristiksi kuin paljon taukoa pitämällä.
 
Tekninen kitaristi siis sama asia kuin hyvä kitaristi? Fareri, Rusty Cooley? Onhan nuo teknisesti kovia, mutta eipä niiden musiikki päätä huimaa.
 
Tekninen ja hyvä = Gilbert, IA Eklund ja kumppanit.

tender.insanity: Kyllä soittamallakin saa paikat paskaksi yhtä lailla. Rentous ja luonnolliset liikkeet, niin nou hätä.
 
Yleensä tekniikkatreenit tehdään rennosti ja luonnollisilla liikkeillä, vai? Salilla taas tarkoituskin on aiheuttaa vaurioita lihaksiin, mistä seuraa palautumisen aikana ylikompensaatio -> lepoa tarvitaan enemmän kuin soittamisessa. Pointtini oli se, että soittamisessa ei ole tarkoitus saada paikkoja paskaksi, ei se, onko paikkoja mahdollista saada paskaksi soittamalla. Kaksi tuntia päivässä salitreeniä ei pysty palautumaan kunnolla seuraavaan päivään mennessä, mutta kahdesta soittotunnista pystyy aivan helposti. Ja paljon enemmästäkin.
 
Tekninen kitaristi siis sama asia kuin hyvä kitaristi? Fareri, Rusty Cooley? Onhan nuo teknisesti kovia, mutta eipä niiden musiikki päätä huimaa.
 
Tekninen ja hyvä = Gilbert, IA Eklund ja kumppanit.
 
Kuten olen jo aikaisemmin sanonut, jos kahdella kitaristilla on muuten identtiset taidot mutta toinen pystyy soittamaan teknisesti paremmin, on hän silloin parempi. Tuskin se lisätreenaaminen ainakaan huonontaa niitä musiikillisia ideoita ja "tunnetta". Lisäksi tekniikkaan liittyy myös soiton puhtaus, mikä tekee soittamisesta paremman kuuloisen myös hitaalla temmolla. Mainitsemistasi kitaristeista samaa mieltä.

cr4b: Yleensä tekniikkatreenit tehdään rennosti ja luonnollisilla liikkeillä, vai? Salilla taas tarkoituskin on aiheuttaa vaurioita lihaksiin, mistä seuraa palautumisen aikana ylikompensaatio -> lepoa tarvitaan enemmän kuin soittamisessa. Pointtini oli se, että soittamisessa ei ole tarkoitus saada paikkoja paskaksi, ei se, onko paikkoja mahdollista saada paskaksi soittamalla. Kaksi tuntia päivässä salitreeniä ei pysty palautumaan kunnolla seuraavaan päivään mennessä, mutta kahdesta soittotunnista pystyy aivan helposti. Ja paljon enemmästäkin.
 
En minä ainakaan salilla aikoinani käydessäni pyrkinyt aiheuttamaan vaurioita lihaksiini. Se on sitä peruslihaskunnon ylläpitämistä. Toki, kun pyritään nostamaan tuloksia, niin se myös tuntuu lihaksissa. Soitossa: trillejä sinne tänne, ei tunnu missään, mutta kun sitä trilliä vetää vartin putkeen, niin voi ne sormet hiukan kipeytyä. Ja salilla ähertäessä käytetään isoja lihaksia tai kymmeniä lihaksia samaan aikaan täysin pingoittuneena, jolloin palautumisaika on luonnollisesti pidempi.
 
Muuten, kuka ihme kuluttaa aikaa salilla kaksi tuntia päivässä? =) Itse kun aikoinaan kävin, kävin 4-5 vuotta 2-4 kertaa viikossa á 30min/kerta suurinpiirtein. Jos ei mitään naisten perseenkiinteystä harrasta, niin enempi aika on turhaa IMO.
 
EDIT: Laatu siis korvaa määrän. Oli kyse soittamisesta, salilla käynnistä, naisista,..

Alkaa lukkoöljy haisemaan pikku hiljaa.

tender.insanity: En minä ainakaan salilla aikoinani käydessäni pyrkinyt aiheuttamaan vaurioita lihaksiini. Se on sitä peruslihaskunnon ylläpitämistä. Toki, kun pyritään nostamaan tuloksia, niin se myös tuntuu lihaksissa.
 
Sulta näköjään puuttuu hieman perustietoja ihmisen fysiologiasta. Siihenhän se lihaksen voimistuminen/kasvu perustuu, että treenillä aiheutetaan mikrovaurioita kudokseen, mistä seuraa se että se korjautuu hieman vahvemmaksi. Tätä tapahtuu suht. pienelläkin rasituksella ja se kuuluu kehon normaaliin toimintaan. Ihan samalla tavalla kuin auringon otto vahingoittaa ihosoluja lievästi, mistä seuraa niiden reagoiminen tähän rasitukseen ruskettumalla. Tämä ei ole kuitenkaan Pakkotoisto vaan Muusikoiden.net joten ei mennä tähän aiheeseen sen enempää. En kuitenkaan usko soittamisen aiheuttavan minkäänlaista vahinkoa keholle, joten sitä voi harjoittaa enemmän kuin raudan pumppaamista tai auringon ottoa.
 
Ja ei salilla ole mitään järkeä kuluttaa kahta tuntia päivässä, en ole ikinä väittänyt että olisi. Missaat koko ajan mun pointin, joka on siis se, että soittaa voi ihan hyvin vaikka 5 tuntia päivässä ja soittotaito silti kasvaa. Salilla käynti ja soitto eivät ole vertailukelpoisia.