Kitarat: soittaminen ›

tender.insanity: Se ala, mitä opiskelee takaa 101% varmemmin leivän kuin kitaran soitto. Muuten pitää olla älytön luonnonlahjakkuus ja olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Eikä riitä että on nopea.
 

 
Jep ja "hiukan" paremmalla palkalla kuin sellaisille, jotka ovat vaan rämpyttäneet sitä kitaraa, ja sitten jossain vaiheessa löytävät itsensä roskakuskeina, kun jäi ne luvut kesken, tai edes hakematta kun piti tulla niin muusikkoa.

Jos korttinsa haluaisi hyvin pelata, niin koko pieni ikänsä pitäisi juosta pallon perässä tai ajaa helvetin kovaa. Kolmekymppisenä jäisi eläkkeelle muutama kymmenmiljoonainen takataskussa, niin voisi viettää aikaa 24/7 sen luuttunsa edessä.

Ambitus: Se riippuu, miten siihen soittamiseen suhtautuu. Jos siihen suhtautuu yhtä täyspainoisesti ja ammattimaisesti kuin esim. silmäkirurgin ammattiin, niin kyllä siitä kuuden kielen rämpyttämisestä saa leipäammatin. Pitää olla vaan intohimoa ja aikaa tehdä opiskelut kunnolla. Eikä se duuni tule kolkuttamaan sun himaoveen. Sitä pitää etsiä, niinkuin muissakin ammateissa.
 
Yhteiskunnalla on vain useammin kysyntää silmäkirurgilla kuin rasvatukalle, joka osaa soittaa nopeasti.

tender.insanity: Yhteiskunnalla on vain useammin kysyntää silmäkirurgilla kuin rasvatukalle, joka osaa soittaa nopeasti.
 
Najaa...vitut yhteiskunnasta. Ei mua, eikä melkein ketään muutakaan kiinnosta. Aina ihminen on tavoitellu yksilön, eli oman napansa etuja. Mua lähinnä kiinnostaa vain ja ainoastaan musa ja siinä bisneksessä pyörivät ihmiset. Ja jos siinä sivussa tienaa elantonsa, niin mikäs siinä.

Ambitus: Najaa...vitut yhteiskunnasta. Ei mua, eikä melkein ketään muutakaan kiinnosta. Aina ihminen on tavoitellu yksilön, eli oman napansa etuja. Mua lähinnä kiinnostaa vain ja ainoastaan musa ja siinä bisneksessä pyörivät ihmiset. Ja jos siinä sivussa tienaa elantonsa, niin mikäs siinä.
 
Niin ja toi "mua kiinnostaa vaan musa" on suht helppo tapa mokata elämänsä.

antnis: Niin ja toi "mua kiinnostaa vaan musa" on suht helppo tapa mokata elämänsä.
 
Kuten myös on aika helppo tapa mokata elämänsä opiskelemalla ja tekemällä jotain omasta mielestä paskaa duunia, joka ei kiinnosta läheskään yhtä paljon kuin musahommat. Jossain vaiheessa elämää sitten iskee täydellinen kyllästyminen ja turhautuminen, kun tajuaa tehneensä parikymmentä vuotta duunia jolla ei itselle ole mitään merkitystä. Oikeasti täällä tulee sellainen kuva vaan, että jotkut jäsenet on aivan helvetin katkeria toisille koska ne ne tekee sitä mitä itsekin haluaisi tehdä muttei kantti riitä. Oon iloinen, että mut tekee onnelliseksi aivan muut jutut kuin raha ja porvarien ja kansankynttilöiden yleisesti "Oikeaksi" ammatiksi luokitettelema duuni. Toi lainaus pitää kyllä paikkansa niiden tyyppien kohdalla jotka on vaan hiton saamattomia, mutta se pätee kyllä muuhunkin kuin musahommiin. Aalautur ei selvästikään kuulu siihen joukkoon.
 
Ja tender.insanity, mulla ei ole sua kohtaan mitään henkilökohtaista, mutta sun kommentit tässä ketjussa on todella yksisilmäistä yleistämistä ja olettamista, ja sinkoat viesti toisensa jälkeen argumentteja ja provoa joka on pelkkää tuubaa. Opiskele vaikka sitten siksi silmäkirurgiksi, _JOS_ sulla riittää paukut tehdä sen eteen kaikki siihen vaadittava duuni, musahommiin ei selvästikään riitä.
 
Aalautur, pidä ihmeessä toi vilpitön asenne, koska se kantaa varmasti paremmin hedelmää kuin tää tässäkin ketjussa käsistä lähtenyt ulkopuolisten ininä.

antnis: Niin ja toi "mua kiinnostaa vaan musa" on suht helppo tapa mokata elämänsä.
 
Ehkä sun mielestä. Ite oon elättäny itteni 16-vuotiaasta saakka tekemällä musaa. Päivääkään en ole eläny valtion rahoilla, mutta silti aina tullu toimeen ja ihan hyvin menee nykyäänkin kiitos.

kimurantti1: Kuten myös on aika helppo tapa mokata elämänsä opiskelemalla ja tekemällä jotain omasta mielestä paskaa duunia, joka ei kiinnosta läheskään yhtä paljon kuin musahommat. Jossain vaiheessa elämää sitten iskee täydellinen kyllästyminen ja turhautuminen, kun tajuaa tehneensä parikymmentä vuotta duunia jolla ei itselle ole mitään merkitystä. Oikeasti täällä tulee sellainen kuva vaan, että jotkut jäsenet on aivan helvetin katkeria toisille koska ne ne tekee sitä mitä itsekin haluaisi tehdä muttei kantti riitä. Oon iloinen, että mut tekee onnelliseksi aivan muut jutut kuin raha ja porvarien ja kansankynttilöiden yleisesti "Oikeaksi" ammatiksi luokitettelema duuni. Toi lainaus pitää kyllä paikkansa niiden tyyppien kohdalla jotka on vaan hiton saamattomia, mutta se pätee kyllä muuhunkin kuin musahommiin. Aalautur ei selvästikään kuulu siihen joukkoon.
 
Ja tender.insanity, mulla ei ole sua kohtaan mitään henkilökohtaista, mutta sun kommentit tässä ketjussa on todella yksisilmäistä yleistämistä ja olettamista, ja sinkoat viesti toisensa jälkeen argumentteja ja provoa joka on pelkkää tuubaa. Opiskele vaikka sitten siksi silmäkirurgiksi, _JOS_ sulla riittää paukut tehdä sen eteen kaikki siihen vaadittava duuni, musahommiin ei selvästikään riitä.
 
Aalautur, pidä ihmeessä toi vilpitön asenne, koska se kantaa varmasti paremmin hedelmää kuin tää tässäkin ketjussa käsistä lähtenyt ulkopuolisten ininä.
 
Totta hemmetissä, sanoin vain, että jos heittää kaiken yhden suht epävarman (joka siis musiikki ammattina ikävä kyllä nykyään on, vai oletko eri mieltä?) kortin varaan, voi jossakin välissä huomata, että olisi voinut satsata johonkin muuhukin. Kaikkein vähiten oli tarkoitukseni dissata kovaa treeniä tai musiikille omistautumista _sinänsä_, kunhan sanoin, että liika putkinäkö voi olla pahasta. Tämä toki koskee porvarillisemmankin ammatin hankkimista, mutta se nyt vaan on vähän varmempi tapa pysyä kuivilla.

Ambitus: Ehkä sun mielestä. Ite oon elättäny itteni 16-vuotiaasta saakka tekemällä musaa. Päivääkään en ole eläny valtion rahoilla, mutta silti aina tullu toimeen ja ihan hyvin menee nykyäänkin kiitos.
 
Joo mutta jokaisesta musahommista tykkäävästä teinistä ei tule Ambitusta. Ikävä kyllä.

kimurantti1: Oikeasti täällä tulee sellainen kuva vaan, että jotkut jäsenet on aivan helvetin katkeria toisille koska ne ne tekee sitä mitä itsekin haluaisi tehdä muttei kantti riitä.
 
Elä nyt puhu paskaa. Aalataur tuossa itsekin puhui kuinka vaikea on nyt taantumassa työllistyä ja ansaita leipänsä. Sitten kun taantuma väistyy, kuinka paljon helpommaksi muuttuu musiikilla leipänsä ansaitseminen?
 
En ole katkera. Mua vituttaa SE yksisilmäisyys, että ei kykene ajattelemaan realistisesti. Toki on hieno homma, jos suoraan rippikoulusta pääsee Metallican trumptestiksi, mutta entä jos ei vielä 40v vanhanakaan ole muuta meriittiä kuin viisi tähteä youtubevideossaan?
 
Suomalaisia - menestyneitä - muusikkoja kun katsoo, niin aika monella on alla ammatti, mitä on myös tehnyt. Eikös Ismo Alanko ja Rautiaisen Timo ole opettajia? Ja niin pois päin. Sitten kun oma 15-sekunttinen julkisuudessa ja huipulla on ohi, on sentään jotain mihin nojautua ja mennä oikeisiin töihin. Paljonkos näitä rentturokkistaroja on Suomen mittakaavassa? Andy McCoy? Jos se on vaihtoehto tulevaisuudelle, niin ei kiitos =)
 
"Äiti pojastaan pappia toivoi. Poika lauloi, lauloi ja joi".

EDIT: Otetaanpa ilkeily pois.

antnis: Totta hemmetissä, sanoin vain, että jos heittää kaiken yhden suht epävarman (joka siis musiikki ammattina ikävä kyllä nykyään on, vai oletko eri mieltä?) kortin varaan, voi jossakin välissä huomata että, olisi voinut satsata johonkin muuhukin.
 
Toki musa-ala on paljon epävarmempi kuin esimerkiksi joku valtion duuni, mutta niin on moni muukin ala. Hitto, mä muistan kun reilu viisi vuotta sitten monet toitotti kuinka paperiteollisuudessa on hyvät palkat ja työtä riittää. Nyt yli puolet siitä porukasta on työttömänä. Mä elätän itseni musahommilla ja sehän siinä on, että ei pidä heittää kaikkea yhden epävarman kortin varaan.
 
Esimerkiksi suurin osa jostain Idolsista ponnahtaneista tyypeistä (poislukien ainakin Wickholm, jolla oli kuvioissa mukana jo ennen kisaa) lähtee tekemään aivan pystymetsästä sitä duunia. Ne saa kaiken kerralla ja pöytä katetaan, mutta toisaalta se meinaa sitä, että kun ne on niin vihreitä siinä hommassa ja ne ei ole itse luoneet duuniaan ja verkostojaan, niin niiden työnantajat voi käytännössä sanella kaikki ehdot millä mennään. Kun radiosoitto loppuu ja taustajoukot tajuaa että tää ei ole Idos-nosteen loputtua helppoa rahaa, niin loppuu panostus ja artistilta duunit. Näillä tyypeillä on kaikki sen yhden kortin varassa. Pois lukien moiset hetkelliset onnenkantamoiset, musahommiin ei noin vaan voi mennä, vaan niitä pitää vaan alkaa tehdä ja pikkuhiljaa alkaa verkostoitumaan ja hommaamaan itselleen parempia duuneja, ja jos on tarpeeksi hyvä niin ehkä siitä vielä saa elannon. Mutta tällä vaikeammalla tavalla duuninsa luoneilla tyypeillä ei useinkaan ole kaikki yhden kortin varassa, siis että koko elanto tulisi vain yhdestä osoitteesta. Suurimmalla osalla tulot tulee pienistä tuloista, esimerkiksi yhdestä kahdesta tai vaikka useammastakin bilebändistä, muista tuurauskeikoista, opetushommista jne.
 
Toki, musahommiin uppoaa enemmän aikaa kuin moneen muuhun työhön, jos siinä meinaa olla hyvä ja saada vähän paremman elannon, ja ennen kuin lähtee musa hommiin niin kantsii olla kyllä todella varma, että se on juuri sitä mitä haluaa. Onneksi, harva niihin noin vain tahtomattaan päätyy. Ne jotka haluaa säännöllisen rytmin ja varmat tulot opiskelkoon valtion päiväduuniin ja keskittyköön muihin juttuihin jotka kiinnostaa ehkä vähän enemmän.

kimurantti1: Hitto, mä muistan kun reilu viisi vuotta sitten monet toitotti kuinka paperiteollisuudessa on hyvät palkat ja työtä riittää. Nyt yli puolet siitä porukasta on työttömänä.
 
Haha.. Mistäköhän johtuu? Suurin osa tuota porukkaa on kuin meidän ahtaajat. Ammattikoulu keskeytetään, ajetaan trukkikortti ja päästään töihin. Sitten itketään, kun ollaan kouluttautumattomana ilman töitä.

kimurantti1: Toki musa-ala on paljon epävarmempi kuin esimerkiksi joku valtion duuni, mutta niin on moni muukin ala. Hitto, mä muistan kun reilu viisi vuotta sitten monet toitotti kuinka paperiteollisuudessa on hyvät palkat ja työtä riittää. Nyt yli puolet siitä porukasta on työttömänä. Mä elätän itseni musahommilla ja sehän siinä on, että ei pidä heittää kaikkea yhden epävarman kortin varaan.
 
Esimerkiksi suurin osa jostain Idolsista ponnahtaneista tyypeistä (poislukien ainakin Wickholm, jolla oli kuvioissa mukana jo ennen kisaa) lähtee tekemään aivan pystymetsästä sitä duunia. Ne saa kaiken kerralla ja pöytä katetaan, mutta toisaalta se meinaa sitä, että kun ne on niin vihreitä siinä hommassa ja ne ei ole itse luoneet duuniaan ja verkostojaan, niin niiden työnantajat voi käytännössä sanella kaikki ehdot millä mennään. Kun radiosoitto loppuu ja taustajoukot tajuaa että tää ei ole Idos-nosteen loputtua helppoa rahaa, niin loppuu panostus ja artistilta duunit. Näillä tyypeillä on kaikki sen yhden kortin varassa. Pois lukien moiset hetkelliset onnenkantamoiset, musahommiin ei noin vaan voi mennä, vaan niitä pitää vaan alkaa tehdä ja pikkuhiljaa alkaa verkostoitumaan ja hommaamaan itselleen parempia duuneja, ja jos on tarpeeksi hyvä niin ehkä siitä vielä saa elannon. Mutta tällä vaikeammalla tavalla duuninsa luoneilla tyypeillä ei useinkaan ole kaikki yhden kortin varassa, siis että koko elanto tulisi vain yhdestä osoitteesta. Suurimmalla osalla tulot tulee pienistä tuloista, esimerkiksi yhdestä kahdesta tai vaikka useammastakin bilebändistä, muista tuurauskeikoista, opetushommista jne.
 
Toki, musahommiin uppoaa enemmän aikaa kuin moneen muuhun työhön, jos siinä meinaa olla hyvä ja saada vähän paremman elannon, ja ennen kuin lähtee musa hommiin niin kantsii olla kyllä todella varma, että se on juuri sitä mitä haluaa. Onneksi, harva niihin noin vain tahtomattaan päätyy. Ne jotka haluaa säännöllisen rytmin ja varmat tulot opiskelkoon valtion päiväduuniin ja keskittyköön muihin juttuihin jotka kiinnostaa ehkä vähän enemmän.
 
Jep, jossakin välissä se filtteröityminen sitten tapahtuu, mieluiten mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Olen toki iloinen puolestasi, että olet pärjännyt vaikealla alalla.

kimurantti1:
Sä et ainaan kirjoituksiesi perusteella näe musahommissa mitään muuta kuin kansainväliset rokkitähdet.
 
En tiedäkään. On varmaan todella hieno fiilis treenata tilutusnopeutta 20 vuotta 20-30h/vko ja lopulta päätyy jonkun räkälän valomieheksi kaljapalkalla.
 
kimurantti1: ...ja näin:
 
minä: Ei mulla ainakaan tuollaiseen ole aikaa eikä jaksakaan.
 
Hyvin irrotit tuon pointista. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja ja fyysinen ja psyykkinen jaksaminen vaatii lepoa. En näe hyötyä siitä, että tiputan yöunet 8h:sta 6h/yö, jotta voin tiluttaa nopeammin. Siitä kärsii oma jaksaminen, työ jne.

tender.insanity: En tiedäkään. On varmaan todella hieno fiilis treenata tilutusnopeutta 20 vuotta 20-30h/vko ja lopulta päätyy jonkun räkälän valomieheksi kaljapalkalla.
 
Kuka on sanonut treenaavansa tilutusnopeutta 30 tuntia viikossa? Entä jos joku treenaisi sitä sen 30 tuntia viikossa ja saisi siitä kiksit? Jos joku saa siitä elämäänsä mielekästä sisältöä niin kyllähän se on hienoa. Sä yksinkertaistat, kärjistät ja käännät nurin päin kaikki mitä sulle sanotaan. Ei tarvi päätyä räkälän valomieheksi kaljapalkalla tai Metallican trumpetistiksi, on muitakin hommia. Ja vaikka päätyy valomieheksi, niin ei tarvi tehdä räkälässä ikäänsä jos on tarpeeksi hyvä hommassaan sekä hyvä ja sosiaalinen tyyppi, niin että pystyy verkostoitumaan oikeiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi noista maailmalla kiertävistä suomalaisia rokkibändeistä miksaajat ja valomiehet saa aivan ensimmäisenä siitä kiertueesta palkkansa, ne ei tee sitä duunia kaljapalkalla, btw. Toi oli taas yksi kärjistys jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.
 
Hyvin irrotit tuon pointista. Vuorokaudessa on vain rajallinen määrä tunteja ja fyysinen ja psyykkinen jaksaminen vaatii lepoa. En näe hyötyä siitä, että tiputan yöunet 8h:sta 6h/yö, jotta voin tiluttaa nopeammin. Siitä kärsii oma jaksaminen, työ jne.
 
En irroittanut, kyllä mä luin sen koko viestin ja ymmärsin asiayhteyden. Se on valintojen maailma, ja mä ainakin uskon siihen että jokainen tekee itse oman elämänsä. Poislukien pieni joukko ääritapauksia, Suomessa on oikein hyvät mahdollisuudet järjestää elämänsä kuten haluaa. Sä et ehkä sitten halua yhtä kovasti tulla hyväksi kitaristiksi kuin aalautur, etkä siis priorisoi sitä sen enempää. Sulla on kaikki oikeus valita niin ja hieno homma että teet kuten haluat, mutta älä viitsi noin räikeästi kyseenalaistaa ja väheksyä toisten valintoja.

kimurantti1: Sä et ehkä sitten halua yhtä kovasti tulla hyväksi kitaristiksi kuin aalautur, etkä siis priorisoi sitä sen enempää. Sulla on kaikki oikeus valita niin ja hieno homma että teet kuten haluat, mutta älä viitsi noin räikeästi kyseenalaistaa ja väheksyä toisten valintoja.
 
Tiedän, että tekniikkani ei ole yhtä kova kuin esim. Aalataurilla. Toisaalta, olen sinut oman soittamiseni kanssa ja tyytyväinen siihen mitä osaan, enkä haikaile sitä mitä en osaa. Saan ilmaistua itseäni musiikillisesti ja se riittää mulle.
 
Elämä vie eteenpäin ja prioriteetit muuttuvat. Toiset jämähtävät teiniasteelle loppuiäkseen ja toiset huomaavat, että ympärillä ja elämässä on muitakin.
 
Jos/kun muusikko saa lapsen, kumpi on tärkeämpää siitä hetkestä eteenpäin - jälkikasvu vaiko muusikkona oleminen?

tender.insanity: Jos/kun muusikko saa lapsen, kumpi on tärkeämpää siitä hetkestä eteenpäin - jälkikasvu vaiko muusikkona oleminen?
 
Omassa tapauksessani ehdottomasti jälkikasvu.
 
Kuitenkin "muusikkona olemiseen" voi suhtautua samaan tapaan kuin mihin tahansa ammattiin valmistautumista. Itse olen tärvännyt elämästäni kohta 15 vuotta erinäisten IT-taitojen hankkimiseen ja opiskeluun, vaikka olen samaan aikaan alkanut enemmän ja enemmän vihaamaan lähes kaikkea tietokoneisiin liittyvää. :-P
 
Ehdottomasti kannatan unelmiensa tavoittelemista, toivon että olisin aikoinani tehnyt täysin voimin sitä mitä todella halusin tehdä, eli soittaa kitaraa. Nyt prioriteetit ovat harhailleet muualla.
 
Rakkaasta tyttärestäni olen tietysti hyvin iloinen, mutta muuten en IT-opiskeluistani ole saanut mitään sen kummempaa aikaan kuin kitaransoitollakaan, päinvastoin. Ala ei vaan kiinnosta vitun vertaa, joten tuntuu että haukkaan kokoajan enemmän paskaa jumittamalla alalla joka on mielestäni kohtalaisen perseestä. Jos valittavana on raha tai onnellisuus valitsen onnellisuuden, ja ainoa mikä saa minut ajattelemaan rahaa niin paljon että pysyn IT-alalla on lähinnä oman lapseni hyvinvointi.
 
Aalataurille tsemppiä treeneihin vaan, mä uskon kyllä sä tolla vielä hyvin elätät itses, ja Kimurantille plussaa hyvästä kirjoituksesta tuossa aiemmin. Ja rauhaa ja rakkautta vaan kaikille muillekin, kiva että täällä taas keskustellaan vaikka onkin offtopiccia :-)

Pande: Itse olen tärvännyt elämästäni kohta 15 vuotta erinäisten IT-taitojen hankkimiseen ja opiskeluun, vaikka olen samaan aikaan alkanut enemmän ja enemmän vihaamaan lähes kaikkea tietokoneisiin liittyvää. :-P
 
Et ole ainoa joka noin sanoo.
 
Mitenkäs, onko tuon soveltaminen soittopuolella mahdoton ajatus? Varmaan Pandellakin kiinnostus IT-alaan alkoi harrastuspohjalta, ja kun harrastuksesta tulee opiskelu ja sitä myöten ammatti, katoaa mielenkiinto jossain vaiheessa. Vai menikö väärin?