| Aihe: Vahvistimen vaikutus soiton vaikeuteen | |
|---|
|
Rupesinpa miettimään että mikä on se "tekninen" määritelmä kun puhutaan vahvistimesta, jolla on vaikea soittaa. Monien varsinkin laadukkaampien vahvistimien kohdalla mainitaan usein, että vahvistin on vaikea ja anteeksiantamaton soittaa. Yritän tässä siis pohtia, että mikä on se tekninen ominaisuus vahvistimessa joka tekee siitä vaikeasoittoisen. Onko se erottelevuus? Kompression määrä? Jokin muu?
Aikamoista metatason keskusteluahan tästä helposti saa, mutta itse ainakin olen selvästi huomannut, kuinka jollain vahvistimilla vaan on selvästi vaikeampi soittaa, vaikka soundi olis suunnilleen samanlainen. Joutuu keskittymään ihan eri tavalla soittoonsa ja jokaiseen ääneen.
Ja kaikkihan osaa asiallisen keskustelun tyylin, eiks je?
Kyllä se siitä. |
|
Mulle tulee mieleen video missä esiteltiin vuosikertastratocastereita ja analysoitiin kuinka yksikelasilla mikeillä soittavat joutuvat suhteessa tekemään enemmän työtä saman saundin saamiseksi mistä johtuen heidän soitto ja henkilökohtainen tatsi/saundi hioutuvat persoonallisemmiksi.
Jotkut vahvarit ovat todella dynaamisia erottelevia jolloin joutuu tosiaan kiinnittämään huomiota siihen mitä tekee, mutta toisaalta ilmaisuun on mahdollista luoda enemmän vaihtelua jos osaa soittaa dynaamisesti.
Hi-Gain vahvistimet voimaakkasti särötetyillä kanavilla ovat sen verran kompressoituja ja "tuuttaavia" että ei ole aivan yhtä tarkkaa miten jokaisen iskun sovittaa. Jos soittaa aina täydellä voimalla pickaten niin ei kai siinä mitään eroa ole millä pelillä soittaa kunhan saundi tyydyttää.
Rölöö. Ajatus lähti karkuteille. |
|
Vladi: Rupesinpa miettimään että mikä on se "tekninen" määritelmä kun puhutaan vahvistimesta, jolla on vaikea soittaa. Monien varsinkin laadukkaampien vahvistimien kohdalla mainitaan usein, että vahvistin on vaikea ja anteeksiantamaton soittaa. Yritän tässä siis pohtia, että mikä on se tekninen ominaisuus vahvistimessa joka tekee siitä vaikeasoittoisen. Onko se erottelevuus? Kompression määrä? Jokin muu?
Aikamoista metatason keskusteluahan tästä helposti saa, mutta itse ainakin olen selvästi huomannut, kuinka jollain vahvistimilla vaan on selvästi vaikeampi soittaa, vaikka soundi olis suunnilleen samanlainen. Joutuu keskittymään ihan eri tavalla soittoonsa ja jokaiseen ääneen.
Ja kaikkihan osaa asiallisen keskustelun tyylin, eiks je?
dynamiikka ja erottelukyky ainakin vaikuttavat vahvasti vahvistimen käyttäytymiseen.. |
|
Da Make: Mulle tulee mieleen video missä esiteltiin vuosikertastratocastereita ja analysoitiin kuinka yksikelasilla mikeillä soittavat joutuvat suhteessa tekemään enemmän työtä saman saundin saamiseksi mistä johtuen heidän soitto ja henkilökohtainen tatsi/saundi hioutuvat persoonallisemmiksi.
Taisi olla asialla Carl Verheyen??? Loistava kitaristi. Muutenkin "Jawbonepress:in" videot hyviä.
http://www.youtube.com/watch?v=3ktLWOq_x4c&feature=channel
"You don't find a style...a style finds you. - Keith Richards" |
|
Mielestäni kyse on siitä kuinka kompressoitunut vahvistimen ominaissoundi on. Joillain koneilla on ihan sama nyplääkö hiljaa vai hakkaako kunnnolla, soundi on ihan (tai lähes) sama.
"They tell me, but I tell them, I do it my way and I always will" |
|
Miusta se vahvistimen "vaikeasoittoisuus" yleensä unohtuu samalla kun siihen vahvarin soundiin alkaa ajanmyötä tottua. Eli kai sitä jokaisen korva jossainmäärin"jämähtää" omaan soundimieltymykseen siinä määrin että niiden omien juttujen repiminen vieraasta laitteesta on aluksi vaikeampaa.....
First Class In The WhiteTrash |
|
Vladi: Rupesinpa miettimään että mikä on se "tekninen" määritelmä kun puhutaan vahvistimesta, jolla on vaikea soittaa.
Kröhöm... Eikös se ole kitara mitä soitetaan ;) joo oli pakko...
Musiikin takia tänne tultiin, rölöjen takia tänne jäätiin. |
 Ossi
06.04.2010 00:20:31 | |
|
Da Make: Jotkut vahvarit ovat todella dynaamisia erottelevia jolloin joutuu tosiaan kiinnittämään huomiota siihen mitä tekee
Ehkä monessa tapauksessa on kyse juuri tästä. Vahvistin toistaa mahdollisimman orjallisesti sen, mitä pelimannin näpeistä lähtee. Joissain tapauksissa se on hyvä, joissain taas välttämättä ei :)
mutta toisaalta ilmaisuun on mahdollista luoda enemmän vaihtelua jos osaa soittaa dynaamisesti.
Touché! |
|
tepeh: Kröhöm... Eikös se ole kitara mitä soitetaan ;) joo oli pakko...
Niin, ennenvanhaan sanottiin että vahvistintakin soitetaan, sitä muka kun särön määrä on lisääntynyt, on tämäkin taito unohdettu pikkuhiljaa. Itse meinasin lentää perseelleni kun eka kertaa nykyisellä vetelin, vaikka entisetkin olivat mielestäni dynaamisia ja hyvin soittotatsiin reagoivia, nyt joutuu oikeasti soittamaan...
Ketä kiinnostaa. |
|
Kyllähän se on iso tekijä vahvistimen ominaisuuksista. Mun mielestä vahvistimen pitää vähän tapella vastaan; riffinrunttaukseen saa vastapainoa ja tukiseinää, jota ilman mielestäni kärsii tietty väkevyys ja soittotatsin sanelema persoonallisuus - mikäli sitä on... einzweidreivier MASTEROID ~~ stonerdoom[jotain] ~~ |
|
Vladi: Monien varsinkin laadukkaampien vahvistimien kohdalla mainitaan usein, että vahvistin on vaikea ja anteeksiantamaton soittaa.
Ettei tässä ole vaan menty soveltamaan autotoimittajien maneereja?
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle"
- Laura Latvala |
|
varakeef: Ettei tässä ole vaan menty soveltamaan autotoimittajien maneereja?
Autoista en tiedä mitään, enkä juuri muustakaan, mutta tottahan se on... kompressoiva vahvistin antaa anteeksi summittaisemman tatsin.
Esimerkiksi kliinille säädetty transistorivahvistin on viheliäisen kuuloinen osittain juuri siksi, että oman soiton kömpelyydet erottuvat armotta. Vaikka rämpyttäisi ihan mukavasti rytmissä, niin soittodynamiikan huolimattomuus kuuluu heti. Plonk, plonk. |
|
Teknisistä määritelmistä en tiedä mitään...
Itse olen vain huomannut, että jotkin vahvistimet sopivat omaan soittotyyliini (tai -tyylittömyyteen) paremmin kuin toiset. Esimerkkinä ei-sopivasta masiinasta ovat Rectifierit. Tykkään kyllä soundista, jonka monet onnistuvat niistä loihtimaan. Jotenkin se särösoundi ei vain reagoi soittoon samaan tapaan kuin mihin olen tottunut, enkä jostain syystä osaa soittaa niillä mitään. Jotenkin se soundi tuntuu, muttei kuitenkaan kuulosta, koko ajan liian "tönköltä", paremman termin puutteessa.
Dillon, you son of a bitch! |
|
Jos vahvari/mikit on löysät ja vastaavat laiskasti soittamiseen niin eihän sellaisella voi vetää mitään kovin nopeaa kamaa. Erottelevuus on sekin tärkeä että kuulee vähän mitä soittaa. |
|
Ote Triaxiksen manuaalista Lead2-moodien kohdalta:
Some players that grew up playing non-Mesa amplifiers may find these dry and stiff at first, but have patience, and you will come to enjoy these modes. There is simply less slop around the note in these modes taking them a sort of magnifying glass for inaccurate playing. We like to think of these modes as having built in qualities of a good teacher. What you put in is what you get out. However, should you spend much time at all plugged into these modes, we guarantee you will become a master of nuance. These modes are sure to make you a better player if give them a chance. |
|
Enpäs huomannut tätä ketjua ja kerkesin jo lähes vastaavan aloittamaan soittopuolella, kopionpa aloitusviestini tähän.
Oon havainnu, että jos himassa treenaat jotain riffiä himavehkeillä ja sitten meet treenikselle soittamaan vähän isommilla koneilla, niin soitto tuntuu ja kuulostaa erilaiselta. Demppikäden asentoa tarvii muuttaa yms. mikäli haluaa että riffi saundaa samalta kuin kotosalla.
Ilmeisesti tämä johtuu lähinnä siitä, että himan trankkulaitteissa sitä gainia on aika kosolti, jolloin demppaukset korkeammiltakin kieliltä kuulostavat muhkeilta ja selkeiltä, jopa kosteilta. Sitte taas treeniksellä kun putkitehoa riittää ja gainia ei tahtois niin hirveesti laittaa, niin samat dempit kuulostaa ohkasilta ja laimeilta ja kämmensyrjää tarvittee vetää taaksepäin jotta kielet soivat vähän vapaammin, elikkä demppaa vähemmän. Saundi on siis hyvin rouhea mutta kuiva.
Hyvänä esimerkkinä vaikka angel of deathin hämähäkki-riffi. Ei vaan saundaa samalta.
Ilmeisen harmin tämä tietty aiheuttaa mikäli haluat kotosalla jonkun jutun treenata kuntoon treenejä varten ja sitte kämpillä ei riffi saundaakkaan yhtään samalta.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kannattaisko tässä harkita jonkinlaisen säröpurnukan hankkimista tai jotain? |
|
tomaattiorava:
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kannattaisko tässä harkita jonkinlaisen säröpurnukan hankkimista tai jotain?
Sanoisin että vähennä säröä kotona soittaessa. Tiukka ja hyvä soundi tulee ranteesta, ei särön määrästä. Tietenkin jonkun verran säröä pitää olla, mutta yleensä mitä vähemmän säröä, sitä parempi.
Kyllä se siitä. |
|
Krice: Jos vahvari/mikit on löysät ja vastaavat laiskasti soittamiseen niin eihän sellaisella voi vetää mitään kovin nopeaa kamaa. Erottelevuus on sekin tärkeä että kuulee vähän mitä soittaa.
Tää mua on pitkään kiinnostanu.
Itekään en juuri mitään tajua näistä teknisistä spekseistä, mutta miten määritellään esim. juuri vahvarin ja mikkien löysyys / tiukkuus? Mikä näissä mikeissä tekee soundista tiukan ja noissa taas löysän? |
|
Vladi: Sanoisin että vähennä säröä kotona soittaessa. Tiukka ja hyvä soundi tulee ranteesta, ei särön määrästä. Tietenkin jonkun verran säröä pitää olla, mutta yleensä mitä vähemmän säröä, sitä parempi.
meinaatko että himasetupin säröjä pienentämällä soittotatsi korrelois paremmin treenisolosuhteita?
Se vaan on ikävää ku kerrostalokämpässä joutuu (yleensä iltaisin) niin hiljaa soittamaan että ei se oikee metallilta kuulosta ellei gainit oo aika kaakossa =/ |
 Antti1
06.04.2010 15:02:42 (muokattu 06.04.2010 15:04:00) | |
|
Kopipaskonpa tämän "vastauksen" tänne:
tomaattiorava: Mitä tarkoitat kunnon kamoilla?
No mitä kukakin kunnon kamoina pitää: Mesan Roadking, Soldano SLO100, Diezel Herbert, Hiwatt DR103, Splawn Nitro, Elmwood M60 ja sitärataa nyt ainakin. :)
Point being: monet vahvarit tosiaan helpottavat urakkaa piilottelemalla yksityiskohtia. Varsinkin monet mallintavat tekee tätä. Jos se on ainoastaan treenivärkki ja oikeat suoritukset tehdään jollain muulla, niin silloin menee joissain tapauksissa hiukan pieleen. Oikeanlainen tatsi jää löytymättä, kuten nyt sun tapauksessa. Helppo ratkaisu on treenata niillä vempaimilla, joilla pitäisi sitten "oikeasti" soittaa.
E: Säröjen vähentäminen ei auta oikeastaan. Liikaa voi tietty olla ja sitä on syytä välttää. Eri laitteet on kuitenkin erilaisia ja se suuri äänenvoimakkuus vaikuttaa ihan fyysisestikin kitaran käyttäytymiseen kokonaisuudessa.
"Jazz is just a series of mistakes without the 'oops'" - Nigel Tufnel |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
