Kitarat: soittaminen ›

Ihmettelenpä ettei tästä aiheesta vielä löytynyt omaa keskustelua.. Kitarainstrumentaali kun on kuitenkin se laji jossa kepittäjän kyvyt todella punnitaan. Kyllä oikea kitaravelho on se joka saa aikaan biisejä jotka toimii ihan kitaran ehdoilla ilman mitään turhia laulunjoikujakin.
Porukka sanoo diggaavansa kitaramusiikkia, mutta minkä ihmeen takia ns. kitaramusiikissa edes pitäisi olla laulua? Eikä Satriani ja Vai tosiaankaan ole ainoat nimet joilta löytyy vaikuttavaa kitarainstrumentaalia..

Onhan näitä:
 
Freddie King:
 
http://www.youtube.com/watch?v=rbqtnNorgQA
 
Peter Green, Eric Clapton
 
http://www.youtube.com/watch?v=Vv5G6v2FCVc
 
Hank Marvin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=IgVhdBfKano
 
Tolonen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=LsdB02vxGSw
 
Janne Schaffer:
 
http://www.youtube.com/watch?v=WB6fp3rcZ2o
 
http://www.youtube.com/watch?v=bT5NmpmXq8o
 
Harvey Mandel:
 
http://www.youtube.com/watch?v=nnzRVuE2-Zc
 
http://www.youtube.com/watch?v=a_G7rIwAhOE

Duane Eddy
Les Paul
John Scofield

MrHand: Ihmettelenpä ettei tästä aiheesta vielä löytynyt omaa keskustelua.. Kitarainstrumentaali kun on kuitenkin se laji jossa kepittäjän kyvyt todella punnitaan. Kyllä oikea kitaravelho on se joka saa aikaan biisejä jotka toimii ihan kitaran ehdoilla ilman mitään turhia laulunjoikujakin.
Porukka sanoo diggaavansa kitaramusiikkia, mutta minkä ihmeen takia ns. kitaramusiikissa edes pitäisi olla laulua? Eikä Satriani ja Vai tosiaankaan ole ainoat nimet joilta löytyy vaikuttavaa kitarainstrumentaalia..
 
Naurettavaa.
 
Kyllä kaikki musiikki pohjautuu rumpuvelhoihin.
 
http://www.youtube.com/watch?v=xqLss96wP8I#t=2m15s

Ei "kepittäjien" taitoja punnita ainoastaan kitarainstrumentaaleissa vaan nimenomaan soolokitarakappaleilla. Kitaran historiaa tarkastellessa voi huomata, että kitara on pitkään on ollut nimenomaan soolosoitin: ensimmäisenä kitaran kultakautena pidetään länsimaisen taidemusiikin klassismin ja romantiikan aikakautta, jonka merkittävimpinä säveltäjinä kitarapuolella pidetään nykyisin Mauro Giuliania ja Fernando Soria. Suurin osa molempien säveltäjien materiaalista on soolokitaralle.
 
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa etupäässä Francisco Tárrega ja Miguel Llobet kehittivät virtuoosimaista soolokitarasoittoa. Samoihin aikoihin flamencomusiikin piirissä etupäässä kitaristi Ramon Montoya vei flamencokitaraa säestyssoittimesta kohti vakavasti otettavaa soolosoitinta. Lienee sanomattakin selvää, että sekä klassisen kitaran että flamencokitaran materiaali oli tuolloin ja on yhä äärimmäisen virtuoottista soolomateriaalia.
 
Haluan vain siis huomauttaa, että alunperin kitara on ollut erittäin virtuuoottinen soolosoitin. Soittimen potentiaalin unohtuminen on tapahtunut myöhemmin sähkökitaran ja erinäisten 1900-luvulla syntyneiden musiikkigenrejen myötä. Toisaalta muun muassa sellaiset jazzkitaristit kuten Joe Pass, Lenny Breau ja Ted Greene ovat ymmärtäneet myös sähkökitaran potentiaalin hyödyntäessään soittossaan juuri klassisen kitaran ja flamencokitaran ideoita.
 
Pistetäänpä vielä pari YouTube-klippiä:
Kitaran teknillisiä rajoja koetteleva sävellys Miguel Llobetiltä:
http://www.youtube.com/watch?v=5rCDOJOPofU
Manolo Sanlucar soittaa Solean:
http://www.youtube.com/watch?v=POywGzYdYcs
Joe Pass soittaa soolosovituksen Autumn Leaves nimisestä jazz standardista:
http://www.youtube.com/watch?v=Mn0lNQD2Bhg
Ja sama kappale Ted Greenen soittamana:
http://www.youtube.com/watch?v=zDuee6blvj8

Kenny Burrell on kyllä aivan omaa luokkaansa, samoin Django Reinhardt.

Jeff Beck tulee ensimmäiseksi mieleen tältä saralta. Onhan nuo muutkin blues legendat kuten SRV (etenkin Little Wing-coveri) ja Clapton tehneet noita. Omiin suosikkeihin lukeutuu myös Chet Atkins.
 
Itselleni ei kuitenkaan nuo kitarainstrumentaalit ihan niin hyvin aina iske. Yleensä tulee pikemminkin instrumentaaleja kuunnellessa ihmeteltyä soittajan taitoja itse musiikin kuuntelemisen sijaan, mutta ehkä tämä on vain oma vikani. En juurikaan näe syytä jättää vokaaliosioita tekemättä jos osaa laulaa.
Omasa näkökulmastani kuitenkin soittamisen pääidea on tuottaa kaunista musiikkia. Hienot lyriikat ovat aina plussaa tietenkin.

Jaa no voihan tähän perjantain kunniaksi jotain listata hähä...No ei kun joo, kitarainstrumentaali meininki on sinänsä taitolaji kyllä, siitä kun helposti tulee vaan ylipitkä soolo. Mutta alan taiturit tietysti tekevät biisejä, ei sooloja...siis sisältäen säkeen, kertsin ja sitten ne soolot erikseen. Mutta onhan noita taitureita edellä mainittujen lisäksi toki, mm. Stanley Jordan, George Benson, Andy Timmons, Guthrie Govan (näistä uudemmista), Shawn Lane, Ray Montford, Paul Gilbert, Eric Johnson, ja lista on ...pitkä. Mutta siis joo hyvää kitarainstrumentaali menoa pystyy kuuntelemaan myös ali-ihmiset siis ne ketkä eivät ite skulaa.

http://www.myspace.com/animalsasleaders
IMO parasta kitaramusiikkia pitkään aikaa.

Yleensäkin fuusiojazzia soittavat tekevät ihan järjestään instrumentaaleja. Nimiä en ala tässä luettelemaan, kyllä ne täällä on ennenkin mainittu.
 
roopeok:En juurikaan näe syytä jättää vokaaliosioita tekemättä jos osaa laulaa.

Tähän mä suhtaudun vähän kahdelta kantilta. Arvosta hienoja lyriikoita ja persoonallista ääntä, mutta toisaalta joskus ärsyttää top40-hittien tyyli "copypastataan sitä kertsiä tähän loppuun viel 7 kiertoa".

Ynkältä Black Star ja Far Beyond the Sun

http://www.youtube.com/watch?v=baDM3_6w8-E
 
Stanley Jordan ja Autumn Leaves. Kait tääkin on sitten kitarainstrumentaali. Mun mielestä instrumentaali on hyvä, kun siinä on selkeitä melodioita ja kivoja koukkuja. Ehkä monet skebakekkulit soittaa nopeeta ja virheettömästi, mutta samalla ne usein kuulostaa todella tylsältä.

Njaah, suuri osa "kitaravelhoilusta" on pelkkää pelleilyä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä musiikille. Danny Gatton ei ollut sellainen http://www.youtube.com/watch?v=RyjtW-rvWoQ

Niin kyllähän kitaralle on tehty hienoa soolomusiikkia halki aikojen (klassinen kitara), esmes tuo mainittu Tarrega. Lähinnä hain tässä kuitenkin tuota modernimpaa materiaalia sähkökitaralle ja sitä mihin se on kehittynyt soittoteknisesti.
Tässäkin oli mainittu aiemmin hienoja nimiä, mutta kovin on sellaista konservatiivista name-droppingia niistä iänikuisista samoista vanhoistaparroista.
Kyllä vaikuttavia tekijöitä löytyy uudemmastakin aallosta, jotka ovat saaneet aikaan kokonaisuutena toimivia kitarainstrumentaaleja (ja nyt siis kyse kokonaisista instrumentaali-CD:stä).
Tunnetuimpia nyt ehkä Vinnie Moore, mutta löytyy muitakin kuten Tony McAlpine, Marty Friedman, Jason Becker, Jan Cyrka, Joey Tafolla, ja vielä enemmän rajoja rikkovaa kuten Ron Thal...

Kyllä vaikuttavia tekijöitä löytyy uudemmastakin aallosta, jotka ovat saaneet aikaan kokonaisuutena toimivia kitarainstrumentaaleja (ja nyt siis kyse kokonaisista instrumentaali-CD:stä).
Tunnetuimpia nyt ehkä Vinnie Moore, mutta löytyy muitakin kuten Tony McAlpine, Marty Friedman, Jason Becker, Jan Cyrka, Joey Tafolla, ja vielä enemmän rajoja rikkovaa kuten Ron Thal...
 
Tämä nyt sitten jo menee makuasioitten ja henkilökohtaisten mieltymyksien puolelle, että kenen mielestä nämä ovat ja kenen mielestä eivät.

Joo mutta tuo soittotekniikan näennäinen "kehittyminen" (kovia kepittäjiä on ollut aina) ei liity mitenkään siihen, että miten kiinnostavaa musiikkia kitaristit tekevät. Vinnie Moore? :D Huutonauru.

Vinnie Moore nyt oli nimenomaan vain nimiesimerkki -tunnetusta- instrumentaalikitaristista, omat vahvuutensa soittajana hänelläkin vaikkei lukeudu aivan omaankaan suosikkikärkeen. (harvalla kaverilla on syytä sentään huutonauruihin, aika kova heitto...)
Mutta Tony MacAlpine, Jason Becker, Jan Cyrka, Marty Friedman. Siinä on jo muutama tekijä joilta löytyy myös oikeaa musiikillisuutta ja monipuolisuutta, ei pelkkää soittonopeudella briljeerausta vaikka sitäkin löytyy.

MrHand: Vinnie Moore nyt oli nimenomaan vain nimiesimerkki -tunnetusta- instrumentaalikitaristista, omat vahvuutensa soittajana hänelläkin vaikkei lukeudu aivan omaankaan suosikkikärkeen. (harvalla kaverilla on syytä sentään huutonauruihin, aika kova heitto...)
 
Kyseisen kirjoittajan kommentteihin ei nyt muutenkaan kannata suhtautua kovin vakavasti.
 
Edit: Harvoin taitavimmatkaan kitaristit ovat niin mielenkiintoisia ulosanniltaan, että niitä jaksaisi esim. levyllisen kuunnella putkeen. Jossain vaiheessa homma yleensä lässähtää, sillä on oikeasti todella vaikea keksiä jatkuvasti kantavia ideoita jotka säilyttävät kuuntelijan mielenkiinnon. Monilla ne loppuu jo minuutin parin jälkeen. Tässä kuitenkin yksi suosikki-instrumentaalibiiseistäni:
 
Joe Satriani - Always with me, always with you
http://www.youtube.com/watch?v=F4fPv450OYM

-Cale: Kyseisen kirjoittajan kommentteihin ei nyt muutenkaan kannata suhtautua kovin vakavasti.
 
Allekirjoitan.