| Aihe: Lyriikkaa: heräämisiä yönä, jolloin valkeus etsii itseään | 1 |
|---|
|
haluan kääntää katseeni, pois itsestäni ja nähdä,
keväänkin kerran saapuneen, kultaisen, mua läsnä-
olen ollut veitsen terällä ja ääripäissä maata,
jos luottamus ei vahvista, se tuskan voi vain taata,
Toiset sotivat tuolla, kun sisälläni on hautausmaa,
se maa jonka pyhyys on siellä, missä rauhan viimein sielu saa,
sen voit nähdä minussa, tuntea, jos katsot,
vaik`sydän vasta rauhaansa etsii,
näätkö levolliset kasvot..
kosketa minua, nyt kun tärisen, en tarvitse jumalaa, vaan ihmisen,
kerro miltä tuntuu, ennen kuin valheellinen maa
mustenee-
ja voimansa saa vääryys vahvistaa-
Eilen näin ihmisen, ja välähdyksen silmissäni, jonakin sellaisena, - tunsin aavistuksen, joka voisi olla totta, jos nielisin, epävarmuuteni, syövän, saalistavan,
voisin katsoa siihen päivään, josta puhun, jota toivon,
unohtaa rukoilemisen ja heittäytyä maahan, omille jaloilleni, pois veitsen terältä,
siltä, joka jalkapohjani on raadellut,
Toiset sotivat tuolla, mietin, kun astun sivulle, sellaiselle lehdelle, jonka toivoisin kirjoittavan minut henkiin, mutta sivu vain kääntyy, tekee kirjasta ohuen,
lukematon, sana, yhteen tekoon mahtuen.
Taistelu tarkoituksen antamisesta, tai lupa olla heikko,
kosketa minua nyt, kun tärisen, en tarvitse kantajaa, vaan ihmisen,
kerro miltä tuntuu, ennen kuin valheellinen maa
mustenee-
ja voimaansa saa vääryys vahvistaa-
vain välähdyksiä tarkoituksistani, puolitotuuksia puolitiessä,
ihminen matkansa lopussa,
matkansa loputon,
Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... | |
Tatta, tässä tekstin vaikuttavin kohta:
kosketa minua, nyt kun tärisen, en tarvitse jumalaa, vaan ihmisen,
kerro miltä tuntuu, ennen kuin valheellinen maa
mustenee-
ja voimansa saa vääryys vahvistaa- | |
Minustakin tuo oli paras kohta. Erittäin hyvä oikeastaan. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä että tekstiä on liikaa. Voisiko tuon asian pelkistää jotenkin vaikka tuon puhuttelevan kohdan ollessa lähtökohta? Liikaa omia angsteja ja huonoja fiiliksiä jos on niin tahtoo olla ettei kuulija jaksa kuunnella alkua pidemmälle. Ehkä tuosta tekstistä saisi kaksi, kolmekin biisiä pelkistämällä? | |
Toiset sotivat tuolla, mietin, kun astun sivulle, sellaiselle lehdelle, jonka toivoisin kirjoittavan minut henkiin, mutta sivu vain kääntyy, tekee kirjasta ohuen,
lukematon, sana, yhteen tekoon mahtuen.
Taistelu tarkoituksen antamisesta, tai lupa olla heikko,
Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... |  oo-p
29.03.2010 14:24:07 (muokattu 29.03.2010 14:25:53) | |
|
tatta: haluan kääntää katseeni, pois itsestäni ja nähdä,
keväänkin kerran saapuneen, kultaisen, mua läsnä-
olen ollut veitsen terällä ja ääripäissä maata,
jos luottamus ei vahvista, se tuskan voi vain taata,
Kaksi ensimmäistä riviä riimeineen toi ensin mieleeni vähän iskelmmällisen tatsin. Ehkä se on tuo läsnä-sana, joka siitä tekee sen. Maata-taata vähän vielä vahvistaa assosiaatiota, mutta aivan toimivasti kuitenkin. Ei siis mitään negatiivista sen suhteen. .."Veitsenterä" palauttaa mieleeni CMX:n samannimisen biisin, jossa on hyvin vahva tunnelma ja josta pidän. Tämä tuskin on tarkoitettua, mutta se ei haittaa. Sillä aiemmat kokemukset vaikuttavat aina nykyiseen ja tässä tapauksessa hyvällä tavalla.
Toiset sotivat tuolla, kun sisälläni on hautausmaa,
se maa jonka pyhyys on siellä, missä rauhan viimein sielu saa,
sen voit nähdä minussa, tuntea, jos katsot,
vaik`sydän vasta rauhaansa etsii,
näätkö levolliset kasvot..
Tässä taas sotiminen ja sisäinen hautausmaa heijastavat Hectorin mieleeni :D Jep. Tunnelma muuttui vähän globaalimmaksi, samalla kun silti katsotaan syvemmälle itseen..
kosketa minua, nyt kun tärisen, en tarvitse jumalaa, vaan ihmisen,
kerro miltä tuntuu, ennen kuin valheellinen maa
mustenee-
ja voimansa saa vääryys vahvistaa-
Tässä oli ensimmäinen Vau-elämys: "En tarvitse jumalaa, vaan ihmisen" Se ylipäätään, että pyydetään "kosketa minua nyt kun tärisen", eikä "kosketan sinua, kun täriset" on hyvä :D
Eilen näin ihmisen, ja välähdyksen silmissäni, jonakin sellaisena, - tunsin aavistuksen, joka voisi olla totta, jos nielisin, epävarmuuteni, syövän, saalistavan,
voisin katsoa siihen päivään, josta puhun, jota toivon,
unohtaa rukoilemisen ja heittäytyä maahan, omille jaloilleni, pois veitsen terältä,
siltä, joka jalkapohjani on raadellut,
Tässä vaiheessa lukeminen vaikeutui hieman. Rytmiikka ei enää ole niin selvä, vaan ehkä runollisempi jollain tapaa. Laulettuna asia on varmaan erikseen. Piti lueskella ihan ääneen itsekseen, että sain kiinni, mutta aukenihan se.
Toiset sotivat tuolla, mietin, kun astun sivulle, sellaiselle lehdelle, jonka toivoisin kirjoittavan minut henkiin, mutta sivu vain kääntyy, tekee kirjasta ohuen,
lukematon, sana, yhteen tekoon mahtuen.
Taistelu tarkoituksen antamisesta, tai lupa olla heikko,
Tämä oli taas hyvä säkeistö. Jep. "sivu vain kääntyy, tekee kirjasta ohuen,
lukematon, sana, yhteen tekoon mahtuen.
Taistelu tarkoituksen antamisesta, tai lupa olla heikko" -tykkäsin.
kosketa minua nyt, kun tärisen, en tarvitse kantajaa, vaan ihmisen,
kerro miltä tuntuu, ennen kuin valheellinen maa
mustenee-
ja voimaansa saa vääryys vahvistaa-
toimii yhä
vain välähdyksiä tarkoituksistani, puolitotuuksia puolitiessä,
ihminen matkansa lopussa,
matkansa loputon,
Loppukaneetti melkein Yrjänällinen ja sitähän minä myös arvostan.
Tässä oli kyllä paljon jeesmeininkiä. Aluksi ei auennut ihan kympillä, mutta pureskeltuna alkoi skulata ja siitähän kokonaiskokemus vain paranee. Pari riviä oli tosiaan sellaisia, että sävähdytti kyllä. Ei tässä maassa ihan liikaa ole kyllä tyttöjä, jotka kirjoittaa näin hyvin. Vai pitäiskö sanoa naisia.. Tai pitäiskö vain sanoa, että ei tässä maassa ihan liikaa ole näin hyviä kirjoittajia :D
Terve, ja kiitos kaloista!
..Delay, missä viivyt?! |  tatta
29.03.2010 17:03:27 (muokattu 29.03.2010 17:47:20) | |
|
oo-p: Kaksi ensimmäistä riviä riimeineen toi ensin mieleeni vähän iskelmmällisen tatsin. Ehkä se on tuo läsnä-sana, joka siitä tekee sen. Maata-taata vähän vielä vahvistaa assosiaatiota, mutta aivan toimivasti kuitenkin. Ei siis mitään negatiivista sen suhteen. .."Veitsenterä" palauttaa mieleeni CMX:n samannimisen biisin, jossa on hyvin vahva tunnelma ja josta pidän. Tämä tuskin on tarkoitettua, mutta se ei haittaa. Sillä aiemmat kokemukset vaikuttavat aina nykyiseen ja tässä tapauksessa hyvällä tavalla.
Niin. Jokaisen oma elämänkokemus ja kaikki mitä siihen liittyy, vaikuttaa aina lukijan kokemukseen lukiessa toisen tekstiä.
Niin minullakin, mutta oikeastaan vain kaikki se mitä olen elänyt. koska viimeiseen viiteen vuoteen en ole lukenut oikeastaan lainkaan. Päätin sulkea itseni tietynlaiseen kuplaan, jossa pohdin itsestäni kumpuavaa filosofiaa taistellen siitä itseni kanssa. Koen, etten pysty muulla tavalla luomaan, enkä tahdo imeä vaikutteita, vaan vaikuttaa ulospäin itsestäni, mikä taas auttaa ymmärtämään minua itseäni. Siinä mielessä olen siis itsekäs mulkero.
Tässä taas sotiminen ja sisäinen hautausmaa heijastavat Hectorin mieleeni :D Jep. Tunnelma muuttui vähän globaalimmaksi, samalla kun silti katsotaan syvemmälle itseen..
Heh...tuo hector tuli mieleen vasta tekstin valmistumisen jälkeen, mutta eroavaisuushan on siinä, että puhun sisälläni olevasta " kuolleiden laaksosta", tietystä tyyneydestä jota tavoittelen, ja sellaisesta kärsimyksestä, jossa sodin vastaan väärinymmärrystä, joka tuntuu olevan ikuinen taisteluni. On niin helppoa tuomita ulkoa päin näkemättä kasvojen taakse sinne sielunmaisemaan, joka ei ole niin itsestään selvää, eikä elettyä elämää näe pintaa tujottamalla kukaan.
Toisaalta tuo sota kuvastaa myös tullessaan toistetuksi, sitä kuinka ihmisten välinen toistensa "näkeminen" ja ihmisyyden tavoittelu, on se "sota" joka on aina valloillaan, ja ne pahimmat aseetkin löytyvät ihmisten sanoista ja tavoista toimia.
Tässä oli ensimmäinen Vau-elämys: "En tarvitse jumalaa, vaan ihmisen" Se ylipäätään, että pyydetään "kosketa minua nyt kun tärisen", eikä "kosketan sinua, kun täriset" on hyvä :D
kiitos
Tässä vaiheessa lukeminen vaikeutui hieman. Rytmiikka ei enää ole niin selvä, vaan ehkä runollisempi jollain tapaa. Laulettuna asia on varmaan erikseen. Piti lueskella ihan ääneen itsekseen, että sain kiinni, mutta aukenihan se.
parhaimmalta tuntuu se, että olet ihan oikeasti nähnyt vaivaa aukaistessasi tätä.
kiitos siitäkin.
Tämä oli taas hyvä säkeistö. Jep. "sivu vain kääntyy, tekee kirjasta ohuen,
lukematon, sana, yhteen tekoon mahtuen.
Taistelu tarkoituksen antamisesta, tai lupa olla heikko" -tykkäsin.
Täällä mä viittaan aikaisempaan kirjoitukseeni, jota nyt niin, tuskin kukaan tuntee, mutta tahdon sanoa, että "lue minut henkiin". Ei minulla ole kuin kynä ja vapisevat kädet ja siinä kaikki mitä jälkeeni voin jättää.
toimii yhä
Loppukaneetti melkein Yrjänällinen ja sitähän minä myös arvostan.
Tässä oli kyllä paljon jeesmeininkiä. Aluksi ei auennut ihan kympillä, mutta pureskeltuna alkoi skulata ja siitähän kokonaiskokemus vain paranee. Pari riviä oli tosiaan sellaisia, että sävähdytti kyllä. Ei tässä maassa ihan liikaa ole kyllä tyttöjä, jotka kirjoittaa näin hyvin. Vai pitäiskö sanoa naisia.. Tai pitäiskö vain sanoa, että ei tässä maassa ihan liikaa ole näin hyviä kirjoittajia :D
Kiitos kritiikistä ja "arvostuksesta" -
Tuo "yrjänä" asia on sellainen, mihin en halua kommentoida, kun tosiaan en herran tuotantoonkaan ole koskaan raapaisua pidemmällä tikulla tutustunut.
Olen vain kuplassa asuva sielunsa kanssa taisteleva matkustaja.
Tatta the orginal Grazy Mama! Sepä se, so not!
Jos elämää seuraa kuolema... on väistämätöntä, että me molemmat olemme yhtä aikaa perillä.... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
