Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Hmmm... Pistetäänpä vielä parit pilkunviilaukset kun on vauhtiin päästy... ja hyvässä hengessä tietenkin! :)
 

 
Mare552: Joo. Kyllähän siellä olivat duuriasteikko ja sitten C- Duuri ja C- molli sivulla 98.
 
Tuosta ei vaan mitenkään helposti selviä mikä ero on Duuri ja molliasteikolla.
 
Ensimmäinen lause kyseisellä sivulla 98 on: "Molliasteikko (engl. minor scale) syntyy, kun duuriasteikon kolmas, kuudes ja seitsemäs sävel alennetaan."
 
En siis todellakaan ole mikään maisteri äidinkielessä, mutta otaksuin, että duuri- ja molliasteikon ero kävisi tuosta lauseesta ilmi?
 
(Tarkistuskierroksen lisäys: Luettuani postisi kokonaan, ymmärrän, että ilmeisesti haet sitä, mitä eroa on duuriasteikolla ja sen rinnakkaismolliasteikolla (eli perussävel vaihtuu terssin alemmas). Meidän mielestämme oli tulevaisuutta silmälläpitäen selkeämpää ensin vertailla asteikkoja samasta lähtösävelestä alkaen, eli C-duuri vs. C-molli. Rinnakkaismolli selitetään viisi aukeamaa myöhemmin sivulla 108. Mutta nämä nyt ovat juuri tällaisia järjestysvalintoja, joita kirjoittaja joutuu kammiossaan miettimään... Toisaalta, jos et olisi etukäteen rinnakkaismollista tiennyt, et olisi sellaista tähän väliin vielä kaivannutkaan! :)
 

 
Oli C- molliasteikkoon kirjoitettu etumerkit, selittämättä miksi ne siellä pitää olla.
 
Itse kuvittelisin juurikin tuon ensimmäisen lauseen selittävän, miksi nämä kolme säveltä on alennettu. Ja alemmassa nuottiesimerkissä on teksteillä ja katkoviivoilla yritetty selventää sitä, miten alennusmerkit nuottien edestä voidaan siirtää nuottiavaimen viereen etumerkinnäksi.
 

 
jos tuo olisi kirjan ainoa aihe, sen kyllä jaksaisi pähkäillä, mutta koko kirjan selvittäminen on jo toinen juttu.
 
Voisiko osaan ongelmista olla syynä se, että olet lukenut tekstin (tai kirjan käyttöohjeet) huolimattomasti? Tai ilmiöiden "uusi" käsittelyjärjestys tuntuu hankalalta sisäistää, koska olet oppinut asiat jo aikaisemmin eri tavalla? Toki kirjasta voi puutteellisiakin selityksiä löytyä.
 

 
Silti Toonika taitaa olla helpoin kirja tajuta mitä olen selaillut. Sekä nyt tällä tietämyksellä asiat toki ovat selkeitä.
 
Jee!
 

 
Maallikon tietämättömyyden takia tuo skaala solmisaationimillä on paljon selkeämpi, silloin siihen ei sotke säveliä (myös C- Duuri koskettimilla hämää), vaan sävellaji liitetään siihen kun istutetaan skaala alkamaan tietyltä säveleltä.
 
Tähän perusajatukseen myös Toonikassa on pyritty. Valitsimme kuitenkin numerot (yy, kaa, koo...) tavujen (do, re, mi...) asemesta, koska siinä tulee intervallit, sointulaajennukset ja sointuasteet opittua ikäänkuin kaupan päälle. Ja niistä on paljon iloa muusikon työssä, toisin kuin solmisaationimistä, jotka kelpaavat valuutaksi lähinnä teorialuokissa. Anyway, kummallakin tavalla saa kyllä duuriasteikon haltuun hienosti.
 

 
Musiikin teoriassa (sävellajit selitettiin hyvin seikkaperäisesti, muuten kurssi on suurelta osin käytännön harjoittelua säveltapailun ja diktaattiharjoitusten merkeissä) itsekin ihmettelin miksi ei päivän selvät asiat monellekaan tahdo aueta, kun ne itselleni oli jo selvää.
Sen takia kyllä ymmärrän kuilun kirjan tekijän ja lukijan välillä.
 
Kyllähän kuiluja varmasti löytyy, varsinkin koska eri ihmisille eri asiat ovat haastavia. Toonikan kanssa pyrimme vääntämään asioita sen verran rautalangasta, että itseopiskelunkin tulisi tietyin kriteerein olla mahdollista. Kursseilla opettajan tulisi kuitenkin ottaa vastuu asioiden perilleviemisestä, ja siihen tarkoitukseenhan kirjat ovat oiva apuväline. Mutta toki vihkomuistiinpanoillakin pärjää, jos ei kirjoista tykkää! :)
 

 
Toonikassakin on 250 sivua, sieltä on aika epätoivoista alkaa jotain tiettyä asiaa alkaa etsiä, ellei se se vilku päivänselvänä majakkana silmien edessä.
 
Toki näin on! Sama tosin pätee luultavasti kaikkiin kirjoihin, ne kun on tarkoitettu alusta loppuun luettaviksi. Toonikan alussa on sisällys (yhteenveto otsikoista) ja lopussa sanasto, mutta kaikki musiikkitermit sieltä ei löydy, se on ehdottomasti myönnettävä.
 

 
Itse mielestäni laitoin oman, itselleni valjenneen ajatuksen skaaloista ja sointujen perusteista rautalankamuotoon joskus aikoinani. Siinä voi olla ajatusvirheitä, mutta perusajatus sointujen rakenteista ja skaalojen eroista on tuo käsitykseni.
 
Paria terminologista kyseenalaisuutta lukuunottamatta tämähän se perusajatus on yhdellä tavalla esitettynä. Konstit on monet...
 

 
Ja Baron, se augmented on suomeksi edelleenkin ylinouseva. :)
 
EDIT: Ja itsekin kutsuin ensin vahingossa asteikon ensimmäistä säveltä pohjasäveleksi, vaikka perussävel lienee oikeaoppisempi termi. Soinnuilla on pohjasävel, asteikoilla perussävel, muistaakseni... ehkä... :)