Aihe: Akustisen äänitys monona ja stereona - mikä ero? 1 | |
|---|---|
 Obladi28.03.2010 23:52:42 | |
Akustista kitaraa näkee monissa alan videoissa äänitettävän kahella konkkamikillä. Mikä hyöty tai ero akustisen nauhoittamisella stereona/2 mikillä on verrattuna yhteen mikrofoniin? | |
| JPQ 29.03.2010 00:02:30 | |
Obladi: Akustista kitaraa näkee monissa alan videoissa äänitettävän kahella konkkamikillä. Mikä hyöty tai ero akustisen nauhoittamisella stereona/2 mikillä on verrattuna yhteen mikrofoniin? Stereomikitystä en ole nähnyt mutta mielestäni sen että kaksi mikkiä jotka eri kohdassa kitaraa (toinen kaikukopan aukon kohdalla ja toinen kielten yläpässä muistelen) jossa varmaankin ääni erilainen näin sanoo maalaisjärki ja noista voidaan miksata haluttu soundi paremmin sitten. Odotan oikeiden studiotietäjien komenttia. Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. | |
| cozmo 29.03.2010 00:27:00 (muokattu 29.03.2010 00:28:05) | |
Obladi: Akustista kitaraa näkee monissa alan videoissa äänitettävän kahella konkkamikillä. Mikä hyöty tai ero akustisen nauhoittamisella stereona/2 mikillä on verrattuna yhteen mikrofoniin? Haettu lopputuloshan sen määrää. Itse äänitän akustisen poikkeuksetta stereona. Usein M/S parit (varsinkin puikkokonkka + nauhamikki) on tarkoitukseen aika hyviä, kun sen leveyden saa niin helposti säädettyä tilanteen mukaan monosta äärileveään. Mitä keskeisemmässä osassa akustinen on sitä useammin se äänitetään stereona. Sitten jos se on aiottu enemmän hihatin jatkoksi, niin mono voi olla parempi, tämä sitten usein vielä tuplataan. Mutta on syytä muistaa, että "jos meidät olisi luotu kuuntelemaan stereomusiikkia, olisi meillä kaksi korvaa" nofi @ gearslutz.com: "I wouldn't choose a mic pre based on pictures of two "square" waves that have been through them..... that's retarded." | |
 koopop29.03.2010 00:30:03 | |
Obladi: Akustista kitaraa näkee monissa alan videoissa äänitettävän kahella konkkamikillä. Mikä hyöty tai ero akustisen nauhoittamisella stereona/2 mikillä on verrattuna yhteen mikrofoniin? Kaikki riippuu mitä ollaan tekemässä. Jos akustinen on osa isompaa bändiä komppisoittimena, yleensä pärjätään yhdellä konkkamikillä joka sijoitetaan "sweet spotiin". Tällöin se miksataan yhdeksi elementiksi pannaamalla ja matsaamalla muiden soittimien kanssa, milloin minkäkin kanssa. Toki voidaan äänittää stereona, mutta silloin miksauksen täytyy myötäillä sitä. Jos akustiselle antaa "liikaa" tilaa sterosta, muut täytyy jättää pienemmälle huomiolle. Itse pidän, jos prokkikseen sopii, akustisen soittotuplaamisesta kahdeksi eri monoraidaksi ja tekemällä niistä komppiryhmän sekaan stereoraidan. Jos akustinen on soolosoitin ja/tai osa pientä orkesteria, klassista, jazzia, kansanmusaa, flamencoa, mitä vaan, eikä tarvitse tehdä perinteistä sähköisen bändin pannausmiksausta, voidaan äänittää stereona ja miksata kitara stereoksi ja leveämmäksi. Toki, stereona äänitetään paljon, vaikka kitara jäisikin rokkirymistelyn sekaan piste-elementiksi, mutta se vaatii vähän enemmän miksaustaitoja. Kahdella mikillä voi siis tehdä joko/tai stereofonista äänikuvaa ja kaikukoppa/kielidiskantti -välistä balanssia. Tai vaikka vaihekoherentilla XY -metodilla monosumman niin että bottnepuolelle osoittavasta mikistä kaivetaan alamiddle ja sointi, murina, ja otelautaan osoittavasta sitten kielet, helinä ja ilmavampi alue joka avaa itse soundin. Tai mitä tahansa näiden yhdistelmästä, stereona, monosummana, M/S -sekoiluna.. Sanoisin kuitenkin, että hyvällä soittajalla, hyvällä soittimella ja oikein asetetulla yhdellä mikillä saa ihmeitä aikaan. | |
 riniti29.03.2010 08:42:20 | |
koopop: Sanoisin kuitenkin, että hyvällä soittajalla, hyvällä soittimella ja oikein asetetulla yhdellä mikillä saa ihmeitä aikaan. Näin on näreet. Ja mainitut työmetodithan koskevat tietenkin kaikkea studiotyöskentelyä. Olen viime aikoina harjoitellut sähkökitaran efektointia, lähinnä taajuuskorjausta, ja soittanut sähkökitaraa linjaan + samalla mikittänyt eri kohdista laajakalvoisella konkkamikillä ja leikkinyt sitten raitojen kanssa; tuplaillut niitä, panoroinut eli volyymeilla eri kohtiin, leikannut välillä taajuuksista paljonkin pois, jne., kokeillut kaikuja ja huomannut, että ihmeellisiä ovat vaikutukset. Enkä puhu nyt alkoholista. Tekninen muutos miksauspäässä tai mikin asennossa voi olla todella pieni ja muutos kaiuttimissa on todella merkittävä. Varsinkin panoroinnissa pieni muutos todella saattaa muuttaa kaiken. Näin leikkiessään oppii ymmärtämään näillä palstoilla eri thredeissä annetun miksaajan perusohjeen: kuuntele, kuuntele, ja vielä kerran kuuntele. Kun jaksaa riittävästi kuunnella omia tuotoksiaan ja vertailla pienten muutosten aiheuttamia eroja lopputuloksessa, korvan erottelukyky paranee; pian sitä huomaa jo osaavansa miettiä joitakin asioita peräti etukäteen! Tuplaamalla kitara ja ainoastaan panoroimalla ja korjaamalla taajuuksia (+ vähän kaikua) materiaalista sa useita kappaleita, jotka eivät todennäköisesti paljoakaan edes muistuta toisiaan. Nämä olivat keskinkertaisella soittimella varustetun keskinkertaisen soittajan huomioita. Aika ei ole lukujärjestys. Mahdottomat asiat on alettava heti. (Paavo Haavikko) | |
 anapena29.03.2010 13:50:22 (muokattu 29.03.2010 14:20:49) | |
Jos tuollainen kysymys tarvitsee esittää, niin ehkäpä loogisinta olisi aloittaa sillä yhdellä mikillä, ainakin ens alkuun. Sen kun saa hyvälle paikalle, ja kaipaa vielä jotain lisää, niin sitten otetaan toinen mikki käyttöön. Äänitysvaiheessa tarvis jo olla jonkinlainen käsitys miksaustilanteesta ja halutusta kokonaismixin äänikuvasta. Eli mitä halutaan, mikä rooli kitaralla sovituksessa on? Minkälainen äänitystila on? Onko parhaan soundin omaavia mikkejä vain yksi? Jne... Ja siis tuolla ekalla lauseella ei ole tarkoitus dissata mitenkään, kokeilemalla ja tekemällä asiat selvenevät. | |
| Obladi 29.03.2010 14:33:23 | |
Nonnii, tännehän tulövi taas kerran helvetin oivallisia vastauksia, kiitos kaikille. Asia selvitettiin ja asian vierestäkin kerroitte mainiosti lisätietoa. tänks | |
 Kallekorvola29.03.2010 22:23:19 | |
Kuten ylempänä on jo todettu, riippuu täysin biisistä ja halutusta lopputuloksesta. Jos biisi on jo valmiiksi "täynnä reunoja myöten" ei sinne ehkä paksusoundinen stereokitara enää sovi. Nyrkkisääntönä vaikkapa että: jos se istuu biisiin hyvin nostamatta volaa kohtuuttoman suurelle, se on aika hyvä. Jos ei, asialle pitää tehdä jotain. Esimerkiksi kannattaa kokeilla stereomikityksen vaihtamista monoksi, vaihtaa mikkiä, vaihtaa kitaraa, vaihtaa soittajaa jne... | |
 loosah29.03.2010 23:27:21 | |
Laulu+ akkari= keposesti 2 mikkiä, jotta saadaan tarvittava leveys ja sointi. 6 särökitaraa, torvet, rummut, viuluorkesteri jne= helposti pärjää yhdellä. GIGO | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)