Studiotyöskentely ›

aaa, tarkoitatko Office de Radiodiffusion Télévision Française -stereoparia? sacrebleu :)

Olette varmaan jo tehneet äänityksenne, mutta kirjoitanpa silti, kun vähän kiinnostuin aiheesta. Itse lähtisin purkamaan hommaa mahdollisten demojen kautta. Vähän pitäis päästä kuulemaan, minkälaista musaa te teette. Mutta heitän tässä nyt yhden vaihtoehdon.
 
Rummut:
 
Mahdolisimman kuivaan tilaan. Tilan voi olla isokin, mutta kuivaksi se pitää saada. Yhtään minkäänlaista tilaa en haluaisi kuulla ellei sitä erikseen haluta. Rummut mielellään pitäisi olla vanhat ja hyvät. Itse lähtisin metsästämään jotain hyvää Ludwigin settiä. Rumpujen koot voivat olla aivan, mitä halutaan. Virveli toisaalta mielummin paksummastaa päästä. Joku 6.5" Black Beauty saattais olla hyvä perusratkaisu. Kalvoiksi Ambassadoria, päällysteellä tai ilman, mustan lätkän kanssa tai ilman. Monet 70-luvulla jättivät alakalvot kokonaan pois, silloin soundista tulee erotteleva ja vähän timbale-tyyppinen. Snare pitää virittää suhteellisen alas, jolloin demppiäkin tarvitaan. Mitään disco-soundiakaan tosin ei kannata hakea. Se ei ole progea.
 
Overhead-mikit on syytä valita tarkkaan. Mainittakoon sekin, että monet äänittäjät suhtautuivat niihin paljon enemmän symbaalimikkinä kuin monet nykyään luulevat. Bonham-hommat erikseen, mutta 70-luvulla perusajatus oli mahdollisimman suuri erottelevuus. Kaikkiin pönttäihin ja pelteihin mikki ja vuodot minimiin. teidän listaltanne valitsisin pelteihin 414:set. Niin ja 70-luvulla keksittiin setero-overimikitys. Se jos mikä on 70-lukulaista.
 
Bassarissarin resonanssikalvossa pitää olla ehdottomasti reikä. Reijättömän ratkaisut kuuluvat 60-luvun puolelle. Toinen vaihtoehto on jättää kalvo kokonaan pois. Se tosin vaikuttaa vähän myös soittotatsiin, mikä pitää ottaa huomioon. Mikki sitten sinne sisään. Välitään joku dynaaminen aikakaudelle tyyppinen mikki, jossa ei ole liian moderni soundi. Otetaan 421. Jos lyötikalvona on joku Powerstroke tai joku muu moderni napsukalvo, rumpali lähetetään kauppaan hakemaan jotain kevyempää.
 
Tomeihin ne loput 421:set. Standardi 70-luvulla.
 
Virveliin vaikka se SM57. Ei mene pieleen. Alakalvonkin voi mikittää, ei ole tyylitöntä. EQ:lla pistäisin saman tien vähän yläpäätä lisää.
 
Haitsuun joku, jos raitoja riittää.
 
Mitään en kompressoisi tässä vaaiheessa.
 
Muut instrumentit äänittäisin mahdollisimman ykssinkertaisesti ja perinteisesti. Kikkailut, kuten monen mikrofonin erikoisäänitykset, pois. Suoraviivaisuus on lähtökohta. Pitää muistaa, että raitoja saa käyttää vain 16. Kitaralle SM57 tai 414 jne. Basso linjaan tai vahvistin mikitettynä, jos halutaan rock-soundia, tai molemmat. Kannattaa kuitenkin muistaa, että linjabasso oli 70-luvulla muodikas. Sen äännittäisi jonkun kivan kompressorin läpi. Ottaisin vaikka sen Allan Smartin. Laittaisin ratioksi 4:1, Attackiksi 3ms ja releaseksi 300ms.
 
Valitettavasti tämäkään ei tosin riitä, koska teiltä puuttuu yksi olennainen laite nimittäin se nauhuri. Ilman sitä 70-fiilistä ei tule. Itse olen vahvasti sitä mieltä. Jossain vaiheessa sellainen pitää saada tekemään taikansa. joko niin, että äänitätte pohjat moniraiturille tai sitten vaikka niin, että ajatte rummut kaksi raitaa kerrallaan hyvän stereomankan läpi. Miksaus olisi myös syytä pistää mankan läpi. Eikä koskaan liiaan kovaa, koska se ei olisi 70-lukulaista.
 
Kompressorien käyttö maun mukaan. Nykyään käytettän kompressoreita keskiimäärin todella paljon enemmän kuin 70-luvulla. Mä luulen, että The Beatlesien käyttämä hyvin efektiivinen kompressorien käyttö kuulosti 70-luvulla vanhanaikaiselta. Mutta nykyään se kuulostaa luontevalta, joten tässä joutuu tekemään valinnan autenttisen ja nykyaikaisen retrosoundin välillä. Sen joutuu tekemään myös taajuusvasteen osalta. Suurin osa 70-luvun levyistä kuulostaa nyky retrolevyihin verrattuna hyvin ohuilta, koska paksua bassoa välteltiin ja yläpäitä tykättiin korostaa vähän kaikkeen. Liekö sitten vinyylin rajoitukset tai esteettiset syyt olleet syinä.
 
Muutenkin kannattaa yrittää pitää miksaus yksinkertaisena 70-lukulaisena. Ei mitään moderneja hienouksia -ei monikaistakompressoreita tai vastaavia. Efektit kannattaa varastaa vanhoilta levyilä. Delay, plate ja aivan uudet flanger ja phaser muokkaimet käyttöön. Chorus jääköön kotiin. Samoin kuin kaikki ribbonmikit.
 
Etuasteista sen verran, että niiden merkitys on vähäinen, mutta valikoimassanne API:t edustavat 70-lukua. Niillä siis kaikki mahdollinen eli käytännössä rummut ja päälleäänitykset. Niissä on sellaista kivaa 70-luvun keskialuetta.

No huh, Master Fader, no huh. Jos omistaisin plussakortin, niin pistäisin useamman plussan menemään. Viitseliäisyytesi palkitaan varmastikin viimeisellä tuomiolla.

Tostahan ei puutu kuin "amen" perästä! Täyttä asiaa kuten aina. Pari yksityiskohtaa kuitenkin:
 
Master Fader: Sen äännittäisi jonkun kivan kompressorin läpi. Ottaisin vaikka sen Allan Smartin. Laittaisin ratioksi 4:1, Attackiksi 3ms ja releaseksi 300ms.
 
Hiustenhalkomiseksi menee, mutta toi Alan Smarthan on SSL-tyyppinen bussikompura - vahvasti 80-luvunhajuinen tuote. Mut ei siitä nyt enempää.
 
tai sitten vaikka niin, että ajatte rummut kaksi raitaa kerrallaan hyvän stereomankan läpi.
 
Tää ei oo hyvä idea. Mulle on tullut miksattavaksi proggis jossa oli tehty näin. Se oli ihan hirveetä. Siinä käytetyn, joskin ilmeisen huonon, nauhurin epätarkkuudet sai aikaan sen että rummuissa tuntui olevan koko ajan pieni flanger. Vaiheet eli koko ajan. Tää ei oo hyvä tilanne missään tapauksessa. Hyvissäkin mankoissa wow ja flutter kertautuu tällä lailla tehdessä.

Siinä käytetyn, joskin ilmeisen huonon, nauhurin epätarkkuudet sai aikaan sen että rummuissa tuntui olevan koko ajan pieni flanger. Vaiheet eli koko ajan.
 
Mikään, paraskaan, nauhuri ei pyöri täsmälleen samalla nopeudella koko ajan, joten toi 2-raitamankan läpi kierrättäminen raita kerrallaan ei ole hyvä idea silloin kun halutaan että raidat pysyy kuosissa toisiinsa nähden. Moniraitavehkeen kanssa toi toimii koska silloin kaikki raidat elää suhteessa toisiinsa saman verran.

hulio: Tostahan ei puutu kuin "amen" perästä! Täyttä asiaa kuten aina. Pari yksityiskohtaa kuitenkin:
 

 
Hiustenhalkomiseksi menee, mutta toi Alan Smarthan on SSL-tyyppinen bussikompura - vahvasti 80-luvunhajuinen tuote. Mut ei siitä nyt enempää.
 
Eipä ollut heillä tarjolla yks-yks-seiska-kutosia. :)
 
Master Fader: tai sitten vaikka niin, että ajatte rummut kaksi raitaa kerrallaan hyvän stereomankan läpi.
 
hulio: Tää ei oo hyvä idea. Mulle on tullut miksattavaksi proggis jossa oli tehty näin. Se oli ihan hirveetä. Siinä käytetyn, joskin ilmeisen huonon, nauhurin epätarkkuudet sai aikaan sen että rummuissa tuntui olevan koko ajan pieni flanger. Vaiheet eli koko ajan. Tää ei oo hyvä tilanne missään tapauksessa. Hyvissäkin mankoissa wow ja flutter kertautuu tällä lailla tehdessä.
 
Asia, jota itse harrastan ainakin viikottain ilman minkäänlaisia ongelmia. Painotan, että mankan pitää olla todellakin hyvä. Teoriassa ongelmia tietysti syntyy, muttei siis käytännössä. Kyllä ne pyörii käsittämättömän hyvin. Flangerin aikaansaamiseksi pitää tehdä erityisesti työtä. Sitäkin on harrastettu. eikä hyvissä mankoissa ole wow- tai flutter-ongelmia. Tässäkin kannattaa toki käyttää järkeä. Stereopari pitää vetää samaanaikaan jne. Eli uskokaa pois, jos teillä on joku moderni ammatimankka käytössä, homma kyllä toimii.

Eli uskokaa pois, jos teillä on joku moderni ammatimankka käytössä, homma kyllä toimii.
 
Mä oon kokeillu Studerin A810 ja B67 sekä Telefunkenin M15 nauhureilla, ja kyllä se aina hävittää mikkien keskinäisen synkan, koska eihän ne yksinkertaisesti voi pysyä _täsmälleen_ samassa tahdissa. Mäkin siis tein ennen noin, kunnes tajusin että rummuissa alapää meni vähän jännäksi tosta huojumisesta johtuen.
 
En yhtään epäile sanojasi etteikö toi toimisi käytännössä sulla, mutta se että haittaako se huojuminen riippuu työtavoista ja siitä miten ne miksaa. Toisille mikkien keskinäiset etäisyydet ovat tärkeämpiä kuin toisille siinä soundin teossa. Ja tietysti ainoa missä toi on todellinen ongelma on soitin mitä äänitetään useammalla kuin kahdella mikillä.

JoKo: Mä oon kokeillu Studerin A810 ja B67 sekä Telefunkenin M15 nauhureilla, ja kyllä se aina hävittää mikkien keskinäisen synkan, koska eihän ne yksinkertaisesti voi pysyä _täsmälleen_ samassa tahdissa.
 
Ihan uteliaisuudesta, kytkettehän te mankat niin että äänityspäästä sisään ja toistopäästä samantien ulos? Eli samalla moottorivedolla mennään koko ajan, ja nauhalle jäävä ääni on pelkkää "backuppia".
 
Itse en oo kokenut tarpeelliseksi ajaa digisessiota raita kerrallaan mankan läpi, vaan jos joka raidalle haluaa oman saturaation niin äänittää sitten pohjat valmiiksi kelalle ja siirtää projektin sieltä. Se on paljon hauskempaakin, kun saa jo sisäänottaessa pelata täysanalogisen signaalitien kanssa ja ajaa niin kuumalla kuin tahtoo (tomit +18dB -toimii!). Ryhmänä voin ajaa stereomankan läpi, tai vaikka koko miksauksen kerralla, ja mielellään ajankin jos proggis vaatii.
 
Mutta jos inserttinä mankkaan ajetaan, ajetaan aina puhtaalla nauhalla, suoraan äänityspäästä toistopäähän, ettei vaan tule leimautumista.

Ihan uteliaisuudesta, kytkettehän te mankat niin että äänityspäästä sisään ja toistopäästä samantien ulos? Eli samalla moottorivedolla mennään koko ajan, ja nauhalle jäävä ääni on pelkkää "backuppia".
 
Joo, just noin. Oishan se turhaa hommaa äänittää sitä ottoa ikään kuin uudestaan nauhalta koneelle kun se ääni kulkee suoraankin läpi ja voi vaan antaa mankan pyöriä miettimättä sitä sen enempää. Mulla on kokoajan signaali splitattu molempiin, nauhuriin ja digidigiin. Voipi sitten valita kumpaa käyttää. Parempi on vetää ensin nauhalle ja sieltä koneelle. Toi tietokoneelta nauhalle ja takas vetäminen ei soundaa niin hyvältä, vaikkakin kyllähän sekin joskus on perusteltua.

No mä en ole kymmenen vuoden aikana kokenut mitään ongelmaa tossa metodissa. Jännää, että joku on. Mä ole toki testaillut noiden nauhurien huojuntaa, ja se on hyvin pientä ja todella hidasta. Tärkeäähän tässä on todeta sekin, että eri kerroilla me ei ajeta samaa materiaaalia sissään vaan eri materiaalia. Virvelin lähimikki ja symbaaalin kuulema virveli on ajallisesti hyvin kaukana toisistaan. Hyvin pieni hidas modulaatio, joka vastaisi ehkä parin millin liikettä mikrofonista ajatellen, ei yksinkertaisesti kuulu lopputuloksessa, puhumattakaan vaikka bassarista.
 
Mainittakoon vielä se, että kukaan muukaan ei ole koskaan kuullut mitään käytännön ongelmaa tossa metodissa. Ja voin haastaa teidätkin kuuntelutestiin. Mutta kiinnostava keskustelu anyway.
 
Ja vielä noista sun mainitsemistasi mankoista. Studerin kyllä pitäisi olla riittävän laadukas täällaiseen.
 
Kiville. Tomit menee helposti murskaksi jos niitä ajaa liian kovaa, koska niissä on paljon botnea. Murskaus tietysti voi sopia johonkin, muttei ehkä progemusaan. Ja nauhan uutuudestakin olen eri mieltä. Kyllä ne kestää. Kymmeniä kertoja ainakin.

No todellakin toi metodi voi olla ongelmallinen - ja kuten sanottu mulle on tullut vastaan tilanne jossa ei pystynyt vetää kun oli niin paljon huojuntaa. Oman mankan (Otari MTR-10) läpi oon usein vetänyt pari raitaa, esim. overit tai basarin ja virvelin, joskus enemmänkin ja ne on pysyneet ihan mainiosti ruodussa, mutta se onkin ihan hyvä nauhuri. Nykään pohjat tulee lähes poikkeuksetta tehtyä nauhalle niin ei ole tullut tarvetta harrastaa tätä kierrättelyä toviin.
 
No mutta takaisin progeen...

hulio: Nykään pohjat tulee lähes poikkeuksetta tehtyä nauhalle niin ei ole tullut tarvetta harrastaa tätä kierrättelyä toviin.
 
Loistavaa.
 
Monon paluuta odotellessa...
:-D
 
PS. MasterFader, joo, mitä tomeista sanoi olet oikeassa. Jäi tuo diggailuosuus vähän lyhyeksi, kun olin siinä hehkuttamassa millainen fiilis lapsena oli kun kuuli Iggy and the Stoogesin "Raw Power" -LP:n jossa kaikki on niin ruvella kuin menee, ja kuinka sitä soundia silloin ihmetteli: onko tää niin rankkaa menoa että tallenninkin menee solmuun. Sit kun myöhemmin oppi että: ahaa...
:-D

Muistan lukeneeni joskus Chris Lord Algen haastattelusta, että hänkin vetää joskus virvelin mankan läpi. Ei siis ole homma ongelmallinen CLA:llekaan.
 
Kivi: Mä olen jo muutamalle artistille ehdottanut kokoelmalevyn tilalle monoboksia. Kyllä kaikilla pitäisi sellainen olla. Onhan se jotenkin aidompaa.

Master Fader: Muistan lukeneeni joskus Chris Lord Algen haastattelusta, että hänkin vetää joskus virvelin mankan läpi. Ei siis ole homma ongelmallinen CLA:llekaan.
 
Entäs sitten? CLA:lla taitaakin olla ihan kohtuuhyviä mankkoja käytössään. Joku loppuunajettu Ylen Telefunken tai alun perinkin vaatimaton Fostex tai Teac vielä jollain supertervaisella, varisevalla vintiltä löytyneellä nauhalla ei välttämättä tuoteta *ihan* yhtä hyvää lopputulosta.
 
Mun pointtini on se että mikä tahansa mankka ei toimi tähän metodiin (eikä ylipäätään tee soundille mitään kovin hyvää muuten kuin ehkä lo-fi mielessä). Kyllä sä sen tiedät. Surullinen fakta on myös että suuri osa mankoista mitä ihmisillä nurkissa pyörii on huonosti huollettuja.
 
Eli hyvällä mankalla sen kun vaan, huonolla tai e.o.s. mankalla... Voihan sitä aina kokeilla, mutta kriittistä tarkkailua siinä vaaditaan.
 
Kivi: Mä olen jo muutamalle artistille ehdottanut kokoelmalevyn tilalle monoboksia. Kyllä kaikilla pitäisi sellainen olla. Onhan se jotenkin aidompaa.
 
Haha! Britneyn monoboksia odotellessa. ;)

hulio:
 
Mun pointtini on se että mikä tahansa mankka ei toimi tähän metodiin (eikä ylipäätään tee soundille mitään kovin hyvää muuten kuin ehkä lo-fi mielessä). Kyllä sä sen tiedät. Surullinen fakta on myös että suuri osa mankoista mitä ihmisillä nurkissa pyörii on huonosti huollettuja.
 
Eli hyvällä mankalla sen kun vaan, huonolla tai e.o.s. mankalla... Voihan sitä aina kokeilla, mutta kriittistä tarkkailua siinä vaaditaan.
;)
 
Juuri näin.

Osaisko kukaan muuten suositella mitään kirjaa tai jotain nettisivua jossa olisi kattavasti kerrottu esim. jonkun tuon ajan levyn äänityksestä tms. Olen tuolla gearslutzin sivuilla pyörinyt mut ei sielläkään kukaan osaa sen tarkemmin noista kertoilla. Vai onko aiheesta edes kirjoitettu mitään kunnon opusta? Tilausta kyllä olisi!

ydinaukio: Osaisko kukaan muuten suositella mitään kirjaa tai jotain nettisivua jossa olisi kattavasti kerrottu esim. jonkun tuon ajan levyn äänityksestä tms. Olen tuolla gearslutzin sivuilla pyörinyt mut ei sielläkään kukaan osaa sen tarkemmin noista kertoilla. Vai onko aiheesta edes kirjoitettu mitään kunnon opusta? Tilausta kyllä olisi!
 
Tuossa Sound on Soundin Classic Tracks -sarjassahan on monien äänitteiden tuotantoprosesseja käyty läpi. Sieltä kahlaamaan: http://www.soundonsound.com/search? … tion=%2F&Keyword=classic+tracks

Recordin The Beatles olis tietysti ihan osuvaa luettavaa, mutta eipä sitä tohon hätään taida ehtiä tilata...

Joo, tuo oiskin lähinnä sitä varten kun pitäis kirjoittaa aiheesta esseekin. Noita Classic tracks-juttuja oon kans jo katellu, mut niistäkään ei oikeestaan löydy just sitä mitä haen.