Studiotyöskentely ›

kivi: Oikeasti kelvollista trigattua rumpusoundia ei olekaan, ellei musa itsessään sitä konemeininkiä vaadi. Jos nyt ei tarjottaisi huonoja tapoja kenellekään?
 
Hmmm... toi pitää sisällään reunaehdon, et on hyvä runpali, hyvä tila ja siedettävät kannut. Lisäksi sen, et puhutaan "oikeesta studiotyöstä", eikä "bändi kerralla narulle" - hommasta.
 
Fakta on kumminkin se, et kaikissa bändeissä ei o Kuoppista, kaikki reenikämpät ei o studioita ja kaikki rumpsuttimet ei o reccustomeita tai kumuja.
 
Sinänsä toi pelkkä triggaus ny ei o mikään autuaaksi tekevä asia. Ko jokainen minuutti minkä mikityksessä säästää tuppaa muuttumaan tunneiksi ja päiviksi sit jälkikäsittelyssä. Vetää "reilusti" sähkörummuilla, ni jopas helpottaa elämää kummasti. Saapi bändin kerralla narulle, mikkejä on vähempi ja yleinen mökätaso on alempana. Minkä rumpujen nyansseissa menettää saapi monikerroin takaisin muualla. Jos oikeasti meinaa saada parempaa jälkeä kuin mitä xtremestä tai teedeekakskympistä lähtee, ni sitä osaamista saa olla jo aika lailla.
 
Oikeasta studiotyöstä mä ny en just mitään tiedä, mut "bändi kertaheitolla narulle"- budjettikamoilla on sit jo tutumpaa. Stressiklubini reenikämppä on betonikuutio, eikä tilassa ittessään ole mitään äänitettävää. Pikemminkin tila tulee eliminoida.
 
Sit edessä on kans semmoinen asia ko kustannustehokkuus. Jos aikoo parasta aaryhmän jälkeä aikaansaada, ni sit menee aaryhmän studioon. Ei siinä ole vaihtoehtoa. Jos taas tahtoo itte vähällä vaivalla vetää, ni kiipparisti sit flyygelin sijaan vetää clavinovalla, kitarisa vetää tonelabista, eikä vaadi mikitettyä miljardin watin marsunippua. Sen äänitteen lopullisesta käyttötarkoituksestahan homma on lopuksi kiinni.
 
Jos pieni offari sallitaan, ni pannaan lopuksi iltasatu. Mun stressiklubi poikkeuksellisesti tartti tuuraajaa. ( Ko keikka lyötiin lukkoon, ni kitarisa unohti semmoisen mitättömän sivuseikan kuin oman tyttären häät) Turaajadiili sit oli se, et bändi toimittaa laput, keikkaohjelmiston rompulla + yhdet reenit kimpassa. Mut ei meillä ollu ajantasaista keikkasettiä narulla, joten semmoinen jouduttiin pika- aikataululla tekemään. Siis neljä keikkasettiä yhdessä illassa narulle. Turaaja hieman hämmästeli äänen teknistä laatua, mut en osaa sanoa oliko se mielestään hyvä vai huono. Taatusti siit selvää sai. Reenit kimpassa... ko en ny muistanu erikseen mainita, et meil on sähköpannut (ei kuulunu niillä rompuilla) ni pari tuntia ko oltiin vedetty, ni turamies kysyi meikäläiseltä, et mikä mikkitsydeemi mulla rumpsuissa on? Jolloin vedin liun lattiaan ja vastasin, et nämä on tämmöttet sähkösäätöiset.
 
Muuten homman vois kuitata vaik leikillä, mut ko toi turamies on kultalevykerhossa niin soittajana että äänittäjänä. Jos toi saundi oikeesti ois täyttä paskaa, ni luulis ammattilaisen kuulevan sen jo kotikutoisrompulta?
 
Ja lopuksi se, et jos tota kustannustehokkuutta miettii, ni onko parempi investoida tonni mikkeihin ja toinen mokoma 16- kerralla sisään äänityskalustoon, jos loppujen lopuksi helpommalla parempaan lopputulokseen pääsee investoimalla viissataa käytettyihin sähkäreihin?