Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Minulla on vanha 70-luvulta peräisin oleva japanilaisen viulutehtaan väkertämä Martin D-kopio, jota olen miettinyt että josko laittaisi jonkintyyppisen mikitysratkaisun keppiin.
 
Kitara on itseasiassa suhteellisen hyväsointinen ja pätevä soitin, mutta sähköistystä miettiessä on hyvä ottaa huomioon että kitaran myyntiarvo ei ole kuin muutama sata euroa.
 
Markkinoilla on jos jonkinlaista Fishmanin etuastetta ja pietsomikkiä tms. Nämä ovat varmasti ihan päteviä mutta kalliita ja asennuskin maksaa. Itse en kehtaa riskeerata kitaran pilaamista omien taitojeni yliarvioinnilla. Miten nämä kaikuaukkoon asennettavat mikrofonit? Niitä on usealta eri valmistajalta ja hinnat ovat parhaimmillaan suht huokeita. Saundit ja kiertoherkkyys rokkikeikan livetilanteessa vaan mietityttävät moisessa ratkaisussa.
 
Olen myös harkinnut josko mikityksen voisikin toteuttaa hyvillä konkkamikeillä. Niitä saa helposti järkihintaan käytettynä ja tarvittaessa pääsee myös eroonkin omat pois meiningillä joten korkea hinta ei ole ihan suoraan verrattavissa pietsoratkaisuihin.

Mää jättäisin piezo-meiningit tälläsesta prokkiksesta pois, etenkin noi kalliimmat merkkivehkeet. Kahden sadan kitara on kahden sadan kitara, vaikka siinä ois samanhintanen mikkiviritys. Sellanen kaulamikki ei jätä mitään jälkiä, jos siitä joskus haluaa luopua ja kuulostaakin paremmalta.