| Aihe: Cimar-kitarat | 1 |
|---|
|
Kertokaapa kokemuksistanne. Itse olisi ajatuksena mahdollisesti vaihtaa tuollainen itselle. En halua ainakaan huijatuksi :)
Naiset antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa |
|
Hugezlica: Kertokaapa kokemuksistanne. Itse olisi ajatuksena mahdollisesti vaihtaa tuollainen itselle. En halua ainakaan huijatuksi :)
1970-luvulla muutamaan stratocaster kopioon törmäsin. Maksoivat uutena muistaakeni 1000 markan hujakoilla ja olivat kunnolla säädettyinä aivan toimimivia soittimia. Netistä löytyi paljonkin juttua eri tasoisista kamppeista joita Hoshino Gakki valmisti tuolla nimellä. Tunnetuin Hoshino Gakkin merkeistä taitaa olla Ibanez. Cimar ei ollut niitä arvostetuimpia Japanilaiskitaramerkkejä.
Matti |
|
Mun eka sähkis oli joskus -79 ostettu Cimar Les Paul, maksoi jotain 700 markkaa. Ei siitä oikeastaan mitään pahaa sanottavaa ole mieleen jäänyt.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
 Rämppy
13.05.2010 22:30:41 (muokattu 13.05.2010 22:33:21) | |
|
70-luvun lopulla Cimar oli ainakin mun kaveripiirissä arvostetumpi kuin Maya, mutta ei pärjännyt Arialle eikä varsinkaan Ibanezille, jotka olivatkin vähän kalliimpia merkkejä. Oma muistikuva on, että olivat ihan ok kitaroita aloittelijalle.
En sitten malttanut olla sanomatta. |
|
Rämppy: 70-luvun lopulla Cimar oli ainakin mun kaveripiirissä arvostetumpi kuin Maya, mutta ei pärjännyt Arialle eikä varsinkaan Ibanezille, jotka olivatkin vähän kalliimpia merkkejä. Oma muistikuva on, että olivat ihan ok kitaroita aloittelijalle.
Joo, kun nyt luettelit nuo merkit, niin ihan sama mielikuva.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
 fox
13.05.2010 22:58:22 | |
|
Rämppy: 70-luvun lopulla Cimar oli ainakin mun kaveripiirissä arvostetumpi kuin Maya, mutta ei pärjännyt Arialle eikä varsinkaan Ibanezille, jotka olivatkin vähän kalliimpia merkkejä. Oma muistikuva on, että olivat ihan ok kitaroita aloittelijalle.
Siinähän tulikin melkein kaikki "isot" toimijat, jotka kitaroita tarjos ulkomaanmarkkinoille..
Eli Maya ja El Maya oli Rokkomann-konsernin, Aria Matsumokun ja Ibanez Hoshinon brändi. Cimar oli sitten jossain määrin "Ibanezin Epiphone" jos tällaista ilmausta sallitaan käyttää. Ne olivat tuota "pää-brandia" halvempia, tosin osa oli hyvin paljon samoilla lähtöviivoilla, olihan ne usein ihan samasta tehtaastakin. Esim. tuossa mainitut Cimarin Stratokopiot ja Ibanezin vastaavat toimitti Hoshinolle Cho Shin-tehdas.
Noihin "vähän halvempiin" sitten olis laskettava vielä Moridairan Morris ja Kasugan Kasuga, ja lukuisa joukko "vapaita brändejä" joitten taustat ja vallankin valmistajatehtaat usein jää kyllä täysin hämärän peittoon.. DIA, Marchis ja monia muita. |
|
Joo, kiitoksia tiedoista kaikille, tulin tulokseen ettei taida olla mitään järkeä vaihtaa omaa IBANEZ RG350 DX WH:ta 1970-luvun Les Paul-malliseen Cimariin.
Naiset antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa |
|
Hugezlica: Joo, kiitoksia tiedoista kaikille, tulin tulokseen ettei taida olla mitään järkeä vaihtaa omaa IBANEZ RG350 DX WH:ta 1970-luvun Les Paul-malliseen Cimariin.
Jos kyseessä on liimakaulainen hyväkuntoinen mahonkinen Cimar LP-kopio voisin omalta kohdaltani jopa asiaa harkita.
Matti |
|
mattim: Jos kyseessä on liimakaulainen hyväkuntoinen mahonkinen Cimar LP-kopio voisin omalta kohdaltani jopa asiaa harkita.
Matti
Juu, no pitää vielä miettiä!
Naiset antaa ymmärtää, muttei ymmärrä antaa |
|
Mun ensimmäinen sähkökitara 70-luvulla oli Cimar SG-kopio. Ihan tyylikäs viininpunainen ja sillä saavutti nuori mies todella hyvän ulkoisen rock-fiiliksen.
Erityisesti mieleeni jäi vaikutelma että sen nauhat oli ilmeisen pehmeää materiaalia koska urille menivät. Ei, ei johtunut mielettömistä soittotunneista, sen kitaran kanssa ei tullut virtuoosia.
"She didn't allow me to sign....damn...." |
|
Faijalla on Cimarin Tele. Kyl siitä soivan pelin sais jos jaksais säätää. Naurettavan halpa oli uutenakin, hintaansa nähden hyvä. Tuota teleä huonontaa ikivanhat kielet ja huonot säädöt. Voisi melkein kunnostaa joskus.
"Vaikka ajatus 170 euron pitsasta Simpeleellä, kera omien PA-kamojen, eräänä maanantaina houkuttelee, tämä ilmoitus kuulunee torille." -moderaattori |
 trih
15.05.2010 04:00:20 | |
|
Osteri: Mun ensimmäinen sähkökitara 70-luvulla oli Cimar SG-kopio. Ihan tyylikäs viininpunainen ja sillä saavutti nuori mies todella hyvän ulkoisen rock-fiiliksen.
Erityisesti mieleeni jäi vaikutelma että sen nauhat oli ilmeisen pehmeää materiaalia koska urille menivät. Ei, ei johtunut mielettömistä soittotunneista, sen kitaran kanssa ei tullut virtuoosia.
Sama juttu täällä. Keppi oli joku halpis niin nauhat oli todellakin tinaa. Ihme homma ettei siihen aikaan saatu kunnon metalleja itämaan halpissoitinrakennukseen.
Rhythm In Jump, Dancing Close To You. |
|
trih: Sama juttu täällä. Keppi oli joku halpis niin nauhat oli todellakin tinaa. Ihme homma ettei siihen aikaan saatu kunnon metalleja itämaan halpissoitinrakennukseen.
niin ja kunnon mikkejä ja kunnon virittimiä ja potikoita ja kytkimiä tai puita.....
ai niin, tää olikin halpa. |
|
fox: Noihin "vähän halvempiin" sitten olis laskettava vielä Moridairan Morris ja Kasugan Kasuga, ja lukuisa joukko "vapaita brändejä" joitten taustat ja vallankin valmistajatehtaat usein jää kyllä täysin hämärän peittoon.. DIA, Marchis ja monia muita.
Tuli mieleeni, että opiskeluaikojeni kesät vietin erilaisissa kesätöissä, joista saaduilla tienesteillä ostin ensimmäisen "oikean" sähkökitaran. Omatekoisia kitaraviritelmiä oli siihen saakka jo ollut muutamia, mutta kun pääsin joskus kokeilemaan kaverin Daina -merkkistä stratoa, alkoi minunkin mieleni tehdä kaupallista tuotetta.
Jo tuohon aikaan (70-luvun puolivälissä) opiskelijabudjettiin sopivia vaihtoehtoja oli ihan kiitettävästi tarjolla. Cimar, Maya ja El Maya, JooDee, Daina, Stagg, Marchis, Kasuga ja Ibanez, joilta kaikilta lyötyi sekä G- että F- kopioita.
"Laadukkaisiin ja arvostettuihin" kopiomerkkeihin kuului tuolloin luonnollisestitin Ibanez, mutta myös Kasuga, Daina ja JooDee, joka olikin kallein tuolloin tarjolla olleista ehdokkaista. Omat kesälomatienestit eivät riittäneet aivan tuohon kalleimpaan, mutta varsin pollea olo tuli jo Kasugan Stratocasterista, joka lopulta päätyi mukaani, kun astelin ulos soitinliikkeestä.
Kasuga maksoi lähes 1400,- mk, joka sekin oli aika iso määrä rahaa tuohon aikaan. Vertailukohtana aito Fender Strato, jonka ovh tuolloin oli hieman alle 3000,- mk.
Natural -väritteinen Kasuga palveli varsin pitkään, ja nyt onkin harmittanut, kun tuli vaihdettua keppi Squierin 80-luvun loppupuolen stratoon, joka myöskin on jo jatkanut kiertokulkuaan eteenpäin osina.
Helvetti kun mieli tekis laulaa, mutta kun ei osaa sanoja eikä säveltä... |
|
Hommasin tossa viime vuonna 1969 vuoden Cimar les paulin. Käytin kitaran säädös ja luun vaihatin kans. Ja pakko myöntää että hyvin toimii. Siitä mielenkiintonen kitara että vastaavaa ei cimarin katalogeista löydä saman näköinen kaikin muin puolin kyllä mutta tuo omani on kultaisin mikki kotelion ja ylhäällä kultasen värinen teksit Cimar.
Itse ei ole ollut moitittavaa, toimii erittäin kauniisti. |
|
No ei varmasti toimi! :D
Elämäni eka kitara oli myös Cimar (tyhjiä pulloja teiden varsilta keräten haalin rahat kenkälaatikkoon kasaten - muistaakseni 350 mk), ja voi, että se oli surkea. Ei varmasti musiikkiliikkeestä saa tällä hetkellä mitään niin surkeaa tekelettä. Toisaalta se Cimar loi kyllä kaipuun parempiin kitaroihin, joita olen sittemmin yrittänyt hamuta. :) |
|
Mulla käväisi laitossa yksi Cimar merkkinen stratokopsu.
Todella loistavat puut siinä ainakin oli, joskin alkuperäinen nauhamateriaali oli jotain malesiantinaa jonka sai sormin väännettyä solmuun :D
Harmittaa ettei jäänyt itselle. |
|
Kyllä vain se minun Cimar Les Paul oli aivan kelpo kitara. Neljä sähkistä on ollut sen jälkeen, kaikki kelvollisia soittopelejä, ei se minun Cimar siinä joukossa mitenkään häpeä.
Varmaan noissa ollut laadullisia eroja yksilöissä, kun on näin erilaisia kokemuksia.
huomasin tässä että mun klarinetinsoitto kuulostaa aika luonnonmukaiselta... lähinnä niinkuin sorsalta |
 Gabe
12.05.2012 09:51:50 | |
|
mattim: Jos kyseessä on liimakaulainen hyväkuntoinen mahonkinen Cimar LP-kopio voisin omalta kohdaltani jopa asiaa harkita.
Samaa mieltä. Olen yhden cimarin lespan nähnyt ja oli ihan kelvollinen soitin kyllä akikin puolin.
Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
