Kitarat: soittaminen ›

tender.insanity: Edelleen, nuo hymiöt mun tekstien perässä ei ole siellä turhaan. Eli, jos on hymiö = ota rennommin. Ei hymiötä = saa vetää herneen nenään tai kookospähkinän peräsuoleen.
 
=) (hymiö)
 
Eikö mun tekstin perässä sitten ollut hymiötä?

cr4b: Eikö mun tekstin perässä sitten ollut hymiötä?
 
Varmistus kannattaa aina.

tender.insanity: Mitä sä olet saanut siitä takaisin? Sooloskabojen voittoja? Unelmat täyttyneet ja voi hyvillä mielin muumioitua sinne kämppään? :D
 
Ei. Totta kai haave ja tarkoitus olisi elättää itsensä osittain/kokonaan musahommilla, vaikkapa opetusjutuilla tai ihan vaan vaikka noita humppakeikkoja vetämällä. Bändiviritelmiä on ollut ja tulee olemaan, se että kenen bändi breikkaa tai saavuttaa minkäänasteista suosiota ei ole kamalan hyvin ennustettavissa. Teknisesti katsoisin että vedän nyt jo paremmin kun moni tuolla festareilla ja isoilla lavoilla oleva tunnettu soittaja ja popin rämpyttäjä (kuten moni täällä). Ambitus sano mulle että soitan suurimman osan pop/jazzin maikoista teknisesti suohon (mikä tosin kuulostaa hieman uskomattomalta väitteeltä). Tyylillisestikin mulla on mielestäni ideoita (ei nyt ehkä sooloskaboissa aina parhaalla mahdollisella tavalla tule ilmi) ja uskon itseeni. Aika näyttää miten käy, ehkä vedän loppuikäni Lambadaa pizzerian nurkassa ja sossupummeilen, mitä sitten? Mä ainakin tein jotain sen eteen että saavuttaisin joskus ne unelmat. Osittain olen jo saavuttanut, esim. allekirjoituksessani olevasta biisistäni olen pelkästään paljon ylpeämpi kun siitä että olin yliopistolla vuosikurssini priimus ja nopeimmin etenevä opiskelija (niin kauan kun jaksoi se paska kiinnostaa). Tollasia biisejä olisi hieno tehdä joskus levyllinen, vaikka sitten sitä oman kusen maistelua. Jos mietin pappana kiikkustuolissa (jos mulla on varaa sellaseen) että mitä mä sain tähän maailmaan aikaan, toikin biisi menee edelle jonkun vitun yliopistopahvin kanssa, paskatieteiden kandidaatti, pääaineena pippelin venytys. Musaa kyllä haluaisin opiskelemaan että pääsisi teoriasta perille ja muutenkin, se on asia toinen..
 
Ei mua kiinnosta muiden arvostukset, itse esim. en arvosta psykologeja ammattikuntana pätkääkään, mun mielestä ne voisi polkea suohon ja maailma olisi varmasti parempi paikka, kun jäisi nämä elintasoyhteiskunnan "sairaudet" kuten paniikkihäiriö pois. Mutta kunniallisena ammattina sitä pidetään ja tienaahan sillä. Suvi Koponen? Tai joku saatannan kirkollinen ammatti tai teologi, jee jee jeesus tulee, teitkö arvokasta työtä omistaessasi elämäsi satuolennolle? No okei kanttorin lasken ihmiseksi. Perheen nyt voi hankkia kuka tahansa juntti ja hankkia lisää kusipäisiä lapsia huonoilla geeneillään tähän ennestäänkin kusiseen maailmaan. Myöskin modernista taiteesta 90% on ihan jäätävää paskaa ja niitä tekevät elämäntapaintiaanit pitäis polkea kanssa siihen samaan suohon. Silti niistä (jotkut) saa älyttömiä apurahoja. Siinä missä taitavaa esittävää taidetta tekevä maalari (esim. kaunista maisemataidetta tai ihmiskuvauksia Edelfeltin hengessä) ei välttämättä tosiaankaan ryve rahassa tai saavuta minkään sortin kuuluisuutta. Kumpi on turhempi jätkä? Ei täällä Suomessa nälkään kuole.

Aalataur on mun mielestä ihan turhaan joutunut tekemään meriselvitystä tässä ketjussa. Äijä tekee sitä, mistä pitää, ja on ainakin kuulemani mukaan hiton hyvä siinä. Peukut pystyyn eikä mitään nokankoputtamista ainakaan täältä suunnalta. Ja kun siitä golfista oli puhe, niin tänään meni neljä tuntia pelaillessa. Arska paistoi ja kivaa oli, mutta sitäkään touhua ei kerta kaikkiaan pysty avaamaan sellaiselle, joka ei lajista diggaile samalla intensiteetillä tai kenties ollenkaan.
 
Ja mielestäni musiikkiskene tarvii oikeasti niitäkin tyyppejä, jotka ovat valmiita tekemään kovaa duunia sen teknisen osaamisensa eteen. Kitarapuolella tekninen lahjakkuus on vaan jostain syystä onnistuttu demonisoimaan, lieneekö kasarin peruja, mene ja tiedä. Mutta vaikka kolmen soinnun punkissa tai -bluesissa ei ole sinänsä vikaa, on mukavaa, että myös muuta tarjontaa löytyy paletista (toim. huom.: kärjistys).

Nyt ei puhuttukaan "tilusta" vaan nopeuden kehittämisestä. Steve Vailla sitä nopeutta löytyy tarvittaessa ihan helkkaristi, joten jollain tapaa senkin on se täytynyt opetella. Mielestäni jos kahdella kitaristilla on muuten identtiset taidot mutta toinen pystyy soittamaan nopeampaa, on jälkimmäinen silloin heistä kahdesta parempi. Ja kukapa ei haluaisi olla parempi harrastamassaan lajissa? Minulle yksi soittamisen iloista on se, että voin kehittyä siinä paremmaksi, ja mielestäni soittaminen tulee aina sitä vain hauskemmaksi, mitä paremmaksi kehittyy. Sen siitä treenaamisesta saa irti.

tender.insanity: Mä näen itseni enemmänkin säveltäjänä kuin soittajana. Ja mieluummin teen hyviä biisejä (muidenkin mielestä kuin vain omasta) ja soitan keskinkertaisesti kuin päinvastoin. Sooloilu on vain mauste biisin päälle, oli se teknisesti kova tai ei. Pieni pala kokonaisuudessa.
 
Totta, että biisit on aina tärkeämpi kun soolot. Mutta soolokitaristiakin tarvitaan genrestä riippuen, monissa metallin genreissä on turha haaveilla soolokitaristin pestistä jos nopea shred ei irtoa. Komppaajia on tarjolla enemmän, koska harva jaksaa treenata tarpeeksi shrediin. Nopeutta tarvitaan myös komppaajalta rankassa kamassa. Ja mun mielestä kyllä nopeustreeni parantaa tekniikkaa kaikin tavoin myös hitaasti soittaessa. Jos saat nopeen kaman puhtaasti ja timeen irti, saat sen saman hitaastikin vähintään yhtä hyvin. Bendit ja vibrato ym. mehustelu on oikeestaan ainoat asiat mikä ei kehity nopeussoitossa.
 
On paljon yhtyeitä missä lauluntekijä on eri heppu, ja soolokitaristi tarvitaan vetämään ne lirut. Kirka Metallicassa, Friedman Megadethissa jne.. Riittää jos osaa säveltää jonkun toisen biisiin soolot. Eikä monen kuuluisan ja rahaa tekevän bändin kitaristi osaa tehdä biisejä EIKÄ liruttaa, tai oikeestaan mitään muutakaan, sattui vaan olemaan sen lahjakkaan biisintekijän kaljoittelukaveri ja pääsi sitä kautta bändiin.

cr4b: Tender.insanityltä voisi kysyä, että mikä saavutus se on olla kolmivuorotyössä ja omata perhe? Ei mikään.
 
Tenderin puolesta vähän off-topicia. Kyllä se jokin saavutus on. Jos nyt mietitään kuinka paljon Suomessakin on yksinäisiä keski-ikäisiä tai vanhuksia, joilla on jo kaikki sukulaiset kuolleet. Siinä tilanteessa olisi onni jos joku pistäytyisi edes kerran kuukaudessa vierailulle. Tai olisi tuttuja muuallakin kuin ostarin pubissa.

Nopeuden kehittämisestä kun puhutaan, niin ei sitä puhtautta ja tarkkuutta voi korvata nopeudella. Reenatessa kannatta tosiaan kiinnittää huomiota myös näihin seikkoihin, kuten monet olettekin niin tehneet. Vrt. Aloitetaan hitaalla temmolla ja hiljalleen nopeutetaan.
 
Hyvänä esimerkkinä on Jartse Tuominen, joka on kyllä kitaristi, mutta aika hirvittävän kuuloisia ovat hänen tilunsa. Olkoon vaan tempo vaikka 250bpm, mutta jos jokainen nuotti ei kuulu ja tulos on tasapaksua mössöä, niin kovaa mennään vikaan. Yritetään siis liian nopeasti omiin taitoihin nähden ja toivotaan, että Gain täysillä peittäisi ne virheet, tai efektit.
 
Tämä nyt aika irrallisena kommenttina ketjuun.

LeoFender: Tenderin puolesta vähän off-topicia. Kyllä se jokin saavutus on. Jos nyt mietitään kuinka paljon Suomessakin on yksinäisiä keski-ikäisiä tai vanhuksia, joilla on jo kaikki sukulaiset kuolleet. Siinä tilanteessa olisi onni jos joku pistäytyisi edes kerran kuukaudessa vierailulle. Tai olisi tuttuja muuallakin kuin ostarin pubissa.
 
No noi on jotain kakaroita tai muuten vaan häiriintyneitä ei niiden jutuista kannata välittää jos ei suoraan kysy jotain soittamiseen liittyvää juttua.

Anteeksi rankka off-topic, mutta...
 
Jotenkin sain noista parin edellisen sivun väittelyistä sellaisen käsityksen, että eräiden täällä nimimerkillä esiintyvien henkilöiden mielestä osa sellaisista saavutuksista elämässä kuin koulutus, työ, asunto, perhe ja kitaran soittaminen (nopeasti tai ei), ovat toisensa pois sulkevia. Miksi näin? Ynkkä on sairaan nopee, mutta sillä on silti vaimo, poika, iso talo Miamissa ja autotalli täynnä Ferrareja. Ihmettelen vain.
 
Sitten hieman aiheeseen. Tykkään itsekin kuunnella nopeata kitaransoittoa ja jopa (!) tilutusta. Ehkä vähän vähemmän nykyään kuin joskus pari vuotta sitten. Mutta ymmärrän silti sen että joitakin, jopa monia, kiinnostaa oppia soittamaan nopeasti, ei siinä mitään. Sen sijaan on mielestäni surullista se, että joillekin nopeus ja tekniikka tuntuvat olevan itsetarkoituksellisia. Tätäkin palstaa kun selaa, löytyy otsikoita tyyliin Nopeuden kehittäminen, 32-osat tempoon 250, tilutus sitä ja tekniikka tätä...
 
Ja tässä vaiheessa kirjoitusta unohtui pointti. Jääköön tämä tällaiseksi nousuhumalaiseksi, tajunnanvirralliseksi vuodatukseksi. Ehkä mua vaan vituttaa, kun pari vuotta sitten yritin ja jaksoinkin reenata Ynkkälikkejä, mutta lopulta ei riittänyt aika eikä kiinnostus reenata tarpeeksi. Nyt tuntuu ajoittain että olen soittanut 4 vuotta kitaraa aivan turhaan kun tekniikka on yhä paska. Toisaalta olen alkanut ymmärtää, että en ehkä oikeasti haluakaan soittaa nopeasti. Ja tämän oivalluksen myötä olen (lähinnä omasta mielestäni) saanut kirjoiteltua hieman parempia piisejä.
 
Ja lopetan suosiolla tähän. Anteeksi vielä.

Muistatteko Simpsons jakson jossa oli jojo näytös springfieldin ala-asteella. Bart tai joku muu taisi sanoa, että näiden tyyppien täytyy olla miljonäärejä, mutta pian seuraavassa kohtauksessa näytettiinkinn, miten heidät tungettiin pakettiauton perään ja kohti seuraavaa koulua. Minkä vuoksi kännissä kirjoittelen nyt edellämainitusta asiasta? Minulla on ollut pari ulkomaalaista levytyssopimusta ja endorsement diiliä ja muuta paskaa ja innoissaanhan sitä henkseleitä paukuttelikin joskus 10 vuotta nuorempana ja elämän suurin ja tärkein asia oli kitarapeniksen venytys. Haaveet hienoista hotelleista ja helposta rahasta joka tulisi rakastamansa työn tekemisestä.
Loppujenlopuksi tämä kaikki oli kuitenkin kuin edellämainittu vitsi Simpsons jaksosta. Elämä jatkuu, mutta tilutus ei lopu :P Uskon, että moni täälläkin homman henkeen ja vereen ottava ajattelee asioita 10 vuoden päästä aikalailla eri näkökulmasta. Aika harva täältä kuitenkaan tulee itseään saati perhettään omilla tilubiiseillään elättämään. Humppakeikkaa jos vetää 5 viikossa Espoosta Enontekiöön niin voi jotenkin onnistua.

Sakmongkol: Anteeksi rankka off-topic, mutta...
 
Jotenkin sain noista parin edellisen sivun väittelyistä sellaisen käsityksen, että eräiden täällä nimimerkillä esiintyvien henkilöiden mielestä osa sellaisista saavutuksista elämässä kuin koulutus, työ, asunto, perhe ja kitaran soittaminen (nopeasti tai ei), ovat toisensa pois sulkevia. Miksi näin? Ynkkä on sairaan nopee, mutta sillä on silti vaimo, poika, iso talo Miamissa ja autotalli täynnä Ferrareja. Ihmettelen vain.
 
:D Ynkkä onkin rocktähti. Harva muusikko tuollaiseen yltää, vaikka olisi miten ahkera harjoittelija. Tietenkin tuo on jokaisen tiluttajan haave (joka ei luultavasti ikinä toteudu), mutta jos tärkeintä on iso talo ja hieno auto, sen saavuttamiseen on realistisiakin keinoja, pitkälle kouluttautuminen on lienee varmin. Tällöin ammatti valitaan palkkatason ja työnäkymien perusteella, ei sen onko työ kovin antoisaa itsessään. Ferrariin ei ylletä kyllä silläkään, pääsääntöisesti.
 
Siis onhan mullakin ammattitaitoa ns. tavallisessa ammatissa, vaikken ole ihan valmistunut tutkintoon, mediatyöläisiä ollaan. Ja noita raksahommia mm. tehnyt, kaikenlaista mitä saanut. Mikä kumma siinä tilutuksessa viehättää, itsekin sitä miettinyt, paljon vähemmällä selviäisi jos ei pitäisi tuollaisesta kitaroinnista. Mut siis niin, olen mä treenannut välillä esim. puolen vuoden jakson niin että käyn 8-9 tuntia päivässä töissä, illalla 4-6 tuntia treeniä ja siitä nukkumaan. Viikonloppuna enemmän, 6-8 tuntia, 15 tuntia treeniä putkeen taitaa olla tämän hetken ennätys, se ei kyllä ollut fiksua, käsissä ei tuntunut kamalan hyvältä sen jälkeen. Sillon ei ollut parisuhdetta, mutta näkeehän niitä ihmisiä töissä ja viikonloppuisin.
 
E: Ja joo, kitarapohjaisella instrumentaalimusalla nyt on turha kuvitella mitään suuria saavuttavansa, ei vetoa suureen eikä edes keskisuureen yleisöön.

LeoFender: Tenderin puolesta vähän off-topicia. Kyllä se jokin saavutus on. Jos nyt mietitään kuinka paljon Suomessakin on yksinäisiä keski-ikäisiä tai vanhuksia, joilla on jo kaikki sukulaiset kuolleet. Siinä tilanteessa olisi onni jos joku pistäytyisi edes kerran kuukaudessa vierailulle. Tai olisi tuttuja muuallakin kuin ostarin pubissa.
 
Ehkä, mutta tarvitseeko niitä saavutuksia alkaa vertailemaan varsinkin kun se ei liity ketjun aiheeseen millään tavoin? Jossain vaiheessa puitiin ruokavaliotakin.
 
antnis: No noi on jotain kakaroita tai muuten vaan häiriintyneitä ei niiden jutuista kannata välittää jos ei suoraan kysy jotain soittamiseen liittyvää juttua.
 
Sulta ei kannata kysyä edes soittamiseen liittyen mitään.

aalataur: Ja joo, kitarapohjaisella instrumentaalimusalla nyt on turha kuvitella mitään suuria saavuttavansa, ei vetoa suureen eikä edes keskisuureen yleisöön.
 
Äläpä sano! Haluan ainakin uskoa että sillä pystyy itsensä elättämään kun on itsellänikin semmoinen unelma. Eikä tarvi kun ottaa joku rokkikukko siihen päälle rääkymään niin on jo mahdollisuutta suurempaan yleisöön. Tapahtuipa sitä 80-luvulla ja tänäkin päivänä jossain määrin. Ja mistä sitä tietää miten tulevaisuudessa erityyppisten musiikinlajien arvostus muuttuu. No jaa.
 
cr4b: Ehkä, mutta tarvitseeko niitä saavutuksia alkaa vertailemaan varsinkin kun se ei liity ketjun aiheeseen millään tavoin? Jossain vaiheessa puitiin ruokavaliotakin.
 
Sulta ei kannata kysyä edes soittamiseen liittyen mitään.
 
Ollaanpa täällä kummallisella asenteella liikkeellä. Nähdäkseni tender.insanity alunperin vain tiedusteli miten ihmisillä riittää aika tommoseen reenaamiseen. Siitä sitten jotenkin syntyi mielestäni vallan absurdi väittely.
 
No tämä ei liittynyt kyllä yhtään enempää aiheeseen. Hitsi.

aalataur: :D Ynkkä onkin rocktähti. Harva muusikko tuollaiseen yltää, vaikka olisi miten ahkera harjoittelija.
 
Ynkkä oli paikalla oikeeseen aikaan oikeessa paikassa (silloin se ei ollut syömässä).

Sakmongkol: Anteeksi rankka off-topic, mutta... Miksi näin? Ynkkä on sairaan nopee, mutta sillä on silti vaimo, poika, iso talo Miamissa ja autotalli täynnä Ferrareja. Ihmettelen vain.
 
Ynkkä on työnarkomaani ja nukku vaan 4 tunti vuorokaudessa,,niin se itse väitti
yhdessä haastattelussa!Jää aika muuhunkin vaikka soitta kitara 10 tunitia päivässä!

Ambitus: Ynkkä oli paikalla oikeeseen aikaan oikeessa paikassa (silloin se ei ollut syömässä).
 
Hoho :D
 
Ei vittu tää väittely on saavuttanut absurdeja mittasuhteita. Tosta humppaa Espoosta Enontekijöille 5 kertaa viikossa, meitsi ainakin saattais olla völjyssä, jos vaan olisi tollanen mahdollisuus. Soittaahan se Wäinöläkin humppaa, kyllä sekin on treenitunteja siihen viikon kokonaismäärään, tarkka cleanien sointujen lätkytys kehittää kyllä kättä ja korvaa. Barre-otteiden tai erikoisempien nelisointujen sujuvan vaihtelun uskoisin tukevan esim. swiipparointia. Pitäsköhän laittaa Wanted-palstalle ilmo. Sillon tietysti olisi vaikea kehitellä samaan aikaan mitään muita kokoonpanoja.

Sakmongkol: Anteeksi rankka off-topic, mutta...
 
Jotenkin sain noista parin edellisen sivun väittelyistä sellaisen käsityksen, että eräiden täällä nimimerkillä esiintyvien henkilöiden mielestä osa sellaisista saavutuksista elämässä kuin koulutus, työ, asunto, perhe ja kitaran soittaminen (nopeasti tai ei), ovat toisensa pois sulkevia.
 
Ei olekaan toisiaan poissulkevia. Vastapainona ja motivoijana toistensa suhteen, kuten sanoin aiemin. Ja pari sivua sitten kysyin "Kuinkas paljon esim. m.netin kolmivuorotyössä olevat perheelliset pystyvät treenaamaan viikossa?". Tänne ei ole vielä kovin montaa tuonkaltaista, 10h viikossa treenavaa ilmoittautunut. Miksi? Vaikka himoa löytyy soittamiseen, niin kyllä ne kakarat pitää ruokkia ennen omia treenejä. Muuten tulee ilkeä sossutäti ja ottaa lapset pois.
 
Mikäs sitten on materialismia pahempana kuin esim. kitaran soitto? Nurkat täyttyvät erilaisista kitaroista, pedaaleista, vahvareista. Koko ajan GASittaa ja täytyy (mahdollinen) kumppani puhua ympäri että miksi tarvitsen tämän viidennentoista kitaran.
 
Koulutus auttaa työnsaantiin, työstä saa palkkaa, palkalla voi ostaa uusia kitaravermeitä, voi vuokrata soittokämpän, voi ostaa oman OKT:n korvesta, jossa voi huudattaa sitä mesaansa kympillä. Tietty laite kun GASittaa, saa motivaatiota tehdä töitä, vaikkei muu kiinnostaisikaan.
 
Mitä lapsiin tulee, niin saa niistä lapsilisää, jolla voi ostaa lisää kamaa :D Ja jos arvostusta soitostaan ei saa edes youtubessa (tuhansien samankaltaisten joukossa), niin kyllä sille lapselle isi on se suurin kitarasankari, jolle joskus voi sitten alkaa opettaa sen instrumentin soittoa. Näin isukin geenit ja osaaminen siirtyy sukupolvelta toiselle ja jatkaa tällä pallolla olemista ja voi kuolla pois.
 
Ambitus: Ynkkä oli paikalla oikeeseen aikaan oikeessa paikassa (silloin se ei ollut syömässä).
 
Heheheeeeeeeeeee :)

Nopeudesta!
 
Ite olen nyt 17-vuotta keppiä väännellyt ja joskus tuli opeteltua tuntitolkulla sitä alas-ylös tekniikkaa esim harmonista asteikkoa veivaillen ja pikkuhiljaahan se lähti nopeutumaan. Mutta jo tämän ikäisenä ukkona olen huomannut, että siinä tulee nopeasti tietyt fyysisetrajat vastaa, eikä mihinkään Ynkkä nopeuksiin ole mitään mahiksia.
 
Niinpä.
 
Päätin jättää sen pikkauksen vähemmälle ja alkaa veivata niitä samoja juttua hammer on ja pull off tekniikalla, niin johan alkaa nopeutta riittää! en ole mikään huippu kitaristi, enkä edes pyri sellaiseksi.
 
Mulla on tässä musa näyte, niin kuulet "HURJAN NOPEUTENI!"
 
Älkääkä ottako tätä liian tosissaan!