Yleistä keskustelua musiikista ›

Oletteko huomanneet, että monet vanhat levyt, jotka on nauhoitettu suhteellisen alkeellisella tekniikalla, kuulostavat jotenkin mystisen hyviltä? Löysin netistä joitain vanhoja NWOBHM bändien demonauhoja ja vaikka suhinan seasta tuskin erottaa musiikkia, niin silti sitä kuuntelee mielellään. Ehkä tuollainen koruton yksinkertaisuus on vain uskottavampaa kun bändin täytyy tehdä vaikutus sillä oleellisella, eli hyvillä biiseillä?
 
Myös esim. vanhat Sabbathin levyt ovat kakkilaatua, mutta kuulostavat silti hyvältä.

http://www.cybercom.net/~breadfan/samples.html
 
Tuossa on tuo sivu, jos jotakuta kiinnostaa.

Mulla on nyt hervoton Velvet Underground/Sonic Youth -buumi menossa. Kyllä hyvää musiikkia huonoillakin soundeilla kuuntelee. En ole ihan varma asiasta, mutta minulle on jäänyt sellainen mielikuva, että hyvinä wanhoina aikoina ne biisit laitettiin melkein ekakerralla purkkiin, eikä niitä sitten hirveesti tarvinnut säätää jälkeenpäin.

Aplodeja. :) Rupiset äänitykset on parhaita itse tekemisiinkin, koska ne on helpompi saada sille tasolle mille pitääkin.

Monesti hirveen kakkaset äänitykset ovat parhautta. Siinä on jokin oikea tunnelma, vaikea selittää.

Ennen leipäkin maistui leivälle.

Vaikuttaa, että näissä underground_thrash -piireissä on vain hyvä asia jos ääniten on käsittämätöntä kohinaa. Tosin se homma on tainnut mennä jo aika rankasti huumorin puolelle. :)

vinyylit on "parhaita" on niin hyvä fiilis kun laittaa sen leyn siihen soittimeen: suhinaa ropinaa, ja sit lähtee "räkäsillä" soundeilla soimaan joku hendrixin biisi, tekee mieli nukahtaa kun on niin kiva fiilis, ja sit herää mukavasti kun tulee loppu rutinat....hmmm...=)

Nykyään monesti yritetään saada liian täydellistä eikä keskitytä siihen olennaiseen. Ennen riitti että koko bändi kuuluu balanssissa kun sitä kuuntelee.
Kaikki riippuu kaikesta.

Niin, ja tuntuu että dynamiikka on unohdettu kokonaan, kun kaikki kuulostaa ihan samalta puurolta. Kaikki soittimet on rukattu samalle tasolle, eikä mitään erottuvia ratkaisuja edes yritetä tehdä, vaan laitetaan stereokuva silleen, kun se on aina enenkin laitettu.

diggailkaas ramonesin ekan levyn miksausta, basso ja rummut toiseen kajariin ja kitara ja laulut toiseen.

diggailkaas ramonesin ekan levyn miksausta, basso ja rummut toiseen kajariin ja kitara ja laulut toiseen.
 
Ja paskokaa paniikissa housuunne kaiutinten vaihdon jälkeen. Niin minäkin (melkein) tein.

Ainakin punkbiiseissä tuntuu olevan näin. Ehkä suurin syy jonka takia pidän vanhasta punkista enemmän kuin uudemmasta on se, että nykyään punk kuulostaa niin särmättömältä ja ylituotetulta verrattuna teknisesti huonoihin 70-luvun äänityksiin. Keikoilla tuo asia ei niin häiritse, mutta tuntuu, että nykypäivänä kaikki biisitkin genrestä välittämättä on täyttä paskaa ja vanhan toistoa.
 
TRUU PUNK!!!!!!!111111111111
 
Puhut asian tynkää. Munattomat ja liian siistit soundit osaksi vieroittivat meikäläisen nykypunkista (se toinen osa oli silkka mielikuvituksettomuus).
 
Mutta minä kuuntelin tänään Hiski Salomaata, ja aika lo-fi:ta kyllä soundipoliittisesti. Sisällöllisesti tietysti tiukkaa kamaa. Vanhoissa levyissä on sellaista lämmiinhenkistä ja analogista fiilistä.

Nick Draken levyt kuullostavat todella hyviltä. Osa kotona nauhoitettu, pelkkä akustinen kitara, laulu ja yksi mikrofoni.

Nick Draken levyt kuullostavat todella hyviltä. Osa kotona nauhoitettu, pelkkä akustinen kitara, laulu ja yksi mikrofoni.
Ei kai niillä sen studiolevyillä ole kotona nauhoitettua materiaalia? Muistaakseni Draken kuoleman jälkeen hänen vanhempansa julkaisivat jonkun kasetin, jolla oli Nickin kotona nauhoittamia biisejä, osa covereita. Tuosta kasetista on sittemin tehty cd. Korjatkaa jos olen väärässä.