Kitarat: soittaminen ›

En todellakaan ole mikään tilutuksen fan, mutta kun kuuntelee Steve Vain äärimmäisellä säröllä höystettyä vibrakammella vääntelyä ja Whammy pedaali ujellusta, ni alkaa ihan tosissaan toivomaan, ett kunpa toi Stevekin vaan tiluttas.
 
Jos toi on Vain näkemys taiteesta, ni se hänelle suotakoon. Varmasti jokainen kitaristin alkukin on huomannut, ett kitarasta saa vahvistimen kautta aika jänniäkin äänähdyksiä varsinkin, jos on efektejä välissä...puhumattakaan siitä, ett niitä on metritolkulla. Sitten se vasta jännää onkin. Siinä vaan helposti itse musiikin soittaminen unohtuu..
 
Etpä ole sitten tainnut kuunnella Mr. Vain musiikkia kovinkaan paljon, kun tuollaista alat väittämään.

Juu... samaa mieltä kun edellinen eli Vai tosiaan hallitsee ihan kumpaisetki eli tilutuksen ja herkistelyn. Tulee aika hyvin esille ku kuuntelee Fire Garden -levyä.... Mäkää en hirveesti tiluista perusta mutta Vai tekee sen kyllä tyylillä.... eipä muuta.

- - - Siinä vaan helposti itse musiikin soittaminen unohtuu..
 
... mutta onneksi Vailla ei ole unohtunut!!

Yngwie on ruma, läski mies joka näyttää rumalta, läskiltä naiselta. Mutta perkeleen hyvä se on kitaraa soittamaan.
 
Niistä tulis Timo Tolkin (lausutaan muuten Thimou Tholki) hyvä aisapari, The Ugly Fat Selfish Tilulilu Motherfucker Duo..

Niistä tulis Timo Tolkin (lausutaan muuten Thimou Tholki) hyvä aisapari, The Ugly Fat Selfish Tilulilu Motherfucker Duo..
 
Joo, Ynkkä soittais A-mollia ja Tolkki A-mollia.

Joo, Ynkkä soittais A-mollia ja Tolkki A-mollia.
 
Eiku harmonista.
 
Mutta asiaan. For the Love of God on esimerkiksi aika jännä tapaus: kuuden minuutin biisi jossa on käytännössä kaksi melodiaa. Kaunista melodiaa, juu, mutta siinä soolo-osuudessa joka kestää puoli biisiä käydään välillä vähän turhan syvällä...

The Ugly Fat Selfish Tilulilu Motherfucker Duo..
 
Tipuin rankemman kerran.. lolts

Mä en luokitelle Steve Vaita "tiluttajaksi". Tiluttajia ovat Angelo ja Romeo. Stevellä on liuta äärettömän kauniita, melodisia biisejä: Tender Surrender, For The Love Of God, Die To Live, Hand On Heart, The Crying Machine...
 

 
Äsh, olisi pitänyt arvata ettei se rumpali tiennyt mistä puhui...siis jos haluaa lisätietoja asiasta niin menee lukemaan threadiä "Tilutus" ja kolmatta sivua, siinä on aika pitkä editti multa yhestä jutusta..

Mä en luokitelle Steve Vaita "tiluttajaksi". Tiluttajia ovat Angelo ja Romeo. Stevellä on liuta äärettömän kauniita, melodisia biisejä: Tender Surrender, For The Love Of God, Die To Live, Hand On Heart, The Crying Machine...
 
Aivan!! Stevellä on melodiapuoli vahva puoli... Tosin revittelyjäkin löytyy, joita ei ehkä niin jaksa kuunnella, mutta kun ottaa kitaran käteen niin niitä on kyllä pirun kiva soittaa!! Esimerkiksi soitin eräissä häissä yhtenä ohjelmanumerona Steve Vain Juice-biisin josta sai vitun hyvän fiiliksen, se on niin menevä rokkibiisi!!
 
Ja For The Love Of Godin kitarasoolo on mielestäni loistava, mielestäni siitä löytää fiiliksen!!

Etpä ole sitten tainnut kuunnella Mr. Vain musiikkia kovinkaan paljon, kun tuollaista alat väittämään.
 
No mitenniin?! Kuuntelin joskus Steve Vain jonkun tuplaliven ja ei siitä jäi juuri tollanen kuva! Bändi soitti siin levyllä tosi hyvin...olisivat vaan unohtaneet se Steven jonnekki. Ja David Lee Rothin aikaisia järkytyksiä oon myös kuunnellu joskus ja jonkun studiolätyn(ei jääny nimi mieleen). Montako levyllistä sitä on vielä kuunneltava?
 
Mun on oikeesti vaikee käsittää, mikä siinä soitossa on nii ihanaa? Eihän sitä vongutusta jaksa kuunnella mörkökään! Oli sitt tilukitaristi tai ei...ni hyvän kitaristin merkki on siinä, ett pystyy pitämään homman mielenkiintoisena kokoajan. Minun näkökantani on se, ett Steve ei siihen pysty! Sillä karkaa mopo jatkuvasti..
 
Kuunnelkaapa vaikka jotain Steve Morsea. Siinä on äijä, joka on suvereeni joka tilanteessa!

A) Se tupla-live ei ole kovin hyvä levy. Biisitkin on duunattu tien päällä ja omistettu milloin millekin maalle. En suosittele tutustumaan Steven tuotantoon sitä kautta
B) David Lee Rothin ja Steve Vain yhteistuotanto oli pahinta/parasta kasaria. Tykätköön ken tahtoo. Mä diggaan, mutta en ihmettele, vaikka muut inhoaisivat.

A) Se tupla-live ei ole kovin hyvä levy. Biisitkin on duunattu tien päällä ja omistettu milloin millekin maalle. En suosittele tutustumaan Steven tuotantoon sitä kautta
 
No tätähän minä just tarkoitinkin, ku sanoin ett hyvän kitaristin merkki on siinä, ett pystyy pitämään homman mielenkiintoisena...kokoajan. Eli tianteesta riippumatta...

No mitenniin?! Kuuntelin joskus Steve Vain jonkun tuplaliven ja ei siitä jäi juuri tollanen kuva! Bändi soitti siin levyllä tosi hyvin...olisivat vaan unohtaneet se Steven jonnekki. Ja David Lee Rothin aikaisia järkytyksiä oon myös kuunnellu joskus ja jonkun studiolätyn(ei jääny nimi mieleen). Montako levyllistä sitä on vielä kuunneltava?
 
Mun on oikeesti vaikee käsittää, mikä siinä soitossa on nii ihanaa? Eihän sitä vongutusta jaksa kuunnella mörkökään! Oli sitt tilukitaristi tai ei...ni hyvän kitaristin merkki on siinä, ett pystyy pitämään homman mielenkiintoisena kokoajan. Minun näkökantani on se, ett Steve ei siihen pysty! Sillä karkaa mopo jatkuvasti..
 
Kuunnelkaapa vaikka jotain Steve Morsea. Siinä on äijä, joka on suvereeni joka tilanteessa!
 
Juu niinhän sitä kannattaa arvostella äijää parin levyn kuuntelun jälkeen. Olet "sopivasti" unohtanut Steven parhaan tuotannon Passion and Warfare -> The Ultra Zone. Kuuntelepas ensin nuo levyt läpi ja tule sitten väittämään Steveä vain yksitoikkoiseksi tiluttajaksi.
 
Steve Morse on kyllä kova kitaristi, itsekin häntä diggailen.

No tätähän minä just tarkoitinkin, ku sanoin ett hyvän kitaristin merkki on siinä, ett pystyy pitämään homman mielenkiintoisena...kokoajan. Eli tianteesta riippumatta...
 
Mun mielestäni Steven live-levy oli siitäkin syystä turha, että se ei koostunut yhdestä keikasta, vaan jokainen biisi oli eri keikalta ja ne olivat ilmeisesti aina ensiesityksiä. Tässä annettakoon anteeksi, jos homma ei pysynyt hanskassa. Siinä yhdessä biisissähän kitarasta meni kielikin poikki ja Vai rupatteli aikansa, kun nauhoitus oli vissiin pakko saada kuntoon juuri sillä keikalla (biisit oli siis aina omistettu jollekin maalle).
 
Lainaapa lähimmästä hyvinvarustetusta kirjastosta Alien Love Secrets. Sun on pakko tykätä!!
 
Niin ja tuosta Morsesta: se on vitun kova jätkä kans!!

Niin ja tuosta Morsesta: se on vitun kova jätkä kans!!
 
Kuka on nähnyt sen livenä, kuka, kuka??

Kuka on nähnyt sen livenä, kuka, kuka??
 
En tiedä. Ian Gillan?

Minä oo...Purplen kanssa;)

Kuka on nähnyt sen livenä, kuka, kuka??
 
Minäpä olenkin nähnyt Steve Morsen (lausutaan Stiiv Moos) livenä 3 kertaa. :) Hehee...

Vai on pirun kova. Osaa tiluttaa tyylillä tai vaihtoehtoisesti herkistellä todella upeasti. Jotkut biisit menee vähän yli hilseen, mutta suurin osa kyllä potkii hirmu kovaa.