Rummut: soittaminen ›

Rollaritrauma. Eikös se ole asioista puhuminen mikä näissä auttaa?
 
heh, voip auttaakin.
Rollarit, tuo Englannin Souvarit.

Jos soitto ei ilmennä tunnetta ilman sopimuksia on ongelma kuulijan päässä. Tai siis korvissa. Voi myös olla et soittaja on D Weckl, mut niitä on onneks vaan yksi.
...
Voitit.

Minäkin tykkään Wecklin soittoa kuulastella, mutta samoin kuten joku jo sanoikin, minulle se aiheuttaa myös jonkun ihmeellisen epämukavan ja/tai hankalan olotilan. Johtunee siitä, että wecklin soitossa on vaan niin hirveän paljon sellaista joka menee minulta täysin yli hilseen. Jotenkin alitajuisesti sitä yrittää koko ajan analysoida ja ymmärtää mitä siellä rummuissa tapahtuu, ja kun sitä ei vaan ymmärrä = hankala/vaivautunut olo ja pakko vaihtaa "helpompaan" musaan välillä. Sitten sitä tajuaa että yksinkertainen on monesti hyvinkin kaunista.

Minäkin tykkään Wecklin soittoa kuulastella, mutta samoin kuten joku jo sanoikin, minulle se aiheuttaa myös jonkun ihmeellisen epämukavan ja/tai hankalan olotilan. Johtunee siitä, että wecklin soitossa on vaan niin hirveän paljon sellaista joka menee minulta täysin yli hilseen. Jotenkin alitajuisesti sitä yrittää koko ajan analysoida ja ymmärtää mitä siellä rummuissa tapahtuu, ja kun sitä ei vaan ymmärrä = hankala/vaivautunut olo ja pakko vaihtaa "helpompaan" musaan välillä. Sitten sitä tajuaa että yksinkertainen on monesti hyvinkin kaunista.
 
hyvä kommentti:)!!!.tulisko sulla sama fiilis jos olisit kuuntelemassa ja visuaalisesti keikalla kattomassa?.

hyvä kommentti:)!!!.tulisko sulla sama fiilis jos olisit kuuntelemassa ja visuaalisesti keikalla kattomassa?.
 
En osaa varmaks sanoa, mutta veikkaisin että ei, vaan nauttisin kovastikin jos livenä pääsis joskus katsastamaan. Se musan kuuntelu, katselu ja kokeminen livenä on kuitenkin niin eri asia kuin kotona sohvalla möllöttäessä kuunteleminen. Keitelejazzeilla muutama vuosi sitten oli wecklin bändi jo aika lähellä (käytännössä ihan vieressä asustelen), mut jostain ihmeen syystä sinne ei sit tullu lähettyä :/

heh, voip auttaakin.
Rollarit, tuo Englannin Souvarit.
 
Eilen rekisteröidyin tänne ja jo tuli asiapitoinen kommentti vastaan.. Vaikuttaa lupaavalta palstalta.

Ian Paice. Mies joka on vastuussa siitä että rockrumpaleiden fillit loppuvat ennen aikojaan ja lopussa kuuluu isoilla kirjaimilla TÖKS.

velipesonen: Ian Paice. Mies joka on vastuussa siitä että rockrumpaleiden fillit loppuvat ennen aikojaan ja lopussa kuuluu isoilla kirjaimilla TÖKS.
 
OHHHOHHOHHH!!!!!!!
 
E: provokatiivisuuden hiukkasia ilmassa.

velipesonen: Ian Paice. Mies joka on vastuussa siitä että rockrumpaleiden fillit loppuvat ennen aikojaan ja lopussa kuuluu isoilla kirjaimilla TÖKS.
 
Täysin samaa mieltä. Sen, mitä Keith Moon ja Ginger Baker pohjusti, niin sen ampui Paice alas. Tuosta lähti "jazzin" rockmusiikin vähittäinen rappioituminen ja päätyi lopulta brittipöhköilyksi (Judas Priest ym.). Toinen suunta on bändit, jotka oikeasti rokkasivat, kuten The Ramones, Nirvana tai Flaming Sideburns. Nämä brittien hienohelmat olisivat oikeasti halunneet soittaa Bachia eikä rock and rollia.

jazzmies: The Ramones, Nirvana tai Flaming Sideburns.
 
Kuka ei kuulu joukkoon? Charles Bronson, Clint Eastwood tai Simo Salminen.
 
;)

jussimi: Kuka ei kuulu joukkoon? Charles Bronson, Clint Eastwood tai Simo Salminen.
 
Simo on noista kevyesti kovin niin näyttelijänä, laulajana kuin pellehyppääjänäkin.

velipesonen: Ian Paice. Mies joka on vastuussa siitä että rockrumpaleiden fillit loppuvat ennen aikojaan ja lopussa kuuluu isoilla kirjaimilla TÖKS.
 
Yhdellä lontoonkielisellä sanalla tiivistän: Bullshit! :)
 
Jo pelkän Burn-levytyksen (etenkin nimikappaleen) perusteella Ian Paice on mulle yksi suurimmista rockrumpaleista. Ihanan napakkaa soittoa! Paice on Sail Away-biisissä jopa rasvaisen funky, muun bändin avulla toki.
 
Toki Keith Moon on aivan oma ilmiönsä ja hänen soittoaan rakastan syvästi, mutta taas sitten topicissa mainittu Ginger Baker on mulle taas ihan yliarvostettu perus-paavo. Yhden polyrytmin osaaminen ja diivailu ei rokkarista tee jatsaria. :P Hänenkin soitossa kuului hänen persoonansa...ikävä kyllä. Itserakasta ja omahyväistä masturbaatiota. Mutta siis hei, täähän on vain mun vaatimaton totuu..mielipide. :D

Meta...eiku drea...eiku rus...eiku siis Lasse Hoikka!

jazzmies: Täysin samaa mieltä. Sen, mitä Keith Moon ja Ginger Baker pohjusti, niin sen ampui Paice alas. Tuosta lähti "jazzin" rockmusiikin vähittäinen rappioituminen ja päätyi lopulta brittipöhköilyksi (Judas Priest ym.). Toinen suunta on bändit, jotka oikeasti rokkasivat, kuten The Ramones, Nirvana tai Flaming Sideburns. Nämä brittien hienohelmat olisivat oikeasti halunneet soittaa Bachia eikä rock and rollia.
 
Minulle Gingerin hyvyys on ollut ihan piilossa. Moon oli hullu ja hauska, mutta mitä enemmän häntä katson, sitä vähemmän tykkään ;-) Eli levyillä hyvä. Livenä laatu vaihteli ihan liikaa.
 
Ian Paice oli juurikin Burnilla huikea. Myöhemmin Whitesnaken Levyillä muutamia aivan loistavia raitoja ja aina kuitenkin parempi kuin 98% rumpaleista. Ianin virvelifillit ovat topdella intensiivisiä. Ja hei: Jos jannulla on ollut Ludwigit ja 10x16" etutomi ja 18 sekä 20" lattiatomit, niin pakkohan sen on olla hyvä ;-)
 
Ramones oli teiniaikoinani uransa huipulla ja teki parhaat levynsä. Ramonesin soittoa coweroidessa sai käsityksen nopeasta beatista (sen vaikeudesta huonolla tekniikalla soitettuna). Bändissä oli huikea imu, mutta rumpujuttuna musa ei ollut mitään muuta, kuin kunnon kestävyystesti.

Tankero: Rollarit, tuo Englannin Souvarit.
 
Tuota ei voisi paremmin sanoa. LOL pitkään. Oli pakko ottaa uudeksi allekirjoitukseksi.

Kylläpäs Paice on kaiken pahan alku ja juuri. Juuri hänen jälkeensä rockrummutus luhistui siihen säälittävään formaattiin jota 98% nykyrumpaleista maanisen hypnoottisesti jankkaa. Totta kai Paice on parempi kuin 98% rumpaleista koska 98% rumpaleista ainakin Suåmessa on sen opetuslapsia. Ei mene hyvin. Paicen takia rumpalilta odotetaan juuri sitä mitä ei missään nimessä rumpalilta pitäisi odottaa: Junnaavia kökkiviä komppeja ja ulkoa opeteltuja ennalta-arvattavuuteensa tukehtuvia "turvallisia" munattomia ja täysin kuolleita fillejä.
 
Rumpalin pitäisi säädellä musiikin intensiteettiä ja musiikkiin sisältyviä rytmis-motorisia liiketiloja mutta Paice-klaani eli melkein kaikki tyytyvät nakuttamaan "rytmikuvioita". Rumpalin pitäisi kontrolloida musiikin rytmistä painoa ja pelata sillä, mutta Paice-klaani eli melkein kaikki ei näe tällaisesta edes unta ja saa kukkeimman tyydytyksensä runkuttaessaan pöljää töminämössöä.
 
Eli tästä syystä juuri Paice. Kiitos.

hollmi-5: Moon oli hullu ja hauska, mutta mitä enemmän häntä katson, sitä vähemmän tykkään ;-)
 
http://www.youtube.com/watch?v=PeO04D-a_hs&feature=related
Tässä Moon The Loon pätkässä on kyl tyyliä. Hullu ja hauska tosiaan. :-)

velipesonen: Kylläpäs Paice on kaiken pahan alku ja juuri. Juuri hänen jälkeensä rockrummutus luhistui siihen säälittävään formaattiin jota 98% nykyrumpaleista maanisen hypnoottisesti jankkaa. Totta kai Paice on parempi kuin 98% rumpaleista koska 98% rumpaleista ainakin Suåmessa on sen opetuslapsia. Ei mene hyvin. Paicen takia rumpalilta odotetaan juuri sitä mitä ei missään nimessä rumpalilta pitäisi odottaa: Junnaavia kökkiviä komppeja ja ulkoa opeteltuja ennalta-arvattavuuteensa tukehtuvia "turvallisia" munattomia ja täysin kuolleita fillejä.
 
Rumpalin pitäisi säädellä musiikin intensiteettiä ja musiikkiin sisältyviä rytmis-motorisia liiketiloja mutta Paice-klaani eli melkein kaikki tyytyvät nakuttamaan "rytmikuvioita". Rumpalin pitäisi kontrolloida musiikin rytmistä painoa ja pelata sillä, mutta Paice-klaani eli melkein kaikki ei näe tällaisesta edes unta ja saa kukkeimman tyydytyksensä runkuttaessaan pöljää töminämössöä.
 
Eli tästä syystä juuri Paice. Kiitos.
 
Aivan! No nyt kun tuon noin selvästi perustelit...
:D

Kyllä se Ian Paice on ihan aikuisten oikeesti yksi parhaista rock-rumpaleista. Kaverin tekniikka ja tyylitaju ovat liki vertaansa vailla.