| Aihe: Aikakäsitys | 1 |
|---|
|
Huomasin hassun asian treenikämpällä treenatessani umpituttujen biisien päälle. Tempot tuntuivat hyvin hitailta. Pystyin operoimaan aika-arvojen sisällä paljon rauhallisemmin ja harkitummin kuin yleensä. Toisaalta temmon pysymistä tasaisena piti tarkkailla enemmän. Tämä siis edelliskerralla. Tänään samaa ilmiötä ei esiintynyt. Ainakin mulle käy niin että kun nappaa keskaria niin tempot tuntuvat nopeutuvan, mikä on ihan luonnollista koska keskushermosto lamautuu eikä pysty seuraamaan. Mutta oliskohan se hidastuminen, tai sen tunne, kiinni siitä että kun on tarpeeksi tuttuja biisejä, niin aivot rakentavat siitä jo kuvaa ihan eri tavalla? Vähän kuin virheenkorjaus, puskurimuisti. Kun ei tarvitse seurata kohtia niin intensiivisesti saattaa se vaikuttaa aikakäsitykseen. Jännää. Onko kokemuksia? Ja pliis, tässä ei nyt ole mistään stimulanteista kyse. Ihan selvinpäin, ei edes krapulaa ollut =D |
|
Tai toisaalta rentona soittaessa on enemmän naruja käytössä, ja kokonaiskuva laajempi?
Se mitä ei muista, ei pidäkään muistaa. |
|
Kyllä toi on totta, että silloin kun ei tarvitse seurata mitä musan sisällä tapahtuu ja biisi on ns. entuudestaan tuttu, niin aika tuntuu lentävän kuin siivillä.
Silloin itseasiassa soittaessa tulee oltua enemmän nykyhetkessä, eli soittaessa melkeen sen musan sisällä.
Itse myös melodisten instrumenttien soittajana olen huomannut, että mitä suurempi intuitio on esim. jameissa sillä porukalla. Niin siinä saattaa ilmetä jopa telepaattisia piirteitä. Joka tarkoittaa lähinnä sitä, että jengi ei oikeasti tajua mitä biisiä soitetaan kartalla, mutta vääriä ääniä ei kuitenkaan synny silloin kun soittajat ovat musikaalisesti erittäin lahjakkaita. Koska jokainen hiihtää jonkun "päällikön" perässä joka tuntee alkuperäisen biisin.
Ja kun vielä aika ei ole linearista, niin tää intuitiohan tulee siitä, että vain aistii vaikka seuraavan sävelen ja soinnun oikein vaikkei olisi koko biisiä kuullut ikimain.
Käytännön esimerkkinä voisin näyttää tän yli 14-minuutin improvisaation vuodelta 2006 jossa pistettiin narulle tollanen improvisointi Paalasen Matin kanssa, joka soitti skebaa ja mä kiippareita. Toki tää ei nyt ole rytmimusaa, vaan ambienttia. Älkää välittäkö noista liioista Pat Metheny & Lyle Mays vaikutteista :) http://www.mikseri.net/playsong.php?id=222751
Sen muistan, että tota improvisaatiota soittaessa ajantaju katosi ja toi 14-minuuttinen tuntui joltain about kahdelta minuutilta. Koska siinä eli enemmän siinä hetkessä.
"In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
|
Harvemmin tuntuu siltä, että tempo olis varsinaisesti hitaampi ja että mukavuusalue olis sitä kautta jotenkin paremmin käsillä. Ja jos niin on, niin johtuu yleensä siitä, että on tullut soitettua aikasemmin vastavaa kauraa ja sitä kautta hanskaa jutun hyvin.
Ite oon sitävastoin kummastellu, että aina aamulla tai ylipäätään heti heräämisen jälkeen temmot tuntuu järjestäen jotenkin nopealta ja hätäseltä. Juttu on tullu esille varsinkin studiohommissa kun alotetaan hommat jo hyvissä ajoin aamulla. Siinä menee tunti tai pari ennen kun homma alkaa normalisoitua.. :P On tullut kummasteltua totakin asiaa jo pitkään, mut en oo uskaltanu ääneen alkaa pohtia.. :)
Rough'n tough. Tä? |
 Kailis
24.04.2010 11:34:49 (muokattu 24.04.2010 11:39:31) | |
|
Harvemmin tuntuu siltä, että tempo olis varsinaisesti hitaampi
Illalla (tuntuu olevan) hitaampi? Joskus?
Ite oon sitävastoin kummastellu, että aina aamulla tai ylipäätään heti heräämisen jälkeen seksi tuntuu järjestäen jotenkin nopealta ja hätäseltä. Juttu on tullu esille varsinkin panohommissa kun alotetaan hommat jo hyvissä ajoin aamulla. Siinä menee tunti tai pari ennen kun homma alkaa normalisoitua.. :P On tullut kummasteltua totakin asiaa jo pitkään, mut en oo uskaltanu ääneen alkaa pohtia..
I got ya man. |
|
Kailis: Illalla (tuntuu olevan) hitaampi? Joskus?
seksi pano
I got ya man.
Aight!
Tuli niin mainio tästä sun lainauksesta, että ihan siitä ilosta piti vastata.
Taisit sittenkin sihauttaa vielä illalla... :)
Rough'n tough. Tä? |
|
Olen huomannut saman kaltaista "oireilua".
Sillon kun biisi on "perstaskussa" niin sillon jää tilaa ajatuksille ja pystyy viljelemään sitä omaa käsitystään kappaleen "maustamisesta".
Tänään tosin mentiin päinvastoin kun oli suht uuden projektin reenit niin kyllä sitä aika kanki perseessä mentiin eikä esim. mistään nasevista filleistä ollut tietoakaan. Kunhan selviytyi munaamatta itteensä.
Mutta kun tarpeeksi tulee toistoja niin tulee myös se itseluottamus joka luo tietä sille vapaammalle soitolle.
Näin tää ainakin mulla menee.
Illalla hilpeenä kaljaa ja aamulla kalpeena hiljaa. |
|
Bobana: Olen huomannut saman kaltaista "oireilua".
Sillon kun biisi on "perstaskussa" niin sillon jää tilaa ajatuksille ja pystyy viljelemään sitä omaa käsitystään kappaleen "maustamisesta".
Tänään tosin mentiin päinvastoin kun oli suht uuden projektin reenit niin kyllä sitä aika kanki perseessä mentiin eikä esim. mistään nasevista filleistä ollut tietoakaan. Kunhan selviytyi munaamatta itteensä.
Mutta kun tarpeeksi tulee toistoja niin tulee myös se itseluottamus joka luo tietä sille vapaammalle soitolle.
Näin tää ainakin mulla menee.
Näin tämä menee mullakin. Uskallan jopa väittää, että näin tämä menee ainakin suurimmalla osalla meistä.
Mikäs tässä soitellessa! |
|
Mielenkiintoinen keskustelu! Mä vertaisin tota tilannetta urheilussa käytettävään flow -tilaan, eli Kailis oli zonella. Se on siisti fiilis, jälkikäteen voi vaan ihmetellä että soitinko muka noin hyvin.
Tutun matskun/tilanteen kanssa itekin ihmetelly samoja juttuja. Vielä kun pääsis useemmin kuin kerran vuosikymmenessä sellaseen fiilikseen.
Tarttuuko herneet nenään kun vertasin musaa ja urheilua? Ei se mitään. Ehkä kuitenkin bonjaatte mitä haen takaa.
It's business in the front and party in the back |
|
majuku: Mielenkiintoinen keskustelu! Mä vertaisin tota tilannetta urheilussa käytettävään flow -tilaan, eli Kailis oli zonella. Se on siisti fiilis, jälkikäteen voi vaan ihmetellä että soitinko muka noin hyvin.
Tutun matskun/tilanteen kanssa itekin ihmetelly samoja juttuja. Vielä kun pääsis useemmin kuin kerran vuosikymmenessä sellaseen fiilikseen.
Tarttuuko herneet nenään kun vertasin musaa ja urheilua? Ei se mitään. Ehkä kuitenkin bonjaatte mitä haen takaa.
No eihän toi ole kaukaa haettu. Muistan joitain endorfiinin täyteisiä urheilusuorituksia jostain menneisyydestä (nyyh!) kun tuntui että kaikki onnistuu. Sulkiksessa paljon parempi kaveri otti turpaan yhden erän. Ei tapahtunut ikinä enää. Muistan sen fiiliksen, kun jotenkin pystyi analysoimaan sitä tilaa, kaverin sijoittumista ja omia liikkeitään jotenkin hassun hidastetusti. Sählyssä ja lätkässä tullut myös sellaisia ihme selkohetkiä; aina oikeassa paikassa, osaa lukea peliä eikä mitään kiirettä pelivälineen kanssa.
Joskus lenkkeillessä 15 kilsan vedon jälkeen pystyi vetämään viimeiset 3 kilsaa maksimivauhtia. Tuntui ettei voimat lopu ollenkaan. Maagista =D |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
