Aihe: Klassisia kitarakappaleita 1 2 | |
|---|---|
 Gotnine05.04.2009 22:59:56 | |
Hei Levesinet, kiitos paneutuneesta vastauksestasi/kommentistasi! Siinä on paljon asiaa mutta koetan kommentoida sitä joskus toiste paremmin voimin. Ihan varmuuden vuoksi vain totean lyhyesti, että luokitellessani musiikkeja "klassisiksi" tai "ei-klassisiksi" - tai ihan miksikä vaan muuksikin - ei kyseessä ole musiikkien järjestely "arvojärjestykseen" lajityypin perusteella, vaan ihan vain yritys helpon lokeroinnin välityksellä ilmentää minkä kulttuurihistoriallisen tradition ja taide-estetiikan lajin asiasta kulloinkin on kyse, vaikka objektiivisuuteen ei siinäkään voi täysin yltää. Lyhyenä anekdoottina paljastan poikkeuksellisen suhteeni Pat Methenyyn; hän on yksi parhaimmista vihaamistani muusikoista. On erikoista kyetä vihaamaan ja kunnioittamaan samaa henkilöä... Edellinen vain siksi, kun Metheny nyt tässäkin keskutelussa tuli mainittua. Valitettavasti olen juuri nyt liian väsynyt kertoakseni Metheny-ällötyksestäni enempää... | |
 sakvaka02.05.2009 16:57:22 | |
Entäs Tarregan Gran vals, ainakin meille suomalaisille tuttu :) kuunnelkaahan alkua niin ymmärrätte, miksi. http://www.youtube.com/watch?v=93_n5MID3A8 | |
| Gotnine 02.05.2009 22:21:40 | |
sakvaka: Entäs Tarregan Gran vals, ainakin meille suomalaisille tuttu :) kuunnelkaahan alkua niin ymmärrätte, miksi. http://www.youtube.com/watch?v=93_n5MID3A8 Joskus on käynyt mielessä mennä Nokian pääkonttorin edustalle katusoittamaan kitaralla ko. piisiä ja katsomaan, usuttaako Nokia lakimiehet kimppuun... | |
| wedevirtanen 04.05.2009 00:37:14 | |
Klassisen kitaramusiikin huipentuma: Nokian kännykkääni! Nokia voi lainata musiikkia, mutta luotan muutoin sen yritysetiikkaan olla kopioimatta kilpailijoidensa tuotteita. Lisäksi Nokia jakaa töitänsäkin eettisin ja etnisin perustein tasapuolisemman ja paremman maailman puolesta. Se valvoo tarkoin, että ihmisoikeuksia sekä työsuhdelakeja noudatetaan heidän tehtaillaan Kiinassa ja Intiassa. Tämän rehellisyyden ja eettisyyden korkein maanpäällinen ilmentymä, Nokian entinen johtaja Jorma Ollilakin on valittu Suomi-brändin pääasiamieheksi. Annetaan suomalaisille kenkää ja siirretään hommat orjatyömaihin, siinä Ollilankin Suomi-brändiä. Peace and love brothers and sisters! | |
| marchan 23.10.2009 15:20:06 | |
Beethoven: Moonlight sonata I osa Löytyy 2 sovitusta: A-mollissa (Laurindo Almeida) ja D-mollissa (Tarrega) | |
| MrHand 04.04.2010 15:21:56 | |
Kyllä parhaita tuo mainittu Albenizin Asturias, vaikka niinkuin täällä aiemmin todettiin sitä ei olekaan alunperin kitaralle sävelletty. Tässä linkissä Asturias Fantasy, käytettynä introna ja viety siitä ihan uusiin sfääreihin... http://www.youtube.com/watch?v=85DcGLFD7Bs | |
| Timo.T 04.04.2010 23:38:03 | |
levesinet: Huokaus. Olen nyt useita päiviä märehtinyt asiaa ja tähän minun on kai mukautuminen, siis vaikka käytinkin sanaa arkisemmassa, laajemmassa merkityksessä. Suomen näkökulmasta brasilialaiseen, populaarimusiikin perinteisiin rakentuvaan nykymusiikkiin joudun kai suhtautumaan niin kuin esimerkiksi nykyflamencoon, omana musiikkilajina. Ja kuitenkin kyse on nykymusiikista, tavallaan taidemusiikista, mutta se ei täysin istu täkäläisen taidemusiikin määritelmään. Tilanne on vähän samantapainen kuin miettiessä, lasketaanko Brasilia länsimaihin. Joskus se lasketaan länsimaihin, joskus ei. Niin lähellä Portugalia ja Italiaa ja kuitenkin niin kaukana pohjoismaista. Kiehtovaa mutta useinkin masentavaa. 1980-luvun alussa Metheny kävi Brasiliassa soittamassa Clube da esquina -porukan kanssa. Hän on saanut paljon vaikutteita Milton Nascimentolta ja Toninho Hortalta, ja myöhempinä vuosina sitten päin vastoin. Pat Metheny on ilmiömäinen soolokitaristi, mutta... EDIT: No joo, makuasia. Pakko vähän vetää sanojaan takaisin. Bellinati käsittelee brasilialaista musiikkia akateemisella otteella. Hän tuntee esimerkiksi Pixinguinhan kontrapuntisen improvisointitekniikan. Hän tuntee baião-tyylin modaalisen harmonian. Hänen harmonioissaan on lisäksi paljon vaikutteita jazzista (ja itse asiassa hän kuuntelee mielellään mm. Methenyn soittoa), mutta siinä on myös brasilialaisperäisiä ahkerasti moduloivia sointukulkuja ja taipumusta pehmeämpiin, konservatiivisempiin dissonansseihin, mitä en havaitse ainakaan Methenyn musiikissa. Bluesin sävy lähtökohtaisesti loistaa poissaolollaan ja bebop on aika kaukana ihanteesta. Kun Pixinguinha sävelsi Carinhosonsa arviolta 1916-17, siis noin 18 vuotta ennen kuin esimerkiksi Ellington sävelsi kappaleen "In a sentimental mood", se oli harmonisesti edistyksellinen, populaarimusiikiksi. En keksi parempaa historiallista esimerkkiä peribrasilialaisesta sävystä. Carinhoso (1916-17) http://www.youtube.com/watch?v=8IhqXDQkWpQ Pixinguinha teki monia uudistuksia sen jälkeen. Bossa novassa ellingtonilaiset ym. pohjoisen jazz-harmoniat ja brasilialaiset harmoniat yhdistyvät. Garoton jazz-vaikutteinen tyyli ennakoi jo bossa novaa. Esimerkiksi João Gilberto sai suoraan vaikutteita Garotolta. Ja nyt Bellinati suhtautuu jongoon, baião'hun ja bossa novaan itsenäisinä tyylilajeina ja tanssirytmeinä, joiden päälle voi säveltää modernein tekniikoin, jopa virtuoosimaista instrumentalismia. Vertaisin lähestymistapaa Villa-Lobosin Bachianas-sarjaan tai siihen, miten esimerkiksi Bach sävelsi tansseja. Jos Bachin hyödyntämiä tyylejä olivat allemande, gavotte, sarabande, menuetti, gigue, sicilienne ym., niin brasilialaisten tyylejä ovat choro, baião, jongo, samba, forró, bossa nova ym. 1920-luvun alussa Villa-Lobosin johtama joukko brasilialaisia taidemusiikin säveltäjiä alkoi määrätietoisesti hyödyntää sikäläisen kansanmusiikin aineksia sävellyksissään. Myöhemmin varsinkin Camargo Guarnieri harrasti nationalistista kansanmusiikin perinteisiin pohjautuvaa säveltaidetta. Wieniläisklassistinen muotoajattelu ei oikein istu jongon tai baiãon henkeen. Sen sijaan fiilistely kuuluu brasilialaiseen populaarimusiikin perinteeseen ja sopii mainiosti yhteen Debussyn aloittamaan taidemusiikin suuntaukseen. Pienimuotoisuus on ominaista Satien suosituimmille klassikoille. Satiehan se ehdotti Debussyille, että tämä tekisi musiikkia niin kuin maalauksia, tiettyyn hetkeen ja fiilikseen sidottuja maisemia. Loppu onkin sitten historiaa. Huomattava osa Brasilian musiikista on todellakin esteettisesti yllättävän lähellä Belle Epoquen loppupuolen ranskalaista musiikkia, paljon lähempänä kuin esimerkiksi espanjalainen. Villa-Lobos, Koechlinin hyvä ystävä (Koechlin oli Faurén oppilas, samoin kuin Ravel, Schmitt ja Boulanger), sävelsi impressionistisiakin teoksia. Camargo Guarnieri työskenteli Koechlinin alaisuudessa. Satien musiikkia ihannoivan Les Six -ryhmän Darius Milhaud työskenteli Brasilian suurlähettilään sihteerinä. Jobim mainitsee saaneensa suoraan vaikutteita Debussylta ja Ravelilta. Dori Caymmi kertoo, että ensimmäinen musiikkikappale, jonka nimen hän painoi mieleensä, kun hän kuuli sen lapsena, oli Debussyn Clair de Lune, Kuunvalo. (Caymmi kertoo myös, kuinka ärsyttävää on, kun joku jenkkibasisti alkaa hänelle neuvomaan sambarytmiä!) Bellinatin musiikki on jazzmaisuudestaan huolimatta brasilialaishenkistä, ja monet osuudet, jotka pohjoismaiseen korvaan ehkä kuulostavat improvisoiduilta (lue: luonnollisilta, kokonaisuuteen upotetuilta), ovat sävellettyjä. Sohaisit liian lähelle sydäntäni vertaamalla brasilialaista akustista kitaramusiikkia fuusiojazziin 'länsirannikon letkeydellä ja latinorytmiikalla varustettuna'. Noh, onhan se yllättävän siedettävää jazziksi. "En ole koskaan säveltänyt jazz-piisiä. ... Sävellän vain brasilialaisia kappaleita. Sävellän aina brasilialaisen kansanmusiikin rakenteina ja rytmeinä... ihan aina." -P. Bellinati, 1998 Ettei jäisi vuodatuksen tasolle, niin tässä lisää brasilialaista kitaramusiikkia, Assadin Jobiniana nro 1: http://www.youtube.com/watch?v=x6dYPy9aJto Kuten sanottu, Brasiliassa taidemusiikin ja populaarimusiikin lajit sekoittuvat tehokkaasti yhteen. Ma en tohon kylla mitaan pysty lisaamaan, paitsi sanoa mielipiteeni, etta Baden Powell on mun mielesta hyva esimerkki brasilialaisesta kitara musiikista, varsinkin asioista jotka rakentuu tuohon mita selitat, vaikkakin Vinius de Moraes'in vaikusta pitaa amplifioiden. | |
| Gotnine 28.03.2013 12:05:23 | |
Fernando Sorin Andante Largo op.5 no.5 on todellinen helmi: http://www.mutopiaproject.org/ftp/SorF/O5/sor-op5-5/sor-op5-5-a4.pdf | |
| Sulervo 30.03.2013 12:05:23 (muokattu 30.03.2013 12:13:27) | |
Gotnine: Fernando Sorin Andante Largo op.5 no.5 on todellinen helmi: http://www.mutopiaproject.org/ftp/SorF/O5/sor-op5-5/sor-op5-5-a4.pdf Toinen aivan ihmeellinen Sorin sävellys on Fantaisie Élegiaquen, op. 59, 1. osa (niinikään Andante Largo). Hämmästelen ja ihastelen, että kitarasta voi saada irti jotakin noin lämmintä ja paatoksellista. Hyvä halpislevytys on Naxos 8.553342 | |
| Gotnine 31.03.2013 00:49:11 (muokattu 31.03.2013 12:55:49) | |
Sulervo: Toinen aivan ihmeellinen Sorin sävellys on Fantaisie Élegiaquen, op. 59, 1. osa (niinikään Andante Largo). Hämmästelen ja ihastelen, että kitarasta voi saada irti jotakin noin lämmintä ja paatoksellista. Hyvä halpislevytys on Naxos 8.553342 Kiitos vinkistä; kävin kuuntelemassa juuri äsken tuon levytyksen Naxos Music Libraryssa (ainakin pääkaupunkilaiset pääsevät sinne kirjastokorttinsa koodilla), ja - hyvä levytys! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän Sor herättää vastakaikua, ja tuo piisihän on todella hieno. LAILLINEN ilmaisnuotti löytyy kitaristien aarreaitasta, Boije-arkistosta: http://boije.statensmusikverk.se/ebibliotek/boije/pdf/Boije%201051.pdf | |
 doppelgänger03.04.2013 12:56:08 (muokattu 03.04.2013 12:56:26) | |
Täällä on aikalailla unohdettu modernin kitarakirjallisuuden klassikot Brittenin Nocturnalia lukuunottamatta niin sanoisin että tällä levytyksellä pääsee niiden suhteen hyvin alkuun jos vaan spotify löytyy http://open.spotify.com/album/7Guy7ySoJS1ymvpIAZFPwp Julian Breamilla on lisäksi kokoelmalevyjä eri aikakausien klassikoista, jotka saattaisi kiinnostaa "Never argue with a fool,they only lower you down to their level and beat you with experience" -J.R.R Tolkien | |
| Gotnine 03.04.2013 22:46:13 | |
doppelgänger: Täällä on aikalailla unohdettu modernin kitarakirjallisuuden klassikot-- Totta, ja tuossapa mainio tilanne tutustua niihin ihan livenäkin: http://www.kitaraseura.fi/otto-tolo … siikkitalo-camerata-sali-19-4-2013/ | |
 Rokkipeikko18.08.2013 17:51:04 | |
Itse ostin tuollaisen kirjan vajaa vuosi sitten, kun "Classical guitar studies for classical guitar". Se sisältää oppilaitoksissa käytettyjä paloja, ja paljon opiskeltavaa ja soitettavaa. Mukana on myös hyvää materiaalia! Lista biiseistä löytyy helposti hakukoneella biisilistasta kiinnostuneille. Teosta voin suositella jokaisen klassisen kitaran kanssa harjoittelevan kirjastoon! J. Sumell | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)