Kitarat: soittaminen ›

tomaattiorava: en käytä guitar prota.
Enkä ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että biisiä säveltäessä, sitä saattaa varsinkin kovilla tempoilla tulla vastaan osioita jotka voivat olla haasteellisempia soittaa kuin toiset.
 
Useita esimerkkejä olen kuullut tilanteista, missä metallibiisi yksinkertaisti vaatii säveltäjiensä mielestä toimiakseen jotain tiettyä mitä sitten ollaan studiossa kiroiltu ja pähkäilty ja aina kuitenkin selvitty. Ei siinä pitäis mitään ihmeellistä olla.
 
Kuten täällä jo mainittiinkin, niin ratkaisut on joko soittaa noi ala-e:n sävelet oktaavia korkeammalta tai sitten vain treenata. Treenaamista vaaditaankin sitten jo aika reippaasti, jos tuon haluat vetää nopeasti, tiukasti ja tarkasti. Nimittäin kahden kielen hyppäykset ei oo niitä ihan helpoimpia juttuja edes niille koville maestroille.
 
Lisävaihtoehtoina tarjoan joko tuon riffin jakoa kahdelle kitaralle, jossa toinen soittaa ala-e:n jutut, tai sitten sen asian hyväksymistä, että kitara on yksi soitin muiden joukossa, jolla ei kaikkea pysty soittamaan.
 
Vai mitä sä haluat vastaukseks? Täällä on kuitenkin jo selvästi tuotu esiin sun vaihtoehdot. Henk. koht. mielipiteenä sanoisin, että jos tuo ei ole se maailman kaikkien aikojen paras riffi, niin jätä koko homma sikseen ja keksi uus. Sekin saa olla yli sun tämänhetkisten taitojes, mutta se vois olla kuitenkin järkevässä ajassa opittava, toisin kuin tuo.
 
E: Ja tarkoitushan ei ole aukoa päätäni sulle, vaan ihan vaan saada sut tajuamaan tilanne :)

Kokeile soittaa peukalolla ne ähvät ;)
 
-Mikko

Ekespylly: Kokeile soittaa peukalolla ne ähvät ;)
 
-Mikko
 
Psykokinesia voisi olla myös varteenotettava vaihtoehto. Voi vaatia hieman enemmän treenausta tosin.

tomaattiorava: en käytä guitar prota.
Enkä ymmärrä, mikä siinä on niin vaikeaa käsittää, että biisiä säveltäessä, sitä saattaa varsinkin kovilla tempoilla tulla vastaan osioita jotka voivat olla haasteellisempia soittaa kuin toiset.
 
Useita esimerkkejä olen kuullut tilanteista, missä metallibiisi yksinkertaisti vaatii säveltäjiensä mielestä toimiakseen jotain tiettyä mitä sitten ollaan studiossa kiroiltu ja pähkäilty ja aina kuitenkin selvitty. Ei siinä pitäis mitään ihmeellistä olla.
 
Joo, mutta A) studiossa voi kikkailla mitä tahansa, esim. copy-pasteamalla niitä ääniä peräkkäin, B) monesti niitä vaikeimpia ideoita ei ole toteutettu, ainakaan livenä.
 
Olen minäkin ilmoittanut meidän biisien kohdalla, että jotain juttua en osaa enkä tule osaamaan, vaikka muut ovat sitä mieltä, että joku juttu pitää soittaa just tasan tietyllä tavalla. Kyllä mä oon treenannut, ja oppinut monta semmoista juttua mitä en uskonut oppivani, mutta joistain täytyy luopua.
 
Ei sillä että tuo sun lickisi olisi maailman vaikein, mutta miksei sitä voi soittaa helpommasta asemasta? Levylle vedät sitten sillä tavalla kuin haluat sen kuulostavan vielä jälkipolvien korvissa. Keikkatilanteessa kukaan ei kuule, että mistä asemasta joku licki on vedetty, tai onko hieno lead-soundi, kun samaa pörinää se on joka tapauksessa.

Vladi: Kuten täällä jo mainittiinkin, niin ratkaisut on joko soittaa noi ala-e:n sävelet oktaavia korkeammalta tai sitten vain treenata. Treenaamista vaaditaankin sitten jo aika reippaasti, jos tuon haluat vetää nopeasti, tiukasti ja tarkasti. Nimittäin kahden kielen hyppäykset ei oo niitä ihan helpoimpia juttuja edes niille koville maestroille.
 
Lisävaihtoehtoina tarjoan joko tuon riffin jakoa kahdelle kitaralle, jossa toinen soittaa ala-e:n jutut, tai sitten sen asian hyväksymistä, että kitara on yksi soitin muiden joukossa, jolla ei kaikkea pysty soittamaan.
 
Riffi on jo jaettu kahdelle kitaralle, kuten pätkästä huomaa. Ja kiitos vielä tuosta tiedosta, minä kun luulin että kitara ei ole yksi soitin muiden joukossa jolla ei kaikkea pysty soittamaan.
 
Vai mitä sä haluat vastaukseks?
 
Enpä kai mitään enää, höpölöpön lomassa täällä on tullutkin pari ideaa jota en itse tullut keksineeksi, ehkä käytän jotain niistä taikka sitten vaan leivon ja leivon kunnes kakku on valmis.
 
E: Ja tarkoitushan ei ole aukoa päätäni sulle, vaan ihan vaan saada sut tajuamaan tilanne

tomaattiorava:
E: Ja tarkoitushan ei ole aukoa päätäni sulle, vaan ihan vaan saada sut tajuamaan tilanne
 
Itkuvinkuparku. Jos ei sua asialliset vastaukset miellytä, niin mene mieluummin soittelemaan sitä riffiäs ja ole kirjoittamatta tänne. Turha odottaa asiallisia vastauksia jos ite käyttäydyt kuin kakara.
 
Tai sitten toi sun edittis on paskaa sarkasmia.

tomaattiorava: Miten itse lähestyisitte tätä dilemmaa
 
Koska olen laiska, niin 2:lla kielellä. Alempaa, sitten ylempää (tai toisinpäin), paitsi vapaat "E:t".
 
E|-------------------------------------
B|-------------------------------------
G|-------------------------------------
D|------------------------------------- (x2 tai x4)
A|------2-2--5-5-----3-3-6-6-3-3-6-6-
E|--0-0----------1-1------------------
 
E|---------------------------------------------------------
B|---------------------------------------------------------
G|---------------------------------------------------------
D|--------------------------------------------------------- (x2 tai x4)
A|------14-14--17-17----------15-15--18-18-15-15--18-18-
E|--0-0-----------------13-13------------------------------
 
tender.insanity : Voisi ottaa hieman rennomman asenteen kun tulee tänne pyytämään apua.
 
Näin on. Siten saa apua, ihan oikeassakin elämässä, paljon helpommin.

tomaattiorava: OK, elikkä nyt näennäisen yksinkertainen asia tuottaa ärsyttäviä vaikeuksia, lähinnä nopeuden takia.
Biisin introssa toistuu seuraavanlainen kuvio :
 
E----------------------------------------
B----------------------------------------
G------4-4-7-7------5-5-8-8-5-5-8-8-
D----------------------------------------
A----------------------------------------
E--0-0----------1-1---------------------
 
E-kielen iskut siis aksentteja ja kaikki nuotit dempataan. Tää vaan tuntuu nyt hitonmoiselta haasteelta soittaa nopeesti (230bpm) ja puhtaasti. Ensinnäkin tuo kahden kielen skippaaminen tuottaa lieviä ongelmia, mutta kaikista pahin on tuo kohta kun pitäis kävästä E-kielen ykkösnauhalta lyömässä nuo kaksi nuottia ja sitten ollakin jo saman tien G-kielen viidennellä.
 
Miten itse lähestyisitte tätä dilemmaa?
 
Mun mielestä kolme vaihtoehtoa:
 
A) Treenaa perkeleesti (johon kuuluu kaikki parhaan sormituksen etsimisestä itkupotkuraivarin kautta metronomin kanssa naimiseen ja joogaan)
 
B) Soittaa kaikki ennen kielenvaihtoa olevat äänet puolet pidempinä, eli neljäsosina (tai demppimeiningissä käytännössä vaan jättää sen jälkimmäisen kasiosan soittamatta).
 
C) Toinen kitara soittaa alemmat äänet, toinen ylemmät.
 
(D) Yhdistelmä edellisistä, eli sovitusratkaisuilla pistää homman kuulostamaan halutunlaiselta.
 
Vaihtoehto A on joka tapauksessa tarpeellinen, mutta vaan tiettyyn pisteeseen asti - korva aistii ne kielenvaihtoa ennen olevat sävelet kuitenkin samalla tavalla, oli ne kasiosia tai neljäsosia, välissä oleva intervalli on kuitenkin niin laaja että se tuntuu olennaisemmalta kuulokuvassa.
Vaihtoehdot B ja C on mun mielestä järkevimmät. Jos rummut ja basso takoo kasiosia, korva aistii sen jumputuksen ylläolevan kaltaisena vaikka kitarat jättäis osan äänistä soittamatta. Lisäksi kokonaisuus kuulostaa huomattavasti siistimmältä ja teknisemmältä/kliinisemmältä kun kitaristit ei kuulosta soittavansa kykyjensä äärirajoilla.
C-vaihtoehdossa toinen kitara vois tyylilajista riippuen soittaa vaikka alapuolisia sekstejä, diatonisesti tai kromaattisesti, toimis mainiosti. Tai sitten vaikka alapuolelta oktaaveja, tai sitten vaan soittaa ne E-kielellä olevat sävelet toisen kitaran hoitaessa korkeammat sävelet.
 
Ja sitten tosiaan on se vaihtoehto että pistää muut soittamaan omat biisinsä.