 tatta
22.04.2010 22:01:14 | |
|---|
On surullista katsoa, miten maailma muuttaa,
muutta sinut,
ja minuun jää,
pohjaan
palanutta elämää,
tuolla kaukana, jostain, löysin kotini,
mutta siitä vain unia katson,
iltaisin olen tuhkaa,
tuntematon,
kosketus ihollani, on toisen,
ei minun, vain ikävän, sen maailman, jota jonakin päivänä kosketan,
siihen asti
kaipaan,
minä muutin maailmaan, maailma minuun ja katoan,
puhalla paperiseen tomuun
ja minä häviän,
puhalla minut tuuleen,
hengitä minut henkiin
Ehkä auringonkulta viipyy kasvoillani aamuisin,
näyttää uurteet ihollani, jolloin
hymy on tuskainen,
eikä minua voi nähdä, kuin aamukasteen haihtuva pisara, viimeinen,
kaltaiseni-
minä muutin maailmaan, maailma minut ja katoan..
puhalla paperiseen tomuun
ja minä häviän,
puhalla minut tuuleen,
hengitä minut henkiin
jos kuulit sen vaivaisen linnun-
viserryksen yöllä-
niin olen luonasi silloin ja aamuna, jona kaste viipyy ikkunallasi pidempään Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
tatta
22.04.2010 22:23:29 (muokattu 22.04.2010 22:24:32) | |
|---|
En kaipaa sinun kultaasi:
En kaipaa sinun kultaasi, Mirhamia, en kaukokaipuulla koristeltua kuvaa,
johon kukaan ei usko,
en hiljaisuutta sellaisena suvantona, joka koskaan ei osaa levätä,
levoton liiaksi olen jo ollut,
ollut jo olematta
olemassaolon tarkoitus-
Kaipaan vapautta,
puhdasta maata, johon jalanjälkikään ei painunut ole, ei hiekanjyvääkään liikuttanut...
hyvänä pitäen painanut rakkaintaan suohon...
allani laskeutunut taivas, helvetti päällimmäisenä,
portaat lahoiksi purtu...
niinä päivinä, kun olen kokenut eläväni, kuin kalastaja verkkojaan syvissä vesissä, jäin kiinni matalaan lampeen,
sen kaislat ruoskivat käsivarteni, enkä voinut enää soutaa,
En kaipaa sinun kultaasi, kissankulta arvokkaampaa silmissäni,
luonnon salaperäinen kauneus, joka kuulaissa vesissä hohtaa,
siellä on minun suvantoni,
ja aikani verkot kokea, Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
 JCM
23.04.2010 18:46:46 | |
|---|
Ensimmäinen teksti alkoi heti soimaan päässä. Todella helposti imaisee mukaansa ja herättää monenlaisia mielikuvia. Voi kahlata moneen kertaan läpi ja aina tulee erilainen "kuva".
Toinen teksti on paljon haastavampi ja paljon runomaisempi maisema. En osaa sanoa liekö laulettavaksi tarkoitettukaan? Ja jos mahdollista, niin vaikka tuo on _tavallaan_ simppelimpi sisällöltään, niin silti siinä on "enemmän ovia mistä kulkea".
Hienoa tekstiä edelleen, kuten aina. |
Ensimmäinen lukukerta- otsa kurtussa, suu puoliksi auki.
Toinen lukukerta- otsa suorana, suu yhä vähän auki
Kolmas, neljäs jne..
Ensinnäkin, hmm, hirmu hankala aloittaa tämä.. Mutta otsikko. Se herätti tavallaan mielenkiinnon, mutta pituudessaan myös kysymyksiä. Aamukaste kaukaisuuden tavoittelemalla ikkunalla -siinä on jo aika selkeä visio, aamu, kaste ja ikkuna.. kaukaisuus - mahdollinen maisema ikkunan takana? Mutta samalla nimi voi myös luotaantyöntää tyyppejä jotka ajattelevat, että ompa taas taiteellisesti nimetty jollotus siinä.. ..tosin, sellaistenhan ihmisten ei tarvi varmaan kappaleeseen edes tutustua, kun niillä on popeda.
Biisissä oli paljon kohtia, jotka tuottivat endorfiinia. Melkein jokaisessa säkeistössä oli joku punch-juttu. Etenkin näistä tykkäsin:
minä muutin maailmaan, maailma minuun ja katoan
minä muutin maailmaan, maailma minut ja katoan.
Välihuomio:
..peijakas, ku mulla on vähän rapula juurikin, se vähän hankaloittaa tätä tulkitsemista ja kirjoittamista. Päätä ainakin meinaa vihloa.
Jatkuu:
jos kuulit sen vaivaisen linnun-
viserryksen yöllä-
niin olen luonasi silloin ja aamuna, jona kaste viipyy ikkunallasi pidempään
Tämä lopun säkeistö taasen tavallansa paljastaa sen, mitä kappale vähän odottaakin. Ehkä jopa aika kliseinenkin juttu, mutta usein, ja myös tässä, toimiva-
Siis tämä lintu lähdön jälkeisenä ilmenemismuotona... Tykkäsin kyllä.
Ehkä auringonkulta viipyy kasvoillani aamuisin,
näyttää uurteet ihollani, jolloin
hymy on tuskainen,
eikä minua voi nähdä, kuin aamukasteen haihtuva pisara, viimeinen,
kaltaiseni-
Tämä oli paras kohta, koska aiheutti voimakkaita ja visuaalisia mielikuvia.
Loppuhuomio:
Mulla on pakko varmaan joskus myöhemmin palata tänne korjailemaan tätä kirjoitustani. ..Aivan perkeleen vaikia kirjottaa. Päätä jomottaa eikä ajatus kulje. Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! |
tatta
26.04.2010 09:03:55 | |
|---|
oo-p: Ensimmäinen lukukerta- otsa kurtussa, suu puoliksi auki.
Toinen lukukerta- otsa suorana, suu yhä vähän auki
Kolmas, neljäs jne..
Ensinnäkin, hmm, hirmu hankala aloittaa tämä.. Mutta otsikko. Se herätti tavallaan mielenkiinnon, mutta pituudessaan myös kysymyksiä. -siinä on jo aika selkeä visio, aamu, kaste ja ikkuna.. kaukaisuus - mahdollinen maisema ikkunan takana? Mutta samalla nimi voi myös luotaantyöntää tyyppejä jotka ajattelevat, että ompa taas taiteellisesti nimetty jollotus siinä.. ..tosin, sellaistenhan ihmisten ei tarvi varmaan kappaleeseen edes tutustua, kun niillä on popeda.
Kiitoksia. Sulla on kiva tapa esittää asiasi ja tuo on musta kunnioitettavaa, että sä sanot hienosti sen ja samalla tiedostat just myös senkin, etttä aina ihmisten ajatukset ei kohtaa, mikä taas ei tarkoita sitä, etteikö kirjoittaja tietäisi mistä kirjoittaa :) Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |
 soihtu55
09.05.2010 11:47:45 | |
|---|
Tatta, oo-P pureutui aika osuvasti tähän tekstiisi. Eipä ole juuri muuta sanottavaa.
hyvä kohta sanoissa: minä muutin maailmaan, maailma minut ja katoan. |
oo-p