Yleistä keskustelua musiikista ›

Länsimaissa levy-yhtiöt etsivät uutta Graalinmaljaa kun ääniteteollisuus näyttää vuosi toisensa jälkeen negatiivisia kasvulukuja eivätkä digitaaliset ääniteformaatit tule todennäköisesti nostamaan kassavirtaa 2000-luvun alkupuolen tasolle. 360 Levy-yhtiömalleja on syntynyt paljon mutta itse ongelma on klassikko joka ylettyy musiikkiteollisuuden ulkopuolelle.
 
Kun jonkin asian valmistamiskustannukset lähenevät nollaa, joku ennemmin tai myöhemmin tarjoaa tuotetta ilmaiseksi. Teollisuuden joka tuotteella on perinteisesti tehnyt rahaa on lopulta hankittava tulonsa jollakin muulla tai häivtä ilmaisen kanssa kilpailulle. Hyviä strategioita ovat oman tuotteen tarjoaminen uudessa paketissa jossa on uutta lisäarvoa: LP:t ovat tulossa takaisin, musiikki on kännyköiden markkinointi väline, erilaiset kuukausimaksuiset rajoittamattomat musiikkikatalogit.
 
Harvoin puhutaan teollistuvien maiden musiikkiteollisuudesta. Ne ovat erittäin mielenkiintoisia tarkastelukohtia siksi, että niissä äänitemyynnistä ei ikinä ole syntynytkään merkittävää tai laillista liiketoimintaa.
 

 
Kiina on ehkä mielenkiintoisin markkina-alue, koska piraattilevyt muodostavat äänitemyynnin koko markkinaosuudesta 95%. Ainoa äänitteitä myyvä yritys joka yltää yli miljardin dollarin vuosi tulokseen on China Mobile. Äänitemyynnin vastaava tulos on $86 miljoonaa. Ei siis ole ihme, että useat levy-yhtiöt myyvät keikoille sponsoreita. MicroMu levy-yhtiö on ehkä paras ja pisimmälle viety esimerkki.
 
MicroMu "levyttää" artistit livena, halvassa studiossa tai jopa bändin treenikämpällä. Tämän jälkeen artistin musiikki laitetaan joko videolla tai ilman levy-yhtiön Web-sivulle. Lisäksi suosituimmat artistit voivat saada MicroMu:n järjestämiä radiosoittoja tai live keikkoja. Kaikessa toiminnassa sponsorit näkyvät ja kuuluvat. Artisteilla ei ole artisti kohtaisia sponsoreita vaan artistit saavat oman siivunsa sponsoreiden potista lataus- ja soittolistojen mukaan. Kiinassa artistin CD-albumi on lähinnä tehokas markkinointi keino, koska levy piratoidaan hyvin nopeasti, se saa laajaa näkyvyyttä paikallisten torien musiikin myyjien inventaariossa, uudet levyt saavat yleensä näkyvän spotin.
 

 
Brasiliassa on hieman toisenlainen esimerkki. "Tecnobrega"-genre on satojen artistien ja vielä useamman DJ:n luoma $20 miljardin arvoinen markkina. Tecnobrega artistit eivät myy musiikkia vaan täyttävät live-esiintymisensä antamalla masternauhat suoraan paikallisille DJ:ille, jotka sitten soittavat klubeillaan musiikkia, jakelevat masterit toreilla musiikkia myyville kojuille (jotka painavat levyt itse) ja paikalliseen radioon. Kun artisti kahden kuukauden jälkeen saapuu itse kaupunkiin kaikki tietävät kenestä on puhe.
 

 
Osataan sitä teollistuneissakin maissa. Yhdysvalliossa vaikuttavalla INO Records indie levy-yhtiöllä ei ollut varaa markkinoida Derek Webbin Mockingbird albumia, jota oli kuitenkin painettu huomattavan kokoinen painos. Kun levyt eivät myyneet Derek keksi lahjoittaa levyn jokaiselle fanilleen joka pystyi antamaan sähköpostiosoitteensa, katuosoitteensa ja postinumeron, sekä suosittelemaan levy viidelle kaverille ja antamaan myös heidän sähköpostiosoitteet. Kun levyjä oli annettu ilmaiseksi 80 000 kappaletta Derek kokosi postinumerot tietokannasta ja suunnitteli kiertueensa sen mukaan missä näytti olevan eniten faneja. Kiertue myi hyvin eikä levyn tekeminen tuottanut tappioita.
 
Vinkkiä vaan niille artisteille joille noi levyt on jääneet lojumaan hyllyihin. Siinä missä kaikki artistin MySpace kaverit eivät tule keikalle, ilmainen levy on melkein velvoittava tekijä jos keikkaliput eivät ole kalliita ja levyä on itse pyytänyt.