Rock, pop, alternative ›

siis nyt pohjustan sitä ajatusta mitä on tavallisella tallujaisella. elikkä tarkoitukseni ei olekaan tietää kaikkea tästä musiikista, vaan kyselenkin tietäväisten vastauksia asiasta, kun itse en kuuntele Deathia/COFia raskaampaa. On sitä metallia tullut kuunneltua. kyllä, mutta ei tuonne ääripäähän asti.
 
joo, no siis niinkuin kaikissa musiikkityyleissä sitä potaskaa löytyy ja paljon. eli pitäs osata karsia ne surkeat yritelmät ja löytää ne todelliset innovaattorit. no, ensimmäinen metallibändihän oli monien mielestä black sabbath ja se onkin hyvä aloitus. no, en jaksa turhan kauaa jähistä, niin listaan metallibändejä joista mä pidän:
 
carcass- heartwork (en muista oikein muiden levyjen nimiä)
death (en nyt oikein muista levyjä)
metallican tuotanto ennen bläckiä, mutta erityisesti 'and justice for all'
slayerin raining blood, south of heaven ja seasons in the abyss
soundgardenin aikaisempi tuotanto
the melvins
faith no moren 'angel dust' levy
voivodin nothingface- levy (en ole muita vielä kuullut, joten en osaa sanoa)
 
no, täytyy toisaalta myöntää että metallin kuuntelu on jäänyt vähän vähemmälle...sanotaanko, et kun metalli on paskaa se on ihan VITUN paskaa. usein rasistista, sovinistista, idioottimaista musiikillista masturbaatiota, mutta kyllä sieltä myös niitä helmiä löytyy.

Esim. joku trance/tkno- musa. Eihän sillä ole muuta funktiota kuin tanssittaa ihmisiä.
 
Eläpä ylleistä. Itse en tanssi vaikka kirveellä uhattaisiin, mutta hyllystä löytyy Juno Reactorin tuotantoa ja jonkin sortin trancea tulee kuunneltua ajoittain.
 
Tässähän nyt on ehkä pointtina se että on olemassa monenlaista trancea yms. konemusiikkia. Anttilan alelaarin Best Ibiza Trance vol. 29 on tätä tanssimusiikkia, mutta löytyy sitä muutakin.
 
Eipä minulla muuta. Ugh, niinq. Sori, että meni aiheesta ohi.

toi paskiainen pilas black sabbathin ja ei sitä voi kun vihata sen takia.
 
"kuules. jos ensiks tekisit vähän taustatyötä ennenkun jauhat tota kakkaa"

carcass- heartwork (en muista oikein muiden levyjen nimiä)
death (en nyt oikein muista levyjä)
metallican tuotanto ennen bläckiä, mutta erityisesti 'and justice for all'
slayerin raining blood, south of heaven ja seasons in the abyss
soundgardenin aikaisempi tuotanto
the melvins
faith no moren 'angel dust' levy
voivodin nothingface- levy (en ole muita vielä kuullut, joten en osaa sanoa)
 
Noista se mamma varmaan tykkää joo. Joku Death vain vahvistaa käsitystä että metalli on örinää...

"kuules. jos ensiks tekisit vähän taustatyötä ennenkun jauhat tota kakkaa"
 
no hei, mä sentään kuuntelin sitä kakkaa ja oli vähän sama fiilis, kun tässä taannoin SETA:n bileissä eli tuli aika gay olo.

Se on se aggressiivisuus, joka thrashissa jyllää. Pääsääntöisesti en kuuntele kovin agrea musaa, mutta kylläpä on autuas olo pienen karjuntaluukutuksen jälkeen. Varsinkin tuollaisissa Metallica ja Megadeth -tyypin biiseissä mua himottavat ne alati vaihtuvat, mehukkaat riffit ja muutenkin munakas soitto.
 
Tuo on aika jännä näkemys. Tuntuisi nimenomaan, että paljon agressivisempaakin musiikkia voisi tehdä. Agressio on voimakas tunnetila ja sen esiintuomiseksi taiteessa täytyy olla vertailukohta. Jos levy on tasaista puuroutuvaa härppäystä alusta loppuun ilman mitään nyansseja, ei minulle agressiiviset tunnot välity. Minä itse kokisin musiikin agressivisena, jos se sisältäisi myös suvaintovaiheita tms. löysäystä väliin. Tällöin nosto kliimaksisimpaan räyhään tuntuisi suuremmalle kokemukselle.

Noista se mamma varmaan tykkää joo. Joku Death vain vahvistaa käsitystä että metalli on örinää...
 
tarviiks sitä välittää mitä jonkun mamma on mieltä metallista? ellei tietty puhut maailman kovimmasta metal bändistä, linkin parkista, joka taatusti kolisee joka mammalle.
 
death ei ole örinää. se laulu ei kuulosta yhtään örinälle, poitsu.

EDIT: meinasi tulla väärin.

tarviiks sitä välittää mitä jonkun mamma on mieltä metallista
 
Siitähän tässä ketjussa oli kyse? Ainakin osittain.
 
death ei ole örinää. se laulu ei kuulosta yhtään örinälle, poitsu.
 
No ei se lauluakaan ole:korinaa,mörinää you name it.
 
Äläkä poitsuttele vanhempiasi.

No ei se lauluakaan ole:korinaa,mörinää you name it.
 
jos se ei ole laulua, niin mitä se on? eikö laulua ole kaikki äänihuulilla tuotettu ääni?

jos se ei ole laulua, niin mitä se on? eikö laulua ole kaikki äänihuulilla tuotettu ääni?
 
Puhe?
Suoranaisesti se ei ole laulua
 
jos karjut jollekkin törtölle liikenteessä (hypoteesi) niin onko se sinun mielestä, että laulat jollekkin törpölle liikenteessä?

Luulenpa, että tämmöisessä raskaammassa hevissä/metalissa tärkeintä on se voima ja aggressio, joka tunkee kuulijan tajuntaan ja saa hänen ajatuksensa hetkeksi muualle. Se on raakaa ja kapinallista (kuten Black Sabbathkin oli 60-70-luvulla..). Raskaat kitarariffit ja usein myös nopea tempo ovat tärkeitä.
 
Ja kyllä heviäkin voi tanssia! Se on vaan lähinnä ilmakitarointia, pään nyökytystä tai jalannaputusta (tai kaikkia näitä yhdessä).

Eikös tuossa ole vaan kyse siitä, että hevi on vuosikymmenien aikana muuntunut ja jakautunut niin moneen otteeseen, että musiikkia kuuntelettomalle ihmiselle se kuulostaa yhtä hämärälle kuin intialaiset ragat länsimaiselle poppiskorvalle.
Eli jos haluat mutsistasi örinäfanin, niin hänet pitäisi ensin tutustuttaa Sabbathiin, sitten Motörheadiin, Metallicaan ja siitä eteenpäin, jos vaan korvat kestää :)

Fysiologista faktaa: bassrilla on hauska vaikutus aivoihin: Se pyrkii saada sydämen hakkaamaan sen biitin mukaan. Juuri tämän takia teknobileissä on niin siistiä. Metallissa vaan poljetaan tuplia, eli aivot erittävät erinäisiä stressihormoneja tasoilla, jotka ovat häkellyttävän korkeita, saadakseen lyöntitiheyden kiipeämään tuplien tasolle. Se auttaa luomaan hektisyyden tunnetta ja rankkuuden illuusiota.
 
Toiset asiat mitkä metallissa vetoavat lienevät vähemmän biologisia; hämmentävät kommpikuviot skitoilla, jumalattomat soolot, tyylisuunnasta riippuen joko laulajan lahjat tai kurkun syvyys,... jne.
 
Pään heiluttaminen tahdissa akselinsa ympoäri on kanssa kivaa, tai siis ainakin silloinkunme oltiin nuoria, niin tämä oli ihan hyväksytty normi, ilmeisesti nykyään tilanne on hieman toinen. Hitaampaa metallia/rässiä kuunnellessa hyppy-ja pomppu staili kenkii oikein hyvin, meidän aikana puhuttiin slamdancesta eli pogoamisesta ja headbangista, joka myös on oikein hauskaa. Eli kyllämetallistakin tanssittavaa saa, kun vaan muistaa ettei mikään käsikirja määrittele ohjesääntöä joka kategorisoisi kaikki tyylilajit alleen.
 
Metallia kuunnellaan yleensä melko kovilla volyymeillä, mikä lisää stressihormonien tuotantoa.
 
kysykää lisää.

niin mistä trash, death, yms.metallia/coreja kuuntelevat imevät sen fiiliksen?
ei metallia oikein pysty tanssimaan. metallissa ei ole oikein selkeää rytmiikkaa (rytmisiä vaihdoksia yms.)
ja näin. se ei ole selkeää musiikkia. tavalliselle tallujaiselle.
 
Puhuttiin nimittäin eri ikäryhmien "pop-musiikki" ilmiöistä nimittäin esim. Marita Taavitsainenhan on keski-ikäisten "poppia"
 
Nyt meidän täytyy tehdä suunnitelma. Hyvin suunniteltu juttuhan on jo puoliksi tehty. Ja hommahan tulee sitten menemään vähän niin kuin näin:
 
Ensiksi valitaan sellainen sopiva päivä, jolloin "mamma" on vähä pinna kireellä kun töissä on ollut hieman hankalaa. Sitten valitaan jotain kitarapainotteista musiikkia, mutta tulee valita se särön määrä tarkkaan ettei vaan mamma saa slaagia, jos bändi vielä laulaa suomeksi, niin silloin säröä voi olla vähän enemmän. CMX, Kotiteollisuus, ja mitä kaikkia muita suurenyleisön tietoisuudessa olevia raskaita bändejä onkaan olemassa. Näistä voi vapaasti valita. Jos tilanne on todella hankala täytyy turvautua sellaiseen hirvitykseen, kuin Nightwish. Suosittelen käyttämään suojakäsineitä ja hengityssuojaa, tämä on nimittäin hengenvaarallista tavaraa. Muista myös suojata kuulosi. Mammalle sitten soitetaan sitä "kitararenkutusta" päivittäin, ensin pieninä annoksina, myöhemmin voit siirtyä täysimittaiseen käännytys periodiin.
 
Kun olemme päässeet ohi tämän varallisimman vaiheen, voimme aloittaa vaiheittaisen siirtymisen kohti raskaampaa sarjaa. Suosittelen edelleen etenemään hitaasti, sillä pienikin virhe voi palauttaa alkutilanteeseen, ja sitähän me emme halua.
 
(Vaihtoehtoinen lähestymistapa: Jos mammasi pitää esimerkiksi klasarista tai jopa jazzista, niin silloin nämä vaikutteet tulee ottaa huomioon. Sinfoninen tavara uppoaa tietysti paremmin klasari diggariin, ja häröfuusiojazzmetalli taas jazzin ystävään.)
 
Toivon, että näistä neuvoista on apua mammasi käännytyksessä musiikin ihmeelliseen maailmaan. Pikaisiin paranemisiin. :)

Tuo on aika jännä näkemys. Tuntuisi nimenomaan, että paljon agressivisempaakin musiikkia voisi tehdä. Agressio on voimakas tunnetila ja sen esiintuomiseksi taiteessa täytyy olla vertailukohta. Jos levy on tasaista puuroutuvaa härppäystä alusta loppuun ilman mitään nyansseja, ei minulle agressiiviset tunnot välity. Minä itse kokisin musiikin agressivisena, jos se sisältäisi myös suvaintovaiheita tms. löysäystä väliin. Tällöin nosto kliimaksisimpaan räyhään tuntuisi suuremmalle kokemukselle.
 
Niin, juuri tämmöiseen tyyliinhän esim. suurin osa nu-metal-biiseistä rakentuu. Eli että hissutellaan säkeistöt ja sitten kertsissä räjähtää. Itse kyllä pidän paljon enemmän siitä että biisi on alusta loppuun turpaanvetoa (siis nimenomaan metallimusiikin kohdalla). Onhan se nyt ihan eri asia että täydet 4 minuuttia potkitaan päähän kuin että 2 minuuttia potkitaan ja 2 minuuttia silitetään päätä. Vähän ontuva esimerkki, juu.

Puhe?
Suoranaisesti se ei ole laulua
 
jos karjut jollekkin törtölle liikenteessä (hypoteesi) niin onko se sinun mielestä, että laulat jollekkin törpölle liikenteessä?
 
ei koska se ei ole musiikaalista.
 
organisoitu ääni= musiikkia
 
organisoitu äänihuulilla tuotettu ääni= laulua

slayer ja mese o kovii.

Tämähän tuota porukkaa usein vaivaa. Joidenkin ihmisten mielestä musiikin ainut tehtävä on tanssittaa ja olla siinä liikuskelun taustamusiikkina. En ole ikinä ymmärtänyt tuota.
 
Harvemmin tuolla Finlandian sinfoniakonserteissa kukaan moshaa.