Kohtalainen keikkavuosi n. reilu 30 keikkaa, mutta yli puolet jouduin kyllä kirjaamaan suoraan "hupikeikoiksi", eli, ei säällistä korvausta, joskus joku matkaraha, usein ruoat/juomat jne., jotkut pelkkää hyväntekeväisyyttä ja ehkä vain omaa aktiivisuutta, mutta keikkoja kuitenkin, kun pitää olla sovittuun aikaan paikalla, sovitun ajan, sovitussa asussa, sovittua ohjelmistoa soittaen jne. OK, jamit ovat sitten kyllä vielä erikseen, kun voi tulla/mennä tai olla pois jos ei ehdi/huvita. Minulla tietysti trp:na, varsinkin nykyään, keikat ovat kyllä useimmiten hyvin erilaisia verrattuna normi tanssibändimuusikkoon, keikkojen pituus useimmiten muutamista minuuteista reiluun tuntiin, soolona, säestyksellä tai bändillä, useimmiten ei ole edes muuta roudausta kuin itseni ja torvi paikalle ... mutta, toisaalta "ennalta-arvaamattomien" oikeiden töitteni johdosta on vaikea olla kovin aktiivisessa kokoonpanossa mukanakaan, ja riittäisikohän sitten jossain kohdassa taas taidotkaan ... Tämä edellä oli vähän niinkuin esipuhetta siihen, kun mainitsin tuossa Uudenvuoden toivotuksessani "lupauksenani", että enemmän oikeita töitä ja vähemmän soittoa ... siis, kun viime kädessä soittopuolen tulot ovat nyt sitten tietysti myös keikkojen vähetessä pudonneet selvästi, eli, homman "nettotuottavuus" on joutunut aivan harrastustasolle, 0:n tuntumiin, siispä, "hyvä harrastus maksaa", mutta eipä tämä nyt kovin kalliiksi tässä ole tullut, kuten monet muut "hienommat lajit" ... Kommenttina tähän keikkojen vähenemiseen trp:n osalta tanssibändeissä on tietysti jo varmaan 1980-luvulla alkanut bändien pieneneminen ja koneistuminen, ja kun keikkapalkkiot on aina kuitenkin olleet ruuvattuna ihan pohjiin, niin kyllähän sitä duo/trio/kvartetti soittelee koneistettuna ja varsinkin stemmalaulelee useammankin puhaltajan edestä ... trp:a, varsinkin laulavaa, voisi hyödyntää ehkä jo kvintetissä jne., mutta siinä se sitten on. Jazz-puolella tietysti on hieman toisin, ja toisaalta sitten ehkä myös vaatimuksetkin, mutta ei sielläkään liksat päätä huimaa rivimiehellä, tunnetut instru-solistit ovat tietysti erikseen, ja big band-saralla eivät kyllä enää rahaa näe juurikaan muut kuin "virkamiessoittajat", toista oli 10-20 v. sitten. No, puhallinorkestereissa joissain tehdään "yhteisiä hienoja matkoja pitkälle, ihan ulkomaille", mutta ei kiinnosta, joistain taas voi saada jotain matkakorvausta, mikä hieno "tasapaino" näissä ed. matka-sanonnoissa ... Yksityishenkilöiden, firmojen, yhdistysten tms. juhlissa saatetaan kyllä vielä tarvita jotain pientä trp-soitto-ohjelmaa, ja tietysti häissä/hautajaisissa, jolloin ehkä on sopivasti rahaakin käytettävissä, mutta muissa kirkon tilaisuuksissa on kyllä hyvinkin niukat budjetit, ja hommathan hoituvat ilman lisäsoittajaa kyllä ihan "virkamiehienkin" hoitamana. No, entä sitten uudet virtaukset, bile/rock-bändeissä ainakin joissain on kohtuulliset liksat, mutta eipä niihin enää "huru-ukolla" ole asiaa ... siis, pitää vaan siirtyä soittelemaan kotiseudun "vanhusten kerhoihin", etenkin niille joita kovempiäänisenkään instumentin soitanta ei enää häiritse, heh-heh ... |
Komppia ikä kaikki: - Ei, enemmänkin olisi saanut olla, koska elantoni on vain ja ainoastaan siitä kiinni. Hyvä teidän on, kun saatte olla päivätöissä ja illaksi keikalle. Päätyö on eri asia, kuin sävellaji kotona. Jepujee. Pitäisköhän sunkin hommata päivätyö? Kyllä se olo sillä helpottaa kun pääsee tekemään kahta duunia. Ihan elämä siitä aukeaa. Mutta ihan asiallisesti ottaen, soittaminen oheishommana on hemmetin nastaa. Voi vähän valitakin mitä tekee, ja kenen kanssa. Toivottavasti sulla keikat lisääntyy. Tiedätkin ammattimiehenä varmaan, ettei ne kuitenkaan itsestään... E: nykyään tahtoo kyllä monilla olla keikat vähissä. Harva se päivä joku kyselee keikkoja ja manailee tiukkaa tilannetta. Sääli sinänsä, mutta pitää olla realisti. Ei pitäisi laittaa kaikkia munia samaan koriin. Tästä on laivat yksi hyvä esimerkki. Kyllä niitä keikkoja kannattaa vähän laskelmoida, vaikka joku siitä urputtaisikin. Mutta tämä on jo lievää ot:a. "kentillä tavataan, veljet". Hihhii... |