Rock, pop, alternative ›

Käsittämättömän hieno levy! Vietin juuri runsaat kolme tuntia pelkästään kuunnellen Dark Albumia, mikä oli todella vaikuttava kokemus. Alkuperäinen suunnitelma oli "vähän lueskella ja kuunnella samalla Wigwamia", mutta kirjat jäivät hyvin nopeasti syrjään (vaikka kirjoitukset painaa jo päälle). Levyhyllystäni löytyy aiemmin hankittu Fairyport, joka ei ole jostain syystä oikein koskaan auennut, vaikka klassikko onkin. Kuunteluvuoroaan odottavat nyt Hard N' Heavy ja Tombstone Valentine. Kertokaas yhtyettä paremmin tuntevat jotain sen vaiheista ja vaikka levyjen julkaisujärjestyksestä. Tokihan voisin asioita itsekin selvitellä, mutta näin on helpompaa ja mielenkiintoisempaa.

Itselläni on hyllyssä ainoastaan Nuclear Nightclub, josta pidän kovasti. Täytyisi hankkia muitakin levyjä.

Ei kovin hyvä levy IMHO. Semmonen rokkimeininki. Gustafssonin aikainen Wigu vielä menettelee, mutta myöhemmät eivät. Vaikka onhan tuon Dark Albumin eka biisi mikä Maria vai mikä se on, ihan hyvä biisi.

Itse pidin tuosta Dark Albumista kyllä myös. Oli kirjastosta lainassa Hard 'n horny ja Dark Album, ja kumpaakin pyöritin aikalailla soittimessa. Oikein mukava levy. Ja se avausraita, oliko se nyt Marlena vai Marleena vai mikä, on kyllä tosiaankin hyvä biisi.
 
http://members.surfeu.fi/mmerilai/wigwam/
 
Tuosta osoitteesta löytyy paljon tietoa Wigwamista.

helmi levy toi dark album. en tajuu, että jotkut on voinu haukkuu tota sillon aikoinaan. ei muuta sanottavaa. =)

Itseltä löytyy hyllystä HardŽn horny, Tombstone valentine, Fairyport ja Nuclear Nightclub, joista oma suosikkini on ehdottomasti Fairyport. Se levy on jotain niin hienoa, ettei sanoin voi kuvailla. Oma Wigwam kiinostukseni alkoi, kun kuulin radiosta Frederick& Bill kipaleen Tobstone levyltä. Aika tiukka rokkibiisi, joten kiinnostuin oitis ja poistin kaupasta Tombstonen. Etukäteisajatukset hajosivat heti ekan biisin myötä, ja pettymys oli suuri, kun ei repiviä kitaroita ja riipaisevia sooloja ollutkaan joka kipaleella. Silloin vitutti tosi paljon mutta yllätyksekseni löysin itseni kuuntelemasta sitä levyä joka ilta kahden viikon ajan ja aijai kun siitä tuli herkkua. Seuraavaksi ostinkin Fairyportin ja HardŽn Hornyn jotka räjäyttivät pankin. HardŽnŽhorny ei iskenyt läheskään yhtä lujaa kuin Fairyport (ehkä se Tolosen kitarointi joillakin raidoilla teki eron). Nuclear Nightclub osoittautui myös ehdottomaksi kymppi-levyksi, levy täynnä mahtavia biisejä ja Rekun soitto on nautittavaa kuunneltavaa. Olen tyytynyt näihin Wigwam levyihin enkä oikein tiedä mikä pitäisi ostaa seuraavaksi, ehkä taida kallistua Beingin suuntaan, kun sitä on loistavaksi levyksi hehkutettu.

ehkä taida kallistua Beingin suuntaan, kun sitä on loistavaksi levyksi hehkutettu.
 
On se paljon parempi ainakin kuin Fairyport.

Onko kenelläkään tietoa Lucky golden stripes and starpose- sekä Dark album- levyjen uudelleenmasteroinneista? Niistä oli muistaakseni juttua jossakin joskus..

Onko kenelläkään tietoa Lucky golden stripes and starpose- sekä Dark album- levyjen uudelleenmasteroinneista? Niistä oli muistaakseni juttua jossakin joskus..
 
Hyvältä ne soundaa ja sisältää rutkasti ennen julkaisematonta matskua... ehdottomia hankintoja!
 
Siis ne tähänastiset remasteroinnit...

Hyvältä ne soundaa ja sisältää rutkasti ennen julkaisematonta matskua... ehdottomia hankintoja!
 
Siis ne tähänastiset remasteroinnit...
 
Niin no joo siis Nuclear Nightclubiin asti on re-masteroitu mutta siitä etiäppäin eli Lucky.. ja Dark album? En vaan ole nähnyt missään.

Being on kyllä minun ylivoimainen suosikkini Wiguilta. Sillä albumilla on sisältöä, tyyliä ja muodon tajua. Kakkosena sitten Fairyport ja perässä hiihtää Tombstone Valentine ja Hard'n Horny. Omistan myös Nuclear Night Clubin, mutta se ei ole niin kovasti potkinut.
 
Dark Albumin lainasin joskus ja en viitsinyt edes kokonaan kuunnella. Tylsyys, tyylittömyys ja mielikuvituksettomuus huipussaan.
 
Pohjolan ja Gustavsonin soolotuotanto on sitten ihan oma lukunsa. Tai oikeastaan nuo Wigut on pieni liite siellä Pohjolan nerokkuuden ilmentymissä.

Ja se avausraita, oliko se nyt Marlena vai Marleena vai mikä, on kyllä tosiaankin hyvä biisi.
 
Oh Marlene. Muistaakseni. Miksiköhän muuten Tolosta ei ole listattu varsinaiseen kokoonpanoon, vaan aika monesti erikseen? Ainakin niillä levyillä, mitä tähän mennessä olen kuunnellut.

Oh Marlene. Muistaakseni. Miksiköhän muuten Tolosta ei ole listattu varsinaiseen kokoonpanoon, vaan aika monesti erikseen? Ainakin niillä levyillä, mitä tähän mennessä olen kuunnellut.
 
Siis Tolonen soitti pelkästään vierailijana Tombstone Valentinella ja Fairyportilla (aika riipivällä saundilla muuten) eikä koskaan ollut Wigwamin virallinen jäsen.
 
Dark Album on minusta paras "kakkos" Wigwamin levy. Varsinkin biisit Cheap Evening Return, The Item Is The Totem ja The Big Farewell ovat upeita.

Dark Album on aika mollivoittoinen levy mielestäni, tai ainakin kokonaisvaikutelmaltaan alakuloinen. Ehkä siitä kuuluu läpi yhtyeen tila: punk valtasi alaa ja Virgin purki sopimuksen. Levyllä nimenomaan hitaat, surulliset biisit kuten The Item is the Totem, The Big Farewell ja Cheap Evening Return ovat parhaiten onnistuneita.
 
Mielestäni Wigwamin deep pop -kauden toiseksi paras levy heti Nuclear Nightclubin jälkeen. Manorissa purkitettu Lucky Golden Stripes And Starpose on parista hienosta biisistä(Eddie And The Boys, Colossus) huolimatta jotenkin etäisen ja kylmän oloinen. Nuclear Nightclubin spontaanin oloista lennokkuutta Wigwam ei ole tähän päivään mennessä onnistunut mielestäni toista kertaa tavoittamaan.
 
Jos vertailee tässä otsikossa mainitsemiani kolmea levyä keskenään, on pakko todeta, että oli Wigwamin tappio, ettei Esa Kotilainen kyennyt liittymään bändiin vakijäseneksi. NN:n onnistuminen on mielestäni huomattavalta osin hänen ansiotaan(unohtamatta tietenkään biisintekopuolta, mutta Kotilaisen roolia harvoin korostetaan).

Herätellääs aihetta... Onko kellään muulla Dark Albumia sellaisena vinyylinä, jolla on Grass for Blades ja hetkinen.. mikä se toinen biisi nyt oli? Anyway, oli jokin virhepainos varustettuna näillä kahdella biisillä, jotka sitten julkaistiin myöhemmin cd-version bonareina. Tätä vinyyliä sanotaan päässeen myyntiin muutama kymmenen (50-60?)kappaletta.
Niin, ja levyn nimihän jo kertoo paljon tuon aikaisista tunnelmista bändissä.. Joka tapauksessa hienoimpia yhtyeitä suomessa ikinä.

Herätellääs aihetta... Onko kellään muulla Dark Albumia sellaisena vinyylinä, jolla on Grass for Blades ja hetkinen.. mikä se toinen biisi nyt oli? Anyway, oli jokin virhepainos varustettuna näillä kahdella biisillä, jotka sitten julkaistiin myöhemmin cd-version bonareina. Tätä vinyyliä sanotaan päässeen myyntiin muutama kymmenen (50-60?)kappaletta.
 
Daemon Duncetan's Last Request. Tuo painos ilmestyi joskus 80-luvulla ja vedettiin pois kun virhe huomattiin. Kaverit on noita silloin tällöin löytäneet, minä en...:(
Alunperin tuo 6:n biisin versio oli tulossa markkinoilla, mutta Virgin hylkäsi sen liian alakuloisena. Lisäinfoa Nuclear Netclub -sivuilla. http://members.surfeu.fi/mmerilai/wigwam/discography/dark_album.htm

Mitäs mieltä muuten ootte tuosta paluulevystä Titan's Wheel?

Ostin tämän Dark Albumin parisen kuukautta sitten, ja se on noussut yllättäen yhdeksi suosikiseni Wigujen levyistä (ehkä siksi että Oh Marleneen liittyy mukavia muistoja ja soitan levyä aina krapulassa). Lucky... on jäänyt kovin etäiseksi levyksi minulle vaikka hyviä biisejä sisältääkin.

Oma suosikkini on ehdottomasti Nuclear Nightclub. Se on suomalaisbändien TOP3-levy ilman muuta.
 
Kaikille suosittelisin myös Pembroken kahden soolon eli Pigwormin (1974) ja Corporal Cauliflower's Mental Functionin (1977) kuuntelemista. Ovat mielestäni aivan Wigwamin tasoisia lättyjä (no käytännössä tuo onkin Wigwam: Österberg, Gustavson, Rechardt, Pohjola) ja pitävät sisällään muutaman aivan uskomattoman hienon biisin, kuten No New Games To Play ja Masquerade At The White Palace.